28. maaliskuuta 2011

Daliborka - Surullisten sävelten torni


Jos kävelet pitkin Prahan linnan vieressä olevaa, murattien ympäröimien puiden kehystämää vanhaa vallihaudan pohjaa, voit kuulla jostakin hiljaista viulunsoittoa, jonka surulliset sävelet kietoutuvat oudolla tavalla kummittelemaan korviisi pitkäksi aikaa.

Mitä se oikein oli,  ja mistä se tuli ?

Daliborka-torni seisoo Prahan linnan vieressä, lähellä Kultaista kujaa (Golden Lane). Se rakennettiin vuonna 1496 silloisen valtaapitävän Vladislav Jagellon käskystä vankilaksi.

Nimensä torni on saanut nuoren ritari Dalibor Kozojedin mukaan, joka oli tornin ensimmäinen asukas ja vangittuna siellä vuoteen 1498 asti. Hänet oli tuomittu kuolemaan, koska hän oli aikansa Robin Hood: varasti rikkailta ja antoi köyhille. (No, todellisuus oli ehkä hieman toinen kuin kullattu legenda kertoo: Dalibor johti kapinaa, jossa maalaiset vaativat oikeutta oluenpanemiseen, ja hän tuli samalla surmanneeksi maanomistajan.)

Tarinoiden mukaan mies oppi soittamaan viulua vankilassa olonsa aikana ja tämä taito pelasti hänen henkensä; ainakin joksikin aikaa. Kun Prahassa ihmiset kuulivat ritarin soittavan viulua tornissaan kauniisti ja herkästi, se kosketti heitä ja herätti myötätuntoa nuorta vankia kohtaan. Väkeä alkoi kerääntyä tornin ympärille kuullakseen tuota ihmeellistä soittoa.  

Joidenkin tarujen mukaan taasen Daliborilta yritettiin saada murhan tunnustusta piinapenkissä, jota tsekit kutsuivat "vinguttajaksi"; sama sana tarkoitti myös vanhaa viulumaista kielisoitinta. Kun piinapenkissä kidutetun Daliborin tuskanhuudot kiirivät linnan ympäristössä, prahalaiset nyökkäilivät ymmärtäväisesti ja sanoivat toisilleen: "Siellä se Dalibor viuluaan vinguttaa". 

Huhu kuitenkin kertoo, että hänen soittonsa oli niin suosittua, että viranomaiset pelkäsivät ilmoittaa nuoren miehen teloituspäivää. Niinpä se siirtyi ja siirtyi. Loppujen lopuksi viulun soitto katkesi eräänä päivänä kun mies teloitettiin katkaisemalla hänen kaulansa silloisen vanhan Prahan linnan portailla. 

Soitto sai loppunuottinsa.




Torni on rakennettu Vladislav Jagellon vallan aikana vuonna 1496 osaksi Prahan linnoitusta. Vuonna 1781 tornissa oli paha tulipalo ja se kärsi vahinkoja niin, että sen tiloja pienennettiin yhdellä kerroksella. Pienimmistä rikoksista vangittuja pidettiin tornin alakerroksissa, ja yläkerroksissa vakaviin rikoksiin syyllistyneitä. Tosin kosteissa ja pimeissä kellarikerroksissa pidettiin erityisen kovia rikollisia.

Vankilana torni toimi kuten keskiaikaiset tyrmät yleensä: vanki laskettiin keskikerrokseen viimeisen ateriansa, vesikannun ja leipäpalan kanssa. Vanki heitti tällöin nälkään kuolleen edeltäjänsä ruumiin lattiassa olevasta reiästä alempaan kerrokseen, ja seuraava vanki siellä tyrkkäsi vuorollaan hänet samaa tietä taas alaspäin.

Toinen kuuluisa tornin vanki on ollut innokas taiteen keräilijä ja suojelija kreivi Franz Anton von Sporck (1662 - 1738), jonka ansioihin kuuluu myös käyrätorven käyttöönotto Böömissä.

Daliborin torni toimi vankilana 1800-luvun lopulle asti. Nykyään torni on avoinna yleisölle ja sisäänkäynti on Kultaisen kujan itäpäädyssä. 


Torni on restauroitu sisältä ja jos niillä main liikkuu, siellä on mielenkiintoista piipahtaa ja kokea keskiajan vankilatunnelmaa;  mitä siitä on jäljellä ja museoituna.



 ... ja ehkä kuulet jostain kuuluvan hiljaisesti surullisten viulunsävelten soinnut.



Osoite: Pražský hrad, Praha 1 - Hradčany (Prahan linna). Karttalinkki tornille tässä.


Wanha Prahan linna ja Daliborka, silloin ennen - kuva täältä


PS: Ritarin kova kohtalo innoitti muinoin säveltäjä Bedrich Smetanaa kirjoittamaan oopperan nimeltä Dalibor. 





Info: Prague.net, Mondo matkaopas Praha  ja Praguecityline.com
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig