 |
| Pirunpuro, 3.4.2010 |
"Praha edusti minulle arkea, vaikka en vielä ollutkaan mennyt harjoittelupaikkaani .... Oli siinä totuttelemista paikalliseen ruokakulttuuriin, jonka vankkaa vehnäjauhopohjaa pula-aika vielä vahvisti. Knedlikit, itävaltalaisittain ja baijerilaisittain knöödelit, vain kasvoivat suussa. Ne ovat vedessä keittämällä kypsennettyjä hiivalla kohotettuja vehnäpitkoja, joita syödään viipaloitunoina lihan, ja erilaisten kastikkeiden kera.
Perunoita oli onneksi useimmiten saatavissa, mutta kun annokset olivat ankaran säännöstelyn vuoksi pieniä, ateria ei pitänyt nälkää kovinkaan tehokkaasti loitolla. Ei sittenkään, vaikka keskipäivän pääateria aloitettiin aina liemellä, ja pääruuan jälkeen tarjotitin usein leivos tai kakunpala.
Václavin aukiota minun oli vaikea hyväksyä aukioksi, sillä se oli vain jonkin verran tavallista leveämpi, noin vajaan kilometrin pituinen puistokatu. Keisari Kaarle IV oli kuitenkin piirtänyt sen 1300-luvulla Prahan uuden kaupungin asemakaavaan Hevostoriksi, joten kyllä se oli ja on aukioksi tai toriksi tunnustettava, vaikka se ei meidän aikamme kerrostalojen reunustamana siltä näytä."
(Elämänkuvaus Prahasta 1940-50 luvun vaihteessa.)
Lieko Zachovalová (1998) Prahan ääni. Ote sivulta: 127-128.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti