sunnuntai 29. elokuuta 2010

Prahan arkkitehtuuri: jugend


Prahassa kyllästyminen uusbarokin ja uusrenessanssin erilaisten tyylien sekoittamiseen johti vaatimuksiin maailmanlaajuista kehitystä ilmentävästä uudesta tyylistä, jugendista, jota voidaan pitää varsinaisesti ensimmäisenä teollisesta vallankumouksesta lähteneenä tyylinä. Se perustui hyvään käsityöhön, aitoihin luonnonmateriaaleihin ja pelkistämiseen ja sen koristeaiheet valtasivat Prahan hotellit, kahvilat ja asuinrakennukset. Belle époquen aikaisen jugendarkkitehtuurin ja koristetaiteen ihailijalle Praha onkin maanpäällinen paratiisi.


Masarykin rantakatu (Masarykovo nábrezi) ja komea jugendtalojen rivi

Jugend kesti aikakautena 1880-luvulta ensimmäisen maailmansodan alkuun Eri puolilla maailmaa tyylisuunnasta käytettiin myös nimityksiä secession, art nouveau, modern style, stile liberty ja modernista. Hengettömästä massatuotannosta irtautunut tyyli ilmeni niin koriste-, rakennus- kuin kuvataiteessakin. 1900-luvun vaihteen kaavauudistusten seurauksena Prahaan rakennettiin kokonaisia katuja ja jopa kaupunginosia jugendin tyyliin: Josefov (juutalaiskaupunginosa) sai tällöin nykyilmeensä. Kokonaisvaltaiseen suunnitteluun pyrkineen jugendtyylin rikas ja siro muotokieli antoi lopullisen silauksensa sille kultaiselle Prahalle, jota matkailijat niin rakastavat.

Grand Hotel Evropa, jonka alakerrassa Café Evropa

Aikakauden merkittävimmät rakennukset sijaitsevat uudessakaupungissa ja vanhassakaupungissa, jonka rakennuskantaa uusittiin keskushallinnon vaatimuksesta perusteellisesti. Jugendin mestarinäytteitä on kuitenkin löydettävissä ympäri Prahaa. Prahalaiseen arkkitehtuuriin vaikuttivat wieniläisjugendin suunnannäyttäjän, professori Otto Wagnerin opetukset ja julkaisut. Hänen vaikutuksensa näkyy esimerkiksi vuonna 1904 valmistuneen Evropa-hotellin detaljeissa. Hotellin kahvila on aristokraattisen upea kauniin aikakauden ilmentymä. Prahalaiset arkkitehdit imivät vaikutteita wieniläisen kulttuurikeskuksen lisäksi pariisilais-brysseliläisestä art nouveausta.

Vuoden 1891 juhlanäyttelyn lasi- ja rautarakenteinen teollisuuspalatsi oli jo vahvasti jugendvaikutteinen, vaikka siinä oli edelleen uusbarokkisia piirteitä. 1890-luvun puolivälissä valmistunut Palacký-silta ilmensi onnistuneesti uutta tyyliä. Taideteollisuuskoulun opettajina elämäntyönsä tehneet kuvanveistäjä Celda Kloucek ja arkkitehti Friedrich Ohmann kuuluvat keramiikkaa, lasia, mosaiikkia, rautaa ja messinkiä koristelussa yhdistäneen tšekkijugendin vahvimpiin taustaeminensseihin. Uudessa ajattelussa julkisivua käsiteltiin kokonaisuutena. Kloucekin opettama stukkokoristelu johti nimenomaan Prahalle ominaisen tyyli-ilmiön kehittymiseen.

Wagnerin oppilaan arkkitehti Jan Koteran Václavin aukion laidalle suunnittelemaa Peterkuv dumia (1899) voitaneen pitää jäljellä olevista jugendrakennuksista vanhimpana. Senkin fasadissa on vielä uusgoottilaista vaikutelmaa. Koristeyksityiskohtien tietty epäsymmetrisyys on prahalaisille julkisivuille ominainen ja jokseenkin yleinen jäsentelytapa. Modernin tšekkiläisarkkitehtuurin perustajana Koteraa voidaan pitää 1900-luvun alun merkittävimpänä tšekkiarkkitehtina. Historismin pintakoristelijoista poiketen Kotera pureutui syvällisesti itse rakenteeseen.

Ohmannin oppilaiden suunnitteleman Central-hotellin (1900) julkisivu ilmensi jo hyvin dekoratiivista luontoaiheisuutta. Näiden nuorten arkkitehtien sijaan Osvald Polívka kuului Prahan jugendarkkitehtien vanhaan kaartiin, jonka 1800-luvun lopun töissä näkyy vielä uusbarokin piirteitä. Hänen ensimmäisenä puhtaana jugendrakennuksenaan voidaan pitää Vodickovan varrella sijaitsevaa upeata U Nováku -rakennusta (nro 30), joka valmistui vuonna 1903 ja kerää yhä matkailijoiden ihastuneet katseet. 

 Franz Kafkan entinen vakuutusalan työpaikka,
Na Porici-kadulla, nykyään hotelli, rakennustyyliltään jugend.

Národníkadun varrella on kaksi Osvald Polívkan mestarinäytettä. Silmiä hivelevän kauniin Vakuutuskonttori Prahan talon (1903-07) julkisivu voisi yhtä hyvin olla onnistunut juliste, mikä kuvaavasti ilmentää aikakauden arkkitehtuurin kiinteätä yhteyttä graafiseen suunnitteluun. Nykyään rakennuksessa toimii hotelli . Viereinen Topicin kustannustalo (1906) on edellistä pelkistetympi.

Vanhankaupungin torilta joenrantaan johtavan Kaprovan varrelta voi bongata jugendin useita tyylinäytteitä. Myös Josef Fantan rikasta dekoratiivisuutta yhdistänyt päärautatieasemarakennus (1902-09) edusti kaunista tšekkijugendia. Fantalle tyypillinen prahalaisaihe, kahden pylvään reunustama portti esiintyy rakennuksen sisäänkäynnissä massiivisena. Aseman kookas sisältä lasitettu kupoli ja sen alla lepäävä veistoskoristeinen aula ovat jugendin ilmentymiä. Valitettavasti suljetun asemaravintolan mosaiikkikoristelua ei ole vuosiin päässyt ihailemaan. Fantan onnistuneimmin suunniteltuna jugendtyönä pidetään kuitenkin veistoksin ja mosaiikein koristeltua Hlalolin kuorotaloa (1905) joenrannassa Masarykovo nábrežílla. Rakennuksen sisäänkäynti on eittämättä Prahan kauneimpia.

Monumentaalinen Kunnallistalo Tasavallan aukiolla (Námesti Republiky) on Prahassa huipentuneen jugendin upein edustaja. Varsinkin rakennuksen sisätilat edustavat innovatiivisen rikasta, yhteensointuvaa tyylipuhdasta prahalaisjugendia. Palatsi rakennettiin vuosina 1906-12 ja sen koristeluun osallistui myös Alfons Mucha. Hänen kasviornamentiikkansa kohosi valtavaan suosioon myös arkkitehtuurissa. Muchan tyyli oli omaperäistä, mutta yleensä jugendtyylin kasviornamentiikassa on nähty yhtymäkohtia myös rokokoohon.

Kunnallistalon sisäänkäynti

Kunnallistalon julkisivussa on kaikki koristeet, mitä jugendrakennukselta voi edellyttää: ornamentteja, patsaita ja seinämosaiikki, jonka nimi Kunnianosoitus Prahalle sopisi hyvin koko rakennukselle. Komeuden kruunaa kattokupoli, jonka alle sijoittuu Smetana-konserttisali, joka on talon saleista suurin. Jugend oli tärkeä luku tšekkien kansallisen itsenäistymisen historiaa. Sitä voidaan erityisesti kansallistunteen kehittymisen ja kiteytymisen osalta lukea tästä jugendarkkitehtuurin monumentaalirakennuksesta, sillä Tšekkoslovakian valtio perustettiin tässä rakennuksessa 28.10.1918. 

Talossa toimii upea vanha kahvila, Municipal House Café, sekä ravintola.

Kunnallistalon omat kotisivut: http://www.obceni-dum.cz/ ja kahvilan http://www.kavarnaod.cz/

 

Tekstilainaus : Janne Ahtola, Jugend-Praha, joka löytyy sivuilta: http://www.praha.fi/arkkitehtuuri_taide.htm

torstai 26. elokuuta 2010

Zlatá ulička - Kultakuja & Kafkan talo, N 22

Kultakujan sinisessä talossa N 22
Kafka asui muutamia kuukausia

"Sitten, vahvan prahalaisen oluen juovuttamana ja kapakkaväen juttujen kyllästyttämänä, olin valmis näkemään Kafkan talon. Talo oli sellainen kuin pienoismalli, jonka olin saanut elämäni suurelta rakkaudelta. Yksikerroksisessa talossa oli siniset seinät ja punatiilinen katto ja oven yllä N 22.

Kuvittelin Kafkan sen sisälle. 

Illalla työtapaturmavakuutusviraston töiden uuvuttamana hän oli kirjoittanut jälleen yhden itsesäälisen kirjeen Felicialle, ja aamulla todennut muuttuneensa kovakuoriaiseksi.

Käännyin talon edestä, alhaalla lähestyi sihinän ja ujelluksen sekainen ääni. Tummuvaa taivasta vasten kohosi jylhä rakennus, jota vieressäni kadulla kiiltävät raitiovaunukiskot tavoittelivat. Moni on vuosikymmenen mittaan pohtinut, mikä ja missä oli Kafkan Linna? Se oli nyt edessäni.

Etsin kadulta raitiovaunupysäkkiä päästäkseni linnalle. Sitä ei löytynyt. Mutta eihän maanmittari K:kaan ollut ymmärtänyt, mitä Linna oli ja miksi hänet oli pyydetty sen palvelukseen". 

 (Jukka Pakkanen 2004, Kafkan linna)



Kultakujan keskiaikaisia taloja

Linnan yli kolme metriä leveän muurin kylkeen on rakennettu Kultakuja on ehkä joskus ollut Prahan idyllisimpiä kujia, mutta nykyisin kujan täyttävät turistit. Kujalle ostetaan sisäänpääsylippu läheisestä kahvilasta ja sillä pääsee tutustumaan kujan vanhoihin, keskiaikaisiin taloihin.

Yksityiskohta Kultakujalta,
talon kattoikkuna

Kultakuja rakennettiin Rudolf II:n (18.6.1552 - 20.1.1612) aikana linnan piikojen, vartiomiesten ja kultaseppien asuinpaikaksi. Kuja oli ahtaimmillaan metrin levyinen kun sen molemmin puolin oli rakennettu puisia lisärakennuksia, tönöjä ja varastoja. 1800-luvun lopusta toinen puoli kujan rakennuksista purettiin ja kujasta tuli taiteilijoiden suosima asuinpaikka. Kafkan lisäksi (talo nro 22) runoilija Jaroslav Seifert asui numerossa 6 ennen toista maailmansotaa. Seifert on ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut tšekki. Myöhempien aikojen asukkaita kujalla on ollut mm. kuuluisa selvännäkijä Madame de Thèbes, joka ennusti natsien häviävän toisen maailmansodan. Madamen hengen veivät sodan aikaan hänen ennustuksestaan raivostuneet saksalaiset.

Nykyisin Kultakujalla on matkamuistomyymälöitä, joissa myydään mm. koruja, lasia, kelloja ja soittimia sekä Muchan maalauksilla varustettuja pelikortteja.

Kuja on kyllä omasta mielestäni tunnelmallinen, turistihömpötyksestä huolimatta. Mutta kun sen on kerran nähnyt, ei tarvitse toista kertaa mennä.




Tekstiote: Jukka Pakkanen (2004) Kafkan linna sekä Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha, sekä oma kommentti.


tiistai 24. elokuuta 2010

Dobré jitro !

Malá Stranan hämyisen viileä katu
Kesäkuun aamuaurinko on jo aika pitkään valaissut talon pihaa ennen kuin ihmiset heräävät. Huolimatta kadulta porttikäytävän kautta ja katon yli kantautuvasta raskaiden vaunujen melusta kaikuvat ensimmäiset askeleet kovaa kuin holvistossa. Yksitellen, ikään kuin kukin odottaisi, kunnes toinen on mennyt pois, naiset tulevat ulos eri asunnoista joko tukka auki ja vielä kampaamattomana, tai huivi alas otsalle vedettynä suojelemaan unisia silmiä auringolta. Heitä ei ole paljon, mutta kaikki näyttävät huolimattomilta piioilta; heidän vaatteensa eivät ole kunnolla kiinni, he laahaavat linttaan poljettuja kenkiään, käsissään he kantavat joko tyhjiä tai jo maidolla täytettyjä mukeja.

Äkkiä tulee kuitenkin vilkkaampaa. Valkeat verhot katoavat ikkunoista, jokunen ikkuna avautuu ja siihen ilmestyy hahmo, joka katsoo taivaalle ja Petřínin kukkulalle ja sanoo sitten huoneen sisälle muille asukkaille jotain kauniista aamusta. Portaikossa ja luhtikäytävillä toivotellaan vastaantulijoille "Hyvää huomenta!".



Otsikko: Dobré jitro = Hyvää huomenta
Teksti: Jan Neruda (1867) Talo on jo enimmäkseen hereillä, teoksessa Prahalaistarinoita

maanantai 23. elokuuta 2010

Hotel Sibelius Prague

Hotel Sibelius

Prahasta löytyy satoja hotelleja. Jokainen varmasti löytää tuosta joukosta omat suosikkinsa. Niin mekin olemme löytäneet.

Hotelli Sibelius sijaitsee vanhassa jugendtalossa, osoitteessa Jana Masaryka 39, Vinohradyn kaupunginosa, Praha 2-alueella. Huoneistot ovat reilun kokoisia, oikeita pieniä asuntoja. Siksi olemmekin ihastuneet paikkaan. Tilaa siis on. Huoneistoissa on keittiöt ja yksi tai kaksi makuuhuonetta. Kylpyhuone on tilava. Reception on auki 24 h. Palvelu ystävällistä. Hissi löytyy, kerroksia on muistaakseni neljä. Osassa huoneistoista on myös pieni ranskalainen parveke vehreälle pienelle takapihalle. Huoneistoissa on vanhat parkettilattiat, keittiöstä löytyy kahvinkeitin, jääkaappi ja astioita.


Hotelli Sibelius ja yksi huoneistoista, klikkaa kuvaa suuremmaksi

Huoneistot ovat olleet talvisaikaan lämpimät, vaikka kattokorkeutta vanhassa talossa löytyy reilusti. Huoneistoissa on televisio, joista on näkynyt useita sekä paikallisia, että ulkomaisia kanavia. 

Hotellin läheisyydessä Francouzská-kadulla kulkee raitiovaunulinja 22, jolla pääsee Linna-alueelle ylös asti eli toiselle puolelle jokea. Lisäksi metropysäkki Námesti Miru (vihreä linja) on kivenheiton päässä. Hotellista on siis hyvät julkiset kulkuyhteydet muualle kaupunkiin.

Hinta huoneistolle kahdelta hengeltä vaihtelee sesongin mukaan n. 45 - 70 euroa yhden makuuhuoneen huoneisto. Aamupalan saa erikseen lisämaksusta ja se tarjoillaan läheisessä saman ketjun Orion-hotellissa. Itse emme ole käyttäneet aamiaismahdollisuutta. Aamiaistarvikkeet olemme ostaneet kaupasta tai käyneet aamiaisella jossain Prahan vanhoista jugend-kahviloista.

Hotellin omilla kotisivuilla voit tarkastella huoneistojen hintoja sekä tehdä varauksen. Varausvahvistus tulee sähköpostiisi.

En tiedä, onko suomalainen säveltäjämestari, herra Jean Sibelius, itse yöpynyt joskus ko. talossa. Tuloaulasta löytyy kyllä hänestä valokuvia, joten ehkä hän on Keski-Euroopassa käydessään talossa asunut jonkin aikaa. Ja siitä siis nimi: Hotel Sibelius.

Hotellin (ja hotelliketjun OK-Hotels) löydät osoitteesta: http://www.okhotels.cz/en/hotel-sibelius



Teksti: Omaa
Huoneistokuva tehty Picasa-kuvankäsittelyohjelmalla, kuvat omia

Hotelli Sibeliuksen ulkokuva täältä: http://www.tnetnoc.com/hotelimages/408/89408/12351381/PROP0-20090825-034523-255.jpg


lauantai 21. elokuuta 2010

Praha 21.8.1968 / Prahan Kevät

Kuva 1: Neuvostotankkeja Venceslauksen aukiolla

"Klo 3.20 heräsin opiskelija-asuntola Budecissa varovaiseen itsepintaiseen koputukseen. Olin sikeässä parisen tuntia kestäneessä unessa käytyäni tiistai-iltana myöhäisnäytöksessä katosmassa Jirí Menzelin uusinta elokuvaa, 70 minuutin pituista komediaa Rozmarné leo. Alakerran iäkäs päivystäjä seisoi ovella järkyttyneenä ja yritti sanoa minulle jotakin. Hän sai sanotuksi, että minua pyydetään alakerrassa puhelimeen, mutta sitten hän alkoi puhua niin sekavasti, että oli mahdoton saada selvää, mitä hän tarkoitti. Hänen sanansa hukkuivat itkuun. 

Lähdin kiireimmiten kaupungille; otin kameran ja vaivalloisen ison magnetofoonin mukaan. Sitä ennen yritin turhaan saada puhelua Suomeen. Kuulin koko ajan matalalla lentävien koneiden äänen. 



Klo 4.30 paloaseman sireeni tiedottaa parin minuutin ajan maan pääkaupungin joutuneen vieraiden haltuun. Kadulla ajavat henkilöautot huudattavat taukoamatta äänitorviaan. Lähellä Kansallismuseota tapaan iäkkään työläisen: "Siinä meillä ystävät, sikoja ne venäläiset ovat".

Klo 4.40, Václavské namesti. Koneita ei tule enää ollenkaan. Ensimmäiset raitiovaunut kulkevat tupaten täynnä molempiin suuntiin katua. Valaistuista vaunuista katsoo ulos itkettyneitä, harmaita työläiskasvoja. 

Klo 4.50, koneita tulee jälleen, mutta nyt päivän valjetessa ne lentävät niin korkealla, että niiden tunnuksia ei pelkällä silmällä erota. Hetki sitten kuului pääaseman suunnasta panssarien ääniä. Radiossa kerrottiin juuri, että Itävallan vastainen raja on suljettu.

Klo 5.07. Kuulin ensimmäiset laukaukset. Ne vaikuttivat kirvääritulelta, mukana saattoi olla myös pari konepistoolisarjaa. Luulen, että ampuminen tapahtui jossakin keskuskomitealla päin. Kävelen eteenpäin Na Prikopéa pitkin ja ajattelen, että äsken likvidoitiin puoluejohtajia.

Klo 5.30. Prahan radio on ollut hiljaa lähes tunnin. Keskipitkillä aalloilla toimii salainen asema Vltava. Minulle kerrottiin, että keskuskomitean luona on ammuttu kuoliaaksi kaksi miestä, toinen heistä oli opiskelija. Samoilla tienoilla nainen on jäänyt venäläisen panssariauton alle, mutta auto jatkoi matkaansa." 

 (Reijo Nikkilä, Praha 21.8.1968)

Kuva 2: Prahalainen nainen näyttää Dubcekin kuvaa sotilaille

 

" Klo 6.30 Prahan radion kuuluttaja sanoo: "Kun kuulette kansallislaulun soivan, kaikki on lopussa".

Klo 6.37 Prahan radio soittaa Tšekkoslovakian kansallislaulun." 

(Jaakko Okker, Toivon ja pelon päiväkirja, teoksessa Praha 21.8.1968)


Kuva 3: Prahalaiset ovat saartaneet neuvostotankit

Prahan kevät (tšek. Pražské jaro) on nimitys poliittisesti liberaalille ajanjaksolle kommunistisessa Tšekkoslovakiassa, joka alkoi 5. tammikuuta 1968 ja päättyi 21. elokuuta 1968 Varsovan liiton miehitettyä maan. Tšekkoslovakialaiset olisivat halunneet rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia, mutta hanke kaatui Neuvostoliiton johdon vastustukseen.

Prahan kevään pääarkkitehtina toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan v. 1968 aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.





21. elokuuta 1968 Neuvostoliitto liittolaisineen, Romaniaa ja Albaniaa lukuun ottamatta, miehitti maan. Neuvostotankit vyöryivät Prahan keskustaan. Leonid Brežnevin johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta teurastukselta vältyttiin.

Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa suhtautuminen Prahan tapahtumiin jakoi kansandemokraattisen liikkeen kahtia Neuvostoliiton toiminnan tuominneeseen enemmistöön ja neuvostomieliseen oppositioon eli taistolaisiin, joka tuki miehitystä. Muut suomalaiset puolueet eivät tuominneet miehitystä, tämä selittyy suurelta osin suomettumisella.

Uudistusmielinen linja sai jatkua heikentyneenä vielä talven yli huhtikuuhun 1969, kunnes vallan otti Neuvostoliitolle mieluisa ehdokas, Gustáv Husák. Hän käynnisti "normalisaationa" tunnetun prosessin, joka jatkui aina vuoteen 1989 asti.




**************************************************************

 
Suomalaissyntyinen Lieko Zachovalová (synt. 13.8.1927) on yksi Suomen tunnetuimpia radioääniä ja hän raportoi Prahan kevään tapahtumista Suomen Yle:n kirjeenvaihtajana. Lieko Zachovalová toimitti useita radio- ja televisiolähetyksiä Tšekkoslovakiasta Suomeen.  Ohessa linkki Ylen Elävään Arkistoon ja Zachovalován raporttiin Prahan keväästä:

Linkki tässä: http://www.yle.fi/elavaarkisto

*************************************************************


Panssarien tuloa Prahaan todistanut nuori valokuvaaja Libor Hajský näki ensimmäiset uhrit Prahan radiotalon edessä ja mielenosoittajien sytyttävän panssareita tuleen. Ohessa muutama hänen ottamansa valokuva.


Kuva 4: Libor Hajskýn kuva Prahasta ja sen siviiliuhreista 21.8.1968
Kuva 5: Libor Hajskýn kuva Prahasta 21.8.1968


Lähde: Wikipedia/Prahan kevät ja Lieko Zachovalová
Kursivoidut tekstiotteet kirjasta Okker Jaakko (toim.) Praha 21.8.1968. Kustannusosakeyhtiö Tammi; Helsinki.

Kaikki kuvat otettu netistä haulla "Prague spring", seuraavassa kuvien alkuperäiset osoitteet:

Kuva 1: http://www.aworldtowin.net/images/images570/PragueSpring2.jpg
Kuva 2: http://www.chinhnghia.com/prague%20spring1.jpg
Kuva 3: http://www.europarl.europa.eu/eplive/expert/photo/20080516PHT29081/pict_20080516PHT29081.jpg
 
Kuva 4: http://pics.livejournal.com/drugoi/pic/00ck6rg8.jpg
Kuva 5: http://bi.gazeta.pl/im/8/6665/z6665348X.jpg



Audiotallenne: Prahan radio 21.8.1968 klo 7:27 - 7:35

perjantai 20. elokuuta 2010

Bilý labut



Tyhjäntoimittaja istuskelee kahvila Slaviassa Smetanan rantakadulla ja katselee Moldaun yli. Joku mies avaa ikkunan ääressä muistilehtiön ja rupeaa kirjoittamaan.

Rankkasateen piiskatessa jokea Anna Blume keskustelee joidenkin naapuripöytäläisten kanssa. Tyhjäntoimittaja ei ymmärrä paljoa ja omistautuu tarkastelemaan miehiä; heidän silmissään on jotain murtunutta, surun varjo, joka on hänelle tuttu maanpaossa olevilta ystäviltä.

Sade yltyy ja tyhjäntomittaja tarkastelee usvaa Kaarlensillan yllä - Pienipuoli häämöttää vain heikosti. Äkkiä syyssade välkähtää, aurinko tunkeutuu näkyviin ja Prahan kauneus sattuu hänen sydämeensä.

Silloin lentää joutsen Vapunpäivänsillalle, keskelle ruuhkaliikennettä. 


Lyhyen hetken se levittelee valtavia, liidunvalkeita siipiään autojen ja raitiovaunujen edessä

          valkoinen enkeli liikenteen kaaoksessa,

                                                      punaisten sateenvarjojen kehystämänä.


Sitten joutsen jää auton alle. Se lyö pari kertaa siivillään katukivetystä, siinä kaikki.

 
Jalankulkijat seisovat neuvottomina. Muuan mies kumartuu ja taputtaa varovasti joutsenen siipisulkia, ikään kuin sanoakseen: "Herää henkiin". 

Kuva tuntuu taas jäätyneeltä. Arjen kiire paljastuu sekunnissa: ei ole mitään järjestystä, johon kuolleen linnun voisi liittää,
                            joutsenabulanssit puuttuvat.

Sillan toisesta päästä tulee kaksi sotilasta. Ihmisjoukko väistyy ja univormuun pukeutuneet miehet kävelevät ohi osoittaen täydellistä välinpitämättömyyttä valkeana hohtavaa joutsenenruumista kohtaan. Mutta päästyään sillan päähän, sotilaat tekevät äkkiä täyskäännöksen ja marssivat takaisin.

Juuri kun he nopeasti ja tehokkaasti korjaavat valkeaa möykkyä katukuvasta ja kehottavat jalankulkijoita lähtemään taas liikkeelle, 

tyhjäntoimittaja näkee,

                        että mies, jolla on muistilehtiö 

                                                                              itkee.




Otsikko: Bilý labut = Valkoinen joutsen
Teksti: Ulf Peter Hallberg (suom. Eero Balk 1993) Tyhjäntoimittaja, teoksessa Kadonnutta kahvilaa etsimässä, toimittaneet Eero Balk ja Tapani Kärkkäinen, 2000.
 

torstai 19. elokuuta 2010

David Černý, taiteilija


David Černý

David Černý (s. 15.12.1967) on tšekkiläinen kuvanveistäjä. Hän herätti huomiota vuonna 1991 maalaamalla vaaleanpunaiseksi "Monumentin neuvostoliittolaisille panssarimiehille" Prahan keskustassa. Černýn teos Entropa, joka asetettiin näytteille Euroopan neuvoston Justus Lipsius-rakennnukseen Brysseliin Tšekin EU-puheenjohtajuuskauden alkaessa 2009, herätti keskustelua ympäri Eurooppaa eri Euroopan maiden stereotyyppisillä kuvauksillaan.

Vauva konttaa ylös pitkin TV-tornia

Turistit näkevät Prahassa ainakin kaksi hänen työtään. Ensimmäinen on Lucerna-ostospasaasin katossa killuva Venceslauksen ratsastajapatsas. Tai siis taiteilija teki alkuperäisestä patsaasta, joka sijaitsee Venceslauksen aukiolla oman versionsa. Tämä uudempi roikkuu katosta väärinpäin; ylösalaisin.

Lucerna ostospasaasin osoite on Štěpánská 61, Praha 1 ja kotisivut: www.lucerna.cz





Ehkä turistille näkyvin Černýn työ Prahassa on Žižkovin TV-tornia pitkin kiipeilevät jättimäiset vauvat. Ne oli alun perin suunniteltu väliaikaiseksi taideteokseksi, mutta patsaat keräsivät niin paljon kiitosta, että ne päätettiin jättää paikoilleen.

Tv-tornin osoite: Mahlerovy sady 1, 
Vauvat Zizkovin tornissa
Žižkovin kaupunginosa, kotisivut: www.tower.cz

















Tekstiotteet: Wikipedia ja Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha


David Černyn kuva netistä, osoite:  
http://word.world-citizenship.org/wp-content/uploads/2009/01/david-cerny-czech-republic-two.jpg

tiistai 17. elokuuta 2010

Strava a ubytováni

Korkeat vanhat talot ympäröivät Staré Meston
kapeiden katujen varsia


Kun kerroin olevani oikeustieteen maisteri, konduktöörinrouva oli selvästi mielissään. Ja kun sanoin, että nimeni on Krumlovský, hän huudahti:
- Voi miten kaunis nimi!

Nämä ihmiset sanovat kaiken heti niin vilpittömästi. Sovimme vuokrasta ja palveluista ja aamiaisesta, konduktöörinrouva pesee pyykkini, siivoaa ja laittaa aamiaisen. Talosta oikealle on krouvi, näytti siistiltä, sieltä haen lounaat ja illalliset.
- Kun mieheni on kotona, mekin haemme ateriat sieltä; siellä on kotiruokaa!

Se on erinomaista. Rakastan kotiruokaa. En perusta alkuunkaan maustetusta ravintolaruoasta, minulle maistuvat perunakakkarat ja uunipuuro ja käristetyt nuudelit sata kertaa enemmän kuin kaiken maailman frikadellit.

Ja alhaalla vasemmalla on suutarinverstas ja suutari asuu yläpuolellani kolmannessa kerroksessa, mitä muuta tarvitsisin?


Otsikko: Strava a ubytováni = Ruoka ja asunto
Tekstiote: Jan Neruda (1877) Tyyppejä, teoksessa Prahalaistarinoita


maanantai 16. elokuuta 2010

Praha Zoo - Prahan eläintarha

Prahassa on eläintarha, joka on auki läpi vuoden. Eläintarha tuli kuuluisaksi vuonna 2002, jolloin Prahassa olivat suurtulvat ja eläintarhan eläimiä pelastettiin veden keskeltä. Eläintarha sai tällöin paljon avustuksia tulvan tuhojen korjaamiseen ja nyt eläimillä on enemmän tilaa kuin ennen; kirahvilaumallakin on käytössään kokonainen savanni.

Alue on suuri, joten varaa aikaa siellä käydessäsi. Infotauluja löytyy kävelyteiden varsilta, joissa kerrotaan eläimistä. Alueella on myös kahviloita sekä tietenkin matkamuistomyymälä.

Heti pääportista sisään mennessäsi on edessäsi pieni alue, jonne pääsee kahden portin kautta. Tällä alueella on irrallaan pieniä söpöjä apinoita, jotka tulevat kaivamaan kassiasi, jos et ole varuillasi. Jos siis haluat ikuistaa kameralla itsesi penkillä istumassa pikkuapinan kanssa, käy ihmeessä kurkkaamassa. Ihania söpöläisiä ja erittäin halukkaita poseeraamaan kamerallesi.

Alueelta löytyy myös köysirata, jolla pääset pientä maksua vastaan ylös jyrkän rinteen päälle. Portilta saat ostaa esitteen, jossa kerrotaan eläinten ruokinta-ajat. Niitäkin on mukava mennä seuraamaan.

Ja kun Prahassa ollaan, koiratkin ovat tervetulleita kytkettyinä alueelle. Vesikippoja ja koirien pieniä "huoltopisteitä" löytyy kävelyreittien varsilta.

Parhaiten eläintarhaan pääset yhdistelmällä metro ja bussi. Ensin metropysäkki Holešovice nádrazi (punainen linja), jonka edustalta lähtevät bussit suoraan eläintarhaan. Bussin tunnistat kyltistä Zoo tai numerosta 112. Busseja menee noin vartin välein ja päätepysäkki on eläintarhan ovilla.

Pääsymaksu aikuisilta 150 korunaa eli n. 6 euroa.

Eläintarhan osoite: U Trojského zámku 3.

Eläintarhan hyvät kotisivut ovat osoitteessa: http://www.zoopraha.cz/en


Teksti: omaa, lisäksi Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha
Eläintarhan logokuva täältä: http://intl-club.fsv.cuni.cz/~intl-club/user_files/Image/Logo-Zoo-Praha.jpg

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Pentti Saarikoski ja Prahan päiväkirjat







Pentti Saarikoski (2.9.1937 - 24.8.1983) oli runoilija, suomentaja ja sotien jälkeisen Suomen yksi merkittävimpiä kirjailijoita. Marraskuusta 1966 tammikuuhun 1967 Pentti Saarikoski oleskeli Prahassa. Hän muokkasi kokemuksesta omaelämäkerrallisen kirjan Aika Prahassa keväällä 1967. Postuumisti ajasta on julkaistu Prahan päiväkirjat vuonna 1998. Prahassa hän ylläpiti suhdetta syyskuussa 1966 tapaamaansa itäsaksalaiseen runoilija Sarah Kirschiin, jonka oli vaikea saada viisumia länteen.

Henkilönä Saarikoski oli jo ennen termin tutuksi tulemista "julkkis", jonka tekemisiä seurattiin ja joka kertoi mielellään asioistaan lehdille. Sekä hänen henkilöönsä että tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin käyttö. Se johti delirium-kohtaukseen ja sairaalahoitoon joutumiseen jo vuonna 1968 (ennen kohtausta hän ehti maalata Che Guevaran erään lausahduksen asuntonsa seinään: "Patria o muerte" – "Isänmaa tai kuolema"). Silti hän ei muuttanut juomatapojaan vaan jatkoi valitsemallaan linjalla aina kuolemaansa asti. Lisäksi hänen viimeinen vaimonsa kertoo Saarikosken polttaneen parhaimmilla päivillään noin kolme askia North Statea ja olleen lähes jatkuvasti ainakin parin lasillisen mukaisessa olotilassa (1960-luvulla Saarikoski itse kertoo päiväkirjassaan pilanneensa keuhkonsa ja kuntonsa kahdella päivittäisellä askilla ja ainakin yhdellä tai kahdellakin viinapullolla päivässä). Pekka Tarkan mukaan Saarikoski kuitenkin piti pitkään myös selviä kausia, jolloin työskenteli, mutta viime vuosinaan luopui näistä, jolloin kunto huononi nopeasti.

Saarikosken elämää on käsitellyt laajasti Pekka Tarkka kaksiosaisessa elämäkertateoksessaan. Hän arvioi Saarikosken merkityksen suomalaisen kirjallisuuden historiassa erittäin suureksi, mutta toteaa tämän olleen erittäin ristiriitainen persoona. Suhteen julkisuuteen on sanottu saaneen joskus hyvinkin narsistisia sävyjä. (Lähde: Wikipedia/Pentti Saarikoski)

Saarikosken aika Prahassa

Loka-marraskuussa v. 1966 ennen lähtöään Prahaan Saarikoski eli Helsingissä kuin viimeistä päivää. Viina tuhosi hänen sisuksiaan; aikalaistodistusten mukaan hän kulki "selkä köyryssä, ja naama irveessä ja turvoksissa". Hänellä ei näyttänyt olevan edessään muuta kuin jyrkkä alamäki suoraan hautaan. Hän oli ahdistunut selkäkivuistaan, mutta ilmeisesti ennen muuta siitä, että hän oli saanut ensimmäisen epileptisen kohtauksensa. Lisäksi avioliitto oli hunningolla.

Prahaan saapuessaan Saarikoski oli surkeassa kunnossa. Hän asui Rosy Luxemburgové 3:ssa Ludvik Veselýn poikamiesyksikössä ja hänen isäntäväksensä kauhuna oli, että hän sytyttäisi tupakoidessaan huoneensa tuleen, niin kuin oli tehnyt Bukarestin hotelli Nordissa. Hänen kätensä vapisivat niin, että hänen täytyi käyttää kravattiaan ohjaavana liekana viedessään suuhun konjakkilasia, johon oli sekoitettu munankeltuainen ja sokeria.

Siisteyden ylläpito oli hankalaa vanhassa kivitalossa, jossa sähkö reistaili, parvekkeentapainen ulkohuone oli kylmä ja huoneen lämmitys hankalaa. Saarikoski oli useinkin sillä tavoin ryvettyneen näköinen, että vaarana oli joutua "loisia" metsästävän poliisin kynsiin. Aamuisin Saarikoski kävi oluella kantapaikassaan, oikeastaan olohuoneessaan, Rosy Luxemburgovén kulmassa olevassa ruokalassa, jossa kamina lämmitti. Saarikoski viihtyi tarkkaillessaan kaapin alahyllyille kumartuvien tarjoilittarien alushousuja tai vieruspöydän "kuolevaa miestä". Lounaalla hän kävi päivittäin kirjailijaliiton klubilla, jossa hänellä oli vakiopaikka. Sieltä hän siirtyi kirjoittamaan yksiöönsä tai kiertelemään päiväkirjavihko taskussaan kaupungin olutkapakoita ja viinitupia.

Valon ja lämmön puute nostattivat Prahan ylioppilaat kapinaan, josta kehittyi kommunismin vararikon lopullisesti paljastanut Prahan vuosi 1968. Sama ongelma, kehnot sähkölaitteet ja oikkuileva kamina, ajoi Saarikosken ulos huoneestaan kirjoittamaan kapakoissa. Aluksi hän kirjoitti normaaliarkeille lyhyen numeroidun luvun kerrallaan, joskin humala saattoi pahimmillaan saada kynän kirpoamaan. Yksiössään hän kirjoitti tekstinsä koneella puhtaaksi ja ilmoitti Kustannusosakeyhtiö Otavan Heikki A. Reenpäälle tulossa olevasta käsikirjoituksesta.

Saarikoski havaitsi ennen pitkää kirjoittavansa "muistikirjaa tai almanakkaa". Kun hänen rakkautensa Sarah Kirsch oli lähtenyt, hän hankki taskuun sopivan vihkon, jota hän piti mukanaan kapakoissa ja johon kertyneen tekstin hän aina päiväsi. Prahassa täyttyi kolme ensimmäistä hänen loppuelämänsä monien kymmenien vihkojen sarjasta. Numeroidut tekstikatkelmat sekä päiväkirjavihkot lisälehtineen oli se materiaali, josta hän toukokuussa 1967 muokkasi satasivuisen omaelämäkerrallisen teoksen Aika Prahassa. Saarikoski halusi yksityisyydestään alun alkaen julkisen, ja kun hän toteutti ajatuksensa ja muokkasi tekstistään Aika Prahassa -kirjan, hänestä tuli oma sensorinsa: hän jätti pois sen mitä piti tarpeettomana tai minkä halusi salata, sen mikä "enemmän hävettää kuin ravitsee".

Toukokuussa 1967 Saarikoski työskenteli Tallinnassa ja Aika Prahassa sai muotonsa. Poistoja tuli huomattavasti enemmän kuin lisäyksiä. Saarikosken kirja Prahan päiväkirjat sisältää alkuperäiset ja karsimattomat tekstit kirjasta Aika Prahassa. Kirjan toimittaneen Pekka Tarkan mielestä siitä koostuu täyteläisempi teos kuin mitä Aika Prahassa on.

Kirja Prahan päiväkirjat kattaa koko Saarikosken Prahassa viettämän ajan. Kiintoisimpia ovat kohdat, joissa Saarikoski toukokuussa 1967 arvioi Prahan tapahtumia. (Lähde: Saarikoski ja Prahan päiväkirjat (1998), toim. Pekka Tarkka.)



Tekstiotteet: Wikipedia sekä Pentti Saarikoski (1998) Prahan päiväkirjat, toimittanut Pekka Tarkka


 Kuvat omia: Pyhän Vituksen katedraalin lasi-ikkunoita, Linnakukkula

torstai 12. elokuuta 2010

Raatihuone & Astronominen kello - Vanhankaupungin aukio

Raatihuone torneineen
Raatihuone

Prahan vanhan kaupungin aukiolla sijaitsee raatihuone, radince. Raatihuoneeksi muokattiin vanhempi talo 1300-luvulla ja seuraavalla vuosisadalla talon torniin rakennettiin kuulu astronominen kello. Rakennuksesta puuttuu osa. Natsit räjäyttivät ison osan raatihuoneesta toisen maailmansodan viimeisinä päivinä, kun saksalaisten häviö oli jo selvä. Vuoden 1945 jälkeen on järjestetty useita eri arkkitehtikilpailuja raatihuoneen uuden siiven rakentamiseksi, mutta yhtään ehdotusta ei ole totetettu.

Raatihuoneen edessä on 27 valkoista ristiä. Niillä sijoilla teloitettiin 22 tšekki- ja viisi saksalaisaatelista 21.6.1621. Aateliset olivat johtaneet katolilaisille Valkeavuoren taistelussa hävinnyttä protestanttiarmeijaa. Teloitettujen aatelisten päät ripustettiin rautakoreissa kymmeneksi vuodeksi roikkumaan Kaarlensillan siltatorin koristeista. Prahan hetkeksi vuonna 1631 vallanneet protetanttiset saksalaiset ottivat päät alas ja hautasivat ne Týnin Mariankirkkoon. Se ei tuonut rauhaa teloitetuille. Nämä saapuvat kuolemansa vuosipäivänä Vanhankaupungin aukiolle etsimään loppuja ruumiinosiaan. Menköön katsomaan, ken uskaltaa : )

Raatihuoneen torniin ja alakertaan pääsee maksua vastaan. Raatihuoneen aulaa koristavat Mikoláš Alešin kuvien mukaan tehdyt mosaiikit, jotka esittävät mm. Libušen ennustusta. Tornista on hulppeat näkymät Vanhankaupungin aukiolle (suosittelen iltaauringon laskun aikaan) sekä muualle ympäristöön. Raatihuoneen alakerta vie viisi metriä merenpinnan alle. Alun perin tällä tasolla sijaitsi oikea maanpäällys ja rikkaiden perheiden asuntoja Vanhankaupungin katutasolla, mutta keskiajalla katuja nostettiin yhden kerroksen verran, jotta päästäisiin eroon kaupunkia vaivanneista tulvista. Kun raatihuone rakennettiin 1300-luvun puolivälissä vanhojen talojen päälle, entisistä aatelisasunnoista tehtiin koleita vankityrmiä. Toisen maailmansodan loppuaikana kellareissa piileskelivät Prahan vastarintaliikkeen johtajat.

Astronominen kello
Astronominen kello

Astonomisen kellon, Orloj, on rakentanut mestari Hanuš. Kellon ylempi taulu näyttää auringon ja kuun liikkeet sekä kellonajan, alempi kuukauden ja päivät. Kellotaulujen yläpuolella olevista aukoista ilmestyy joka tasatunti kaksitoista apostolia ja mm. kuolema viikatteineen. Keskiajalla kelloja pidettiin lähes maagisina välineinä. Ne eivät ainoastaan näyttäneet aikaa vaan myös loivat sitä.

Kellon rakentajalle Hanušille kävi niin kuin monelle muullekin entisaikojen lahjakkuudelle: mestari sokaistiin, jottei hän pystyisi tekemään yhtä hienoa kelloa minnekään muualle. Raivostunut Hanuš kiipesi kellotorniin ja heitti henkensä tunkemalla jakoavaimen käsisänsä myöten kellon rattaisiin. Kello saatiin korjattua vasta lähes sata vuotta myöhemmin, vuonna 1572. Siitä asti se on tikittänyt tähän päivään asti.



Tekstiotteet: Eero Balk (1997) Sankarimatkailijan Praha, sekä Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha. lisäksi täytteenä hippunen omaa tekstiä

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Vltava - Moldau

Vltava (saksaksi Moldau) on Tšekin pisin joki. Se on myös Elben sivujoki. Se alkaa Böhmerwaldilta ja virtaa Prahan kaupungin läpi. 

Vltava virtaa pituudestaan 23 kilometriä kaupungin läpi. Sen keskisyvyys tällä pätkällä on 2,75 metriä ja suurin syvyys 10,5 metriä. Tšekkiläissäveltäjä Bedrich Smetana omisti joelle tunnetuimman osan sävelrunoelmastaan Má vlast, Isänmaani. (Lähde: Wikipedia/Vltava)

Jokilaivoja Vltavalla

Elokuussa 2002 Vltava tulvi runsaasti, ja tulviminen surmasi useita ihmisiä sekä aiheutti valtavia tuhoja.


Prahalaiset pohtivat tulvien syitä varmasti jo vuonna 1342, kun helmikuinen vedenpaisumus hävitti Kaarlen sillan edeltäjän. Samoin niitä pohdittiin 1500-luvun lopulla, jolloin sateiset vuodet tuhosivat viinitarhoja ja tsekkien juomakulttuuri siirtyi olueen. 

Luonto itse on Keski-Euroopassa tulvien tarmokas puuhamies. Tsekin tasavallan keskisadanta on sama kuin Suomen, 660 millimetriä vuodessa, mutta yli sadan millin sademäärät vuorokaudessa eivät ole Tsekissä harvinaisia. Vuoden 1997 tulvan aikana satoi Lysá Horan kylässä yhden vuorokauden aikana peräti 415 millimetriä, Suomen viralliseen ennätykseen verrattuna yli kaksinkertaisesti. 

Vltavajoen vesistöalue on hieman Kokemäenjoen aluetta pienempi, 24000 neliökilometriä. Keskimäärin kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvahuipun suuruudeksi on Vltavajoessa arvioitu 4000 kuutiometriä sekunnissa, Kokemäenjoessa vastaava suurtulva on tästä neljäsosa.  Rankempien sateiden ohella eron selittävät järvien vähäisyys ja suurehkot rinnekaltevuudet Vltavajoen alueella. 

Prahan vanha kaupunki muodostaa pullonkaulan tulvavesien etenemiselle, joten se myös kärsii pahan tulvan sattuessa suuret vahingot. Jokiuomaa ei voi laajentaa, koska silloin jouduttaisiin purkamaan vanhoja taloja ja muistomerkkejä. Tulvariskin vähentämiseksi rakennettiin Vltavajokeen vuosina 1954-1991 kuusi tekoallasta. Niiden uskottiin pelastavan Prahan uusilta suurtulvilta. Pian allasketjun valmistumisen jälkeen, vuonna 1997, sattui kuitenkin tulva, joka Prahan kohdalla oli "sadan vuoden tulva". Kesän 2002 vedenpaisumus oli selvästi viiden vuoden takaista edeltäjäänsä ärhäkämpi, tilastollisesti ehkä jopa "tuhannen vuoden tulva". 

Tulvavahingot vuonna 1997 olivat Tsekin tasavallassa yli kaksi miljardia euroa. Praha kärsi pahoin kesän 2002 tulvissa, ja osa kaupungista piti silloin tyhjentää useiksi viikoiksi. Tulvien vuoksi Tšekissä kuoli 17 ihmistä, ja aineelliset vahingot nousivat miljardeihin euroihin.

Ihminen on muuttanut Vltavajoen uomaa ja vesistöaluetta monella tavalla. Koskia on perattu ja noin puolet vesistön pinta-alasta on vuosisatojen kuluessa raivattu pelloiksi. Myös uomia on suoristettu ja kosteikoita kuivattu. Joen pohja on noussut lietteen kertymisen takia. Vesistömalleilla pystytään nykyisin jossain määrin arvioimaan valuma-alueen muutosten vaikutuksia tulvahuippuihin. Saksan puolella Elben vesistössä - johon Vltava laskee - tällaisia arvioita on tehty, tosin vain 600 neliökilometrin kokoisella osa-alueella. Kun tämän alueen pellot, runsas puolet pinta-alasta, metsitettiin, tulvahuippu pieneni mallin mukaan 42 prosentilla. Isossa vesistössä muutos jäisi todennäköisesti pienemmäksi. 

Vltavan tekoaltaisiin mahtuu noin puolitoista miljardia kuutiometriä vettä. Jos ne olisivat tulvan alkaessa tyhjinä, ne pystyisivät varastoimaan puolet 4000 sekuntikuutiometrin virtaamasta yli viikon ajan. Todellisuudessa altaissa on kesäisin melko runsaasti vettä muun muassa virkistyskäytön takia. On myös epäilty, että ääritulvilla altaat voivat jopa pahentaa tulvahuippua, vaikka ne leikkaavat pienehköjä tulvia tehokkaasti. Ilmastomallit ennakoivat Tsekin tasavallan alueelle kesäsateiden vähenemistä ja talvisateiden lisäystä. Tsekit ovatkin olleet lähinnä huolissaan kesäajan kuivuuden tulevaisuudessa aiheuttamista haitoista maataloudelle ja vesihuollolle. Talvitulvien kasvu voisi silti aiheuttaa suuria vahinkoja, koska ilmaston lämmetessäkin niihin voisi liittyä jääpato-ongelmia. Suomella ja Tsekillä on ollut jokien jääongelmien torjuntaan liittyvää yhteistyötä. 

Rakennuksille, maataloudelle ja teollisuudelle aiheutuvien vahinkojen ohella myös epidemiat ovat vaarana, koska vesihuolto on haavoittuva. Tulvavesi voi tunkeutua Prahan vesiputkistoihin, joissa vuotohäviöiden osuus on yli 40 prosenttia. Maaseudulla käytetään runsaasti puhdistamatonta pohjavettä, jonka tulvavesi voi saastuttaa. 

Prahalle on viime vuosina laadittu yksityiskohtaista tulvasuojelusuunnitelmaa. Maailman johtaviin kuuluva tanskalainen tutkimuslaitos on ollut työssä mukana. Keinovalikoima kattaa tulvaennusteiden kehittämisen, altaiden optimaalisen käytön ja eri tahojen yhteistyön parantamisen. 


Tekstiote: Helsingin Sanomat, 16.8.2002. Kirjoittaja: Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskuksen hydrologi


maanantai 9. elokuuta 2010

John Lennon -seinä


Satunnaisen taiteilijan kädenjälkeä John Lennon seinässä syksyllä 2009

Tässä yksi matkavinkki niille jotka hakevat jotain extraa ja jota ei kaikista Prahan matkaoppaista löydy eli John Lennon -seinä. Joihinkin Prahan kaupunkikarttoihin se voi olla merkittynä Lennonwall -nimellä, mutta postauksen lopussa kohteen osoite.

Vanha plataanipuu John Lennon seinän takana huhtikuussa 2010
Kun John Lennon murhattiin vuonna 1980, ilmestyivät ensimmäiset maalaukset ja kirjoitukset muuriin. Poliisi kävi ensi alkuun pesemässä niitä pois, mutta hipit maalasivat ne heti takaisin. Tätä jatkui vuoteen 1990 asti, kunnes läheisen Ranskan suurlähetystön suurlähettiläs antoi tukensa vapaalle mielipiteen ilmaisulle.

John Lennonin kuoleman vuosipäivänä 8. joulukuuta paikalle kerääntyy edelleen suuri joukko kitaralla ja universaalilla rakkaudella varustautuneita Lennon-faneja. Muurin takana on maltalaisen ritarikunnan suurpriorin palatsi 1500-luvulta.

Beethovenin istuskelupaikka plataanipuun alla
Lisäksi muurin kupeessa, aidan pihan puolella kasvaa suuri plataanipuu, jonka alla on muinoin Ludwig van Beethoven istuskellut Prahassa käydessään.

Muurin vieressä olevassa talossa on mukava pieni ravintola-kahvila, jossa varsinkin talviaikaan ollaan käyty juomassa kuumat viinit eli ns.tšekkiläistä glögiä. Kahvilan ulkoterassilta näkee kunnolla plataanipuun.


Ota siis kunnon tussikynä mukaasi Prahaan mennessäsi tai hanki se sieltä, ja käy laittamassa oma maailmanrauhaa innoittava tekstisi muuriin.


John Lennon seinää syyskuussa 2009




Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one



Seinän osoite: Velkopřevorské náměstí (Suurpriorin aukio), Malá Strana eli Pieni Puoli, Kampa saari, lähellä Pirunjokea eli Certovkaa.


Tekstiote: Sekä omaa, että Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha, 
Imaginen (1971) sanat kopioitu netistä.