8. tammikuuta 2011

Penize

Eräs Uvoz-kadun ulko-ovista


- "Tänään Augustille voi mennä kylään", virkkaa konduktöörinrouva. "Tänään Augustová sammaltaa."
Hän puhuu kummia, minun kondukröörinrouvani, mitä se on: sammaltaa tänään? Jos joku sammaltaa, niin sammaltaa kai aina.

Koputan. Kuulostelen. Ei mitään. Koputan taas. Ei taaskaan mitään. Tartun varovasti ovenripaan, ovi raottuu. Heti ensimmäisessä huoneessa on koko perhe koolla.

- "Suokaa anteeksi". Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota. Mies istuu maalaustelineen luona pää kallellaan, vaimo seisoo kumarassa matalan  vaatelipaston luona riepu kädessä. Vain Pepik vilkaisee minua, näyttää kieltään ja kääntyy taas pois; hän katsoo isäänsä ja äitiään. 

Minun on teeskenneltävä, että en huomannut Pepikin vallattomuutta; sitten hän lopettaa itse. Pieni musta koira nuuhkii minua, ei hauku, on kai liian nuori.

- "Suokaa anteeksi", sanon kovemmalla äänellä.
- "Aa, herra naapuri - anteeksi, minä luulin, että piika tuli. Vaimo: herra maisteri vastapäisestä asunnosta! Meillä on tänään perunakeittoa - minä söisin perunakeittoa kolmesti päivässä - ja mietimme tässä, pitäsikö siihen panna ryynejäkin. Tehkää hyvin ja istukaa."

- - - - 

- "Sammalsiko?", konduktöörinrouva kysyy.
- "Sammaltaa."
- "Heillä on siis tänään rahaa. Kun heillä ei ole pennin pyörylää, hän puhuu ihan hyvin."




Otsikko: Penize = raha
Tekstiote: Jan Neruda (1877) Tyyppejä, teoksessa Prahalaistarinoita
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig