Leppoisaa Letnáilua

Letnán kukkula ulkoilualueineen on siitä hauska paikka, että kesäisinä viikonloppuina prahalaiset kokoontuvat sinne viettämään aikaa leikkien, istuen ja ollen. Joillakin on kesäpiknik meneillään, toiset lukevat rauhassa kirjaa ja osa nauttii rauhaisasta kävelystä perheen kesken puistotunnelmasta nauttien. Myös talviaikaan Letná ei nuku vaan se on yksi prahalaisten ulko-olohuoneista läpi vuoden.

Viikonloppuisin alueen ulko-olutpaikka on avoinna, joten syyskuun 2018 lomalla mekin piipahdimme pitkän kävelyrupeamamme jälkeen Letnálle nauttimaan hetken istuskelusta  ja jalkojen lepuuttelusta oluttuoppien kera. Pitkien pöytien ääressä prahalaiset vaihtavat kuulumisiaan, syövät omia eväitään ja nauttivat silmiensä eteen avautuvasta kauniista kaupunkikuvasta.

Letná on yksi Prahan paikoista, josta voi ottaa kauniita kuvia kaupungista. Koko vanhankaupungin ja uuden puolen rakennukset avatuvat upeasti valokuvaajan eteen, samoin Vltava joki, sekä jopa kauempana siitävät Vinohrady ja Žižkov torneineen.

Ehdottomasti yksi käyntikohde varsinkin kesäaikaan. Mikä onkaan parasta kuin ostaa matkan varrelta omat lounaseväät mukaan tai ilta-auringon laskun aikaan skumppapullo, istahtaa katsomaan kaunista kaupunkia ja olla vain, sekä nauttia olemassa olostaan ja kaupungin kauneudesta.

Kiirettä ei ole minnekään - ja se jos mikä on leppoisaa Letnáilua.

Letná puiston karttalinkki tässä.

Kurkkaa myös aiempi juttuni "Kuinka Stalinin patsas räjäytettiin", metronomisen kellon paikalla sijainneen patsaan historiasta.

Obora Hvězda - Valkeavuoren kaunis paviljonki

Kuva täältä

Liittyen edelliseen Valkeavuoren taistelu -tapahtumaan syyskuussa, kerron teille kauniista paviljongista Obora Hvězda, joka sijaitsee juuri kyseisellä puistoalueella. Valitettavasti me emme ole Prahan reissuillamme täällä käyneet, vaikka monesti on ennen matkaa ollut puheissa, että pitäisi käydä tutustumassa; mutta ehkä sitten (taas) seuraavalla kerralla. Kuten netistä otetuissa kuvissa näkyy, paikka on kaunis.

Obora Hvězda sijaitsee Valkeavuorella (Bílá hora), joka nimestään huolimatta ei ole vuori vaan pikemminkin tasamaastoinen puistoalue. Valkeavuori on suosikkikohde kävelijöille, paratiisi juoksijoille kesällä ja mukava maasto hiihtäjille talvella. Kuitenkin varsinkin kesällä auki oleva paviljonki kätkee kauniin tarinan yksinkertaisen julkisivunsa taakse ja siitä seuraavassa:

Paviljonki rakennettiin vuosien 1555-1556 aikana Ferdinand II:n pyynnöstä. Hän oli Ferdinand I:n ja Anna Jagellonican poika. Ferninad II oli hyvin koulutettu mies, joka oli kiinnostunut taiteesta ja arkkitehtuurista. Eräänä päivänä nuori Ferdinand II rakastui ja meni naimisiin salaa, vaikka tiesi menettävänsä täten oikeuden perintöön itselleen ja jälkeläisilleen. Syvästi rakastunut mies halusi tehdä paviljongin rakastetulleen. Hän muurasi sitä itse muiden työmiestensä mukana, koska halusi paviljongin valmistuvan nopeaan tahtiin. Tämä ei ollut kuitenkaan helppo tehtävä, sillä paikalla sijaitsi kallio, jota piti myös osittain raivata. Vihdoin paviljonki valmistui ja hän pääsi näyttämään rakkautensa ilmentymistä nuorikolleen.

Kuva täältä

Pohjapiirros rakennuksesta on muodoltaan hexagram eli Daavidin tähti. Rakennuksen halkaisija on 40 metriä.  Hexagram muodostuu yhdistämällä kaksi tasasivuista kolmiota. Tämänkaltaisen rakennustavan on kerrottu sisältävän jotakin mystistä, ja se rakennuslajina tästä syystä myös monia legengoja. Daavidin tähti liittyy Jeesuksen syntymään, jolloin samaan aikaan taivaalla nähtiin lentävän komeetan. Tästä tämän rakennustavan aiheiset legendat ovat saaneet alkunsa.

Kuulopuheiden mukaan herkkänahkaisimmat saattavat kokea jotakin outoa energiaa keskellä paviljonkia; tiedä sitten pitäneekö paikkansa. Rohkeimmat kokeilkoot itse. 

Tarina ei kerro, miten nuorenparin rakkauden loppujen lopuksi kävi, mutta käykäähän te kokeilemassa, miltä tuo ikuisen rakkauden symboliksi rakennettu talo pitää sisällään. Kahvila sieltä ainakin pitäisi löytyä.  Ja ehkä saatatte tuntea vielä tuon rakastuneen nuorenparin energiavirrat; pitäkää salaisuutenne itsellänne.

Osoite:

Obora Hvězda, Praha 6 (karttalinkki tässä).

Ajantasaista tietoa en löytänyt, mutta paikka on ollut aikaisemmin avoinna päivittäin huhti-lokakuussa klo 10 -17, sisäänpääsymaksu 30 korunaa.

Miten mennä:

Raitiovaunu 25:  jää pois päätepysäkillä Bílá Hora. Siitä on pieni kävelymatka Zličínská-katua pitkin itse puistoalueelle.

Raitiovaunu 22 ja 25 kulkevat kadulla Bělohorská - jää pois pysäkillä Bělohorská, tästäkin on pieni kävelymatka puistoalueelle.

Info: Kaupunkikirjat Praha

10 hauskaa asiaa, jota et ehkä tiennyt Kaarle-sillasta

Koska Prahasta on tarjolla monia legendoja ja taruja, tässäpä yksi niistä. Nämä 10 kohtaa liittyvät Kaarle-siltaan ja ne on joskus julkaistu Prague Post - nimisessä nettilehdessä 2015. Niiden todellisuusperästä itselläni ei ole tietoa, mutta osa historiaan liittyvistä pitääkin varmasti kutinsa.

Lisää Kaarle-sillasta (Karlův most) voit lukea tästä aikaisemmasta jutustani  ja tässä voi olla hieman toistoa siihen liittyen, mutta jotain pientä uuttakin.

Näistä lengendoista on hauska lukea, joten eiköhän lähdetä Kaarle-sillalle:

1. Numeerinen palindromi 135797531, on hakattu Kaarlen itäpään siltatorniin. Numerosarja ei ole satunnaisesti valittu, sillä numerot ovat samat luettaessa edestä taaksepäin tai takaa eteenpäin. Sillan rakennusaikana astrologit pyysivät sijoittamaan lukusarjan sillan peruskiveen, sillä heidän mukaansa aika oli otollinen: ne antaisivat maagisia voimia tulevaisuutta ajatellen kaupungille. Sillan peruskivi on siis muurattu 9. heinäkuuta 1357, kello 5:31. Nämä siis ovat numerosarjan luvut, keskellä päivämäärä 9, sitten vasemmalle 7 (heinäkuu) ja vuosiluku 1357. Oikealle taas kellonaika tuon pävämäärä 9:n jälkeen.

2. Kivistä Kaarle-siltaa edelsi puinen silta, joka romahti vuonna 1157. Sen jälkeen paikalle rakennettiin ensimmäinen kivisilta, mutta sekin romahti kovissa tulvissa vuonna 1342. Vanhasta kivisillasta kerrotaan olevan vielä jäljellä pieni palanen, tosin veden alla. Vanhankaupungin puoleinen sillan kohta, josta se alkaa, voi nähdä hyvällä säällä veden alla kiviä, jotka ovat peräisin tuosta aiemmasta sillasta.

3. Kerran vuodessa, kesäpäivän tasauksen aikaan - noin kesäkuun 20. - 21. välisenä iltana - aurinko laskee suoraan yli Pyhän Vituksen katedraalin. Mikäli silloin seisoo Vanhankaupungin puoleisella siltatornilla noin tuntia ennen auringonlaskua, voi nähdä auringon säteiden leikkaavan kirkon päätornin ja suoraan kuorin yli. Jotkut sanovat tämän näyn olevan pelkkä sattuma, toiset taas arvelevat sen olleen rakennusvaiheessa tarkoituskin. Tiedetään nimittäin, että sillan rakennuttaja Kaarle IV oli  kiinnostunut astrologiasta, joten hän on saattanut huolellisesti laskea tarvittavat kulmat ja asteet, yhdistäen auringonlaskuun liittyvät tiedot, jotta näky sillalta olisi se, mitä sen kerrotaan kesäpäivän tasauksen aikaan olevan.

4. Kaarle-sillan nimi oli aiemmin Kivisilta, koska se oli ainoa kivestä tehty silta Prahan alueella. Vasta 1800-luvun lopulla silta sai nykyisen nimensä Kaarle IV:n mukaan, osana Tshekin kansallisen heräämisen liikettä.

5. Kaarlen-silta ei ole aina saanut elää rauhaisaa ja leppoisaa oloaan, sillä joitain karmaisevia kohtauksia sen historian aikana se on saanut kokea. Sitä on käytetty mm. teloituspaikkana ja uimataidottomia rikollisia on laskettu vuolaaseen Vltavan virtaan pajukoreissa toivoen heidän hukkuvan.

Tunnetuin jokeen heitetyistä taitaa olla Johannes Nepomuk, joka vuonna 1393 kieltäytyi paljastamasta Böömin kuningattarelle salaisuuksia kuningas Václav IV:stä. Nepomuk heitettiin jokeen. Tarina kertoo Nepomukin ruumiin viipyneen joen pinnalla ihmeellisen kauan ennen kuin syvyys vei hänet pinnan alle. Tällä kohdin sillalla, josta Nepomuk heitettiin jokeen, on taottuna kaunis ornamettikuvio, jossa Nepomuk itse on makuuasennossa. Ornamentin alapuolella on sillan kivireunukseen upotettuna puu, jossa on viisi tähteä oksina.

6. Kaarle-sillan patsaat ovat ikuistuneet monen turistin valokuviin, eikä ihme. Kauniitahan ne ovat, taustalla siintää Prahan linna tai vastavuoroisesti Vanhankaupungin jugend-rakennukset. Edellä mainitun Nepomukilaisen ornamenttikuvan lähellä on toinen patsas, jossa on kiiltäväksi patinointunut koira.

Tarina kuitenkin kertoo, että vaikka taikauskoiset Prahan-kävijät käyvät koskettamassa tuota koiraa, sen tuoma taikausko ei tuokaan onnea sen koskettajalle. Samaisen tarinan mukaan nimittäin kauan sitten joukko ilkikurisia opiskelijoita kävi kiillottamassa koiran kuvan niin, että siihen pakostikin ohikulkevien turistien silmät osuivat sen jälkeen. Opiskelijat hihittelivät tarkkaillessaan sen jälkeen turistien innostusta koskettaa koiraa.

7. Ensimmäinen sillalle pystytetty patsas oli kullattu Jeesuksen krusifiksi, joka juontaa juurensa vuoteen 1657. Patsaan kullattu kirjoitus on hepreaa, ja siinä lukee "Pyhä, pyhä, pyhä Herramme", joka lisättiin patsaaseen vuonna 1696 muistona juutalaisesta Elias Backhoffenista, joka käänsi selkänsä kristinuskolle ja tuotti täten mielipahaa suurelle osalle kansalaisista.

8. Kaarlen-sillan Vanhankaupungin puolella on sillan viereisessä muurissa kiinnitettynä kivinen pää, Bradáč  (kuva yllä, pää ympyröity), joka tarkkailee vedenkorkeutta yötä päivää. Keskiajalla tuo pää toimi varoituksena kansalaisille uhkaavasta tulvasta: mikäli vesi nousi pään parran tasolle, oli aika pakata kamppeet ja etsiytyä korkeammille paikoille. Bradáčin pää oli kaksi metriä vedenpinnan alla viimeisimmässä suuressa tulvassa vuonna 2002.

9. Useimmat Kaarle-sillan patsaista ovat jäljennöksiä. Useat vuosisatojen saatossa olleet tulvat ja ulkoilma rapauttivat alkuperäiset patsaat ja ne oli pakko siirtää turvaan. Alkuperäisiä patsaita pääsee katsomaan Vyšehradissa ja Lapidariumissa Holešovicessa.

10. Vuosittain toukokuussa järjestettävät barokkifestivaalit, Navalis, pidetään Vltava-jokeen heitetyn Johannes Nepomukilaisen muistoksi. Tapahtumat järjestetään pääosiltaan juuri Kaarle-sillan ympäristössä. Musiikkikulkueita näkyy silloin Kaarle-sillalla, sekä venetsialaisia gondoleita Vltava-joella. Päivä päättyy yleensä pieneen ilotulitukseen. Ohjelmasta saa tietoa www.navalis.cz.

Kaarle-silta on tänään pyhitetty vain kävelijöille, ennen siellä on kulkenut liikenne: hevoskärryt, raitiovaunut, autot ja jalankulkijat. Sillalla on pidetty tietulleja Malá Stranan ja Vanhankaupungin välillä kulkeville ja yksi legenda kertoo sillan sementissä käytetyn munia, jotta siihen saatiin sitkeyttä ja pitoa.

Yhtä kaikki: silta tulee tutuksi jokaiselle Prahan kävijälle ja se onkin yksi Prahan hienoimmista nähtävyyksistä - palanen vanhaa entistä aikaa.

Bradáč - kuva täältä.

Grand Café Orient ja Mustan Madonnan Talo (U Černé Matky Boží)

Grand Café Orient sijaitsee Mustan Madonnan Talon toisessa kerroksessa. Rakennus on itsessään kubistisuuden maamerkki, mutta samoin sen sisällä olevat huonekalut, keramiikka ja lasiesineet, unohtamatta lattioita, kattovalaisimia ja kahvilan kalusteita. Arkkitehti Josef Gočár suunnitteli rakennuksen 31-vuotiaana. Kahvila tosin pysyi auki vain sen kymmenen ensimmäistä vuotta ja suljettiin 1920 -luvulla kun kubismin tyylisuunta ei enää ollut muodikasta.

Me olemme vierailleet muutamaan otteeseen kahvilla tässä viehättävässä kahvilassa. Tervetuloa Mustan Madonnan Taloon!

Mustan Madonnan Talo (U Černé Matky Boží) sijaitsee katujen Celetná ja Ovocný trh - kulmassa. Josef Gočárin suunnittelema ja rakentama talo valmistui vuosien 1911-1912 aikana. Talo on saanut nimensä madonna-kiviveistoksesta, joka edelleen on paikoillaan toisen kerroksen kahvilatilan ulkokulmassa; suojattu verkolla.

Rakennus suunniteltiin alun perin tukkukauppias František Josef Herbstille. Kauppias valitsi Gočárin rakentamaan tavaratalon vanhaan kaupunkiin, niin sanotulle "kruunajaisreitille", koska arkkitehti oli menestynyt aikaisemmassa liikerakennuksen suunnittelussa. Tämän talon sijainti oli kuitenkin keskeinen, ja tiukat rakennussäännökset olivatkin ensin rakentamisen uhkana, koska tavaratalo tulisi keskelle historiallisia rakennuksia ja olisi näin ristiriidassa ympäristönsä kanssa kubistisen ulkonäkönsä takia. Lopulta pienten muutosten jälkeen kaupunginvaltuusto hyväksyi Gočárin piirustukset 4.8.1911 ja rakentaminen päästiin alkamaan.

Mustan Madonnan Talo oli siis alun perin suunniteltu tavarataloksi, jossa olisi kahvila toisessa kerroksessa. Grand Café Orient sai siis toisen kerroksen haltuunsa, kolmanteen ja neljänteen kerrokseen tehtiin asuntoja. 1920-luvun puolivälissä kahvila lopetti toimintansa, samoin tavaratalo suljettiin. Rakennus muutettiin pankiksi, sekä toimistotiloiksi. Kommunistihallinnon aikana rakennus oli jaettu useampaan toimistotilaan ja se oli kokonaan valtion virastojen hallinnassa.

Vuonna 1994 rakennus muutettiin Tshekin taiteen ja kulttuurin keskukseksi. Suuret korjaustyöt vuosien 2002-2003 muuttivat alakerran kubismi-galleriaksi (Galerie Kubista), josta voi käydä ostamassa tämän tyylisuunnan tuotteita, kuten tekstiilejä, lasia, keramiikkaa, kirjoja ja paperitavaraa, sekä jopa huonekaluja.  Rakennuksen neljännessä ja viidennessä kerroksessa on pysyvät näyttelytilat kubismin taiteelle (Uměleckoprůmyslové museum). Näyttelyt keskittyvät kubismin vuosiin 1911-1919 kun se kukoisti sekä kuvataiteissa, että arkkitehtuurissa.

Maaliskuussa 2005 kaunis Grand Café Orient avattiin laajojen kunnostustöiden jälkeen. Mustavalkoisista vanhoista kuvista oli katsottu mallia niin sisustuksen kuin miljöön saattamiseen 1912-vuoden tyyliseksi. Kahvilan kalusteet tehtiin kuvissa näkyvien huonekalujen mukaisiksi, messinkiset kattokruunut saivat myös muotonsa vanhojen kuvien mukaan. 

Kesäkautena ravintolan viehättävällä ulkoterassilla on mukava istuskella ja katsella vanhankaupungin ihmisvilinää. Sisätilat vievät kahvittelijan menneeseen aikaan, tämä miljöö pitää itse nähdä ja kokea, se alkaa jo astuessasi katutasolta eteistilaan, josta johtavat kauniit portaat toiseen kerroksen kahvilaan. Tarjoilijat ovat pukeutuneet valkoisiin kauluspaitoihin, edessään pitkät mustat esiliinat. Palvelu on aina ollut meille hyvää, samoin tuotteet. Miljöö itsessään ainutkertainen.

Osoite:

Grand Café Orient / U Černé Matky Boží

Ovocný trh 569/19,  Staré Město, Praha 1 - (Karttalinkki)

Kahvilan omat kotisivut tässä.

Kubismi-gallerian omat kotisivut tässä.

Kubismin museon omat kotisivut tässä.





Lähteet: Wikipedia, Grand Café Orientin omat kotisivut
Vanhat kuvat netistä, osa itse muokattu: kuva, kuva, kuva, kuva

Schönbornský palác - Kafkan viimeisin vuokrahuoneisto ja Yhdysvaltain suurlähetystö

Olemme ihastelleet näkymää, joka avatuu silmien eteen Strahovin luostarista laskeutuessa alas Raoula Wallenberga -kävelytietä kohti Uvoz-katua. Tällöin oikealla puolella, matalassa laaksossa Petřín-kukkulan alla, näkyy useita hedelmäpuita ja keväisin vihreän nurmen seasta pilkistävät keltaiset narsissit.

Syyskuussa 2016 tullessamme jälleen kerran tuota samaista reittiä pitkin,  käännyimmekin luostarin jälkeen heti oikealle, kohti kukkulaa ja näkötornia. Hetken polkua käveltyämme löysimme rinteestä yläkuvan oikeassa laidassa näkyvät portaat, jotka johtivat alas ja olivat meille uusi tuttavuus.

Epäilen, että rappusia pitkin olisi päässyt Vlašská-kadulle? Ja kun näitä kulmia tarkastelee, ehkä mieleen painuvammaksi rakennukseksi tulee Yhdysvaltain suurlähetystö, sillä sen ohi mennessä sinut varmasti havaitaan vartijoiden toimesta, varmasti kuvataankin jostain talon nurkalla olevasta valvontakamerasta. Mutta mikä oikein on tuo tarkasti vartioitu talo, siitä seuraavassa; hieman ensin kautta rantain.

Italialaisia siirtolaisia alkoi asettumaan Prahaan 1500-luvulla. Monet heistä olivat taiteilijoita, muurareita ja käsityöläisiä, jotka oli pestattu uudelleenrakentamaan kaupunkia, sekä koristelemaan Prahan linnaa.

Nämä italialais-siirtolaiset asettuivat asumaan Malá Stranan kaupunginosaan kadulle nimeltä Vlašská ulice. Oikea suomalainen käännös sanasta Vlašská  olisi kuitenkin "Saksanpähkinä", mutta ehkäpä nuo tummahiuksiset italialaiset ovat tuohon aikaan saaneet sen kääntymään puhekielessä italiamuotoon, sillä kadusta käytettiin puhekielessä nimitystä "italialainen katu".

Jos Vltava-joen suunnalta lähdetään katua etenemään, Vlašskálle käännnytään Tržiště -kadulta. Vlašská -kadun varrelta löytyy mm. seuraavia taloja: talo numero 335/34, Nemocnice Milosrdných sester sv. Karla Boromejského v Praze (kuva yllä, iso keltainen rakennus, "Italialainen sairaala", on toiminut myös orpokotina).

Toinenkin sairaala alueelle on muinoin perustettu, Vlašského špitálu (talo nro 335/34), sekin alueella asuneiden italialaisten toimesta. Kumpikaan ei enää toimi sairaalan varsinaisessa merkityksessä.

Eräs kadun kauneimmista rakennuksista toimii nykyisin Saksan suurlähetystönä, joka sijaitsee rakennuksessa nimeltä Lobkowiczký palác (Lobkowizin palatsi). Sen harjalla seisovat figuurit näkyvät kauas (kuva yllä).

Tržiště-katua Malostranské náměstín suunnalta katsottuna , vanha postikortti, ilmeisesti 1900-luvun vaihteesta

Mikäli kulkee pitkin Tržiště-katua (suom. Markkinat), tulee kulkeneeksi myös Yhdysvaltain suurlähetystön ohitse, jonka edustalla vartioidaan aina, samoin kuin autoja saatetaan kadulla tarkistella vartijoiden toimesta.

Yhdysvaltain suurlähetystö Tržiště- ja Vlašská -katujen kulmauksessa on muhkea rakennus ja sen "oikea" nimi on Schönbornin palatsi (Schönbornský palác); viimeisten aristokraatti-omistajasuvun mukaan, mutta rakennuksen alkuperäinen nimi on Colloredovský palác. Rakennus on suojattu kulttuurimonumentiksi.

Alun perin samaisella paikalla oli viisi renesanssiajan taloa, jotka purettiin kun kreivi Rudolf Colloredo-Waldsee (1585-1657) osti tontin. Kreivi toimi sotilaskomentajana Prahassa. Itse palatsia aloitettiin rakentamaan vuonna 1643 ja se valmistui v. 1656. Kuten muitakin tuon ajan rakennuksia, tätäkin on muutettu ja lisärakennettu kaikkien sen jälkeisten vuosien ajan, kunnes se on päätynyt tähän nykyiseen muotoonsa 1900-luvun alussa.

Vuosina 1715-1718 edellisen omistajan jälkeen palatsia asutti diplomaatti Jerome Colloredo-Waldsee. Hän halusi tehdä palatsiin hieman muutoksia barokkityylin suuntaan. Toimeen pestattiin (jälleen italialaiset) arkkitehdit Giovanni Battista Alliprandi, Bartolomeo Scotti ja sitten luultavasti J. B. Santini. Herrat vastasivat pääasiassa kadun puoleisen julkisivun jälleenrakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Tärkeimmät muutokset sisätiloihin ja puutarhaan teki Alliprandi.

Myöhemmin palatsia omisti useita aristokraatteja, kunnes vuonna 1794 omistus siirtyi Schönbornin perheelle. Samalla palatsin nimi muuttui nykyiseen, Schönbornský palác. Suku asutti palatsia pitkään, sillä esimerkiksi vuonna 1910 silloiset Schönbornin perheen jäsenet alkoivat vuokrata huoneita palatsista.

Franz Kafka ja palatsi kuvassa oikealla

Yksi tunnetuimmista vuokralaisista olikin Franz Kafka, joka vuonna 1917 asui vuokralla rakennuksessa kahden huoneen huoneistossa.

 Kirjeessään morsiamelleen Felice Bauerille Kafka kirjoitti:

"Menin kiinteistötoimistoon, jossa minulle kerrottiin yhden huoneiston olevan vapaana eräässä Prahan kauneimmista palatseista. Kaksi huonetta ja eteinen, sekä pieni kylpyhuone. Vuokra kuusisataa korunaa vuodessa. Se tuntui kuin unelmalta ja menin huoneistoa katsomaan. Huoneet olivat pitkiä ja kauniita, väreinä punaista ja kultaa, melkein kuin Versailles. Neljä ikkunaa unenomaisen ja hiljaisen pihan suuntaan, yksi ikkuna puutarhaan. Ja mikä puutarha! Kun tulee portin kautta palatsin pihaan, ei usko mitä näkee. Korkea kaariportti vie puutarhaan, polku viettää alaspäin hitaasti ja majesteetillisesti, takana näkyvät kauniit kiviportaat. "

"Mutta asunnossa on yksi mutta: huoneiston entinen vuokralainen, nuori mies ja hänen vaimonsa asuivat siellä palvelijansa kanssa vain muutamia kuukausia, kunnes virkamiehenä toimiva mies siirrettiin toisiin tehtäviin, pois Prahasta. Pariskunta oli ehtinyt jo kuitenkin sisustaa asuntoaan ja tuo aiempi vuokralainen toivookin nyt, että uusi asukas voisi maksaa osittain sähkön, veden ja puhelimen käytöstä, sekä eräästä isosta matosta, joka on ripustettu seinää koristamaan. Se taitaa olla liikaa minulle. Ehkäpä korkeat huoneet ovat talvisaikaan kylmät ja sisustus on liian ylellinen minulle. Eikä minulla ole mitään huonekalujakaan."

"Mutta samaisessa palatsissa on toinenkin huoneisto vuokrattavana, kolmannessa kerroksessa. Tässä asunnossa oli huoneen korkeus matalampi ja ikkunat osin kadulle. Kalustus jo valmiina, vaatimaton."

Franz Kafka vuokrasi tuon vaatimattomamman huoneiston ja palatsiin hän jäi asumaan joksikin aikaa. Tuolloin rakennuksen edessä Tržiště -kadulla oli pieni vihannestori.

Huoneisto oli kylmä ja vetoinen (pieni ikkunakuva yllä), joka edisti Kafkan sairastumista tuberkuloosiin. Kafka oli ehtinyt asua asunnossaan vain muutamia viikkoja kun eräänä yönä hän alkoi yskiä verta. Tämä oli tapahtunut jo kerran aikaisemminkin, mutta silloin hän kieltäytyi menemästä lääkäriin ja oletti, ettei se olisi mitään vakavampaa. Vihdoin hänen oli mentävä lääkärin tutkimuksiin ja hänellä todettiin tuberkuloosi.

Myöhemmin Kafka kirjoitti Milena Jesenkálle:

"Se alkoi verenvuodolla noin kolme vuotta sitten. Nousin yöllä yskäkohtauksen tullessa ja tunsin oloni levottomaksi. Kävelin huoneessa, nojasin ikkunanpieleen ja katselin ulos, menin pesutelineelle ja istuin sängyllä. Oletin, että verenvuoto lakkaisi ja voisin mennä takaisin nukkumaan. Aamulla huonettani tultiin siivoamaan ja siivoojatyttö näki veren ja kehoitti minua menemään lääkäriin. Menin kuitenkin ensin toimistoon, koska tunsin oloni taas melko hyväksi. Lääkärille menin vasta iltapäivällä."

Tuberkuloosi teki mahdolliseksi varhaiseläkkeen ja niinpä Kafka haki eläkkeelle 6. syyskuuta 1917; aluksi tietenkin tuloksetta. Siitä huolimatta hän sai kolmen kuukauden loman toipumiseen ja hän halusi viettää sen idyllisellä maaseudulla. Kafka joutui luopumaan huoneistostaan Schönbornin palatsissa. Kirjeessään siskolleen hän kertoo: "Hyvä Ottla, olen muuttanut pois. Suljin ikkunat palatsissa viimeisen kerran ja lukitsin oven; se tuntui kuin kuolemalta."

Lopun elämäänsä Kafka vietti eri parantoloissa, itseään hoidattaen. Muistolaatta Kafkan asumisajasta rakennuksessa löytyy sen seinästä (pieni kuva yllä, oikealla).

Kuva joulukuulta 2010; edessä italialainen sairaala, takana nykyinen Saksan suurlähetystö

Vuonna 1919 palatsin osti Carl Johanna Schönborninlta amerikkalainen miljonääri Charles Richard Crane, joka toimi Tšekkoslovakiassa vuosina 1919-1921 ensimmäisenä Yhdysvaltain suurlähettiläänä.  Crane osti palatsin 117 000 dollarilla. Tuolloin palatsin useimmat huoneet olivat vuokrattuina ja halvaksi katsottu hinta johtui juuri edustustilojen puutteesta. 

Vuonna 1924 palatsia tarjottiin Yhdysvaltain hallitukselle ostettavaksi, jotta rakennukseen voitaisiin perustaa vakituinen suurlähetystö. Toisen maailmansodan aikana palatsia hallinnoi sveitsiläinen syyttäjä ja sodan jälkeen vuodesta 1945 Yhdysvallat ovat omistaneet rakennuksen, joka olikin mennyt melkoisen huonoon kuntoon. Aluksi suurlähetystö toimi Schönbornin palatsissa vain muutamassa huoneessa, jossa työskentelivät jokunen työntekijä ja tiloja voitiin tarvittaessa käyttää suurlähetysön kutsuvierastilaisuuksiin.

Heinäkuussa vuonna 2001 tiloja alettiin vihdoin remontoida ja palatsin kauniit myöhäisrenesanssikatot paljastuivat rakennuskerrosten alta. Kattojen rakennustyöt lopetettiin välittömästi ja paikalle kutsuttiin taideasiantuntijoita katsomaan tilannetta. Puisiin kattorakenteisiin maalatut kuvat ovat mitä ilmeisemmin 1600-luvulta, myös kattojen muoto (kasetti) oli säilynyt suhteellisen hyvin, ja tätä pidettiin säilyttämisen arvoisina. Kaseteissa näkyy kuvissa mm. keisarillinen kotka. Lisäksi muissa koristeellisissa maalauksissa on alkuperäisten kuvien mukaan säilytetty kukkia, eläinten- ja muita figuureja. Keisarinna Maria Theresan aikana määrättiin, että kaikki puukatot peitettiin rappauksella paloturvallisuuden vuoksi. Nyt rappaus on poistettu ja kattojen entisöinti tuli valmiiksi vuonna 2006.

Jean-Baptiste Isabeyn maalaama akvarelli v. 1812, nuoli osoittaa puutarhan huvimajaa , palatsi on iso rakennus sen edessä

Palatsin takana on italialainen puutarha, Schönbornská zahrada, joka on pinta-alaltaan 2,68 hehtaaria. Tämä puutarha on varmasti tallentunut monien kamerakuviin kun kuljetaan Strahovin luostarista alas Uvoz-katua kohti pitkin. Puutarha luotiin vanhan viinitarhan paikalle vuonna 1660 ja sieltä johtavat kauniit portaat suoraan palatsin terassille. Kartanon isäntä Colloredo-Waldsee menetti Lützen- taistelussa jalkansa 16.11.1632, joten hän rakensi portaat rinteeseen, jotta pääsi helpommin nauttimaan palatsiaan ympäröivästä puutarhasta.

Puutarhassa sijaitsee vielä kaunis huvimaja, Gloriett, jonka on suunnitellut, kuinkas muutenkaan italaialainen arkkitehti Giovanni de Galliano Pieroni (1586-1654), jonka Rudolf Colloredo-Waldsee tunsi kuulemma hyvin. Huvimajassa on ikkunat neljälle sivulle ja sen sisäkatossa on maalauksia. Näiden epäillään olevan Anton Stevensin (Anthony Stevens Steinfels, 1618-1672) tekemiä, joka asui läheisessä Strahovin luostarissa 1600-luvun lopulla. Huvimajasta on näkymät joka ilmansuuntaan ja sieltä näkyvät kaikki Prahan tärkeimmät maamerkit.

Yläkuvassa nuoli osoittaa huvimajaa, joka on tallentunut akvarelliin, jonka taitelija on maalannut Prahan linnalla v. 1812. Katsokaahan kuvaa, kuinka kukkulan alue on silloin ollut melkoisen avara, verrattuna nykyiseen puustoiseen maisemaan.

Alapuoleinen kuva taas löytyi omista kuvakätköistä, huvimaja pilkottaa siinä puiden keskeltä; sen pystyy linnakukkulan puolelta juuri ja juuri huomioimaan, ainakin kesäaikaan, jolloin kuva on otettu.

Schönborn muutti puutarhaa hieman englantilaiseen maisematyyliin sopivammaksi. Puutarha on  suljettu yleisöltä, valitettavasti.

Erikoista on se, että palatsin puutarha on mainittu useissa Prahassa vierailleiden, ulkomaisten "tärkeiden henkilöiden" matkapäiväkirjoissa 1600-luvun lopulla. Mitä ilmeisemmin palatsin isäntä on kestinnyt useita vieraita ja esitellyt heille kaunista puutarhaansa, joka tuon ajan ihmisten mieliin on jäänyt kauniina, josta on muistiinpanoissakin mainittu.

Huvimaja tänään, salossa Yhdysvaltain lippu. Kuva Wikipedia

Osoite:

U.S. Embassy in The Czech Rebuplic

Schönbornský palác

Tržiště 15, Praha 1 (karttalinkki)

Lähteet: täältä, täältä, täältä 

Ruokailemassa kattojen yllä - Ginger & Fred Restaurant (Tančící dům)

 
Me olemme aikaisemmin käyneet täällä Tanssivan Talon yläkerrassa lounastamassa (vuonna 2011; pahoittelen huonolaatuisia kuvia), jolloin paikan nimi oli Restaurant Céleste ja kokemus on jäänyt mieleemme yhdeksi parhaimmista ruokakokemuksista. Sen jälkeen näillä kulmin liikkuessamme olemme miettineet, miltähän paikka näyttää nyt ja onko taso pysynyt samana? Totuushan on se, että ravintola jonka tällä reissulla löydät, saattaa ensi vierailusi aikana olla jo mennyttä. Ravintolatarjonta muuttuu Prahassa koko ajan, paikkoja menee ja tulee jatkuvasti.

Syyskuun 2016 reissulla kävelymme lomassa päätimme pistäytyä Tanssivan Talon ravintolaan katsastamaan tämän hetkinen tarjonta. Hissillä aulasta ylös asti ja eteemme avautuikin erilainen näkymä kuin viimeksi; sisustus oli muuttunut purppurasta vaaleaan. Ravintolan seiniä koristivat erilaiset eläinaiheiset taulut ja tuolien takaosiin oli myös maalattu eläinten kuvia.

Ravintolan nimi on muuttunut muotoon  Ginger & Fred. Mainoksen mukaan se tarjoilee kansainvälistä keittiötä, jossa korostuu mm. kala ja äyriäiset, sekä lihoista karitsa, vasikka ja possu. Viinitarjonnan kerrotaan olevan myös kansainvälisen ja ruokailla voi ulkona kattoterassilla kesäkuusta syyskuuhun. Perustan ruokalistalle antaa ranskalainen keittiö, joka on lähellä keittiömestari Rudolf Doležalin sydäntä. Ravintola käyttää paljon paikallisia raaka-aineita ja tekee yhteistyötä paikallisten viljelijöiden, sekä ruoantuottajien kanssa. Menu vaihtuu neljä kertaa vuodessa. Ja ravintolasta ulos avautuvat näköalathan ovat upeat! Toivotaan, että ruokailijoita riittää tulevaisuudessakin.

Me otimme paikkamme ikkunan vierestä sisätiloista, Vltava-jokinäkymin. Lounasaika oli mennyt ohi hetki sitten, joten ravintolan tarjoamaa, päivittäin vaihtuvaa lounaslistaa ei tällä kertaa lähdetty lukemaan vaan tartuimme normaaliin menuuseen. Meidän lisäksemme ruokailemassa oli kaksi pöydällistä, myöhemmin saapui kolmaskin pöytäryhmällinen.

Istuessamme rauhassa ja tutkaillessamme tarjoilijan meille tuomaa menuulistaa, huomasimme vasta silloin, että lautasalusina oli pahvinen taiteilijan väripaletti. Jokaiselle istumapaikalle oli laitettuna lyijykynä ruokailuvälineiden viereen, jolla itse sai tahtoessaan olla itsekin taiteilija ja piirtää aluseensa oman taidekuvansa. Hauska yksityiskohta!

Päätimme ottaa pelkästään pääruoan ja jotakin jälkkäriksi. Menu näytti hyvältä, kaikkia listalla olevia annoksia olisi voinut maistaa. Ruokajuomiksi otettiin vettä ja mieheni lasin punaviiniä, itselleni lasillinen valkoviiniä.

Ensin tarjoilija toi kokin tervehdyksen, joka oli sitruunaista vaahtoa pienessä pikarissa; suun puhdistajaksi ja raikastajaksi.

Mieheni otti Sechuanin pippuriankkaa kera pariisilaisten yrtti-gnocchien, lisäkkeenä porkkanaa, parsakaalia ja mustaherukkakastiketta.

Itselleni valikoitui pääruoaksi grillattua lohta kera haudutetun keisarihummerin, hernesosetta, paahdettua vesimelonia, mätiä ja punajuuri-inkivääri kastiketta (kuvassa). Kuulosti niin erikoiselta, että tätä oli pakko maistaa.

Jälkiruokana molemmille tuli ranskalainen juustolautanen, miehelle viisi erilaista juustoa, itselleni kolme, sekä pienet lasilliset erittäin hyvää ja vanhaa Portviiniä. Juustot olivat hyviä, mukava lisäke oli tuoretta vastapaistettua patonkia ja voita.

Plussaa palvelusta, ruoasta ja miljööstä, pienoinen miinus jälkiruoka-juustoista: jos ravintola tarjoilee lähiruokaa, juustotkin olisivat voineet olla tshekkiläisiä, eikä ranskalaisia.

Ravintolan kotisivut tässä, englanniksi.

Osoite:

Ginger & Fred Restaurant (Tančící dům )

Jiráskovo námesti 1981/6, Praha 2 (karttalinkki)


Miten mennä:

Raitiovaunut: linjat 2, 5 ja 17 kulkevat rantakatua (Masarykovo nábřeží) pitkin - jää pois pysäkillä Jiráskovo náměstí, Tanssiva talo on edessäsi tai takanasi; ihan vieressä.

Metro: keltainen metrolinja B - jää pois pysäkillä Karlovo náměstí, siitä on pieni kävelymatka kohteeseen.

Karlův most - Kaarlen silta

Kaarlen silta,  Karlův most, on yksi Prahan maamerkeistä ja jokainen turisti jossain vaiheessa matkaansa käy kävelemässä sen yli; toiset useamminkin. "Tungos kuin Kaarlen sillalla" taitaa olla yksi tutuimmista tshekkiläisistä lausahduksista, eikä ihme: varsinkin suurimpina turistiaikoina tungosta kieltämättä on. Sillalle mahtuu kyllä niin soittajat, taiteilijat, kädentaitojen myyjät kuin kävelijätkin, joten väenpaljouden aikaan kannattaa ottaa ylitys ajan kanssa, sekä pitää lompakostaan, kamerastaan ja kännykästään huolta taskuvarkaiden varalta (niitä saattaa tungoksissa olla). 

Matkavinkiksi sanottakoon, että sillalle kannattaa lähteä kameransa kanssa joko hyvin aikaisin aamulla tai sitten myöhään illalla; tällöin tungosta ei juurikaan ole. Kuvia ottaessa voi nauttia kävelystä sillalla omassa rauhassa ja  aamuisen heräävän kaupungin kauneudesta, tai sen iltamyöhän uneliaisuudesta kaupunkisiluetin painuessa pimeyden vaippaan. Toinen vaihtoehto on istahtaa jokilaivaan ja ihailla siltaa joelta käsin.

Mutta oheen pieni kertaus Kaarle-sillan historiasta sen nykypäivään.

 

Karlův most eli Kaarlen silta on Vltava-joen ylittävä goottilaistyylinen kivisilta. Ennen Kaarlen siltaa paikalla sijaitsi puinen silta, ja sen jälkeen vuonna 1172 rakennettu Juuditin silta, Juditin most, joka oli silloin ensimmäinen kivisilta, joka ylitti Vltava-joen. Tuo silta romahti kuitenkin tulvien aikaan 1342. Sen jälkeen uuden sillan rakennussuunnittelu sai alkunsa.

Kaarle-sillan rakentaminen aloitettiin vuonna 1357 silloisen kuningas Kaarle IV:n aikana. Silta muodostui yhdeksi osaksi pääkaupungin laajempaa kohentamishanketta. Vuonna 1378 siltaa pitkin kulki hänen itsensä, Kaarle IV:n hautajaissaattue. 

Rakennustöitä johti arkkitehti Peter Parler; sama mies, joka on ollut mm. Vituksen katedraalin rakennuttajana. Tarina kertoo, että sillan muurauslaastiin on ollut sekoitettuna viiniä ja kananmunankeltuaisia vahvistamaan sillan rakennetta. Toinen legenda kertoo, että sillan ensimmäisen kiven muurausajankohta oli valittu tarkoin, sillä niistä muodostuu nouseva ja laskeva asteikko, jonka huippu on luku 9 (vuosi 1357, päivämäärä 9.7. ja kellonaika 5:31).

Kaarle-sillan pituus on 516 metriä ja leveyttä 10 metriä. Silta koostuu 16 kaaresta ja se yhdistää toisiinsa Prahan Vanhankaupungin, Staré Město, ja toisella puolen Pienen puolen, Malá Strana. Alkujaan silta sai nimekseen Kivisilta, Kamenný most, ja sen jälkeen Prahan silta, Pražský most. Kaarlen sillaksi nimi vakiintui vuodesta 1870 alkaen, jolloin Vltavaa ylitti jo muitakin siltoja. 

Sillan molemmissa päissä sijaitsevat siltatornit, joista Vanhankaupungin puoleisesta, Staroměstská mostecká věž, olenkin kirjoittanut lyhyesti jo aikaisemmin; linkki juttuun tässä. 

Malá Stranan puolella sijaitseva siltatorni on nimeltään Malostranská mostecká věž eli Pienen puolen siltatorni. Se rakennettiin 1400-luvun puolivälissä ja jäljittelee Vanhankaupungin siltatornia. Sen sijaan tämän tornin vieressä sijaitsee toinen pienempi torni ja yhdessä ne muodostavatkin yhden valokuvatuimmista Prahan kohteista. Pienempi torni rakennettiin jo 1100-luvun alussa ja on yksi kaupungin puolustustorneista, joka kuului Kaarle-sillan edeltäjän, Juuditinsillan linnoitettuun edustaan. 

Nykyliikenteelle silta on pelkästään kävelysilta, mutta vielä 1900-luvun alkupuolella sillalla kulkivat muu liikenne, kuten esimerkiksi raitiovaunut. 

Kaarlen siltaa koristavat kolmekymmentä pyhimyksen patsasta, joista useimmat ovat parhaiden böömiläisten kuvanveistäjien tekemiä 1600-1700 -luvuilta, mutta joista suurin osa on kopioita. Alkuperäiset patsaat ovat tallessa mm. Vyšehradin linnoituksen suojissa. Patsaista löytyy mm. Pyhä Vitus, Pyhä Johannes Nepomukilainen, Johannes Kastaja ja niin edelleen. 

Suosituin patsaista on juuri Pyhä Johannes Nepomukilainen. Mies oli tshekkiläinen martyyripyhimys, joka teloitettiin heittämällä hänet alas sillalta kuningas Václav IV:n ajalla. Patsaassa kiinni oleva muistolaatta kiiltää, sillä sen koskettamisen sanotaan tuovan hyvää onnea ja varmistavan, että kyseinen henkilö palaa vielä takaisin Prahaan. 

Joissakin Praha-matkaoppaissa on hyvä kartta sillan pyhimyksistä, ainakin sellainen sivun mittainen piirros löytyy Tammen julkaisemasta Näe ja koe Praha -oppaasta, sivulta 83.

Varsinkin kesäkuukausina ja joulun aikaan turistit valtaavat Kaarle-sillan, mutta muina aikoina sillalla on  vapaampaa liikkua, eikä ruuhkaa ole. Kaarle-silta on meidänkin Praha-visiittiemme kohde ihan joka kerta, pakkohan se on käydä ylittämässä ja samalla ihailemassa kaupunkikuvaa joen molemmin puolin.

Kaarle-sillan karttalinkki tässä.

Vanhat kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä 
Pyhimysten karttapohja: täältä
Muut kuvat omia