Prahaan ja tšekkiläsyyteen keskittyvä blogi ~ Matkavinkkejä & omia kokemuksia meille rakkaasta Prahasta

31. elokuuta 2016

Novinky - Uutispaloja kotiäitiydestä + jotain pientä & lämpövaroitus!



Jälleen pieniä uutispaloja parin viime viikon ajalta sieltä täältä:

Právo-lehden artikkeli kertoo, että tshekkiläiset naiset eivät ole halukkaita jäämään kokonaan kotiin hoitamaan lapsia. Tällä hetkellä tilastojen mukaan vain 5% naisista päättää tehdä niin. Viime vuonna 310 000 naista olivat vanhempainlomalla, hoitivat lasta tai iäkästä vanhempaansa, eivätkä aktiivisesti etsineet kodin ulkopuolista työtä. Useimmat naiset palaavat äitiysloman jälkeen töihin tai viimeistään silloin kun lapset aloittavat päiväkodin tai koulun. Tilastojen mukaan suurin osa palaa äitiyslomaltaan entiseen työpaikkaansa. Maan väkiluku on tällä hetkellä noin 10,5 miljoonaa.

Mikäli nainen päättää jäädä kokonaan kotiäidiksi, tähän sisältyy muutamia haittatekijöitä. Yksi näistä on vanhuuseläkkeen pieneneminen, koska kotiäitiyden aikana naiselle ei kerry eläkettä. Toinen syy on urakehityksen katkeaminen: usean vuoden kotiäitiyden jälkeen töihinpalaava nainen on uudelleen koulutettava tehtäväänsä. Mikäli joutuu etsimään kokonaan uutta työtä, eivät työnantajat houkuttele keski-ikäisiä naisia töihin; on siis odotettavissa vähemmän kiinnostavia työpaikkoja.

Taloudelliset syyt ovat listan kärjessä. Monessa perheessä molempien vanhempien palkka on tärkeä, jotta perheen arki sujuu. Perinteinen tshekkiläinen perhe tarvitsee kaksi palkkaa toimeentulonsa turvaamiseksi. Suurituloisten miesten vaimot voivat helpommin jäädä kotiin, hoitamaan lapset, talouden ja itsensä, kuten Iveta, 29 vuotta, Prahasta kertoo: "Mieheni ei halua, että olen töissä. Hän haluaa, että hoidan kodin ja lapset, edustan hänen kanssaan iltamenoissa ja että pidän itsestäni huolta. Hän maksaa minun joogatuntini, autoni ja ompelijani".
 
Pääosin tshekkiläinen nykynainen haluaa olla miehestään riippumaton, käydä töissä, hoitaa itse raha-asioitaan ja kouluttautua. Yliopisto-opiskelijoista on naisia 60% tällä hetkellä.
 


Independent-nettilehti:

Prahan vanhan kaupungin aukiolla herätti paniikkia taistelija-asuihin sonnustautuneet "Vale-Isis-taistelijat". Kyseessä oli maahanmuuttoa vastustavien ryhmän esitys, johon oli saatu lupa kaupungin virkamiehiltä ja poliisilta. Esitys ei kuitenkaan oikein mennyt nappiin, sillä ryhmän "Allahu Akbar" -huudot aiheuttivat yhdelle aukion ravintoloitsijalle tuskaa, sillä hän juoksi ravintolastaan ulos haulikko kädessä luullen sotilaiden olevan oikeita Isis-miehiä. Huomattuaan, että kyseessä oli esitys, tilanne helpottui. Ryhmän johtovastuussa ollut Martin Konvicka piti esitystä pieleen menneenä.

Britit ovat tilastoineet Euroopan halvimmat drinkkilistat, eikä taida olla ihme, että ne löytyvät Prahasta. Toiseksi halvin oli Budapest, tätä seuraavat Krakova ja Riika.  Jos oikein ymmärsin, kyse oli samoista drinkeistä, joita oli yhteensä 12 erilaista ja näiden hintoja vertailtiin eri kaupunkien kesken.




 Radio Praha kertoo seuraavaa:

Tshekkiläinen matkapuhelinoperaattori T-Mobile on työllistänyt 100 vankia Vinařicen vankilassa. Vangit hoitavat operaattoriliikennettä. Oikeusministeriö pitää projektia onnistuneena: vangit saavat päiväänsä jotain tekemistä, oppivat työnteon tärkeyttä ja saavat samalla työkokemusta tulevaisuutta ajatellen.

Ja lopuksi infoa säästä, sillä Tshekkiin kerrotaan tulevan vielä intiaanikesäviikonloppu: tulevana syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ennustetaan tässä vaiheessa lämpötilojen kohoavan jopa +30 asteeseen. Alkuviikoksi, maanantaille ja tiistaille, ennuste lupaa pientä loppukesän myrskyä, joka kuitenkin kaikkoaa yhtä nopeasti kuin tuleekin. Myrskyn menosuunta on lännestä itään. Lämpötilat vaihtelevat yli kahdenkymmenen asteen, sunnuntaille 4.9. luvataan tässä vaiheessa jopa +31 asteen lämpöä. Prahaan matkaavat: tutkailkaapa siis säätiedotuksia!



Hyvää alkavaa syyskuuta kaikille!


SHARE:

28. elokuuta 2016

"Paluu Prahaan" ja "Palava pensas" - Yle Teemalla



Yle Areena lähetti uusintana dokumentin "Paluu Prahaan", joka kertoo elokuvaohjaaja Agnieszka Hollandin opiskelumuistoihin liittyvää tarinaa Prahasta aikana, jolloin kaupungissa kuohui neuvostomiehityksen paineessa.

Dokumentissa kerrotaan myös ohjaajan työstä, sarjasta Palava pensas (Hořící keř), joka kertoo Jan Palachin tarinan, sekä sivuaa hienosti ajan kuvaa 1960-luvun lopun Tshekissä.

Yle Areenasta on dokkari katsottavana tämän päiväisen jälkeen jonkin aikaa teille, joilta se juuri nyt jää näkemättä. Linkki Areenan sivulle tästä.

Ja lisäksi Yle Teema näyttää kolmena maanataina, alkaen 29.8., sarjan Palava pensas. Tämäkin on tullut TV:ltä aikaisemmin, olen kirjoittanut siitä joulukuussa 2015 (lue tästä). Jälleen te, joilta jaksot jäävät väliin, ne voi käydä katsomassa Yle Areenan kautta, Palavan pensaan omat Areenasivut tässä.

Suosittelen tuota jälkimmäistä. Se on hyvä.



Kuvat: täältä, täältä ja täältä - itse muokattu.

SHARE:

24. elokuuta 2016

Prahaa vuonna 1970


Oletteko te käyneet vilkaisemassa Googlessa vanhoja Prahan kuvia? Erilaisia hakusanoja käyttäen löytää vaikka mitä eri vuosikymmeniltä. Mukavinta on vertailla kuvissa esiintyviä vanhoja tuttuja paikkoja, sekä niiden muutoksia vuosikymmenten saatossa. Kuinka Kaarle-sillalla on ennen huristelleet autot tai miten Malá Strana on hiljainen kaupunginosa 1960-luvulla?
Oheiset kuvat on napattu hakusanalla "Prague 1970". Katsokaahan, kuinka silloin vielä ovat raitiovaunut jylistelleet pitkin Václavin aukiota, muuta liikennettä unohtamatta. Ja kuinka vasemmassa kuvassa olevilla naisilla on ihanan 60-lukumaiset hihattomat kesäleningit päällään!
Joskus miehen kanssa ollaan pohdittu, kuinka hienoa olisikaan ollut matkustaa Prahaan 1990-luvun lopulla silloin, kun aloimme yhdessä tehdä ensimmäisiä ulkomaanmatkoja.  Jostain syystä kaupunkilomat eivät alussa olleet matkakohteinamme, ne tulivat vasta myöhemmin mukaan.
Prahasta on silti näinä vuosina tullut rakas, ja ainahan voi tutkailla mennyttä aikaa valokuvien kautta.
PS: Vanhoista kuvista kiinnostuneille: löysin myös oheisen, tosin tshekinkielisen, nettisivun, jossa voi hakea vanhoja kuvia, klikkaa tästä http://fotohistorie.cz/Praha/Default.aspx  (Etsin valmiiksi ko. sivulle tuon Prahan, mutta siitä voi kurkata muitakin Tshekin paikkoja).



Kuvat: täältä ja täältä - itse hieman muokattu.

SHARE:

23. elokuuta 2016

Tšekki ja Böömin alue





Tšekki on jakautunut kahteen eri alueeseen: Böömiin ja Määriin. Tässä jutussani kerron lyhyesti Böömistä, joka sijoittuu maan länsi-, etelä- ja keskialueelle.

Pääkaupunki Praha sijaitsee Böömin sydämessä.  Alue kattaa 2/3 osaa maasta: alueen pinta-ala on 52 750 km² ja siellä asuu noin 6,25 miljoonaa Tšekin 10,3 miljoonasta asukkaasta. Böömin alue ja saman niminen kuningaskunta on ollut niin keskeinen tšekkien valtiollisen kehityksen kannalta, että tšekin kielessä ei tehdä eroa adjektiivien böömiläinen ja tšekkiläinen välillä: molemmat ovat tšekiksi český ja substantiivi Češi (yksikkö Čech) puolestaan tarkoittaa sekä Böömin maakunnan, että koko Tšekin asukkaita. (Wikipedia.)

Maan valtiollinen historia on pitkälti Böömin historiaa. Keskuspaikka Prahassa oli  tšekeillä kotimainen ruhtinassuku, joka päätyi lopulta saksalais-roomalaisten keisareiden vasalliksi; ensin herttuan arvonimeä kantaen. Eräät herttuat saivat Böömin kuninkaan arvonimen 1000-luvun lopulla ja Böömin asema kuningaskuntana vakiintui. Böömistä tuli keisarikunnan tärkeimpiä alueita ja perimysten kautta sen hallitsijoista nousi useita keisareita.

Alue joutui sotien ja riitojen keskiöön juuri eri hallitsijasukujen erimielisyyksien vuoksi. Hussilaisuuden jälkeen Böömi päätyi osaksi Habsburg-suvun hallitsemaa Itävaltaa. Uusi Tšekkoslovakian valtio muodostettiin slovakialaisista ja rutenialaisista alueista ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kun Tšekkoslovakia hajosi 1993, Böömi on ollut keskeinen osa Tšekkiä. (Wikipedia.)


Tšekin kieltä kutsuttiin aikaisemmin Böömin kieleksi ja se oli Böömin valtiopäivien ja aateliston pääkielenä vuoteen 1627 saakka, jolloin Böömin kapina kukistettiin. Tämän jälkeen saksankieli määrättiin virallisesti saman arvoiseksi Tšekin kielen kanssa ja siitä tuli pääkieli valtiopäiville aina 1800-luvulle asti, jolloin tšekkien kansallinen liike valmistui. Saksaa käytettiin myös monien kaupunkien hallintokielenä 1200-luvulta, jolloin saksalaiset levittäytyivät maan joihinkin osiin. Kuninkaan hovi käytti eri aikoina ja eri hallitsijoiden aikakaudella tšekkiä, saksaa tai latinaa. (Wikipedia.)

Böömin alueelta löytää vanhoja linnoja ja historiallisessa asussa säilyneitä kaupunkeja. Prahasta julkiset liikenneyhteydet ovat melko hyviä lähialueille eli jollet halua vuokrata päiväksi tai kahdeksi omaa autoa alle, bussit ja junat kulkevat hyvin, sekä edullisesti ja kohteet on helppo ottaa haltuunsa myös näiden avulla.

Me olemme käyneet tutustumassa päivämatkoilla Prahasta Kutná Horaan, Karlštejniin, Tereziniin ja Karlovy Varyyn. Niistä reissuista voit lukea sivun oikeasta laidasta "Tunnisteet" alta.



Böömi on monelle tuttu sen vanhoista terveyskylpyläkaupungeistaan, kuten Karlovy Vary, Mariánské Lázně ja Františkovy Lázně. Näissä on käyty itseään parantelemassa ja parempaa terveyttä hakemassa jo satojen vuosien ajan. Alussa kylpylöistä nauttivat kuninkaat ja aristokraatit, sekä muu ylimystö, jotka kokoontuivat mineraalivesien äärille etsimään elinvoimaa. Toisenlaiset matkaajat sen sijaan suuntasivat Plzeňin suuntaan: poreileva elämänneste eli olut on tehnyt tämän kaupungin kuuluisaksi. Ketäpä Tšekin matkaaja ei olisi nauttinut Pilsner Urquellista.

Länsi-Böömin kauniit metsämaisemat ovat kiehtoneet patikoijia. Vuoristoisilla luonnonsuojelualueilla kasvaa kuusten, mäntyjen ja pyökkien ohella vaahteroita, ja metsässä saattaa kuulla satakielten laulua yllin kyllin.

Kutná Hora taitaa olla tunnetuin Böömin kaivoskaupungeista, mutta myös koneteollisuudella on Länsi-Böömissä pitkä traditio, tunnetuin tavaramerkki onkin Škoda. Emil Škoda aloitti autojen valmistamisen Plzeňissä 1800-luvulla ja merkkiä tehdään maassa edelleen. Myös Böömiläinen kristalli ja posliini on maailmankuulua.

Böömin kristalli sai alkunsa 1600-luvun alussa, kun Rudolf II kutsui hoviinsa kaikkien alojen ammattilaisia ympäri Eurooppaa. Prahaan saapui tuolloin wesfaleniainen kivenhakkaaja Casper Lehmann, joka kehitti uuden tavan kaivertaa huippuluokkaista, kuvioitua lasia. Vuosisadan loppuun mennessä Böömiläisestä kristallista oli tullut suosittu vientituote ympäri Eurooppaa.



Vltava-joen halkoma Etelä-Böömi on tunnelmaltaan ehkäpä Tšekin saksalaisinta aluetta. Alue liitettiin Tšekkoslovakiaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vaikka sen puolet asujaimistosta oli saksalaisia. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hitlerin joukot marssivat alueelle. Toisen maailmansodan jälkeen alkuperäiset saksalaisasukkaat karkotettiin alueelta, osa melko väkivaltaisestikin. Alueen ilmapiirissä on edelleen hienovireisesti havaittavissa muistoja ja mielikuvia "vanhoista hyvistä ajoista", sillä 40 vuotisen kommunistivallan aikana tämä alue sai olla omissa oloissaan ja säilyä lähes koskemattomana.

Etelä-Böömissä tapaa maaseudun rauhassa keskiaikaisia karppilampia, vihreitä niittyjä, vehmaita peltoalueita ja metsiä. Mikäli Prahan turistilaumat alkavat kammottaa (varsinkin keskikesällä), otahan bussi tai juna alle ja lähde tutustumaan Böömiin.

Kulttuurista kiinnostuneille sopivia vierailukohteita ovat mm. Unescon maailmanperintökohde Český Krumlov, Vltavan varrella sijaitsevan České Budějovicen mielenkiintoiset holvikäytävät ja rakennukset, sekä Táborin hussilaiskaupunki. Myös jutun alussa luettelemani meidän käymämme kohteet ovat kaikki visiitin arvoisia.

Muutamia nettilinkkejä:

Lisää Böömin historiasta siitä kiinnostuneille: Wikipedian linkki, "Böömin kuningaskunta"

Adrianin nettisivuilla lisää Länsi-Böömin kylpylöistä ja muistakin kaupungeista, tästä linkistä.

Prague.fm-sivuston Böömi-vinkit matkailijoille, tästä linkistä.




Lähteet: Wikipedia ja Ahtola, Lehtipuu, Pulli ja Savitie (2006) Suomalainen matkaopas Praha-Tsekki-Slovakia.
SHARE:

21. elokuuta 2016

21.8.1968 - Tänään, 48 vuotta sitten




Tänään 21.8. on kulunut 48 vuotta siitä kun venäläisten tankit valtasivat Prahan kadut. Lisää infoa Prahan keväästä voit lukea tästä.
 
"Klo 7:30 tulemme Rudé Právon toimituksen luo Na Poříčílle samaan aikaan kuin viisi venäläistä panssarivaunua piirittää rakennuksen. Olemme kumpikin juuri kuvaamassa panssarivaunuja, joita paikalla olevat prahalaiset tervehtivät nyrkkejä puiden, kun venäläinen upseeri ja pari sotamiestä syöksyy meitä kohti aseet kädessä. Toverini joutuu kiinni, minä juoksen karkuun sivukadulle. Näin hänet myöhemmin päivällä, jolloin hän kertoi, että hänen filminsä oli pelastunut, koska venäläiset eivät osanneet avata hänen japanilaista kameraansa."
 
"Pääkatua hallitsevasta Václavin patsaasta tuli heti ensimmäisestä päivästä lähtien nuorten mielenosoittajien kokoontumispaikka. Sen juurella pidettiin istumamielenosoituksia, sen luota lähdettiin hiljaiseen mielenosoitukseen, jolla muistettiin hampaisiin asti aseistettujen miehittäjien surmaamia aseettomia nuoria. Václavin patsaan juurella venäläiset ampuivat kuoliaaksi 14-vuotiaan tuntemattoman pojan. Ratsastavalle Václaville työnnettiin heti miehityksen ensimmäisenä päivänä käteen musta surulippu."
 
Otteet kirjasta: Okker, Jaakko (toim.) 1968. Praha 21.8.1968. Helsinki: Kustannusyhtiö Tammi. Sivut 15-16.


Libor Hajský oli 21.8.1968 kameransa kanssa Prahan kaduilla ja tallensi filmille otoksia, joita pystyy nyt katselemaan nettisivulta. Klikkaa tästä.  Lisäksi googlettamalla hakusanalla "Prague Spring" löytyy aika paljon myös kuvia ko. päivältä.

 
Aiemmat juttuni Prahan kevääseen liittyen löydät sivun oikeasta laidasta, "Tunnisteet" ja sieltä asiasanalla "Prahan kevät 1968".
 


Kollaasin kuvat: täältä, täältä, ja täältä.

 
SHARE:

19. elokuuta 2016

Vinkki: Prahan kasvisravintolat - muutamat listattuna



Hetki sitten päivittelin juttua "Tshekkiläinen ruoka", joka on perinteisessä muodossaan melkoisen lihapainotteista. Mutta kevyempää ruokailua kaipaavan ei tarvitse huolestua, aika on mennyt eteenpäin ja kehitystä tapahtunut tältäkin osin.

Monesta ravintolasta löytyy listalta erittäin hyviä salaatteja, erilaisia kasvispohjaisia keittoja, sekä grillattuja kala- ja juustoannoksia, kasvislasangen -tyyppisiä ruokia unohtamatta.  On sushi-baareja ja raakakakkukahviloita, joten eteenpäin on kyllä menty. Osa meistä haluaa syödä kevyesti myös reissussa ollessa, joten ravintolatkin ovat vastanneet kutsuun myös tässä maassa, jossa voi, kerma ja liha näyttelevät pääosaa keittiössä. 

Joku teistä lukijoista onkin joskus kommenttiboksissa kysellyt Prahan kasvisravintoloiden perään, eikä itselläni ollut tuolloin antaa oikeastaan mitään vinkkiä. Mutta nyt  löysin yhden nettisivun, jonne on listattu muutamia kasvisravintoloita. Ehkäpä näistä olisi helpotusta asiaan teille, joita se kiinnostaa.
Prague.eu-sivuilta löysin oheisen listauksen: Fiona Gaze, ruokaan ja matkailuun erikoistunut toimittaja, on tehnyt muutaman kasvisravintolavinkin niistä kiinnostuneille,  klikkaa:
Vieritä ko. sivun sivupalkkia alaspäin, löydät ravintoloiden omat nettisivut, sieltä löytyy sitten osoitteet ja aukioloajat.





SHARE:

18. elokuuta 2016

Mediterranean Market - Välimerellisiä makuja 24. - 27.9.2016


Tasavallan aukiolla (Náměstí Republiky) vietetään syyskuun lopulla Välimeren markkinoita, Středomořský aperitiv.
Tarjolla ruokaa ostettavaksi ja maisteltavaksi Italiasta, Espanjasta, Kreikasta, Libanonista ja Portugalista. Markkinat avoinna 24. - 27.9.2016, klo 10 - 20.
Markkinainfo muistuttaa, että paikalta ostettavan ruoan lisäksi, on mahdollista ostaa TakeAway-annoksia kotiin viemiseksi ja reseptejäkin on tarjolla. Ruoan ja tunnelman lisäksi korvia hivelevät musiikkiesitykset ko. maista, lisätietoa artisteista ja kaikesta muusta löydät tästä.

Pistäydy paikalla aamukahvilla, lounaalla tai aperitiiveilla. Markkinoille vapaa pääsy.


Kuvat vietnamilaiselta katuruokatorilta 2015.

SHARE:

16. elokuuta 2016

Pyhän Vituksen katedraali - Katedrála svatého Víta


Prahan linnan alueella, sen kolmannella linnapihalla, sijaitsee maan suurin ja merkittävin kirkko, Pyhän Vituksen katedraali, Katedrála svatého Víta. Kirkko on hyvin säilynyt esimerkki goottilaisesta rakennustyylistä ja se on yksi Prahan tunnetuimmista maamerkeistä. Moni meistä Prahan kävijöistä on ikuistanut kirkon kuvatessamme linna-aluetta Vltava-joen toiselta puolen.

Moni Praha-matkaopaskirja on kertonut tästä Vituksen katerdaalista hyvinkin yksityiskohtaisesti, joten jos tällaisen oppaan saa mukaansa, se kannattaa ottaa kirkkoon sisään ja edetä kirjan mukaan kohta kohdalta eteenpäin. Esimerkiksi Antti Helinin Mondo matkaopas Praha kertoo yhden aukeaman verran katerdaalista itsestään. 

Vituksen katedraalia pääsee vilkaisemaan sisältä ilmaiseksi, mutta jos haluaa tutustua katedraaliin kunnolla, kirkon perälle ja torniin päästäkseen on maksettava pääsymaksu.


Paikalle rakennettiin kirkko jo vuonna 925 silloisen Böömin hallitsija Venceslaus Pyhän toimesta. Silloin paikalla oli pieni kappeli, toinen romaaninen basilika. 1060-luvulla kirkkoa laajennettiin kolmilaivaiseksi basilikaksi. Tämän nykyisen katedraalin rakennustyöt aloitettiin kuningas Kaarle IV:n aikana vuonna 1344. Kirkon suunnittelivat ranskalainen Matthias Arrasialainen ja hänen kuoltuaan suunnittelua jatkoi saksalainen Peter Parler. 

Hussilaissodat, huonot ajat ja muut vastoinkäymiset viivästyttivät useaan otteeseen rakennustöitä. Kirkkoa rakennettiin lähes kuusi vuosisataa vuoteen 1929 asti, jolloin se oli vihdoin valmis. Kirkko vihittiin käyttöön samaisena vuonna, jolloin tuli kuluneeksi tuhat vuotta kuningas Václavin murhasta. Se on kuvattuna lasimaalaukseen kirkon länsioveen.


Pyhän Vituksen katedraali on 124 metriä pitkä, päälavan kohdalta 33 metriä korkea. Kirkossa on 28 kattopilaria ja 21 kappelia. Länsipuolella sijaitsevien tornien korkeus on 82 metriä, itse kellotorni, joka näkyy kauas, on 96,6 metriä korkea. 


Vituksen katedraalin alle kryptaan, on haudattu kuninkaita ja kirkonmiehiä Přemyslidien hallitsijasuvun ajoista lähtien. Myös kirkon perältä löytyy hautoja. Katedraalin sisällä olevassa Pyhän Veceslauksen kappelissa säilytetään valtion kruununjalokiviä. Kryptassa näkee katedraalin paikalla aikaisemmin sijanneiden entisten kirkkojen muureja.


Alfons Muchan lasimaalaukset ovat kauniit ja monen kirkossa kävijän mieleen jää myös kaunis Ruusuikkuna (kuva ylhäällä keskellä). Se sijaitsee heti pääovien yläpuolella. František Kyselan vuosina 1925 - 1927 suunnittelema portaalin yläpuolella sijaitseva Ruusuikkuna kuvaa Raamatun luomiskertomusta. Kerrotaan, että sen keskeltä osuu auringon viimeinen säde alttariin.



Vedensyöksijät sijaitsevat koristeellisessa länsipäädyssä (kuvat yllä). Lisämaksusta pääsee kipuamaan kellotorniin, 287 askeleen portaita pitkin. Sieltä tasanteelta voi ihailla Prahan kaunista maisemaa.

Katedraalin omat kotisivut löydät tästä linkistä.

Osoite:

Pyhän Vituksen katedraali (Katedrála Sv. Víta)

III. nádvoří 48/2, Praha 1 (karttalinkki tässä).

SHARE:

11. elokuuta 2016

Emil Zátopekin tarina ja Prahan kevät 1968


Näin olympialaisten aikaan ja elokuun 21. päivän lähestyessä on hyvä palata vuosikymmeniä taaksepäin ja muistella historiaa, sekä Prahan kevättä, joka on yksi tärkeimpiä virstanpylväitä Tshekin historiassa. Tämä oheinen artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan tästä (Independent / Sport, Richard Askwith, 24.3.2016). Olen sen lyhentänyt ja omin sanoin kääntänyt.

"Ihmisen on juostava sydämessään olevan unelman perässä,  ei rahan", on Emil Zátopek sanonut. Ehkäpä meidänkin tulisi enemmän ottaa hetkistä ja unelmista kiinni, ja toimia Emilin tapaan.


Moni pitää edelleen tshekkijuoksija Emil Zátopekia maailman parhaana olympiaurheilijana. Prahan kevät 1968 muutti kuitenkin Emilin elämää, sillä hän oli yksi niistä, jotka vastustivat venäläisten saapumista Tšekkoslovakiaan.

20 minuuttia ennen puoltayötä 20. elokuuta 1968 Neuvostoliiton johtamat Varsovan liiton joukot hyökkäsivät Tšekkoslovakiaan. Ihmisillä kesti hetken tajuta, mitä oikein oli tapahtumassa. Tankit, kivääreillä aseistautuneet joukko-osastot ja laskuvarjosotilaat saapuivat Prahaan. 

21. elokuuta 1968 oli 19 siviiliä saanut surmansa, kuolonuhrien määrä ylsi lopulta yli sataan. Kommunistinen puolue näytti kyntensä hyvin raa´alla tavalla. "Sosialismi, jolla oli ihmisen kasvot" sai väistyä.

Radio Prahan henkilökunta ajettiin ulos aseilla uhaten, kommunistipuolueen päämajaan hyökättiin ja mediaa pyrittiin hallitsemaan. Muutosta halunneet tšekkoslovakialaiset pistivät vastaan, he kieltäytyivät pelottelusta. Radiolähetyksiä tehtiin salaa eri paikoissa. Václavin aukion täyttivät prahalaiset, jotka huusivat kovaäänisesti uhmaansa hyökkääjiä vastaan. Yksi mukana olleista oli Emil Zátopek. Jo kaljuuntunut, juoksijanuransa lopettanut Emil seisoi Wenceslaus-hevospatsaan jalustalla ja huusi muiden prahalaisten mukana. 


Zátopek oli voittanut viimeisen kilpailunsa 10 vuotta aikaisemmin. Hänen kasvonsa olivat tulleet vuosien aikana tutuksi lukemattomista propagandatauluista ja uutisfilmeistä: jokainen  Tšekkoslovakian koululainenkin tiesi miehen saavutukset. Hän oli ollut tunnetuin urheilija koko maapallolla. Zátopekin saavutukset Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 olivat ennen näkemättömiä: hän voitti kultaa kaikista kolmesta juoksumatkasta: 5000 m, 10 000 m ja maratonilta.

Emil Zátopek oli moravialaisen puuseppäperheen seitsemäs lapsi. Hän oli innostunut ihmisistä, kaikesta elämää vahvistavasta toiminnasta niin fyysisesti kuin henkisestikin. 18-vuotiaana Emil Zátopek huomasi, että hänellä oli lahja. Hän totesi myös, että koulutus antoi mahdollisuuden paeta toisen maailmansodan aikaista natsimiehitystä. Emil yhdisti nämä molemmat: koulunkäynnin ja urheilun. Nuori mies alkoikin harjoitella pakkomielteisesti.

Toisen maailmansodan jälkeen Emil Zátopek oli maansa paras juoksija. Hän oli kasvanut köyhyydessä ja uskoi lujasti perusihanteisiin, sekä sosialismiin.


Vuonna 1948 Zátopek oli menossa ensimmäisiin olympialaisiinsa Lontoossa. Hän päätti myös kosia tyttöystäväänsä Dana Ingrováa. He olivat syntyneet samana päivänä 19. syyskuuta 1922. "Voisimme mennä naimisiin myös samana päivänä", ehdotti Emil ja niin he myös tekivät. Sitten alkoikin Emilin voittokulku: Lontoossa hän voitti kultaa 10 000 metrillä ja hopeaa 5000 metrillä.  "Se oli kuin jonkinlaista vapautumisen  tunnetta. Sota oli tehnyt mielestä pimeän, ja tuntui kuin aurinko olisi alkanut taas paistaa. Yhtäkkiä ei ollut rajoja, ei esteitä, vain samanhenkisiä ihmisiä yhdessä", Emilin kerrotaan sanoneen myöhemmin olympialaisten jälkeen.

Emil rakasti ihmisten tapaamista ja heidän kanssaan juttelemista. Hän kuljetti mm. sanakirjaa mukanaan, että pystyi edes jotenkin puhumaan kulloisenkin maanmiehen kieltä. "Opettele tarpeeksi sanoja, kielioppi hoitaa sen jälkeen itsensä", Emil sanoi. Zátopekin kerrotaan puhuneen kahdeksaa eri kieltä. Englantilainen Gordon Pirie ylisti Emiliä sanoen "upea luonne". Ranskalainen Alain Mimoun kutsui häntä "pyhimykseksi" ja Ron Clarke, australialainen sanoi: "Ei tule, eikä koskaan ole, suurempaa miestä kuin Emil Zátopek."

Alettiin puhua Zátopekin menetelmästä, jolla tarkoitettiin tapaa harjoitella hänen vinkkejänsä noudattaen. Ja harjoitusmenetelmät olivatkin osaltaan merkillisiä, mutta ilmeisesti tuloksia niillä saatiin, mm. intervalliharjoittelu ja hengitysharjoitukset kuuluivat näihin. Emil Zátopek oli myös erittäin huomioonottava lähiympäristöään kohtaan, hänen kerrotaan antaneensa omista vähistään usein enemmän sitä tarvitsevalle.  

Fred Wilt, hänen amerikkalainen kilpakumppaninsa 10 000 metriltä, kutsui häntä "ehkä kaikkein nöyrimmäksi, ystävällisemmäksi ja suosituimmaksi urheilijaksi nykyaikana"; ja kun Emil saapui Helsingin olympiatadionille maratonin lopussa vuonna 1952, 70 000 ihmistä huusi hänen nimeään niin, että selkäpiitä pisteli.  Eräs brittiläinen toimittaja kuvaili sitä "suurimmaksi tapahtumaksi yleisurheilun historiassa" Kansainvälisen olympiakomitean johtajan, Juan Antonio Samaranchin kerrotaan muistelleen tuota hetkeä: "Sillä hetkellä ymmärsin, mitä olympiahenki tarkoittaa"



Zátopekin toiminta vuonna 1968 oli hänelle itselleen tyypillistä: rohkeaa ja impulsiivista. Hän oli innokas Alexander Dubčekin vapauttamisen kannattaja; kahdeksan viikkoa ennen Varsovan liiton hyökkäystä hän ja Dana olivat olleet näkyvästi esillä yhtenä allekirjoittajista liberaalien manifestiin. Tuona päivänä, 21.8.1968, Emil ja Dana, jotka asuivat Prahan keskustassa, lähtivät katsomaan, mitä oli tapahtumassa.

Oli panssarivaunuja ja ihmisiä kaikkialla. Telaketjuista lähtevät matalat murisevat mekaaniset äänet ja ihmisten huudot täyttivät ilman. Pari etsi hitaasti väylää ihmisten keskeltä kohti Václavin aukiota, jossa paksu väkijoukko oli vallannut kadut. Jotkut huusivat, jotkut löivät panssarivaunuja nyrkeillään.

"Silloin ihmiset alkoivat huomata Emilin", sanoi Dana. "He kysyivät häneltä, mitä hän ajatteli. Emil oli varsin vihainen. Hän sanoi, että venäläisten ei pitäisi mennä olympialaisiin" - joiden oli määrä alkaa Mexico Cityssä kuusi viikkoa myöhemmin.

Osa venäläisistä sotilaista oli kovin nuoria. "Jotkut heistä eivät edes tienneet mitä maassa he olivat", Dana muisteli.

Paikalla oli myös Ludek Pachman, shakin suurmestari. "Emil oli selvästi hallitseva hahmo", Ludek kertoi. Jossain vaiheessa Emil ryntäsi kohti neuvostoliittolaisia sotilaita, ilmoitti oman nimensä ja urheilusavutuksensa, sitten sanoi venäjän kielellä sotilaille:"Tulkaa, puhutaan".  Mutta sotilaat eivät halunneet. Lopulta paikalle tuli upseeri ja Emil kertoi hänelle kuinka järkyttyneitä ihmiset olivat. Zátopek myös vetosi olympiarauhan mukaiseen henkeen, että kansakuntien tuli pidättäytyä sodankäynnistä tulevien olympialaisten aikana. Upseeri ei ollut vastannut mitään, mutta tarttui Emiliä kädestä ja puristi tätä lujaa. "
Se kertoi minulle, että ehkä hän tunsi tekevänsä väärin juuri siitä, mitä he olivat meille tekemässä", Emil muisteli. 


Emil Zátopek jatkoi protestointiaan näkyvästi ja kuuluvasti viikkoja senkin jälkeen kun Dubček oli sortunut Neuvostoliiton ylivoimaiseen paineeseen  ja pakotettuna allekirjoitti Moskovassa pöytäkirjan, sopimukseksi erilaisista uudistuksista.  Osa protestoijista vangittiin ja osan elämästä tehtiin vaikeaa. Emil Zátopek oli yksi näistä: hänet erotettiin armeijasta ja puolueesta, jossa hän oli ollut yksi merkittävimmistä hahmoista.  Hänen uusi hyljätty asemansa teki lähes mahdottomaksi löytää mitään työtä.  Lopulta Emil sai työpaikan eräästä uraanikaivoksesta, joka porasi mineraalia syrjäisellä alueella maaseudulla. Työtahtia pidettiin kiireisenä ja Emil sai vain joka kolmannen työviikon jälkeen 1-2 vapaapäivää käydäkseen kotona.

Zátopekin nimi pyyhittiin oppikirjoista. Hänen avioliittonsa kärsi; hän joi raskaasti. Kerran lähellä Lytomyslin kylää paikallinen nainen lähetti poikansa viemään Emilille pienen lahjan: palan savustettua lihaa. Poika oli järkyttynyt tullessaan takaisin kotiin, sillä erittäin epäsiisti hahmo oli ollut ovea avaamassa: "En ole Zátopek", Emil oli sanonut pojalle viinapullo kädesään. Toisen kerran Emilä katsomaan oli ajanut Patxi Alcorta, hänen entinen espanjalainen kilpailuystävänsä. Emilillä oli ollut päällään haalarit, jossa hän nukkui ja teki työtään; hän oli pitänyt niitä päällään usean vuorokauden yhtäjaksoisesti.  Matkalla takaisin Alcorta itki: "Näinkö ne kohtelevat sankariaan?"



Lopulta, kuten tiedämme, ajat muuttuivat ja Emilinkin annettiin palata takaisin kotiin Prahaan. Mutta kommunistit eivät antaneet hänelle anteeksi, hänen katsottiin olevan Neuvostoliiton petturi. Samettivallankumouksen jälkeen vuonna 1989 tshekit ja slovakit olivat menettäneet innostustaan Emiliä kohtaan.

Zátopek kuoli vuonna 2000 pitkäaikaiseen sairauteen Prahassa 78-vuotiaana. Kuolemansa jälkeen hänelle myönnettiin Pierre de Coubertin -mitali.

Nyt myöhässä, mutta vihdoinkin, on Tshekin urheilu ottanut Emil Zátopekin "takaisin" ja Rion olympialaisissa 2016 hän tulee symboloimaan urheilijaa, joka teki maansa tunnetuksi paitsi urheilusuorituksillaan, myös ystävällisyydellään ja suurella sydämellään kaikkia muita ihmisiä kohtaan. 

Emil Zátopek on siis yhtä kuin olympiahenki.


   
SHARE:

8. elokuuta 2016

Novinky - Uutisia



 
Seuraavat lyhyet uutispalat on poimittu Prague Radion nettisivuilta:
 
Prahan vihreä metrolinja A täytti 38 vuotta. Juhlaa juhlittiin laittamalla linjalle ajoon syntymäpäiväksi yksi vuoden 1978 venäläisvalmisteisista metroista, joista viimeisimmät on poistettu käytöstä vuonna 2005.
 
Praha 1 -kaupunginosan pormestari Lomecky haluaisi kieltää alkoholimyynnin kaupoista yön tunteina alkaen klo 22,  Prahan historiallisen keskustan alueella. Kielto ei koskisi ravintoloita ja baareja. Humalassa käyttäytyvät nuoret ulkomaalaiset turistit ovat viime aikoina aiheuttaneet häiriötä ja vahinkoa, joka on saanut pormestarin miettimään keinoja huonon tavan poiskitkemiseksi. Poliisilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valvoa tämän kaltaista kieltoa täyspainotteisesti, joten tässä vaiheessa poliisi on hylännyt pormestarin ehdotuksen.
 
Terveysturismi on nousussa Tshekissä, nousua vuoden takaiseen kerrotaan olevan 15 %. Eniten turistit tulevat hoidattamaan erilaisia kosmetologisia leikkauksia ja plastiikkakirurgiaan liittyviä toimenpiteitä, mutta myös laihdutukseen ja terveyskylpylöihin kuuluvia hoitoja. Varsinkin turistit Iso-Britanniasta, Saksasta ja Venäjältä käyttävät rahojaan erilaisiin wellness- ja terveyspalveluihin.
 
David Černý, tuo erikoisten taideilmiöiden luoja, teki vuoden 2012 Lontoon olympialaisiin erikoisen englantilaisen kaksikerroksisen bussin näyttelyalueelle, joka suoritti punnerruksia. Jälleen tänä vuonna taiteilija antaa katselijoille silmänruokaa Rion olympia-alueella.: Emil Zatopek, tuo tshekkiläinen kuuluisa pitkänmatkanjuoksija, on inspiroinut taiteilijaa tekemään kymmeniä pareja sähköllä käyviä jalkoja, jotka astuvat askeleen kerran sekunnissa, ja jalat voi laittaa kiinni seinään tai ripustaa ylös roikkumaan. Jaloilla on myös valkoiset shortsit, mustat kengät ja juttua näistä voi lukea vaikka tästä linkistä.
 
 

SHARE:

7. elokuuta 2016

Staroměstská mostecká věž - Vanhankaupungin siltatorni



Kaarlen-sillan kupeessa sijaitsevaan, Vanhankaupungin puoleiseen siltatorniin, Staroměstská mostecká věž, on sijoitettuna näyttely, johon on päässyt tutustumaan huhtikuusta 2016 alkaen. Näyttely tulee olemaan pysyvä, joten tornin historiasta kiinnostuneille paikkaan kannattaa käydä tutustumassa ylätasanteelta aina kellarikerrokseen asti.

Kaarle-sillan tornit ovat kauniita, goottilaisen ajan torneja ja on hienoa, että niistä on pidetty huolta, jotta ne ovat, sekä tulevat olemaan ihmisten ilona vielä pitkään. Ne tulevat Prahan-kävijöille tutuksi, sillä niiden alitse tai läpi kuljetaan Kaarle-sillalle. 

Kaarlen silta alkaa  siltatornista kun Vanhankaupungin aukiolta lähtee etenemään kohti Vltava-joen toisella puolella sijaitsevaa Malá Stranaa. Staroměstská mostecká věž -tornin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1357 ja se valmistui 1391 osaksi vanhankaupungin linnoitusta. Peter Parlerin, niin sanotun hoviarkkitehdin, suunnittelema torni on yhä yksi goottilaisarkkitehtuurin helmistä. Tornin kiviveistoksista ensimmäinen esittää sillan suojeluspyhimystä, Pyhää Vitusta. Tämän vasemmalla puolella on Kaarle IV ja oikealla Václav IV.


Tornin huipulle pääsee kiipeämään portaita pitkin, joita on yhteensä 138 kappaletta, ja sen näköalaparven ikkunoista aukeaakin kaunis näkymä vanhaan kaupunkiin, Malá Stranaan ja linnakukkulalle. Näistä näkymistä nauttivat myös sosialismin aikaan salaisen palvelun poliisit, jotka  vakoilivat sillalla kulkijoita ja kuuntelivat keskusteluita salaa erilaisilla kuuntelulaitteilla.

Erään korjauksen aikana tornin katon alaosasta löydettiin kaksi salaperäistä kirjoitusta. Nämä kirjoitukset sisältävät saman tekstin alusta loppuun- ja lopusta alkuun luettuna. Kirjoitukset sisältävät taikauskoisten mukaan vallan ja voiman salaisen taikakaavan; tämä ehkä kannattaa käydä tsekkaamassa.
Vuonna 1648 Kaarle-sillalla käytiin yksi 30-vuotisen sodan kovimmista taisteluista, mutta torni kesti sen, vaikka sitä käytettiinkin puolustukseen. Vanhaankaupunkiin olivat ruotsalaissotilaat hyökkäämässä, mutta runsas opiskelijoiden ja Josefovin juutalaisten joukko pysäytti Malá Stranan puolelta kohti Vanhaakaupunkia etenevät hyökkääjät. Sillan keskellä solmittiin lopulta aselepo ja Vanhakaupunki säästyi tuholta.

Vanhankaupungin puoleisessa päässä sijaitsee Kaarle IV:n patsas. Se on pystytetty vuonna 1848 hänen perustamansa Prahan yliopiston 500 -vuotispäivän kunniaksi.



Torni on avoinna yleisölle joka päivä seuraavasti:

Marraskuusta helmikuuhun klo 10 - 18, maaliskuussa klo 10 - 20, huhtikuusta syyskuuhun klo 10 - 22, sekä lokakuussa klo 10 - 20.

Sisäänpääsymaksu aikuisilta 90 korunaa ja lapsilta 65 korunaa.



PS: Kuvat keväältä 2010 ja kesältä 2011.



SHARE:

4. elokuuta 2016

Foodparade 2016 - Ruokailoa Troijan linnapuistossa 3. - 4.9.2016




Kun puhutaan Prahasta, puhutaan myös ruoasta. Ruoka on tsekissä hyvää, sitä ei ole kiistäminen. Mutta yksi tämän kaupungin hienoista jutuista on lisäksi erilaiset katuruokafestarit, joita järjestetään aina silloin tällöin. Näihin kannattaa mennä käymään, maistelemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Ja mikä parasta: alueelle pääsyt ovat yleensä ilmaisia.

Mutta Foodparadeen pitänee maksaa sisään 300 korunaa eli rapiat 12 euroa, sillä kyse on linnan piha-alueesta, jonne muutoinkin maksetaan. Siispä jos olet 3. - 4.9.2016 Prahassa, suuntaa askeleesi Troijan linnalle, joka sijaitsee aivan Prahan eläintarhan vieressä. Joten tässäkin ehkä kannattaa ottaa ns. "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" eli vierailla eläintarhassa ja sitten mennä syömään kadun toiselle puolelle. Lippuja voit ostaa jo etukäteen tästä linkistä.

Trojský zámek eli Troijan linnapuisto on auki kumpaisenakin päivänä klo 10 - 18 ja tarjolla on kaikenlaista hyvää syötävää. Tämä Foodparade järjestetään jo kuudetta kertaa. Paikalla on rapiat 20 prahalaista ravintoloitsijaa, jotka loihtivat teltoissaan herkkuja ostettavaksi ja maisteltavaksi. Tapahtuman kotisivut löydät tästä, valitettavasti vain tshekin kielellä. Sieltä ennen h-hetkeä löytyy varmasti tieto myös siitä, mitä tuohon sisäänpääsymaksuun sisältyy; ehkäpä jotain maisteltavaa myös.


Osoite: U Trojské zámku 1, Praha 7  (karttalinkki tässä).

Parhaiten palatsiin pääsee metrolla ja bussilla seuraavasti:
punainen metrolinja C, pysäkki Nádraží Holešovice. Ota siitä bussi, joka menee eläintarhaan eli bussin numero 112 tai bussi, jossa lukee Praha Zoo.Eläintarhan edessä on päätepysäkki ja Troijan linna eläintarhaa vastapäätä.


SHARE:
© Karhunkadun Kafka
Blog Design by pipdig