8. elokuuta 2010

Kanta-asiakas

Iltavalaistuksen kauneutta,
Staré Mesto


- Saako herralle olla konjakki? Tarjoilija kumartui puoleeni ja puhutteli minua kuin olisin jo vuosikaudet ollut kahvila Slavian kanta-asiakas.
- Kyllä, konjakki, kiitos.
- Sen päälle kahvia, eikö niin?
- Kyllä kiitos.
- Kivennäisveden kera, kuten meillä on tapana. Tarkoitan kivennäisvettä kahvin saatteeksi, herra kreivi.

Tarjoilija ryhdistäytyi ja katsoi ikkunalasin takana avautuvaa ihanaa näkyä.

- Mistä tunnette minut? Hieman hurmioitunut sävy, jolla tarjoilija oli minua puhutellut, ei kuitenkaan ollut minusta epämiellyttävä.
- Prahassa ihmiset tuntevat teidät, hän vastasi hiljaa. Huomasin, että hänen katseensa kiipesi Pienenpuolen yli korkeammalle ja korkeammalle, aina Belecredos-palatsin vaaleankeltaisiin seiniin asti.
- Olen Alois Volný, kahvila Slavian tarjoilija. Astman takia vapautettu sodan uroteoista. Alois-herra hengitti syvään ja äänekkäästi. 

Odotin, että hän jo lähtisi hakemaan konjakkia, mutta hän seisoi yhä pöytäni vieressä.

- Saanen, herra kreivi, laskea teidät tästä hetkestä lähtien kanta-asiakkaisiimme, hän sanoi. Kaduin kovasti, että ääneni kuullosti vähän ärtyneeltä:
- Minähän olen täällä ensimmäistä kertaa!
- Jokainen kanta-asiakas on ollut täällä joskus ensimmäistä kertaa, Alois-herra vastasi, ikään kuin olisi tekemässä raskasta päätöstä ja lisäsi miltei ylevä ilme kasvoillaan:
- Tämä pöytä on varattu tästä lähin teille, herra kreivi.
- Ettehän te edes tiedä, rupeanko käymään kahvila Slaviassa!
- Oi, tottahan toki, hän hymyili ja poistui. 



Tekstiote: Ota Filip, Vihreä nainen. Teoksessa Kadonnutta kahvilaa etsimässä (2004), toimittaneet Eero Balk & Tapani Kärkkäinen 

 



SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig