18. syyskuuta 2015

Matkalla wanhalla raitiovaunulinjalla nro 91 - Nostalgická linka č. 91





Monesti kevät-syksy -välisenä matka-aikana Prahassa, olemme panneet merkille katukuvassa ajelevan vanhan raitiovaunun numero 91 (Nostalgická linka č. 91). Tuota kyseistä linjaa vihdoin ja viimein pääsimme kokeilemaan syyskuussa 2015 ja mukava muisto jäi tästä ajelusta.




Linjan lähtöpysäkki sijaitsee Julkisen liikenteen museon pihassa ja se liikennöi pääasiassa museon aukioloaikoina: lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12 - 17.

Lähtö tapahtuu tasatunnein ja vaunu kulkee reittiä:   

Vozovna Střešovice - Brusnice - Pražský hrad - Královský letohrádek - Malostranská - Malostranské náměstí - Hellichova - Újezd - Národní divadlo - Národní třída - Lazarská - Vodičkova - Václavské náměstí - Jindřišská - Masarykovo nádraží - Náměstí republiky - Dlouhá třída - Nábřeží Kapitána Jaroše - Strossmayerovo náměstí - Veletržní - Výstaviště Holešovice.




Matkan hinta on 35 korunaa/aikuinen ja alle 15-vuotiailta 20 korunaa, alle 6-vuotiaat  pääsevät matkustamaan ilmaiseksi. Linja liikkuu maalis-marraskuun välisenä aikana, tarkemman aikataulun näet jutun lopusta, omilta kotisivuilta.

Astuessasi raitiovaunuun, asetut vain paikallesi. Rahastaja tulee luoksesi vaunun lähdettyä jälleen liikkeelle ja antaa käteesi matkalipun, jonka tietysti rei´ittää matkasi maksettuasi. 






Lähdimme matkaan siis museon pihasta klo 13 lähtevällä vuorolla ja raitiovaunu olikin melkoisen täynnä, seisomapaikat löysimme aivan kuljettajan takaa. Kiinni sai pitää hyvin, sillä matkanteko tällä historiallisella vaunulla sujuu vähän eri tavalla kuin nykyvaunuilla; ei siis pehmeästi ja kevyesti.




Kuljettajanamme toimi kisälli ja hänen vieressään ajo-oppia antoi itse mestari. Vanha vaunu kitisi ja natisi, pysähdykset olivat hieman jäykempiä, samoin kuin lähdöt pysäkeiltä matkaa jatkamaan.




Ohjauksena toimi yksi suurehko vipu, jolla kuljettaja hidasti ja nopeutti matkantekoa. Kuljettaja seisoi työnsä äärellä, käänteli koko ruumiinvoimallaan vipua ja välillä napautii jalkansa vieressä lattialla sijaitsevaa "kilikelloa", jos joku oli tulossa radalle eteen.

Työ näytti melkoisen raskaalta ja mietimmekin, kuinka ovat mahtaneet tuon ajan raitiovaunukuskit jaksaa tehdä työtään pitkän työpäivän verrran. Se on kyllä vaatinut voimaa ja hyviä jalkalihaksia. Ja entä talviaika? Kyyti on ollut varmaankin melkoisen kylmää.




Vaunu itsessään on kaunis ja on hieno, että sitä on pidetty kunnossa. Katto oli kauniisti maalattu, lamput lasikupuiset, pinnat lakattua tammea ja messinkiosat kiilsivät. Erikoisuutena mainittakoon, että tuohon aikaan istumapenkit sijaitsivat vain vaunun molemmilla seinustoilla, suurin osa ihmisistä seisoi matkan ajan, pitäen kiinni vaunun katosta roikkuvista nahkaisista käsiremmeistä.





Matkaa oli hieno kuitenkin taittaa tällä historiallisella vaunulla. Matkaan voi tulla joltain pysäkiltä tai sitten ajaa koko reissu alusta loppuun asti.

Suurin osa museon pihasta lähteneistä ihmisistä jäi pois Kunnallisteatterin pysäkillä (Národní divadlo). Me jäimme kyydistä sitten seuraavalla, Tesco-tavaratalon kupeeseen, Národní třída -kadulla.




Jos siis kevät-syksyaikana olette Prahassa, käykäähän ihmeessä ajelulla tällä hauskalla vanhalla vaunulla. 






SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig