Prahaan ja tšekkiläsyyteen keskittyvä blogi ~ Matkavinkkejä & omia kokemuksia meille rakkaasta Prahasta

22. lokakuuta 2015

Yksi absintti, kiitos! - Absintherie Náměstí Franze Kafky




Prahan katuja kulkiessa törmäilee aina vähän väliä absinttibaariin, joita kaupungista löytyy useita kymmeniä. Yleensä baarin ulkopuolella on jotakin vihreän väristä, oli se sitten ovi tai ovenkarmit, tai vihreällä neonvaloilla maustetut logot; niistä viimeistään älyää, että kyseessä on absinttiin erikoistunut ravintola.

Kun Vanhankaupungin aukiolta lähtee kohti Kaarle-siltaa, tulee Franz Kafkan aukiolle (Náměstí Franze Kafky). Ja kun useamman kerran näiltä kohdin sattuu menemään tai tulemaan, on ihan pakko kurkata sisään aukion sivulla sijaitsevaan absinttibaariin: Absintherie Náměstí Franze Kafky.




Vanhojen holvikaarten alle oli hyvä istahtaa hetkeksi illan kävelylenkillä. Sisään astuessasi näet ensin baaritiskin ja hetken kuluttua kaiken muun. 

Vanhat, tummiksi sävytetyt katot paksuine palkkeineen ja seiniä koristavat maalaukset värittävät muuten sympaattisen oloista absinttipaikkaa. Kristallikruunu katossa oli kyllä piste ii:n päälle, sopi hyvin tunnelmaan. 




Esimerkkejä paikan tarjoamista absinteista ja erilaisista drinkeistä on luettavissa baaritiskin läheisyydestä, seinässä olevasta taulusta. Tarkempaan tarkasteluun on tottakai saatavissa aivan kunnon menuut.




Baaritiskillä omaa vuoroa odotellessamme oli mukava seurata drinkkien tekoa. Tiskillä saattoi olla useampikin absinttisokerilusikka palamassa yhtäaikaa, sheikkerillä ravisteltiin drinkkiä toisaalle ja lorautuksia tehtiin laseihin siellä ja täällä.




Valinnan vaikeus iski itsellenikin, ja vihdoin viimein päätin ottaa mansikkaisen absinttidrinkin, kuva yllä, joka olikin kunnon tuoppiin tehty juomasekoitus. Itse absintti ei maistunut siinä mielestäni yhtään, maku oli herkullisen mansikkainen ja raikas.




Ja kertauksena vielä, mitä se absintti oikein on?  

Absintti on väkevä alkoholijuoma, jota valmistetaan rypäle- tai viljaperäisestä alkoholista ja useista tietyistä yrteistä, joista tärkeimmät ovat anis, fenkoli ja koiruoho (Artemisia absinthium). Absintti keksittiin Couvet'ssa, Sveitsissä, lähellä Ranskan rajaa. Tarinan mukaan keksijä oli ranskalainen tohtori Pierre Ordinaire. (Wikipedia).




Absintti on yleensä väriltään vaaleanvihertävää, josta se on saanut lempinimensä "vihreä keiju". Koiruohon ja aniksen lisäksi absintti sisältää Firenzen fenkolia, iisoppia, melissaa ja roomalaista koiruohoa (Artemisia pontica). 

Eri absinttiresepteihin sisältyy monia muitakin yrttejä kuten esimerkiksi korianteria. Artemisia ponticaa käytetään vihreiden absinttien värjäysvaiheessa. (Wikipedia).



Antiikkiset absinttilasit ja -lusikat ovat niin ikään keräilijöiden parissa haluttuja. Niistä valmistettuja tarkkoja kopioita on kaupan, samaten taidokkaita väärennöksiä.




Varsinkin raittiusliikkeen piirissä uskottiin, että ylenmääräinen absintin juominen johti vaikutuksiin, jotka olivat tavanomaisia alkoholin liiallisen käytön seurauksia vakavampia. Esimerkiksi ranskalainen tohtori Valentin Magnan, joka oli aikansa merkittäviä alkoholismin tutkijoita, teki eläinkokeita tujonilla, joka on koiruohon sisältämä terpeeniryhmään kuuluva eteerinen öljy. Hän havaitsi sen aiheuttavan suurina annoksina koe-eläimissä kouristuksia ja kuoleman, ja päätteli siksi absintin olevan muita alkoholijuomia haitallisempaa. (Wikipedia).




Me emme yksikstä absinteista vielä tujonen valtaan päässeet, ja hyvä niin : ) 


Absintherie Náměstí Franze Kafkyyn ja kuukauden absinttidrinkki-vinkkeihin voit kurkata näiltä sivuilta lisää. 

 
Osoite:

Absintherie Náměstí Franze Kafky (karttalinkki)



SHARE:

20. lokakuuta 2015

W.A. Mozartin asuintalo Prahassa ja Kivihiilimarkkina-aukio



Parisen kertaa ollaan kahviteltu tässä viehättävässä kahvilassa, Café Reserva, joka sijaitsee aivan Martinska ja







Kohlmarkt ja Skořepka


Entisen kivihiilimyyjän talon paikalle rakennettiin rikkaan, prahalaisen porvari Jakub Wimmerin (1754 - 1822)  muistoksi suihkulähde vuonna 1951. Veistoksen on suunnitellut František Xaver Lederer.      

Aukion eteläisellä puolella sijaitsee neljä porvarisperheille rakennettua taloa, ja läntisellä puolella löytyy entinen uusrenesanssityyliin rakennettu koulurakennus (nro 425). Sen viereen rakennettiin muutama yhtä kaunis talo vuosina 1882-1899 arkkitehtien ja rakentajien Josef Srdínek, Alois Elhenický ja Ludvík Čížek - toimesta.




Nämä on aina ihastuttavia löytöjä tässä kaupungissa, joiden katuja ollaan yli 10 vuotta kuljettu. Joka matkalla löytyy jotain uutta, kunhan vain pitää silmänsä auki ja katseen toisinaan ylöspäin suunnattuna  : )

Meiltä olisi varmasti löytynyt aukiolta vanhoja kuvia, mutta en jaksanut niitä lähteä etsimään. Sen sijaan tässä teille virtuaalimatka aukion ympäri.



Osoite:

Uhelný trh, karttalinkki




SHARE:

6. lokakuuta 2015

The Dinner - Restaurant Aromi





Aikaisemmin tässä paikassa, eli Restaurant Aromissa, ollaan käyty vain nauttimassa Vinohradyssa kävelyjen lomassa viinit ja oluet pariinkin kertaan. Mutta eräänä syyskuisena iltana 2015 pääsimme vihdoin kokeilemaan ravintolan ruokapuolta, ja se oli erittäin hyvä kokemus. Tänne on hyvä palata uudestaan!

Restaurant Aromi on italialaistyyppinen menuultaan, sisustus on yksikertaisen konstailematonta ja palvelu hyvää. Meitä oli neljän hengen seurue syömässä tuolloin illalla ja yritän nyt muistella, mitä ruokailimme, joten katsotaanpas illan menuuta tarkemmin.


Alkuruoat olivat seuraavat:





Itselleni valitsin yllä olevissa kuvissa näkyvän Tartara di tonno, bagna cauda e pistacchio:n eli tonnikalatartarin pistaasipähkinöillä. Suolaisen & kalaisan, sekä ripauksella makealla höystetyn liitto oli suussa sulava.






Kaksi illalliseurueemme jäsenistä valitsivat keitot; Ristretto di gallina con piramide di cous cous e la sua carne. Kyseessä oli kanakeitto, jossa liemi oli sitä itseään ja keiton keskelle oli koottu suutuntumaa antava keko kuskusista ja kananlihasta, ripauksella kasviksia. Keittoa nauttineet kertoivat sen olleen hyvää, annoskin oli kaunis.





Mieheni valitsi alkupalakseen kampasimpukoita; Capesante scottate in crosta di cacao, crema di cavolfiori e tartufi. Annos piti sisällään kaakaolla maustettuja, paistettuja kampasimpukoita, tryffeleitä ja kermaista kukkakaalipyrettä. Tämäkin täytti ruokailijan odotukset täydellisesti.




Alku oli siis lähtenyt hyvin käyntiin, kaikki olivat ruokiinsa tyytyväisiä. Maut olivat olleet erinomaiset ja sopineet ruokailijoiden suuhun. 

Palvelu oli myös hyvää, tarjoilija kävi tarkistamassa tasaisin väliajoin, että seurueella oli kaikki hyvin. Toisaalta hän antoi myös ruokarauhan, eikä sehlannut pöytämme luona kuitenkaan häiritsevästi. 

Ravintolassa ei ollut paljonkaan muuta asiakasväkeä tuona syyskuisena sunnuntai-iltana, joten meidän lisäksemme lähipöydissä oli neljä-viisi eri seuruetta. Tämäkin oli mielestämme hyvä, sillä tunnelma oli ravintolassa rauhaisa ja antoi omalta osaltaan sijaa kiireettömään ruokailuhetkeen.




Pääruokia odotellessamme tarjoilija pistäytyi pöytäämme ja toi meille kaikille pienet lasilliset valkoista, kirpeän ja makean makuista sitruunavaahtojuomaa, joka oli maustettu muistaakseni Proseccolla eli italialaisella kuohuviinillä. Tämä oli ollut kokin tervehdys näin ruokalajien väliin. Aivan herkullisen makuista ja tuota olisi juonut kyllä kokonaisen isomman lasillisen verran. Nam.


Sitten pääsimmekin pääruokien kimppuun: 




Nyt toivottavasti tämä menee oikein ; ) Yksi seurueemme jäsenistä valitsi pääruoakseen Filetto di vitello, rosti di patate e bietole, salsa di spungnole:n eli vasikan fileetä, röstiperunoita ja kermaista korvasienikastiketta. Kuten yllä olevasta kuvasta näette, lihan kypsyys on täydellinen ja jälleen korviin kantautui hymistelyjä, että mitä ilmeisemmin annos oli myös herkullinen.





Mieheni valitsi mustekalaa. Piovra grigliata, crema di ceci e peperonata eli grillattua mustekalaa, kikherne-sosetta ja Peperonataa. Annos vei hänen mukaansa mennessään: oli parasta mustekalaa mitä mies oli koskaan aikaisemmin syönyt. 

Itsekin sain maistaa palasen ja hyväähän se oli. Tosin, vertailukohtaa itselläni ei ollut, sillä tuo oli elämäni ensimmäinen mustekalamaistiainen, jos pikaruokapaikoissa saatavia friteerattuja mustekalarenkaita ei lasketa lukuun. Olihan tämä aivan eri juttu, kunnon mustekalalihaa hyvin maustettuna. Jälleen: nam.




Sitten meitä jäi kaksi, jotka valitsimme risotot. Risotto allarucola e capesante marinate al limone vei kyllä kielen mennessään. Rucolarisotto sitruunalla marinoiduilla kampasimpukoilla oli annoksena sopivan kokoinen. Risotto oli itselleni paras, mitä Prahassa olen risottoja saanut maistaa ja maultaan oikeastaan elämäni toiseksi paras heti Pohjois-Italian Valpolicellan maakunnassa maistetun jälkeen. Aivan herkullista.

Ruokien kanssa nautimme Italian Veneton alueen valkoviinejä. Muistaakseni valkoviinimme oli Soave Classico La Froscá Gini -merkiltään (2013), ja sen keveys, sekä pyöreys toimivat erittäin hyvin makuna ruokiemme kanssa. 
Ja sitten hyvän ruokailun päättää tietysti jälkiruoka:

Kaipa se on se Tiramisu, tuo italialainen herkku, jota pitää maistaa näissä italialais-paikoissa ja on yleensä ns. varma jälkkäri Espresson kanssa. Tiramisu alle ciliegie e vodka oli siis votkalla terästettyä, pieni, mutta herkullinen annos. Juuri sopiva päättämään hyvän illan.
Muutakin illallisryhmässämme nautiskeltiin:
 

Cannelonni di ananas con crema di cioccolato bianco, rduzione di caffé e sorbetto al basilico oli tämän kuvassa näkyvän suloisen, sekä herkullisen annoksen nimi ja se oli ananas-cannelloni kera valkosuklaa-kreemin, lisänä pallo basilika-sorbettia. Jälleen tuo: nam!


Vatsamme olivat täynnä ja mielemme hyvä. Miljöö, palvelu ja ruoka viineineen olivat olleet kokonaisuutena erinomaiset.
Ilta oli jo tummunut poistuessamme ravintolasta hiljaiselle, puiden reunustamalle Mánesova-kadulle. Seurueen ääntelystä päätellen, kävellessämme kohti metroasemaa, kaikkien olot olivat hyvät. Hieno kokemus ja erinomainen ilta päättää muutaman päivän loma Prahassa, sillä seuraavana päivänä meillä olikin lennot koti-Suomeen.
Ja kuten alussa sanoin: tänne on hyvä palata uudestaan ja sen me tulemme tekemään.


Osoite: 
Restaurant Aromi
Mánesova 1442/78, Praha 3 (karttalinkki)


SHARE:

5. lokakuuta 2015

Lokakuussa Kädentaitojen markkinat



Tässä menovinkki teille, jotka olette lokakuun lopulla Prahassa:


Lauantaina 24.10.2015 Uudella kaupungintalolla eli Novoměstská radnice, joka sijaitseee kävelymatkan päässä Václavin aukiolta, voi tehdä löytöjä vaikkapa joulupunkin konttiin. Täällä kannattaa pistäytyä ostoksilla tai muuten vain ihailemassa kaikkea mitä käsityöläismarkkinat pitävät sisällään. Tarjolla turkis- ja neuleasusteita, nukkeja, koruja, yms.

Myyjiä on 17:stä eri alueelta Tshekin maalta, joten tarjontaa riittää. Ja samalla pääsee katsastamaan itse tuon kaupungintalon; sekin nähtävyys itsessään. Sisäänpääsy on ilmainen. Aukiolo klo 10 - 18. Lisätietoa maan omalla kielellä tästä.


Osoite:

Novoměstská radnice

Karlovo náměstí 1, Praha 2 - Nové město eli Uusi puoli (karttalinkki)





SHARE:

1. lokakuuta 2015

Kutná Hora ja Pyhän Barbaran katedraali (Chrám svaté Barbory)





Hetkeksi Prahan ulkopuolelle:

Syyskuussa 2015 piipahdimme Prahasta päiväreissulle Kutná Horaan, tarkoituksena käydä visiitillä uudemman kerran Luukirkossa. Matka taitettiin junalla kuten ennenkin ja Kutná Horan rautatieasemalle päästyämme kaupunkiin menevä bussi odotteli matkustajia aivan aseman edustalla. Ilma tihkutteli vähän sadepisaroita, joten ei muuta kuin bussiin ja matka kaupungin keskustaan alkoi. Luukirkossa ehtisimme käydä vielä ennen lähtöämme paluumatkalla takaisin aseman suuntaan.

Jälleen sai ihmetellä tuota julkisen liikenteen edullisuutta tässä maassa: meitä oli neljä reissussa ja junalippu edes takaisin (yht. n. 150 km) maksoi koko porukalta rapiat 500 korunaa eli noin 4,5 euroa / hlö. Ja tuo bussimatka Kutná Horan rautatieasemalta keskustan päätepysäkille 12 korunaa / hlö / suunta (0,40 euroa). Käsittämätöntä suomalaisittain katsottuna. Matkustakaa siis Tshekeissä hyvät ihmiset, varsinkin nuo päiväreissut Prahasta lähikaupunkeihin ovat edullisia niin junalla kuin busseilla.




Punainen bussi (linja nro F1) lähti ajelemaan rautatieasemalta läpi kaupungin asutuskeskusten, kierrellen ja kaarrellen. Välillä ajattelin, että minnekähän reitti oikein vie, mutta lopulta bussi pysähtyi ja kuljettaja huudahti lopuille matkustajille, että nyt oltiin päätepysäkillä. Ei muuta kuin ulos sitten vain.


Koska Pyhän Barbaran katedraali (Chrám svaté Barbory) oli aivan lähietäisyydellä, lähdimme etenemään sateisessa säässä sitä kohti. Tämä vuodesta 1995 asti Unescon maailmanperintöluetteloon lukeutuva kaupunki oli meille vieras, ainoastaan olimme edellisellä visiitillämme vuonna 2012 tutustuneet tuohon Luukirkkoon, mutta itse tänne kaupunkiin asti emme olleet vielä päässeet tutustumaan. Jokainen askel siis näillä kaduilla olivat meille kaikille ensimmäiset.




Pyhän Barbaran katedraali on yksi Keski-Euroopan kuuluisimmista goottilaiskirkoista ja lukeutuu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kirkon rakentamisen rahoittamisesta vastasivat kaivosmiehet, ja siitä myös kirkon nimi juontaa juurensa: Pyhä Barbara on kaivostyöläisten pyhimys ja suojelija.

Kirkkoa alettiin rakentaa vaaleasta hiekkakivestä vuonna 1388 arkkitehti Jan Parléřin toimesta. Mies oli tuolloin aikansa legenda ja maineikas arkkitehti. Kirkon lähietäisyydeltä louhitut kalkkikivet, joista kirkkoa alettiin rakentamaan, pitivät sisällään mm. simpukankuoria, joita tarkkasilmäinen voi yhä erottaa kirkon kiviseinistä.




Kirkko valmistui vasta vuonna 1565. Kirkko on kolmitorninen ja sen ulkoseinien tukipilarit edustavat täysgotiikan aikaisen kiviveistotaiteen huippua. Sen sisällä on harvinaisia freskoja, mm. 1400-luvun lopulta ja  kauniita jugendlasimaalauksia.






Kirkosta löytyy myös 1700-luvulla pystytetty kaivosmiesten patsas (kuva alla). Valkoiseen kaivosmiehen pukuun pukeutunut miehenhahmo on kärsivän näköinen; kaivoksissa miehet työskentelivätkin 12-14 tuntisia työpäiviä, kuutena päivänä viikossa, joskus puolenkin kilometrin syvyyksissä.

Patsaan kädessä on kuokka ja lamppu, jotka olivatkin kaivosmiesten tärkeimmät työkalut. Nykyihminen  voi vain kuvitella, minkäverran valoa tuo lampun pienen pienion mustassa kaivospimeydessä valaissut.





Kirkon alttarikaappi on upea (kuva yllä). Yläkertaan oli mahdollista kiivetä kapeita portaita pitkin erillisellä pääsymaksulla ja sieltä olikin upeat näkymät alas kirkkosaliin.




Kirkon rippituolit (kuva alla) olivat siistissä rivissä, valitettavasti verhot olivat poistettu käytöstä; lienevätkö pesussa vai vallan unohdettuina menneeseen aikaan.




Katedraalin kotisivut tässä.


Lisää Pyhän Barbaran katedraalista voit lukaista tästä.







Kun olimme päässeet kirkon kierroksemme loppuun ja astuimme ulos, oli sade tauonnut. Kirkon vieressä oli Turisti-info, josta pääsi hakemaan ilmaisen kaupunkikartan ja matkamme jatkui jalan eteenpäin. 

Kutná Hora on pieni, mutta aika pittoreski ja suloinen kaupunki, ainakin tämä sen vanha osa. Myöhäiskeskiajalla kaupunki on ollut Prahan jälkeen Böömin toiseksi suurin kaupunki. Syynä on ollut arvokas hopea, jota Kutná Horan alta löytyneistä kaivoksista on löydetty ja louhittu.




Valitettavasti meidän oli ehdittävä takaisin junaan Luukirkon kautta, mutta ehdimme piipahtaa kahvilla ja kävellä hetken näitä kauniita katuja. Kapeat ja autottomat kujat on reunustettu vanhoilla taloilla ja kadut ovat suloisia. Pieniä liikkeitä ja ravintola-kahviloita löytyy nähtävyyksien lisäksi.

Kaupungissa on aivan erilainen tunnelma kuin Prahassa ja hyvä niin. Tänne on helppo palata uudemman kerran, tutustumaan ja ihastumaan ajan kanssa.






Ja ehdimme kuin ehdimmekin vielä sinne Luukirkkoon! Jälleen kerran ihmetystä ja hiljaisuutta näiden ihmiskallojen edessä.

Seuraavaa Kutná Hora -visiittiä odotellen.








SHARE:
© Karhunkadun Kafka
Blog Design by pipdig