1. elokuuta 2010

Smutný

Wanha raitiovaunu Prahan kaduilla


Yritän muistaa mitä hänellä oli yllään. Siniset farmarit ja musta villapaita, jossa oli punainen kuviointi, niin kuin meanderia. Saatoin hänet raitiovaunupysäkille. Olin nukahtanut, ja hän herätti minut. Hän sanoi, että hänen pitää lähteä kotiin. Kello oli kuusi, mutta se seisoi. Teemukit olivat lattialla maton päällä. Tuli kaminassa oli sammunut.
- Onko sinulla nälkä? minä kysyin. Hänellä ei ollut nälkä. Hän katsoi kirjoja. 

Saatoin hänet raitiovaunupysäkille. Katsoin häntä, kun hän istui raitiovaunussa, ja hän katsoi minua ikkunan läpi. Hänen ilmeensä oli surullinen, vaikka hän hymyili. Hän oli jo tavoittamaton, kuin kala vedessä silloin kun aurinko on korkealla keskikesällä.

Enkä tiedä mitä tekisin.


Otsikko: Smutný = Surullinen
Tekstiote: Pentti Saarikoski (1967) Aika prahassa

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig