Prahaan ja tšekkiläsyyteen keskittyvä blogi ~ Matkavinkkejä & omia kokemuksia meille rakkaasta Prahasta

31. lokakuuta 2011

Jiří Winter-Neprakta on poissa



Piirtäjä työssään - kuva täältä

Sarjakuvapiirtäjä Jiří Winter-Neprakta kuoli Prahassa sunnuntaina 30.10.2011, 87-vuotiaana.

Herra Winter-Neprakta on kirjoittanut kymmeniä tuhansia sarjakuvia, epäillään jopa lukua 35.000, pääasiassa yhteistyössä kirjailija Miloslav Švandrlíkin kanssa.  

Jiří Winter-Neprakta syntyi vuonna 1924 Holesovicen kaupunginosaan, lasittajan perheeseen Prahassa. Hän oli ainoa lapsi. Poika kävi pienenä usein isänsä kanssa Prahan eläintarhassa, josta piti kovin ja varsinkin akvaarioiden kaloista, sekä niiden elämästä. Isän myötävaikutuksella myös kiinnostus luontoon syöpyi häneen itseensä. 

Taitelijan työtä - kuva täältä

Jiří Winter-Neprakta opiskeli mm. Kaarlen yliopistossa Prahassa grafiikkaa ja luonnontieteitä,  ja hänen taiteellinen uransa sarjakuvien parissa alkoi vuonna 1948. 

Toisen maailmansodan aikana hänen tiensä kulki keskitysleirille vanhempiensa kanssa. Tästä koettelemuksesta vain hän selviytyi äitinsä kanssa, ja poika ja äiti asuivatkin yhdessä äidin kuolemaan asti.

Jiří Winter-Neprakta oli naimisissa neljä kertaa.





Info: Prague Radio & Wikipedia 
SHARE:

30. lokakuuta 2011

Karel Havlíček Borovsky


Kuva täältä

Tšekkiläinen runoilija, lehtimies ja poliitikko Karel Havlíček syntyi 30.10.1821 Přibyslavin kylässä. Tänään hänen syntymästään tulee kuluneeksi tasan 190 vuotta. 

Karel Havlíček käytti nimenään myöhemmin nimeä Karel Havlíček Borovsky.  

Havlíček syntyi varakkaaseen kauppiasperheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi ja sen jälkeen alkoi vuonna 1838 opiskelemaan filosofiaa Prahassa. Hän omistautui Tšekin kirjallisuudelle ja valmistui lopulta. Sen jälkeen Havlíček liittyi seminaariin - hän halusi tulla isänmaalliseksi papiksi. Ideana taustalla hänellä oli, että paras tapa palvella kansakuntaa oli toimia pappina. Hän ei lopulta uskonut itse siihen, että pelkät rukoukset voisivat tehdä maailmasta paremman paikan. Vuonna 1841 hän erosi pappisseminaarista.


Karel Havlíček työskenteli vuosina 1842-1844 Venäjällä opettajana.  Heinäkuussa vuonna 1844 Havlíček palasi Böömiin ja Prahaan. Hänen tavoitteenaan oli löytää vakaa työpaikka ja omistautua kirjallisuuteen. Huhtikuussa vuonna 1848 hän työskenteli toimittajana valtakunnallisessa sanomalehdessä. 

Havlíčekista tulikin pian toimittaja, jonka kirjoittamat artikkelit vaikuttivat syvästi kansan yleiseen mielipiteeseen. Ihmiset kokivat jopa hänen kirjoituksensa tehokkaammiksi kuin poliitikkojen puheet. Havlíček oli poliittisesti "liberaali kansallismielinen". Hän kuitenkin kieltäytyi myöntämästä puolueen linjaa kertoakseen mielipiteitään. Kaikki ei kuitenkaan ollut aina hyväksi, sillä Havlíček uhmasi mm. kansallisissa sanomalehdissä liikaa hallituksen toimia ja joutui muutaman kerran myös oikeuden eteen kirjoituksistaan.


 

Eräs teos - kuva täältä


Havlíček päätti ostaa maatilan, jossa hän omistautui kirjalliseen työhönsä. 16. joulukuuta 1851 hänet pidätettiin ja vietiin Brixeen (nyk. Italiaa), jossa hän joutui elämään maanpaossa kolme vuotta. Maanpaossa ollessaan hän kirjoitti joitakin hänen paras teoksensa: Tyrolské Elegie (Tirolin Itkuvirret), Křest svatého Vladimira (St.Vladimirin kaste) ja Kral Lavra (Kuningas Lavra). 

Toukokuussa vuonna 1855, muutamaa päivää ennen hänen paluutaan Prahaan, hänen vaimonsa kuoli.

Lopulta hänelle todettiin kehittyneen tuberkuloosi. Hän kuoli hyvin varhain vain 35-vuotiaana.
Hänen hautajaisiinsa osallistui kulkue, jossa oli noin 5000 tšekkiläistä.


Karel Havlíček Borovskya pidetään Tšekin poliittisen journalismin perustajana. Hän käytti elämänsä taistellakseen mielipiteidensä puolesta ja voitti puolelleen sympatiat Tšekin ihmisiltä.

Info: Wikipedia 
SHARE:

29. lokakuuta 2011

Malostranský hřbitov - Malá Stranan hautausmaa





Hautausmaat koko maassa täyttyvät pian kukilla ja kynttilöillä, koska pyhäinpäivänä ihmiset vierailevat lähimpiensä haudoilla heitä muistaen. Prahassa on kuitenkin eräs hautausmaa, jossa haudat oikeastaan odottavat kävijöitä; joita ei kuitenkaan näy. 

Malá Stranassa sijaitseva hautausmaa Malostranske hrbitov (Malá Stranan hautausmaa) sisältää noin sata hautaa ja se on ainutlaatuinen monumentti keskellä vilkasta kaupunkia, Smichovin kaupunginosan kupeessa. Hautausmaa on jäänyt unohduksiin, eikä sen haudoilla käy ketään, koska ne ovat niin vanhoja. Joukko paikallisia "hautausmaa-harrastajia" on ottanut nyt asiakseen pelastaa tämän unohdetun hautausmaan yhdeksi kaupungin kulttuuriperinnön osaksi. 


Malá Stranan hautausmaa on kiilautunut kahden kiireisen tien väliin. Raitiovaunut suhahtelevat hautausmaan ohi, joiden murattien peitossa olevat hautakivet kutsuvat tulijaa ja pieni Pyhän Kolminaisuuden kirkko seisoo hiljaa paikoillaan.
 
Hautausmaa on nimetty kaupungin historiallisen Malá Stranan mukaan - mutta se ei itse asiassa sijaitse siellä. Se sijaitsee reilun puolen tunnin kävelymatkan päässä Malá Stranasta, Smichovin kaupunginosassa. Viimeinen henkilö haudattiin sinne 1880-luvulla, ja sen jälkeen hautausmaata ympäröivä miljöö on jäänyt niille paikoilleen. Hautausmaalla  aika tuntuu pysähtyneen niille sijoilleen, sinne 1800-luvun lopulle.
Tänä vuonna 2011 perustettiin yhdistys, joka haluaa tallentaa ja edistää tämän ainutlaatuisen hautausmaan tulevaisuutta. Gabriela Kalinová on yksi sen perustajajäsenistä ja hän kertoo seuraavaa:
 
"Tämä hautausmaa omaa hyvin mielenkiintoisen historian. Se perustettiin vuonna 1680 kun ruttoon kuolleille tarvittiin oma hautausmaansa", hän kertoo. "Nämä ruttoon kuolleiden hautausmaat  perustettiin aina pois kaupungeista, ja tällä pyrittiin osaltaan estämään taudin leviäminen. Pieni hautausmaa ruton uhreille perustettiin tänne, jota sitten käytettiin uudelleen vuonna 1713 ja 1714, kun Prahaan saapui toisen ruton epidemia. "
 
Noin 70 vuotta myöhemmin, uudistusmielinen keisari Josef II määräsi, että kaikki hautausmaat kaupunkien sisältä poistetaan, ja niin hautausmaat saivat uudet elämät muualta kaupungin laitamilta. 
 
Malá Stranan hautausmaalle haudattiin muinoin niin rikkaita kuin köyhiä. Haudoissa makoilee ihmisiä kaikilta elämänaloilta ja he kaikki löysivät viimeisen leposijansa Malá Stranan hautausmaalta, toistensa vierestä.

"Hautausmaa on myös ainutlaatuinen, koska koko vuosisata on "kirjattu" tänne. Kun  uusia hautauksia ei enää tapahtunut, kaikki hautakivet ja hautojen  merkinnät, sälyivät koskemattomana. Joten hautausmaa tarjoaa mukavan sosiologisen näytteen Prahan väestöstä kahdensadan vuoden ajalta, 1680 - 1880", toinen yhdistyksen jäsen Jana Trojanová kertoo.   


Jotkut haudat ovat upeat, niissä on esimerkiksi hautakivet laadukkailla veistoksilla, joissa näkyy enkeleitä ja kyyhkysiä, toiset haudat taasen ovat merkitty yksinkertaisilla metalliristeillä.  

"Pienen Tytön hauta" - kuva täältä



Yksi pieni hauta on koristeltu pienellä enkelillä, se on "Pyhän Tytön" hauta, joka on ehkä tunnetuin hautausmaan asukkaista. 
 
"Hänen nimensä oli Anna Degenová, mutta tiedämme vain, että hän oli neljä vuotias kun hän kuoli. On olemassa useita legendoja hänen elämästään: yksi niistä kertoo, että tyttö nojautui ulos ikkunasta, putosi vahingossa ja kuoli. Toisen legendan mukaan hän putosi, koska hänen nukkensa tipahti ensin ulos ikkunasta ja tyttö hyppäsi nuken perässä alas. Mutta emme todellakaan tiedä asiaa tarkasti - mutta viereisessä haudassa lepäävät herra ja rouva Degen, ja olemme pohtineet, että he olisivat voineet olla tuon tytön vanhemmat", Gabriela Kalinová pohtii.


Hautamonumentti piispa ja kirja - kuva täältä

Malá Stranan hautausmaata et voi ohittaa huomaamatta suurta hautamonumenttia sen keskellä. Se on melko iso ja patsas siinä kuvaa piispaa polvistuneena suuren kirjan eteen.   Hauta on prinssi Leopold Thun Hohensteinin, joka oli oikeastikin piispa ja vietti aikaansa Prahassa. Hän kuoli melko pian Prahaan saapumisensa jälkeen, vuonna 1826.  Hänen poikkeuksellisesta haudastaan, joka on melko näkyvä monumentti, tuli yksi legendan aihe lisää Prahan taruihin lisättäväksi. 
 
"Tämä legenda kertoo ylpeästä kreivittärestä, joka oli pelaamassa palloa. Pallo lensi leikin keskeltä hautausmaalle ja pysähtyi tuon piispan haudan eteen. Kreivitär vitsaili palloa hakiessaan, että mitäpäs se piispa noin tarkasti lukee, ja halusi nähdä mitä tuo kirja kertoo.  Mutta kun kreivitär kiipesi patsaan luo nähdäkseen kirjan mitä siinä oli, hän löysi oman nimensä sieltä. Kreivitär kuoli pian sen jälkeen rangaistuksena jumalanpilkasta".
 
Romanttisen Malá Stranan hautausmaa on inspiroinut useita Tšekin taiteilijoita kuten 1800-luvun kirjailija Jan Nerudaa, jonka vanhemmat olivat haudattu tänne ja joka kirjoitti myös yhden novellinsa sijoittumaan hautausmaan miljööseen.  




Aiemmin tänä vuonna Gabriela Kalinová, Jana Trojanová ja kymmenkunta muuta ihmistä perustivat yhdistyksen, joka haluaa säilyttää hautausmaan. He selvittävät ja pyrkivät tunnistamaan hautoja, järjestämään hautausmaalla opastettuja kävelyitä ja tekemällä esitteitä hautausmaan historiasta. Trojanová sanoo, että tämä on palkitsevaa työtä.
 
"Me olemme kaikki niin innoissamme siitä, mitä teemme täällä. Kun tulimme, kaikki patsaat kuuluivat murattien alle ja nyt pyrimme saamaan hautakivet näkyviksi, sekä näkyville mitä niiden tekstit kertovat paikalle haudatuista ihmisistä. Näistä tähän maahan siunatuista on pidetty hyvin vähän kirjaa, joten meidän pitää löytää uskomattomia asioita ja tehdä selvityksiä. "
 
Toisen maailmansodan jälkeen oli yrityksiä poistaa Malá Stranan hautausmaa ja tehdä se osaksi julkista puistoa, jossa olisi ollut kivettyjä polkuja ja istuinpenkkejä. Haudoille tehtiin ajan myötä myös ilkivaltaa ja se sai viranomaiset sulkemaan sen jossain vaiheessa. Jana Trojanová toivoo, että yhdistyksen työ saa viranomaiset kiinnittämään huomioita tähän ainutlaatuiseen hautausmaahan ja, että rahaa sen kunnostamiseen ja ylläpitoon löytyisi.

"Kuten näet, kaikki polut ovat nyt tänään hyvin hoidettuja ja ihmiset voivat kävellä niillä, sekä nauttia hautausmaasta. Tässä on kuitenkin vielä paljon työtä ja tämä on pitkän ajan hanke. Lisäksi tarvitsemme rahaa, jotta projekti pystyisi jatkumaan. Paikka on kuitenkin kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja sellaisena se tulisi säilyttää". 
 
Malá Stranan hautausmaa on vain muutaman raitiovaunupysäkin päässä Andelin-liikekeskuksesta ja sen metropysäkistä.

Jos olet sillä tuulella, lähde kävelylle hautausmaalle. Yhteystietoja ja kuvia tästä hautausmaasta löydät seuraavasta linkistä: http://www.malostranskyhrbitov.cz/


Malostranský hřbitov
 
Plzeňská, Praha 5 (karttalinkki tässä)

Raitiovaunut: 4, 7, 9 ja 10. Jää pois Plzeňská-kadun pysäkillä Betramka, hautausmaa on aivan sen vieressä.



Info: Prague Radio

SHARE:

28. lokakuuta 2011

Tasavallan päivä eli Kansallispäivä 28.10.



Tänään Tšekeissä vietetään Kansallispäivää tai Tasavallan päivää.  

Tšekkoslovakia oli aiemmin jaettu kahtia, mutta vuonna 1918 tapahtunutta tasavallan perustamista muistetaan yhteisellä juhlapäivällä.

Parhaiten tähän päivään sopii maan oman säveltäjän Bedřich Smetanan "Má Vlast" eli Isänmaani. Soikoon se siis jälleen kerran. Samalla voit matkata kuvien kera kauniiseen Prahaan. 

Tänään ei postailla muita juttuja vaan kunnioitetaan päivää omalta osaltaan rauhallisin tunnelmin.

SHARE:

27. lokakuuta 2011

Dům U tři pštrosů - Strutsinsulkia ja hotelli-ravintola



Praha on siitä ihana paikka, että monilla sen vanhoilla taloilla on menneisyys ja historia, josta on hauska kertoa. Taloihin liittyvät tarinat saavat ne näyttämään enemmän inhimillisiltä ja tuovat eletyn elämän nykyisyyteen, näille turistien tallaamille mukulakivikaduille, sekä niiden varsille.




Talon kulmaa, huomaa maalaukset seinässä


Tässä yksi rakennus Malá Stranasta eli kaunis myöhäisrenesanssi-tyylinen talo Dům U tři pštrosů eli Kolmen Strutsin talo, joka on rakennettu 1500-luvun lopulla.  Se sijaitsee Kaarle-sillan kupeessa, Malá Stranan puoleisessa päässä.


Talon seinään maalatut kolme strutsia, toukokuu 2012





Rakennus on saanut nimensä kyltin mukaan, joka on maalattu sen julkisivuun, ja jossa nuo kolme strutsia tepastelee.  

Vanhan legendan mukaan tuolloin vuonna 1597 talon rakennuttajan ja omistajan Jan Fuxin (Fuchs) vaimo oli hieman kevytmielinen, ja halusi aina vaan uusia ja uusia lahjoja. Mikään ei tuntunut naiselle riittävän ja usein hän myös sai tahtonsa läpi.

Yksi hänen toiveistaan oli saada aito ja elävä strutsi itselleen, ja uuden talon pihalle tepastelemaan. 

Kun vaimo sai mieheltään lahjaksi yhden strutsin, halusi hän toisen ja tietysti sitten myös kolmannen.  Lopulta vaimonsa strutsihullutuksen uuvuttamana Jan Fux aloitti liiketoiminnan myymällä strutsinsulkia, joita tuntui kertyvän, esimerkiksi hattuihin ja koristeisiin.  

Näin talo sai nimekseen Kolmen Strutsin talo, ja tämä samainen kuva maalattiin talon seinään vuonna 1606; seuraavana vuonna isäntä itse kuoli.

Ovi, jonka yläpuolella strutsireliefi, toukokuu 2012


Talo vaurioitui pahoin ruotsalaishyökkäysten aikana vuonna 1648 ja se korjattiin sen jälkeen, ja rakennus sai vielä yhden kerroksen vuonna 1657. Talon etuoven vieressä on seinään upotettuna kaunis, tsekkiläisen pyhimyksen Jan Nepomukin patsas. Nepomuk hukkui Vltava-jokeen.

Talossa on ollut vuosisatojen aikana useita omistajia, mm. teurastaja on siinä asunut ja pitänyt liikettään. 

Vuonna 1714 talossa toimi Prahan ensimmäinen julkinen kahvila, jonka avasi armenialainen Deodatus Damascenus. 





Vuosien 1972-1976 välillä rakennus muutettiin hotelliksi, joka se on edelleen. Talon pohjakerroksessa toimii ravintola. Rakennus on ollut myynnissä aika ajoin, mutta sen viimeaikaista kohtaloa en tiedä. Hotelli- ja ravintolatoiminta on kyllä koko ajan käynnissä, joten pistäydypä paikassa vaikka olusella.

... ja hotelli on aika romanttinen: lähellä Kaarle-siltaa ja kaunista Kampa-saarta.

Hotellin eräs huone - kuva täältä


Hotellin ja ravintolan omat kotisivut löydät tästä linkistä: http://www.utripstrosu.cz/


Talon osoite: 

Dražického náměstí 76/12, Praha 1, Malá Strana (karttalinkki tässä)


Infot: turistika.cz, prostor.cz 
SHARE:

26. lokakuuta 2011

Franz Kafka kirjallisuuspalkinto 2011

John Banville - kuva täältä



Irlantilaista kirjailijaa John Banvillea, joka on kirjoittanut vuonna 2003 kirjan "Prague Pictures: Portrait Of City", esiteltiin Tšekin kansainvälisen kirjallisuuspalkinto Franz Kafka 2011 -palkinnon saajaksi tiistaina 25.10.2011.
 
Asiantuntija-tuomaristossa ovat mukana brittiläinen kustantaja John Calder, ranskalainen kriitikko Andre Derval ja saksalainen  Kurt Krolop.
 
John Banville, 65-vuotta, julkaisi ensimmäisen kirjansa kokoelman novelleja nimeltä Long Lankin vuonna 1970. Hän on kirjoittanut 18 romaania. Osa tarinoista on käännetty Tšekin kielelle.

Palkinto on tarkoitettu kirjoittajille, joiden työ on poikkeuksellista sen taiteellisen laadun vuoksi, joka houkuttelee lukijoita heidän alkuperästäan riippumatta, eikä erittele myöskään kansallisuutta, uskontoa ja kulttuuria, sekä pitää yhtä Kafkan ajatusmaailman kanssa.

Palkinto on hinnaltaan 10.000 dollaria.
 
Edellisten kirjallisuuspalkintojen voittajia Tsekeissä ovat Haruki Murakami (Japani), Arnost Lustig (Tšekki), Elfriede Jelinek (Itävalta) ja Harold Pinter (Englanti).
 
Viime vuonna palkinnon sai näytelmäkirjailija ja entinen Tšekin presidentti Vaclav Havel.

Asiasta informoi Prague Monitor.
SHARE:

Kantavierreväkevyydestä ja muusta ....



Prahassa 15.9.2011


Olutpullon etiketin suurimalla painettu prosenttiluku (yleensä 10 % tai 12 %) ei tarkoita alkoholipitoisuutta vaan ilmaisee kantavierreväkevyyden, joka osoittaa maltaan ja muiden vierteessä käytettyjen sokereiden painon. 

Alkoholipitoisuus ilmaistaan tilavuusprosentteina yleensä pienemmillä numeroilla. Tšekkiläisen olutpullon etiketistä näkee myös, onko olut vaaleaa (světlé) tai tummaa (tmavé / cerné).

Maan pubeissa ja oluttuvissa ei ole outoa, että olutta tuodaan pöytään puolen litran tuopeissa. Puoli litraa olutta on nimeltään velké (iso) ja kolme desilitraa on malé (pieni). 


Irlantilaispubejakin löytyy, tämä Josefovista 15.9.2011

Pilsner Urquell eli pilsneri on tunnetuin tšekkiläinen olut. Vaalea, kullanvärinen ja voimakkasti humaloitu pilsneri pannaan pohjahiivamenetelmällä. 

Sana pilsneri, jota nykyisin käytetään yleisnimenä eri puolilla maailmaa, tulee Plzeňin (saksaksi Pilsen) kaupungilta, joka on 80 km Prahasta lounaaseen ja jossa tällaista olutta valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1842. Pilsenin oluen kehittänyt panimo valmistaa vieläkin Plzeňské pivoa, sekä hieman vahvempaa Plzeňský Prazdrojia, joka tunnetaan myös nimellä Pilsner Urquell. 

Makeampaa olutta nimeltä Budweiser Budvar (Suomessa nimellä Budějovický Budvar) valmistetaan 150 km Prahasta etelään České Budějovicen kaupungissa. Amerikkalaisen Budweiserin enismmäinen panija otti nimen käytyään Böömissä 1800-luvulla.

Oluttupa Malá Stranassa, 18.5.2010

Mutta kuten aikaisemmin jossain jutussa mainitsin, olut ei maistu samalta täällä kotimaassa kuin miltä sama olutmerkki maistuu Prahassa. Suurin syy tähän on oluen pästörointi, joka tehdään tuotteelle sen tullessa Suomeen. Toinen syy saattaa olla oluen tuoreus; oluttuvassa tuotteet saattavat olla hyvinkin tuoreita ja maultaan erilaisia kuin pullo-oluet.

Itse en ollut mitenkään oluen ystävä ennen kuin menimme Prahaan ja maistoin olutta siellä. Sen jälkeen olen ymmärtänyt oluen merkityksen maassa. Se on hyvää.

Eikä kunnon tšekkiläistä oluttuvan tunnelmaa voita tietty mikään, joka antaa oman makunsa juomaan kaiken muun lisäksi : )


Infot: Wikipedia & Näe ja koe Praha

SHARE:

25. lokakuuta 2011

Dětský ostrov - Jiráskův most - Malostranská vodáren věž


Nyt tulee esittelyyn kolme eri kohdetta, mutta ne sijaitsevat hyvin hyvin lähekkäin toisiaan: Dětský ostrov (Lasten saari) & Jiráskův most (Jiráskůvin silta) & Malostranská vodáren věž (Malá Stranan vesitorni).

Tervetuloa Smichovin-kaupunginosan puoleiselle rannalle !


Lasten saari oikealla ja Malá Stranan vesitorni vasemmalla - kuva täältä


Dětský ostrov eli Lasten saari sijaitsee Vltava-joen Smichovin-kaupunginosan puoleisella rannalla. Nimi kertoo kaiken eli tänään saarella on lasten leikkipuisto, jossa on vaikka mitä härveleitä mukaviin leikkihetkiin ja leppoisaan yhdessäoloon perheen parissa.

Saaresta on ensimmäisiä historiatietoja kirjattu vuodelta 1355. Aiemmin wanhaan aikaan Vltava-joen varrella oli useita pienempiä saaria, joiden muoto aikojen saatossa muuttui. Kun Vltava-joesta lähtenyt suuri tulva 1700-luvulla valtasi kaupungin, monet pienet saaret katosivat tulvien mukaan ja vakiintunut muoto muutamalle suuremmalle saarelle sai tällöin alkunsa. Näistä yksi on juuri Lasten saari.


Saaren kaunis kiviterassi tai -paviljonki, syyskuu 2011

Saari on ollut muinoin mm. yksityisten omistuksessa ennen kaupungille siirtymistä, ja omistajien joukossa on ollut myös juutalaisia, kuten muinoin erään puuvillatehtaan omistaja Smíchovissa. Tällöin saari tuli tunnetuksi "juutalaisten saarena".  

Lasten saaren pinta-ala on 1,83 hehtaaria ja sen erottaa mantereesta kapea kanava, joka on syvä ja siinä on sulkuja. Saarelle pääsee pientä kaarisiltaa pitkin ja kanavassa näkee Vltava-joella risteileviä aluksia.

Jokialus saaren kanavassa, syyskuu 2011

Vuonna 2001 alkoi saaren kunnostus ja jälleenrakentaminen, sillä tavoitteena oli luoda erityinen harrastuspaikka kaiken ikäisille lapsille ja lastenmielisille aikuisille. Vuoden 2002 suurtulvat vaurioittivat saarta pahoin, mutta rakentamista jatkettiin vastoinkäymisistä huolimatta. Lasten saaren avajaisia päästiinkin viettämään 21. maaliskuuta 2003. 

Saaressa on mahdollista harrastaa mm. petankkia, keilailua, lentopalloa, jalkapalloa, rullaluistelua, skeittailua ja lapsille on tehty mukavia kiipeily- sekä leikkihärveleitä. Saari on öisin suljettu eli sinne ei pääse (portit on lukittu), mutta muutoin päiväsaikaan olet tervemennyt sinne lastesi kanssa puuhailemaan. 

Lasten leikkipaikka-alueet on aidattu vedestä eli rantaa kiertää aitaus. Näin lasten on turvallista viettää aikaansa saarella ja vanhemmillakin on lievä helpotus siitä, että veteen ei ole mahdollista lapsen pulahtaa kesken villien leikkien. 

Vaikka Praha onkin "koirien kaupunki", tähän saareen on koirilta pääsy kielletty. Saarella on yleisiä käymälöitä, joissa asioiminen maksaa 5 korunaa.


Saaren kupeessa oleva kanava, syyskuu 2011


Lasten saaren osoite on Janáčkovo Nabrezi, Praha 5 - Smíchovin kaupunginosa (karttalinkki tässä).  

Portit ovat avoinna huhtikuusta lokakuuhun klo 9:00 - 20:00, ja marraskuusta maaliskuuhun klo 10:00 - 18:00.
 
Raitiovaunut: Numerot 5, 6, 9, 12 ja 20, jää pois pysäkillä Arbesovo náměstí, ja lähde V botanice-katua kohti jokea, kunnes tulet sillalle. Lasten saari on sen vieressä, vesitornin takana. 

Jiráskův most, syyskuussa 2011

Lasten saari sijaitsee lähellä Jiráskův most-siltaa. Silta valmistui vuonna 1932 ja on nimetty historiallisista romansseistaan tunnetun Alois Jirasekin (1851 - 1930) mukaan. 

Silta ei ole mielestäni kovinkaan erikoinen tai kaunis, mutta on yksi Vltava-joen ylittävistä silloista ja tietysti oman aikansa tuotos. Merkillistä on mielestäni se, että sillalla ei kulje yhtään raitiovaunulinjaa ; )


Malostranská vodáren věž, syyskuu 2011

Malostranská vodáren věž eli Malá Stranan vesitorni näkyy hyvin Vltava-joen toiselle puolelle ja on hyvä Lasten saaren maamerkki. Vuonna 1483 rakennettu vesitorni on yksi hyvinsäilyneistä ja on osa nerokasta keskiaikaista vesihuoltoa, jota Prahaan silloin rakennettiin. Vesi pumpattiin torneihin, joista se johdettiin taloihin ja kaduilla oleviin kaivoihin. 

Vastarannalla näkyy toinen hyvinsäilynyt vesitorni Šítkovská vodárenská věž (josta infoa tässä).


Patsas saaren kärjessä, syyskuu 2011


Saaren pohjoispäässä on kaunis terassialue ja pronssipatsas. Patsas edustaa reliefin muodossa Vltava-joen sivujokia, joita on neljä: Otava, Lužnice, Sázava ja Berounka. Patsas on Joseph Pekarekin käsialaa vuodelta 1916, ja terassialueen arkkitehtina toimi Franz Sandner vuosina 1924-28.


Jokilaivoja ohittaa saaren kanavassa, syyskuu 2011

Saarelle kannattaa kävellä, sillä sieltä on myös hienot kuvauspaikat joen toiselle puolelle ja saaren puoleinen rantakatu Janáčkovo nábřeží, on kaunis arkkitehtuuriltaan.

Ja Jiráskův most-sillan ylitettyäsi oletkin Tanssivan Talon luona (info siitä tässä).


Jiráskův most ja vesitorni, kuva otettu Tanssivan Talon kattoterassilta syyskuussa 2011



Infot: Näe ja koe Praha, www.turistika.cz
SHARE:

24. lokakuuta 2011

Kafkan muistolle omistettu patsas



80 vuotta Franz Kafkan kuoleman jälkeen vuonna 2004 hän vihdoin sai patsaan Prahan kaupunkiin. Tässä infoa siitä, jos haluatte Prahan reissullanne käydä patsasta katsomassa.

Kafkan muistolle omistettu patsas, syyskuu 2011


Juutalaiskaupunginosassa Josefovissa on pienellä ja rauhallisella aukiolla, keskellä  Dušní-katua, sijoitettu patsas Franz Kafkan muistolle. Patsaan paikan on kerrottu valikoituneen siksi, että se sijaitsee juuri sillä kohdin, jonka Franz Prahassa asuessaan aikuisiällä näki  omasta ikkunastaan. 

Suurimman osan elämästään Kafka asui juuri Juutalaiskaupunginosassa, ja tästä asuinalueesta on myös kuvauksia hänen novelleissaan ja romaaneissaan. Franzin aikaisesta asuinalueesta Josefov on kuitenkin muuttunut. Entinen asuinalue on tänä päivänä haluttua ja kallista, mutta kieltämättä upea historiaa ja arkkitehtuuria rakastavalle.

Patsaan edustalla on pieni kolmionmuotoinen aukio, jossa on penkkejä, joihin kulkija voi istahtaa ja nauttia hetken tunnelmasta.. Itse syyskuussa 2011 eräällä näistä penkeistä istuessani ja katsellessani illan hämyssä kelmeässä valossa hohtavaa patsasta, pystyin irtautumaan Franzin ajan Prahaan; näille mukulakivikaduille 1900-luvun alkuun, lasten heleisiin ääniin ja rakennusten antamaan tunnelmaan. 

Paikka on kaunis. Parempaa paikkaa patsaalle ei Prahassa kieltämättä kyllä ole.

Patsas illalla, 14.9.2011

Patsaassa Kafka itse ratsastaa Espanjalaisen synagogan edessä kasvottoman ja ruumiittoman pukumiehen olkapäillä. Tämän jättiläishahmon puvun tyhjä kaula-aukko näyttää valmiilta imaisemaan pienen ihmisen syövereihinsä. Ilmeettömältä romaanihahmoltaan näyttävä Kafka osoittaa omalla sormellaan suuntaa tälle ohjastavalle byrokratiahirviölle. Kafka oli byrokratian kovin kriitikko, mutta itsekin byrokratian yksi työkaluista.

Jaroslav Rona, joka on suunnitellut Kafkan muistomerkin, on kertonut, että tämä paikka, jossa katolinen kirkko ja synagoga seisovat vierekkäin, saa juuri erityisen merkityksen patsaan sijaintia ajatellen. 

"Kafka itse", syyskuu 2011

 
"Kafkalla oli tapana kävellä täällä joka päivä, koska hän asui toisella puolella  Dušní-kadun talossa numero 27 ", Rona kertoo. 

Pitkä musta veistos edustaa siis päätöntä miestä, jonka harteilla Kafkan hahmo istuu. Kuvauksen nuori mies, joka ratsasti toisen hartioilla läpi yön Prahan kaduilla, näkyy Franz Kafkan varhaisemman kauden  novellissa "Kuvaus taistelusta" (Description of a Struggle). 

Kafka, syyskuu 2011


Käyhän katsomassa patsasta, seuraavassa "ajo-ohje":

Lähde kävelemään Vanhankaupungin aukiolta Pařížská-katua eteenpäin, kohti jokea. Käänny Široká-kadulle (eli oikealle kääntyvä katu) ja jatka eteenpäin. Saavut hyvin pian Dušni-kadun aukiolle, jossa on kolmion muotoinen alue (jossa on istuinpenkkejä). 

Patsas löytyy siitä, Espanjalaisen synagogan vierestä. (Karttalinkki tässä).


Info: Mondo matkaopas Praha ja Wikipedia

SHARE:

22. lokakuuta 2011

Nyt bailataan !


Kuva täältä


Marraskuun alkuviikolla bailataan Prahassa Afro-bailar Festivaalien merkeissä. Kyse on viisipäiväisestä tapahtumasta 2. - 6.11.2011, joka tuo Prahaan monia kansainvälisiä laulajia, tanssijoita ja näiden opettajia. 

Tarjolla on eri musiikkityylejä, kuten Kizomba, Zouk, Salsa, Tango, Coupé-Décalé ja Semba; älkää kysykö, mitä ne ovat : )  

Jokainen päivä on suuntautunut tietyn tyylin musiikkiin, mutta voit silti nauttia kaikenlaisesta musiikista välillä latino, afrikkalainen reggae ja paljon paljon muuta. 

Lisää infoa ohjelmasta ja esiintymispaikoista näiltä englanninkielisiltä sivuilta: http://www.afrobailar.com/

 
Alla Afro Bailar Prague 2011 festivaalien mainosvideo, siitä alkumakua tapahtumaan:

SHARE:

20. lokakuuta 2011

Vratné lahve - tšekkiläinen elokuva tänään TV1:llä


Prahalaisen koulun kirjallisuuden opettaja Josef Tkaloun (Zdenek Sverak) kyllästyy kurittomiin koululaisiin





Jos elokuussa jäi katsomatta tšekkiläinen elokuva "Elämä kierrättää", se tulee tänään 20.10.2011 uusintana TV1:llä klo 22:45.

Yle kertoo sivuillaan: "Jan Sverákin ohjaama Elämä kierrättää (Vratné lahve) on lämmin draamakomedia miehestä, joka kieltäytyy uskomasta että ikääntyminen merkitsisi elämää vailla rakkautta, intohimoa ja merkitystä.

Josef Tkaloun (Zdenek Sverák) on vanha opettaja nykypäivän Prahassa. Hän kyllästyy kurittomiin koululaisiin ja jättäytyy pois opettajan hommista. Mies ei jää laakereilleen lepäämään ja tyydy tylsyyteen, vaan hän kokeilee ensin polkupyörälähetin työtä ja vaihtaa sitten kauppaan töihin, missä hänen vastuullaan on pullonpalautus.

Pullonpalautuksen lisäksi Josef avittaa siinä sivussa muutamia ihmisiä sydämenasioissa. Josefilla on vaimo, mutta suhde on jo parhaat päivänsä nähnyt. Josef haaveilee tapaamistaan nuorista naisista ja näkee heistä eroottisia unia. Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy pullonpalautusautomaatti. Seinässä Josefin luukun kohdalla on kone, eikä Josef enää pääse kosketuksiin ihmisten kanssa. Miehellä on sulattelemista muuttuvassa maailmassa.

Elokuva oli kotimaassaan vuonna 2007 yleisömenestys.

Ohjaus: Jan Sverák. Näyttelijät: Zdenek Sverák, Tatiana Vilhelmová, Daniela Kolaróva. Käsikirjoitus: Zdenek Sverák. Tuotanto: Tshekinmaa 2007/Empties."


Info: Ylen sivut, alkuperäinen teksti tässä.

SHARE:

19. lokakuuta 2011

Lihavan Kauppiaan haamu & Tomášská - katu



Näin syksyn pimeisiin ja tuulisiin päiviin sopii kerrottavaksi enemmänkin Prahaan sijoittuvia legendoja ja taruja. Tässä jälleen yksi monista.

Mikäli kävelet öiseen aikaan Malá Stranan Tomášská-katua ja näet keskiaikaisesti puetun, vaeltavan haamun, joka näyttää hyvin lihavalta mieheltä, olet tavannut yhden Prahan legendoista.



Eläessään herra Kauppias oli hyvin ahmattimainen mies, joka söi ja söi sydämensä kyllyydestä, eikä siltikään tullut koskaan kylläiseksi. Tuona aikana hänen moni maanmiehistään kärsi nälkää ja eli köyhyydessä. Herra Kauppiaalla oli tarun mukaan niin suuri vatsa, että sellaista ei koskaan ennen oltu Böömissä nähty. 

Kauppias itse rakasti ruokaa. Hän ei välittänyt kullasta tai aarteista, koska ruoka oli hänen aarteensa ja kalleimpansa.


Ruokailijoita keskiajalla - kuva täältä

Eräänä päivänä herra Kauppias astui kantapaikkaansa, Valdštejnská Hospodaan eli Valdšteijnin Pubiin. Mies alkoi syödä. Kuului vain puuskutusta ja puhinaa kun hän vei eteensä tuotua ruokaa suuhunsa minkä ehti. Kerrotaan, että mies söi tuolloin kaksi paistettua hanhea ja yhden ison kalkkunan. Näiden lisäksi hän söi lukuisia knöödeleitä ja laski alas kurkustaan kaksikymmentä tuopillista olutta. Hänen vatsansa jylisi ja jytisi, murisi ja natisi.

Vihdoin kun herra Kauppias oli jo melkein lopettanut syömisensä,  astui pubiin sisään laiha, nälkäinen ja ontuva kerjäläinen. Kerjäläinen meni herra Kauppiaan luokse ja pyysi tätä antamaan jäljelle jääneen pienen palasen leipää itselleen. Lihava Kauppias alkoi nauraa jylisten ja torjui kerjäläisen pyynnön. Hän kieltäytyi jakamasta yhtään ruokaansa tämän kanssa ja ajoi kerjäläisen ulos.

Nälkäinen kerjäläinen toivoi pihalla kohtaloonsa alistettuna, että tuo pubissa istunut rasvapartainen, hänet torjunut lihava mies, räjähtäisi siitä ruoan määrästä, jonka tämä oli ahtanut itseensä sisään.

Ja niin vain kävi kerjäläisen toive toteen: iso ja lihava herra Kauppias otti pubissa sen viimeisen jäljelle jääneen palasen leipää, nielaisi sen vatsaansa ja ... räjähti niille sijoilleen.




Tämän vuoksi Malá Stranan kaduilla, ja varsinkin Valdštejnin pubin lähellä Tomášská -kadulla, voi nähdä Lihavan Kauppiaan kummituksen vaeltelevan, sillä hänen ylipainoinen sielunsa on jäänyt ruumiiseen loukkuun, eikä pääse tästä irti.

Jos tunnet sääliä miestä kohtaan, tarjoa ihmeessä tuolle miehelle palanen leipää; sitä hän on kai vailla ; )

Valdštejnská Hospoda - kuva täältä

Vaikka et aavetta näkisikään kannattaa Valdštejnská Hospodaan mennä pistäytymään, edes oluselle.


Osoite: Valdštejnská Hospoda, Tomášská 16, Praha 1 (karttalinkki tässä)



Info: Prague Stay
SHARE:
© Karhunkadun Kafka
Blog Design by pipdig