20. syyskuuta 2010

Prahan kosmopoliittinen aikakausi, Belle époque



Belle époque (n. vuodet 1890 - 1914) tuo useimmille mieleen romanttisen ja nostalgiaa täynnä olevan kuvan vauraasta, tyylikkäästä ja esteettisesti virittyneestä kauniista aikakaudesta. Jokainen aikakausi on enemmän kuin mielikuva siitä. Belle époquen voidaan väittää edustaneen myös kaikkea näennäistä, mutta aikakauden henki oli ainakin Prahassa avoin uusille parannuksille sekä rohkeille kokeiluille.

Josefov eli juutalaiskaupunginosaa

1800-luvun lopun tunnelmissa oli eteerisistä esteettisyyttä yhdistyneenä teollistuneen ajan toiminnallisuuteen ja uudistamishaluiseen rakennusvimmaan, josta hyvänä esimerkkinä Josefovin (juutalaiskaupunginosan) uudelleen rakentaminen. Aikakauden keskeinen piirre oli elämästä nauttiminen, mutta samalla ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt aikakausi merkitsi Itävallan teollistuneimmassa osassa teollisen tavaratuotannon rajua kasvua. Aateli ja porvaristo halusi eskapistisesti paeta perinteisestä, puritaanisesta elämäntavasta ja tuoda kauneutta ja mielihyvää kaikkeen, mikä näkyi niin matkailutottumusten muutoksessa kuin kahvilaelämän kukoistuksessakin.

Belle époque ei kuulunutkaan pelkästään ylhäiselle aatelille, vaan yhtä tyypillisiä aikakauden edustajia olivat teollisuusmiehet, uusrikkaat, korkeat virkamiehet, poliitikot, menestyneet taiteilijat ja muotisuuntauksiin yhä enemmän vaikuttaneet näyttelijät. Periaatteessa nämä kaikki ryhmät saattoivat viettää etuoikeutettua kansainvälistä elämää. Jälkinapoleaanisen ajan salamyhkäisyyttä ja liittosopimuksia suosineella ylimyssukujen valtakaudella tämä seurapiirien kerma kansoitti muun muassa Karlsbadin ja Marienbadin elegantteja kylpylöitä. Ajan elitististä tapakulttuuria kuvastavat ehkä parhaiten suosituiksi muodostuneet ylelliset hotellit ja matkustusvälineet.

Böömin ja Määrin vaurastunut porvaristo sai entistä enemmän vapaa aikaa ja osasi nauttia siitä. Kylpyläelämä, ravintolat, kahvilat ja bulevardipromenadit olivat vaurastuneiden kansalaisten suosiossa. Jos junat ja höyrylaivat olivat symboloineet edistystä 1800-luvun puolivälissä, niin 1900-luvun uusia, yleistyneitä teknologioita olivat raitiovaunut ja automobiilit, jotka lyhensivät välimatkoja kaupunkien sisällä. Myös pyöräily yleistyi.

Vaurastuminen, liikennenolosuhteiden ja yhteyksien paraneminen, vapaa ajan viettotapojen monipuolistuminen, teknologian ja tiedonsiirtojärjestelmien kehittyminen, naisten asemassa tapahtunut muutos, massakulttuuri, suurkulutus ja muodin ylikansalliset muodot ovat niitä muutosvoimia, jotka ovat sekä selittäviä tekijöitä että seurauksia ensimmäiseen maailmansotaan mennessä tapahtuneelle matkailuvallankumoukselle. Teknisen edistyksen ansiosta liikkumismahdollisuudet myös nopeutuivat belle époquen aikana huomattavasti.

Böömin kuuluisien kylpylöiden kosmopoliittiset asiakkaat hakivat ylevää seuraa hotellien salongeista ja kasinoiden pelipöytien ääreltä. Illallistaessaan hopeisilla atrimilla ylellisissä ravintoloissa maanomistajaylimystö tai teollisuusporvaristo kohtasi mahdollisesti saksalaisia teollisuusmiehiä, ranskalaisia aatelisia tai Venäjän hovin joutilaita edustajia. Venäläiset ja puolalaiset aristokraatit matkustivat mieluusti keskieurooppalaisiin kylpylöihin.

Arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, kirjallisuus, kuvataiteet, musiikkielämä, valokuvaus, muoti ja pian myös elokuva kukoistivat. Prahan ensimmäinen elävien kuvien teatteri avattiin Karlovan varrelle 1907. Näennäisen kauniin julkisivun takana oli kuitenkin poliittisia ja sotilaallisia skandaaleja sekä väärinkäytöksiä ja muita yhteiskunnallisia jännitteitä, jotka ytimöityivät mm. Prahassa tiedustelujohtajana toimineen eversti Alfred Redlin vakoilujupakassa 1913. Läheskään kaikille 1900-luvun vaihde ei todellakaan merkinnyt kultaista juhlintaa aamusta iltaan. Vauraus ei suinkaan jakaantunut tasaisesti ja vasemmisto vihasikin rahan valtaa samaistaen sen kärjistetysti myös juutalaisiin, alueen perinteisiin syntipukkeihin.

Polkuveneitä Vltavalla

Praha oli leimallisesti kosmopoliittinen kaupunki, mutta sielläkin poliittisesta apatiasta herännyt tšekkinationalismi kukoisti aiheuttaen kitkaa tšekkien, saksalaisten ja juutalaisten välille. Ei ihme jos saksaa äidinkielenään puhunut juutalaispoika Franz Kafka tunsi itsensä aika ajoin kotikaupungissaan ulkopuoliseksi. Saksalaistamisohjelman puitteissa Itävalta-Unkarin viranomaiset olivat jakaneet perinteisen Kaarlen yliopistonkin tšekkiläiseen ja saksalaiseen yliopistoon, joista jälkimmäinen nautti erityissuojelua. Monet merkkihenkilöt vaikuttivat saksalaisessa yliopistossa, sillä Albert Einstein opetti siellä fysiikkaa 1911-12 ja Kafka luki oikeustiedettä. Eurooppaa nähneen Einsteinin mielestä Praha oli Italian ja Sveitsin kaupunkeihin sekä Müncheniin verrattuna aivan omaa luokkaansa.


Muodin kulta-aika

Belle époque paperinukkeja
Belle époquen aikana meriromantiikka saavutti suuren suosion myös Itävalta-Unkarissa ja muotitietoiset vanhemmat pukivat lapsensa merihenkisiin vaatteisiin. Näyttävimpiä olivat luonnollisesti naisten puvut: aikakauden vaatteet kohottivat sopivasti naisen povea ja lantiota, korostivat harteita ja muutoinkin hoikensivat häntä. Vaikka muoti oli virallisesti puritaanisen viktoriaanista, niin käytännössä se ei tehnyt naisen vartaloa lainkaan vähemmän mielenkiintoiseksi. Sensuelleimmalla tavalla tämä ilmeni tšekkiläisessä julistetaiteessa.

1900 luvun alussa Prahan taidemaailman suhteet Ranskaan olivat voimistuneet. Valovoimaisimmaksi taiteilijaksi oli kohonnut art nouveau tyylisellä julistetaiteellaan maailmanlaajuista mainetta niittänyt Alfons Mucha. Muchan läpimurtotyö oli näyttelijätär Sarah Bernhardtia kuvaava lennokas dekoratiivinen juliste vuodelta 1894. Tämän jälkeen hänen tyylistään muodostui lyhyessä ajassa käsite. Alettiin puhua Mucha-tyylistä (La Mucha style). Yleiseurooppalaisia ja itämaisia vaikutteita sisältävistä teoksista muodostui suorastaan musiikillisen leijuvia ja kaarevalinjaisesti tyyliteltyjä.

Mucha yhdisteli rohkeasti värejä ja erilaisia tyylipiirteitä. Töissä on nähty niin pyhyyttä kuin maallisuuttakin. Hän osasi korostaa myös edistyksellisesti tyyliteltyjen kirjainten merkitystä, mikä oli viestien perille menon kannalta tärkeätä. Muotikuvamaisten julisteiden kauniista ja sensuelleista Mucha-naisista muodostui hänen tavaramerkkinsä. Ja samalla monien herrojen päiväunia ennen pin-up tyttöjen esiinmarssia. Ajan koristeaiheet eivät siis olleet aivan niin viattomia kuin miltä ne ehkä ensi silmäykseltä vaikuttivat.

Taiteilija Alfons Muchan eräs postikortti


Aikakausi edusti myös kaikkea näennäistä ja siinä olikin jotain hauraan illuusionomaista ja pettävää, ikään kuin käynnissä olisi ollut jokin näytelmä tai operetti ja todellinen elämä olisi ollut toisaalla. Kirjallisuuden teemana saattoi esiintyä rappio ja dekadenssi, mutta kuvataiteeseen nämä dualistisen yhteiskunnan varjopuolet eivät juuri yltäneet, eivätkä ainakaan matkailijoiden ulottuville. Postikorteista oli matkailun myötä tullut varsinainen muoti ilmiö ja kaupallinen tuote. Matkailijoille kaupitellut postikortit kuvasivatkin yleensä kauniita kaupunkeja, nähtävyyksiä ja lomanviettokeskuksia sekä vallan symboleita. Postikortista muodostui tehokas viestintäväline, joka palveli lähinnä vaurasta aatelia ja porvaristoa, jolle avautui mahdollisuus matkustaa.



Tekstilainaus kokonaisuudessaan: Janne Ahtola, Belle époque - Prahan kultainen aikakausi, joka löytyy netistä osoitteesta:
http://www.praha.fi/arkkitehtuuri_taide.htm


Kuva Belle  époque paperinukeista osoitteesta:
http://ecx.images-amazon.com/images/I/51SK88ZFFDL.jpg


SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig