Kanta-asiakas

Iltavalaistuksen kauneutta,
Staré Mesto

- Saako herralle olla konjakki? Tarjoilija kumartui puoleeni ja puhutteli minua kuin olisin jo vuosikaudet ollut kahvila Slavian kanta-asiakas.

- Kyllä, konjakki, kiitos.

- Sen päälle kahvia, eikö niin?

- Kyllä kiitos.

- Kivennäisveden kera, kuten meillä on tapana. Tarkoitan kivennäisvettä kahvin saatteeksi, herra kreivi.

Tarjoilija ryhdistäytyi ja katsoi ikkunalasin takana avautuvaa ihanaa näkyä.

- Mistä tunnette minut? Hieman hurmioitunut sävy, jolla tarjoilija oli minua puhutellut, ei kuitenkaan ollut minusta epämiellyttävä.

- Prahassa ihmiset tuntevat teidät, hän vastasi hiljaa. Huomasin, että hänen katseensa kiipesi Pienenpuolen yli korkeammalle ja korkeammalle, aina Belecredos-palatsin vaaleankeltaisiin seiniin asti.

- Olen Alois Volný, kahvila Slavian tarjoilija. Astman takia vapautettu sodan uroteoista. Alois-herra hengitti syvään ja äänekkäästi. 

Odotin, että hän jo lähtisi hakemaan konjakkia, mutta hän seisoi yhä pöytäni vieressä.

- Saanen, herra kreivi, laskea teidät tästä hetkestä lähtien kanta-asiakkaisiimme, hän sanoi. Kaduin kovasti, että ääneni kuullosti vähän ärtyneeltä:

- Minähän olen täällä ensimmäistä kertaa!

- Jokainen kanta-asiakas on ollut täällä joskus ensimmäistä kertaa, Alois-herra vastasi, ikään kuin olisi tekemässä raskasta päätöstä ja lisäsi miltei ylevä ilme kasvoillaan:

- Tämä pöytä on varattu tästä lähin teille, herra kreivi.

- Ettehän te edes tiedä, rupeanko käymään kahvila Slaviassa!

- Oi, tottahan toki, hän hymyili ja poistui. 

Tekstiote: Ota Filip, Vihreä nainen. Teoksessa Kadonnutta kahvilaa etsimässä (2004), toimittaneet Eero Balk & Tapani Kärkkäinen