24. helmikuuta 2012

"Kafkan varjo" vie mukanaan Prahan sykkeeseen




"Kolmannesta Prahan matkasta on kulunut kaksi vuotta. Edelleen vaellan Prahan kaduilla ja kujilla. Muistin ja alitajunnan fragmentit ovat kuin eideettisiä kuvia. 

Muistan värit, muistan Prahan sykkeen äänimaailman, muistan syrjäkaupungin kapakan kantakaverin surullisen katseen, muistan yksikätiset rosvot ja korunoiden kolinan. 

Miten rauhallista oli istua mietteisään kahvikupposen ääressä ja katsella kadun elämää, tuntea kuuluvansa tänne, tuntea löytäneensä ihmisten lämmön."



Vanhankaupungin aukion grillaaja syyskuussa 2011


Näillä sanoilla aloittaa Seppo Järvinen novellinsa "Heijastuksia, memories". Tämä ja muutama muu miehen tarina Prahasta on koottu yksiin kansiin ja kirjan nimi on "Kafkan varjo". Kyseinen teos osui silmääni viime kirjastoreissulla, kulkiessani hyllyn ohi. Pakkohan siihen oli pysähtyä. 

Tässä siis teille yksi kirja luettavaksi Haasteeseen liittyen, vaikkakaan tämä ei kyllä ole tsekkiläinen, mutta osuu sopivasti teemaan kuitenkin.



Seppo Järvinen: Kafkan varjo -kirjan kansi


Vielä en ole ehtinyt kirjaa lukea, vain selata, mutta hyvältä teksti tuntuu. Ja tuo Kafkan varjo tuntuu seuraavan kirjailijaa hänen kulkiessaan Prahan kaduilla.

 Kirjan takakansi kertoo seuraavaa:

"Kafkan varjo on hersyvän hauska matkakirja, mutta samalla elämää monelta kulmalta pohtiva esseekokoelma. Seppo Järvisen seurassa ei kuljeta turistioppaiden viitoittamia reittejä, eikä nautita niiden koemaistamia lounaita. Hiljaisen ja helposti kommelluksiin joutuvan miehen matkassa havaitaan, että kauneus voi olla silmänräpäyksessä kun näkee linnun sulan kadulla. Kaikella on merkityksensä, tai sitten ei. 

Kirjailija luo ulko-oven lukon avaamisesta tsekkikirjallisuuden perinteen hengessä absurdin kohtauksen, jossa lukija ei lopulta jännitä sitä, aukeaako ovi. Hän kuvaa Prahaa kokeneen vaeltajan silmin ja runoilijan kynällä. Järvinen jakaa myös tietoa, mutta ennen kaikkea hän luo miljöön ja ihmiset niin hienolla tavalla, että lukija lähtee mukaan ja kävelee jo kohta Prahan kaduilla. 

Prahasta ei voi puhua kertomatta sen kokemista kärsimyksistä ja samalla sen selviytymistarinoista.  Seppo Järvinen tapaa matkoillaan myös vuoden 1968 Prahan äänenä tunnetun Lieko Zachovalován."


Praha, huhtikuu 2010


"Prahaan on syytä lähteä avoimin mielin eli aivot voi huoletta jättää narikkaan. Ei kannata laatia  tiukkoja aikatauluja, ei myöskään ahmaista kerralla liikaa. 

Prahan kahviloissa ja kippoloissa on mukava lepuuttaa jalkoja ja sielua. 

Prahan kirjadivarien atmosfääri sai aikaan ekstaasin. Kafkoja kävelee vastaan sadoittain - t-paitojen rintamuksissa. Tuskin turistit ovat jaksaneet lukea loppuun Miestä, joka katosi, Linnaa tai Oikeusjuttua. 

Kuitenkin Praha on Kafkan kaupunki. Ilman kaupungin ihmisiä, sen ainutlaatuista ilmapiiriä, kunnon vakuutusvirkailijamme ei olisi kirjoittanut riviäkään".   (Ote kirjan sivulta 168).



Niin totta Järvinen kertoo; olen myyty ; )


Otahan ja lue !

Järvinen, Seppo. 2010. Kafkan varjo: kertomuksia Prahasta. Jyväskylä: Yliopistopaino. Sivuja 169.





SHARE:

3 kommenttia

  1. Hei,

    olen jo pitkään seurannut loistavaa blogiasi, mutta en ole vielä kommentoinut aikaisemmin tekstejäsi. Tulkoon sen vuoksi tässä todettua, että paljon mielenkiintoista tietoa ja näkemyksiä on tullut minun ja vaimoni Sonjan suosikkikaupungista. Joten lämpimät kiitokset kaikista oivaltavista jutuistasi!

    Seppo Järvisen kirja on mielenkiintoinen henkilökohtainen näkemys kultaisesta kaupungista. Hankin oman kappaleeni tuoreeltaan Turun kirjamessuilta 2010. Omassa kappaleessani on seuraava omistuskirjoitus:

    "Petterille, Praha-entusiastille ystävyydellä 2.10.2010 Seppo"

    Kirjassa tiivistyy hyvin se, miten jokaisen pitää itse löytää Prahan parhaat puolet: Joku haluaa kävellä Kaarlen sillan väenpaljoudessa, toinen taas nauttii Vinohradyn rauhallisesta tunnelmasta ja kolmas kukaties pitää Prahan loistavista taidenäyttelyistä.Jokaisen on minusta itse löydettävä se oma Prahansa. Olen vuodesta 1991 saakka käynyt Prahassa, nyt jo kohta kymmenen kertaa, eikä vieläkään tunnu siltä, että kaupunkiin voisi kyllästyä.

    Hyvää jatkoa blogillesi toivottaen,

    Petteri

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi, ja ensi viikolla paneudun tuohon "Kafkan varjoon" itsekin. Epäilen jo nyt, että taidan hankkia kirjan myös omaan kirjahyllyyn, sillä teksti tuntui omalta eli helposti luettavalta ja läheiseltä. Eikä eka lukukerta jää varmaankaan viimeiseksi.

    Itselläni on myös yksi omistuskirjoitus, joka on hyvin rakas: tämä on myös Sepon, tosin tamperelaisen Seppo Jokisen, joka kirjoittaa komisario Koskisen tutkimuksista ja elämästä. Jokisen kirjat löytyy meiltä kaikki, ja ovat itselleni läheiset, paitsi Tampereen-, mutta myös tämän fiktiivisen komisarion oman työnsä kautta.

    Hezký jarní čas, a zůstaňte naladěni : )

    VastaaPoista
  3. Pitääpä vilkaista tuota kirjaa. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig