6. lokakuuta 2015

The Dinner - Restaurant Aromi





Aikaisemmin tässä paikassa, eli Restaurant Aromissa, ollaan käyty vain nauttimassa Vinohradyssa kävelyjen lomassa viinit ja oluet pariinkin kertaan. Mutta eräänä syyskuisena iltana 2015 pääsimme vihdoin kokeilemaan ravintolan ruokapuolta, ja se oli erittäin hyvä kokemus. Tänne on hyvä palata uudestaan!

Restaurant Aromi on italialaistyyppinen menuultaan, sisustus on yksikertaisen konstailematonta ja palvelu hyvää. Meitä oli neljän hengen seurue syömässä tuolloin illalla ja yritän nyt muistella, mitä ruokailimme, joten katsotaanpas illan menuuta tarkemmin.


Alkuruoat olivat seuraavat:





Itselleni valitsin yllä olevissa kuvissa näkyvän Tartara di tonno, bagna cauda e pistacchio:n eli tonnikalatartarin pistaasipähkinöillä. Suolaisen & kalaisan, sekä ripauksella makealla höystetyn liitto oli suussa sulava.






Kaksi illalliseurueemme jäsenistä valitsivat keitot; Ristretto di gallina con piramide di cous cous e la sua carne. Kyseessä oli kanakeitto, jossa liemi oli sitä itseään ja keiton keskelle oli koottu suutuntumaa antava keko kuskusista ja kananlihasta, ripauksella kasviksia. Keittoa nauttineet kertoivat sen olleen hyvää, annoskin oli kaunis.





Mieheni valitsi alkupalakseen kampasimpukoita; Capesante scottate in crosta di cacao, crema di cavolfiori e tartufi. Annos piti sisällään kaakaolla maustettuja, paistettuja kampasimpukoita, tryffeleitä ja kermaista kukkakaalipyrettä. Tämäkin täytti ruokailijan odotukset täydellisesti.




Alku oli siis lähtenyt hyvin käyntiin, kaikki olivat ruokiinsa tyytyväisiä. Maut olivat olleet erinomaiset ja sopineet ruokailijoiden suuhun. 

Palvelu oli myös hyvää, tarjoilija kävi tarkistamassa tasaisin väliajoin, että seurueella oli kaikki hyvin. Toisaalta hän antoi myös ruokarauhan, eikä sehlannut pöytämme luona kuitenkaan häiritsevästi. 

Ravintolassa ei ollut paljonkaan muuta asiakasväkeä tuona syyskuisena sunnuntai-iltana, joten meidän lisäksemme lähipöydissä oli neljä-viisi eri seuruetta. Tämäkin oli mielestämme hyvä, sillä tunnelma oli ravintolassa rauhaisa ja antoi omalta osaltaan sijaa kiireettömään ruokailuhetkeen.




Pääruokia odotellessamme tarjoilija pistäytyi pöytäämme ja toi meille kaikille pienet lasilliset valkoista, kirpeän ja makean makuista sitruunavaahtojuomaa, joka oli maustettu muistaakseni Proseccolla eli italialaisella kuohuviinillä. Tämä oli ollut kokin tervehdys näin ruokalajien väliin. Aivan herkullisen makuista ja tuota olisi juonut kyllä kokonaisen isomman lasillisen verran. Nam.


Sitten pääsimmekin pääruokien kimppuun: 




Nyt toivottavasti tämä menee oikein ; ) Yksi seurueemme jäsenistä valitsi pääruoakseen Filetto di vitello, rosti di patate e bietole, salsa di spungnole:n eli vasikan fileetä, röstiperunoita ja kermaista korvasienikastiketta. Kuten yllä olevasta kuvasta näette, lihan kypsyys on täydellinen ja jälleen korviin kantautui hymistelyjä, että mitä ilmeisemmin annos oli myös herkullinen.





Mieheni valitsi mustekalaa. Piovra grigliata, crema di ceci e peperonata eli grillattua mustekalaa, kikherne-sosetta ja Peperonataa. Annos vei hänen mukaansa mennessään: oli parasta mustekalaa mitä mies oli koskaan aikaisemmin syönyt. 

Itsekin sain maistaa palasen ja hyväähän se oli. Tosin, vertailukohtaa itselläni ei ollut, sillä tuo oli elämäni ensimmäinen mustekalamaistiainen, jos pikaruokapaikoissa saatavia friteerattuja mustekalarenkaita ei lasketa lukuun. Olihan tämä aivan eri juttu, kunnon mustekalalihaa hyvin maustettuna. Jälleen: nam.




Sitten meitä jäi kaksi, jotka valitsimme risotot. Risotto allarucola e capesante marinate al limone vei kyllä kielen mennessään. Rucolarisotto sitruunalla marinoiduilla kampasimpukoilla oli annoksena sopivan kokoinen. Risotto oli itselleni paras, mitä Prahassa olen risottoja saanut maistaa ja maultaan oikeastaan elämäni toiseksi paras heti Pohjois-Italian Valpolicellan maakunnassa maistetun jälkeen. Aivan herkullista.

Ruokien kanssa nautimme Italian Veneton alueen valkoviinejä. Muistaakseni valkoviinimme oli Soave Classico La Froscá Gini -merkiltään (2013), ja sen keveys, sekä pyöreys toimivat erittäin hyvin makuna ruokiemme kanssa. 
 
Ja sitten hyvän ruokailun päättää tietysti jälkiruoka:
 

 
Kaipa se on se Tiramisu, tuo italialainen herkku, jota pitää maistaa näissä italialais-paikoissa ja on yleensä ns. varma jälkkäri Espresson kanssa. Tiramisu alle ciliegie e vodka oli siis votkalla terästettyä, pieni, mutta herkullinen annos. Juuri sopiva päättämään hyvän illan.
 
Muutakin illallisryhmässämme nautiskeltiin:
 
 
 
Cannelonni di ananas con crema di cioccolato bianco, rduzione di caffé e sorbetto al basilico oli tämän kuvassa näkyvän suloisen, sekä herkullisen annoksen nimi ja se oli ananas-cannelloni kera valkosuklaa-kreemin, lisänä pallo basilika-sorbettia. Jälleen tuo: nam!
 

Vatsamme olivat täynnä ja mielemme hyvä. Miljöö, palvelu ja ruoka viineineen olivat olleet kokonaisuutena erinomaiset.
 
Ilta oli jo tummunut poistuessamme ravintolasta hiljaiselle, puiden reunustamalle Mánesova-kadulle. Seurueen ääntelystä päätellen, kävellessämme kohti metroasemaa, kaikkien olot olivat hyvät. Hieno kokemus ja erinomainen ilta päättää muutaman päivän loma Prahassa, sillä seuraavana päivänä meillä olikin lennot koti-Suomeen.
 
Ja kuten alussa sanoin: tänne on hyvä palata uudestaan ja sen me tulemme tekemään.


Osoite: 
Restaurant Aromi
Mánesova 1442/78, Praha 3 (karttalinkki)


SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig