Terezín - Hiljaisuutta ja historiaa

Vain tunnin bussimatkan päässä (n. 60 km) Prahasta pohjoisen suuntaan sijaitsee Terezínin kaupunki. 

Matkaoppaista bongasimme tämän, ja kiinnostuimme siitä lähinnä sen historiallisen menneisyytensä vuoksi ja halusimme käydä paikalla; kaupunki on ollut yksi natsien juutalaiskokoomaleireistä toisen maailmansodan aikana ja sieltä löytyy asiaan liittyviä museoita ja nähtävyyksiä.

Tässä siis juttua meidän käynnistämme paikassa, jossa hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa ja tunnelma sen mukainen.

Tämä juttu on pitkähkö, mutta te, jotka haikailette poistumista Prahasta jonnekin vähän pidemmälle muutamaksi tunniksi tuulettumaan: tämä on laadittu teitä varten.

Aukeama Terezin-kohdalta opuksesta Lonely Planet - Prague City guide

Miten mennä Terezíniin?

Paras "miten päästä kohteeseen"- info löytyi englanninkielisestä Lonely Planetin matkaoppaasta "Prague City guide". Vaikkakin opas on vuodelta 2009, sen ohjeet olivat edelleen toteutettavissa käytännössä. Bongasin tuon opuksen oman maakuntani kirjastosta. 

Lisäksi tuosta oppaasta löytyy hyvä Terezínin kaupungin pohjakartta, ja se kertoo myös tutustumisen arvoisista kohteista lyhyesti. Mielestäni oikein hyvä opas.

Terezin, elokuun loppu 2012

Bussimatkaan siis. Emme ennen ole matkustaneet Prahasta bussilla muualle maahan (junalla kyllä), joten kerta oli ensimmäinen. 

Hotellimme aulan tietokonepisteen Internetistä kävin katsomassa kohteeseen menevät bussivuorot. Ne löydät tämän linkin kautta,  jota mekin käytimme. Mikäli sivu ei näy englanniksi, kelaa sivua vähän alaspäin ja löydät Britannian lipun; klikkaa sitä, ja saat tekstin englanniksi.

Tämä sivusto ollaan katsottu hyväksi, sillä se näyttää paitsi aseman, jolta bussi lähtee, myös laiturin numeron ja kylät, joiden kautta bussi menee itse kohteeseen, sekä lipun hinnan.

Tarkista, että linja on suora, ja poiketaan mahdollisesti vain muutamalla pysäkillä (eli bussi menee maksimissaan tässä tapauksessa noin tunnin kohteeseen). Laita siis "täppä" kohteeseen "Direct connections only".

Reilun tunnin päästä oli seuraava bussi lähdössä, joten ei muuta kuin reppu selkään ja reipas kävely hotellin läheiselle raitiovaunupysäkille. Siitä sitten vaihto metroon ja suunta kohti Holešovicen metroasemaa. 

Tältä metroaseman viereiseltä bussiasemalta lähtee busseja Terezíniin. Hieman jännitimme ehdimmekö, mutta hyvin päästiin metroasemalle ja siitä sitten tarkistus, mistä oikein se bussi löytyy? Asemalla on kuitenkin hyvin merkittynä tauluihin ylhäällä "Buses" -merkki, joten sitä sitten seuraamaan ja ovista ulos; sieltä ne lähtölaiturit löytyvät.

Laiturit itsessään on hyvin suurilla numeroilla merkittyinä, joten pieni katselmus alueelle tuottaa kyllä tuloksen nopeasti, mikä on se oikea laituri. 

Bussista ostettu lippu, samanlainen kuin meillä kotisuomessakin

Hyväkuntoinen ja ilmastoitu, pehmoisin "Express-Bus" -penkein varusteltu bussi löytyikin nopeasti. 

Kuljettajalta paikan päältä ostimme liput Terezíniin, hinta suuntaan yhdeltä henkilötä 88 korunaa (60 km / 3,50 euroa, elokuu 2012). Tämän linjan päätepysäkki oli siis Litoměřice, mutta bussi pysähtyy tässä kohteessa ennen sitä. 

Sitten matkaan ja kohti uusia kokemuksia!

Linja-autoreitti vei läpi kauniiden kylien, mutta myös hetken aivan moottoritietä. Bussissa ei kuulutella pysäkkejä, kuten raitiovaunuissa, mutta meidän bussin kuski kyllä huuteli ihan omalla äänellään ne muutamat pysäkit, joissa bussi pysähteli ennen kuin saavuimme itse kohteeseen.

Kuva Terezínin aukiosta, jossa bussit pysähtyvät

Bussit saapuvat Terezínin kaupunkiin aivan sen keskustaan kaupungintalon (Městský Úřad) eteen, aukion laidalle (karttalinkki tässä). Tästä samaisesta paikasta, mutta itse aukion puolelta, lähtee sitten bussi takaisin Prahaan.

Kaupungintalon viereisessä aidassa (kaupungintalosta oikealle) löytyy Info-piste eli matkailutoimisto, sekä aidassa on alueen kartta suuressa mittakaavassa. 

Matkailutoimisto ei ollut avoinna kun me olimme paikalla, joten onneksi meillä oli tuo kaupungin kartta jo tulostettuna mukana. Mutta tuosta aidassa olevasta kartasta voi myös tarkastella kohteita, joissa haluaa pistäytyä. 

Kaupunki itsessään on hyvin hyvin pieni, joten taksia tai muuta ei tarvita, ainoastaan hyvät kengät ja kuntoa kulkemiseen.

Kaupungin katuja

Kaupungintalon edustalta on lyhyt matka eri kohteisiin, joista ehkä ensimmäiseksi kannattaa mennä Ghetto-museoon (kaupungintalon oikeanpuoleisen aidan nurkan taakse), sillä sieltä on ostettavissa lippu, jolla pääset kolmeen eri kohteeseen ja voit lisäksi katsoa elokuvan, jota esitetään tietyin väliajoin Ghetto-museon alakerrassa.

Ja ristiretkestä kaupunkiin sitten seuraavassa: 

Kaupungin nimikyltit ovatkin sinisellä pohjalla

Terezín, hiljaisuutta ja historiaa

Kaupungin muurit on rakennettu 1700-luvun lopulla, Habsburgien vallan aikana. Kaupungin historiasta voit lukea lisää tästä Wikipedian linkistä.  

Me olimme täällä sunnuntaina, joten sekin saattoi ehkä vaikuttaa paikan hiljaisuuteen. Epäilen kyllä vahvasti, että tämä tunnelma tuntuu olevan täällä kyllä aina läsnä; siitä ei pääse irti. Nämä talot puhuvat historiaa: kieltä, jota pitää ymmärtää vain tässä hiljaisuudessa. Ehkä niin onkin parasta.

Tämä kaupungissa ollut kokoomaleiri oli itsessään omituinen, mutta julma tapaus kaikkien natsien keskitysleirien joukossa. Natsit nimittäin perustivat  paikan marraskuussa 1941 ja naamioivat tämän keskiaikaisten muurien ympäröimän kaupungin juutalaisten mallikaupungiksi, jossa nämä saivat järjestää teatteriesityksiä, maalata tauluja ja soittaa orkestereissa. 

Kasarmien väliset, hiljaiset kadut

Kaupungintalo aivan oikeassa reunassa

Kirkko

Natsit kutsuivatkin Punaisen Ristin tarkkailijat kahdesti tutustumaan tähän kaupunkiin ja heidän harjoittamaansa "juutalaispolitiikkaan". Näin he onnistuivat huijaamaan Punaisen Ristin tarkkailijoita molemmilla kerroilla ja tarkkailijat kirjasivat hyvät arvosanat juutalaisleiristä kirjoihinsa. Totuus oli kuitenkin toinen.

Terezinin alue

Todellisuudessa tämä kaupunki oli välietappi, johon Böömin ja Määrin juutalaiset lähetettiin odottamaan siirtoa idän keskitysleireille. Terezínin 73 608 vangitusta juutalaisesta 6 213 kuoli täällä, tässä kaupungissa, ja 57 083 muilla leireillä. Vain 9 972 jäi henkiin.

Terezin on kieltämättä hieman outo paikka sen vuoksi, että tänään näissä saksalaisten rakentamissa kasarmeissa asuu tavallisia ihmisiä, jotka käyvät ihan tavallisissa töissä ja viettävät näissä maisemissa arkeaan ja juhlapyhiään. 

Näissä asunnoissa, joita on käytetty keskitysleirimajoituksena asuu aivan tavallisia perheitä; aika kalseaa, jos näin voisi sanoa.

Lippu Ghetto-museosta

Kaupungintalo, jonka edessä bussi pysähtyy, on myös tärkeä historian kannalta. Sen seinässä oleva kyltti kertoo, että Terezínin kaupunki sai vihdoin natseista vapautuksen 8.5.1945, kun Neuvostoliiton armeija auttoi sodan lopettamisessa. Tässä rakennuksessa on sijainnut mm. Neuvostoliiton sotilaallinen päämaja.

Kaupungintalo, jonka eteen bussi pysähtyy.

Mutta suuntana siis ensin Ghetto-museo.  Täältä voi ostaa siis lipun, jolla pääsee sisään paitsi tänne, myös Pieneen Linnoitukseen ja Magdeburgin kasarmille. Lipulla pääsee myös katsomaan alakerran elokuvaa. Lipun hinta oli 210 korunaa per henkilö (elokuu 2012).

Museon kyltti talon seinässä

Museon sisäänkäynti

Täällä on pieni museokauppa ja itse museo esittelee kaupungin natsivallan historiaa.

Kokoomaleirien aikaan tässä rakennuksessa toimi poikien asuntola. Täällä on pidetty salaa oppitunteja, joiden opettajina toimi vangittuja akateemikkoja ja oman alansa tunnettuja tieteilijöitä. Leirin aikuiset vangit tekivät kaikkensa valmentaakseen näitä vangittuja juutalaislapsia sodanjälkeistä elämää varten, sekä tulevaisuutta, jota heillä ei ollut. Vain muutama lapsi on selvinnyt leiriltä. 

Piirustuksia kokoomaleiriltä

Museon seiniltä voi nähdä mm. lasten leirillä tekemiä piirustuksia, jotka ovat runsaine väreineen kuin ilonpilkahduksia. 

Syvällä itselläni on kuitenkin tunne siitä, että nämä lapset eivät koskaan enää nähneet kunnolla niitä värejä ja elämän rikkautta, jota he piirustuksissaan kertoivat. 

Museon omat kotisivut löydät tästä. 

Osoite: Komenského,  Terezín.
 

Kun museo on koluttu, suuntaamme ulos ja kohti puistoaukion seuraavaa laitaa.

Kaunis aukion laidan rakennus

Kaunis suuri vaaleanpunainen rakennus aukion toisessa päädyssä kutsuu luokseen. Tämän rakennuksen seinässä oleva taulu kertoo, että sen ullakolta on löydetty tekstiä liittyen juutalaisten leiriin, jonne tuotiin väkeä Hollannista, Tanskasta, Tsekistä, Unkarista, Slovakiasta, Itävallasta ja Saksasta.

Kauniin rakennuksen reunalta lähdemme kävelemään Havlíčkova-katua kohti porttia, josta ensimmäiset juutalaiset on kaupunkiin tuotu. Se sijaitsee aivan Havlíčkova-kadun päässä.

Portti, josta ensimmäiset kaupunkiin tuodut juutalaiset tulivat

Tästä portista (kuva yllä) tuotiin Terezíniin ensimmäiset juutalaisvangit.  Kun oikein kuvittelee, voi nähdä kuorma-autot lavoineen, joissa istuvat ihmiset ovat peloissaan ja murheissaan. Autot tulevat läpi porttien, kuorma selvitetään ja ihmiset jaetaan kuka minnekin parakkiin. 

Seuraavaksi lähdemme kävelemään Dukelských hrdinů-katua, kohti rautatiekiskoja, joilla myös juutalaisia on tuotu leirille. 

Kaunis puistoalue jakaa tämän kadun ja nuo rautatiekiskot.

Upea vuoristo näkyy kaupungin taustalla

Vanhat puut ovat nähneet paljon, Dlouhá-katua

Tälle asemalle junat täynnä juutalaisia ovat pysähtyneet. Tässä kohdin on ihmiset jaettu kuka minnekin parakkiin.

Rata ja sen päätepysäkki

Vanhoja ratakiskoja

Pääteasema, tässä jäätiin pois ja lähdettiin kohti kasarmeja

Taulu pääteaseman seinässä

Maisema kadun rautatiekiskojen aseman ja kadun päässä

Näitä vanhoja rautatiekiskoja on käytetty 87 000 ihmisen kuljettamiseen Terezíninstä Auschwitziin ja Birkenauhun. Vangeista selvisi vain 4 000 hengissä. Kävelemällä kiskojen luota lähtevää tietä keskiaikaisten muurien luota saapuu juutalaiselle hautausmaalle ja Terezínin krematoriolle. Krematoriossa poltettiin sodan kolmen viimeisen vuoden aikana 30 000 kaupungissa menehtyneen ruumiit.

Vanhaa linnoistusaluetta rautatiekiskojen äärellä

Matka jatkuu kävellen pitkin Horní vodní brána-katua ja saavumme Madgeburgin kasarmille, joka sijaitsee Tyršova-kadulla.

Kasarmin ulkoilualuetta

Kasarmia

Reliefi Magdeburfin sisääntuloportin (oven) yläpuolella

Astu sisään ovesta ja käy näyttämässä maksettua lippuasi lippupalvelun henkilöllä, jonka toimipiste sijaitsee sisään astuessasi vasemmalla. Mikäli et ole ostanut jo lippua, osta se täältä. 

Sen jälkeen voit lähteä kipuamaan rappuset toiseen kerrokseen, jossa on nähtävillä paitsi kasarmielämää, myös täällä asuneiden taiteilijoiden (säveltäjien, taidemaalarien, yms.) töitä. Todella mieleenpainuva paikka. 

Täältä löydät myös alkuperäisen teatterinäyttämön jäljitelmän, jossa ihan oikeasti on näytelty. Surullista kuitenkin on, että suurimmassa osassa näitä näyttelyssä olleita maalauksia ja sävellyksiä, sekä ihmisten kuvia kehystää viesti: "Kuoli Auschwitzissa silloin ja silloin ....".

Meille hienoimpana kokemuksena täällä olivat nuo kasarmien huoneet, joissa juutalaisvangit olivat eläneet. Paljon yksityiskohtia, joiden etsimiseen ja katselemiseen meni kyllä tovi.

Juutalaiskasarmia sisältä

Kuvassa näkyvä juutalaistähti, joka piti olla vaatteessa esillä

Miettikää: kaupungissa asui alunperin noin 7 000 ihmistä, mutta sodan aikana sen muurien sisäpuolella asui jopa 58 000 asukasta. Aika ahdasta siis on ollut.

Matka jatkui tästä siis eteenpäin. Vielä olisi ollut nähtävillä Pieni linnoitus (Malá prevnost), johon lippummekin oli jo maksettu, mutta jonne emme jaksaneet mennä kun bussikin oli niin sopivasti aukiolla odottamassa matkustajia takaisin Prahaan. 

Kirjoitan kuitenkin siitäkin tässä vielä pienen infon.

Pieni linnoitus - kuva täältä

Malá pevnost eli Pieni linnoitus on saanut nimensä siitä, että sitä käytettiin sodan aikana Gestapon vankilana tsekkinationalisteille ja muille ei-juutalaisille vangeille. Näihin vankeihin kuului mm. Heydrichin murhanneiden vastarintamiesten omaiset. Linnoitus toimi vankilanan myös ensimmäisen maailmansodan aikana. Täällä on virunut mm. arkkiherttua Frans Fernidandin ampunut ja Sarajevon laukauksella sodan sytyttänyt Gavrilo Princip. 

Linnoituksen edessä on hautausmaa, jonne on haudattu Terezínissä surmansa saaneita juutalaisia, kommunisteja ja tsekkinationalisteja. Linnoituksesta löytyy keskitysleiriaiheisia näyttelyjä.

Tereziniläinen kukka elokuun lopulla 2012

Tässä siis lyhyt esitelmä paikasta nimeltä Terezín. Jokainen meistä löytää kaupungista jotain erilaista, jota tässä ei mainittu; se pitää itse kokea. Ja jokaisen kokemus on erilainen.

Kiinnostavaa on kuitenkin historia ja sen lukeminen itse koetuista hetkistä ja tunnelmista. Sitä tämä paikka tarjoaa yllin kyllin. 

Suosittelen siis muutaman tunnin vierailukohteeksi, kun Praha alkaa olla jo tuttu ja jotain muutakin olisi kiva tehdä. 

Busseja menee miltei tunnin välein edes takaisin arkipäivisin virka-aikaan, joten ei muuta kuin matkaan ja tutustumaan tähän hiljaisuutta henkivään, historiaa sisällä pitävään kaupunkiin !

Hiljaiset Terezinin kadut

Omista kokemuksistasi tästä kaupungista toivon sinun jättävän vinkkejä tuonne kommenttiosioon; niitä olisi kiva kuulla.

Teksti: omaa, lisäksi infoa opuksesta Mondo matkaopas Praha, Antti Helin.