Kirjailija Pentti Saarikosken asuintalo Prahassa

Kirjailija Pentti Saarikoski vietti aikaansa Prahassa 29 vuotiaana talven taitteen vuosina 1966-67. Tuolloin hän kirjoitti kirjaansa "Aika Prahassa", joka julkaistiin keväällä 1967. Prahassa olonsa aikana hän asui Smichovin kaupunginosassa talossa, joka yhä edelleen on paikoillaan. Tänään hempeän vaaleanpunaiseksi maalatun kivitalon voi käydä bongaamassa Kroftova-kadulta - ja mehän siellä käytiin.

Mondon Praha-matkaoppaan kirjoittanut Antti Helin kuvailee Saarikosken asuintaloa näin:

"Kirjailijan yksiö oli 1800-luvulla rakennetussa nelikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa. Sähkö reistaili ja Saarikoski joutui kirjoittamaan usein kynttilänvalossa. Hän ei osannut käyttää kamiinaa vaan nukkui kylmässä huoneessa vaatteet päällään. Naapurien kanssa yhteinen vessa oli parvekkeella". (Mondo Matkaopas Praha, s. 196.) 

Yritin Google-haun kautta etsiä tietoa kadusta ja talosta, mutten löytänyt mitään historiaan kelpaavaa. Saarikosken aikaan kadun nimi oli  Rosy Luxemburgove ja sillä löytyi jotain:

Rosa Luxemburgová (1871-1919), alkuperäiseltä nimeltään Rosalia Luxenburg, oli saksalainen poliitikko, Euroopan työväenliikkeen ja kansainvälisen proletariaatin edustaja, joka sai surmansa murhaajan kädestä. Naisesta löytyy netistä useita eri artikkeleita elämänsä aikana tehtyyn poliittiseen uraansa liittyen ja yhdessä löytämässäni jopa epäiltiin, että mikäli Rosa olisi saanut pysyä hengissä, Hitler ei mahdollisesti olisi koskaan päässyt valtaan. Aika hurjaa päättelyä. Sen sijaan Wikipedian mukaan hän ei missään vaiheessa asunut ilmeisestikään Prahassa, mutta jostain syystä katu oli nimetty hänen mukaansa.

Saarikosken asunnon löydät siis osoitteesta Kroftova 3, karttalinkki tässä. Me kuikuilimme talon edustalla ja yritimme kuvitella itsemme 1960-luvun puolivälin aikaiseen Prahaan, näille kaduille ja talon sisälle - ja talviaikaan. Autoja näillä kaduilla oli parkkeerattuna paljon vähemmän, talot eivät olleet maalattuina näin kauniin hempeillä väreillä ja  ihmiset olivat pääosin pukeutuneet tumman sävyisiin vaatteisiin. Tuosta ovesta on Saarikoski kulkenut, tällä kadulla ja tässä kaupungissa.

Tmavý

Vanhankaupungin aukio, maaliskuu 2012

"Minä asun Rosa Luxemburgin, saksalaisen vallankumoutaistelijattaren kadulla, joka on lyhyt ja pimeä katu. Sähkölaitos kokeilee uusia lampputyyppejä. 

Porraskäytävässä pidetään valoa kuudesta kahdeksaan, silloin kun kaikki syövät päivällistä eikä kukaan tule eikä mene; en tiedä mistä tällainen järjestely johtuu, ehkä siitä virheellisestä käsityksestä, että sähköä kuluu enemmän jos portaissa kulkee joku. 

Kaikki talon asukkaat ovat toivottoman vanhoja, nuoretkin, ja ilmoitustaululla ei ole muita kuin kuolinilmoituksia. 

Nyt minun on mentävä sinne panemaan likaiset vaatteet pussiiin, ennen kuin tulee niin pimeä, etten näe, mitkä ovat likaisia, mitkä puhtaita."

Saarikoski, Pentti (1967) Aika Prahassa. Helsinki: Otava. Kolmas painos, ote sivulta 62.

Otsikko: Tmavý = Pimeä

Dvě zastávky ...

Varjoisa Tržiště-katu, Malá Strana 23.9.2009

"Yhdeksikkö tuli, menin ajotien yli korokkeelle, en osannut päättää, sitten vasta kun raitiovaunu jo oli liikkeellä, hyppäsin sisään. 

Seisoin keskisillalla nurkassa. Rahastajatytön käsi oli hikinen. 

Ajoin kaksi pysäkinväliä. Niin olin samassa paikassa kuin kymmenen minuuttia aikaisemmin. 

Kun meinin ajotien yli, hengitin jo helpommin, annoin päällysvaatteni säilytykseen ja ostin tupakkaa, egyptiläistä Saharaa, melkein kuin hänen nimensä, Sarah."

Pentti Saarikoski (1967) Aika Prahassa.

Dvě zastávky = Kaksi pysäkinväliä

Vánoce

Talvinen Vanhan kaupungin lumeton tori

"Jouluostoksille olisi lähdettävä. Olutta, makkaraa, leipää ja voita. Rahat alkavat olla vähissä jo.... Kaupat ovat täynnä, jonot pursuavat kadulle, ja ihmiset ovat kiukkuisia, kuten jouluaattona ollaan, kunnes enekelit ilmoittavat evankeliumin.... Kaupat ovat sulkeneet veräjänsä. Kalasammiot ovat poissa. Köyhät keräilevät myyntipaikoilta huonoja kuusia, jotka eivät menneet kaupaksi. Katukuva on apea. " 

Ote kirjasta: Pentti Saarikoski (1967) Aika Prahassa.

Otsikko: Vánoce = joulu
Kuva: Oma

Kamina ei toimi

Vanhan kaupungin eräs monista ravintoloista

En lähtenyt kaupungille syömään aamiaista ja kuljeskelemaan, se on jo voitto.

Tämä on pieni kapakka läheisessä kadunkulmassa, nurkassa on kamina joka ei ilmeisesti toimi, koska täällä on kylmä, tai sitten on säästettävä.

Kaikki syövät samaa ruokaa.

- Mitä tahansa, mutta ei tuota, sanoin tarjoilijalle, sillä se näytti joltakin kansalliselta erikoisuudelta.

Tekstiote: Pentti Saarikoski (1966) Prahan päiväkirjat

Pentti Saarikoski ja Prahan päiväkirjat



Pentti Saarikoski (2.9.1937 - 24.8.1983) oli runoilija, suomentaja ja sotien jälkeisen Suomen yksi merkittävimpiä kirjailijoita. Marraskuusta 1966 tammikuuhun 1967 Pentti Saarikoski oleskeli Prahassa. Hän muokkasi kokemuksesta omaelämäkerrallisen kirjan Aika Prahassa keväällä 1967. Postuumisti ajasta on julkaistu Prahan päiväkirjat vuonna 1998. Prahassa hän ylläpiti suhdetta syyskuussa 1966 tapaamaansa itäsaksalaiseen runoilija Sarah Kirschiin, jonka oli vaikea saada viisumia länteen.

Henkilönä Saarikoski oli jo ennen termin tutuksi tulemista "julkkis", jonka tekemisiä seurattiin ja joka kertoi mielellään asioistaan lehdille. Sekä hänen henkilöönsä että tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin käyttö. Se johti delirium-kohtaukseen ja sairaalahoitoon joutumiseen jo vuonna 1968 (ennen kohtausta hän ehti maalata Che Guevaran erään lausahduksen asuntonsa seinään: "Patria o muerte" – "Isänmaa tai kuolema"). Silti hän ei muuttanut juomatapojaan vaan jatkoi valitsemallaan linjalla aina kuolemaansa asti. Lisäksi hänen viimeinen vaimonsa kertoo Saarikosken polttaneen parhaimmilla päivillään noin kolme askia North Statea ja olleen lähes jatkuvasti ainakin parin lasillisen mukaisessa olotilassa (1960-luvulla Saarikoski itse kertoo päiväkirjassaan pilanneensa keuhkonsa ja kuntonsa kahdella päivittäisellä askilla ja ainakin yhdellä tai kahdellakin viinapullolla päivässä). Pekka Tarkan mukaan Saarikoski kuitenkin piti pitkään myös selviä kausia, jolloin työskenteli, mutta viime vuosinaan luopui näistä, jolloin kunto huononi nopeasti.

Saarikosken elämää on käsitellyt laajasti Pekka Tarkka kaksiosaisessa elämäkertateoksessaan. Hän arvioi Saarikosken merkityksen suomalaisen kirjallisuuden historiassa erittäin suureksi, mutta toteaa tämän olleen erittäin ristiriitainen persoona. Suhteen julkisuuteen on sanottu saaneen joskus hyvinkin narsistisia sävyjä. (Lähde: Wikipedia/Pentti Saarikoski)

Saarikosken aika Prahassa

Loka-marraskuussa v. 1966 ennen lähtöään Prahaan Saarikoski eli Helsingissä kuin viimeistä päivää. Viina tuhosi hänen sisuksiaan; aikalaistodistusten mukaan hän kulki "selkä köyryssä, ja naama irveessä ja turvoksissa". Hänellä ei näyttänyt olevan edessään muuta kuin jyrkkä alamäki suoraan hautaan. Hän oli ahdistunut selkäkivuistaan, mutta ilmeisesti ennen muuta siitä, että hän oli saanut ensimmäisen epileptisen kohtauksensa. Lisäksi avioliitto oli hunningolla.

Prahaan saapuessaan Saarikoski oli surkeassa kunnossa. Hän asui Rosy Luxemburgové 3:ssa Ludvik Veselýn poikamiesyksikössä ja hänen isäntäväksensä kauhuna oli, että hän sytyttäisi tupakoidessaan huoneensa tuleen, niin kuin oli tehnyt Bukarestin hotelli Nordissa. Hänen kätensä vapisivat niin, että hänen täytyi käyttää kravattiaan ohjaavana liekana viedessään suuhun konjakkilasia, johon oli sekoitettu munankeltuainen ja sokeria.

Siisteyden ylläpito oli hankalaa vanhassa kivitalossa, jossa sähkö reistaili, parvekkeentapainen ulkohuone oli kylmä ja huoneen lämmitys hankalaa. Saarikoski oli useinkin sillä tavoin ryvettyneen näköinen, että vaarana oli joutua "loisia" metsästävän poliisin kynsiin. Aamuisin Saarikoski kävi oluella kantapaikassaan, oikeastaan olohuoneessaan, Rosy Luxemburgovén kulmassa olevassa ruokalassa, jossa kamina lämmitti. Saarikoski viihtyi tarkkaillessaan kaapin alahyllyille kumartuvien tarjoilittarien alushousuja tai vieruspöydän "kuolevaa miestä". Lounaalla hän kävi päivittäin kirjailijaliiton klubilla, jossa hänellä oli vakiopaikka. Sieltä hän siirtyi kirjoittamaan yksiöönsä tai kiertelemään päiväkirjavihko taskussaan kaupungin olutkapakoita ja viinitupia.

Valon ja lämmön puute nostattivat Prahan ylioppilaat kapinaan, josta kehittyi kommunismin vararikon lopullisesti paljastanut Prahan vuosi 1968. Sama ongelma, kehnot sähkölaitteet ja oikkuileva kamina, ajoi Saarikosken ulos huoneestaan kirjoittamaan kapakoissa. Aluksi hän kirjoitti normaaliarkeille lyhyen numeroidun luvun kerrallaan, joskin humala saattoi pahimmillaan saada kynän kirpoamaan. Yksiössään hän kirjoitti tekstinsä koneella puhtaaksi ja ilmoitti Kustannusosakeyhtiö Otavan Heikki A. Reenpäälle tulossa olevasta käsikirjoituksesta.

Saarikoski havaitsi ennen pitkää kirjoittavansa "muistikirjaa tai almanakkaa". Kun hänen rakkautensa Sarah Kirsch oli lähtenyt, hän hankki taskuun sopivan vihkon, jota hän piti mukanaan kapakoissa ja johon kertyneen tekstin hän aina päiväsi. Prahassa täyttyi kolme ensimmäistä hänen loppuelämänsä monien kymmenien vihkojen sarjasta. Numeroidut tekstikatkelmat sekä päiväkirjavihkot lisälehtineen oli se materiaali, josta hän toukokuussa 1967 muokkasi satasivuisen omaelämäkerrallisen teoksen Aika Prahassa. Saarikoski halusi yksityisyydestään alun alkaen julkisen, ja kun hän toteutti ajatuksensa ja muokkasi tekstistään Aika Prahassa -kirjan, hänestä tuli oma sensorinsa: hän jätti pois sen mitä piti tarpeettomana tai minkä halusi salata, sen mikä "enemmän hävettää kuin ravitsee".

Toukokuussa 1967 Saarikoski työskenteli Tallinnassa ja Aika Prahassa sai muotonsa. Poistoja tuli huomattavasti enemmän kuin lisäyksiä. Saarikosken kirja Prahan päiväkirjat sisältää alkuperäiset ja karsimattomat tekstit kirjasta Aika Prahassa. Kirjan toimittaneen Pekka Tarkan mielestä siitä koostuu täyteläisempi teos kuin mitä Aika Prahassa on.

Kirja Prahan päiväkirjat kattaa koko Saarikosken Prahassa viettämän ajan. Kiintoisimpia ovat kohdat, joissa Saarikoski toukokuussa 1967 arvioi Prahan tapahtumia. (Lähde: Saarikoski ja Prahan päiväkirjat (1998), toim. Pekka Tarkka.)

Tekstiotteet: Wikipedia sekä Pentti Saarikoski (1998) Prahan päiväkirjat, toimittanut Pekka Tarkka

 Kuvat omia: Pyhän Vituksen katedraalin lasi-ikkunoita, Linnakukkula

Kam jede tato tramvaj?

Olen ollut kauan tässä kaupungissa, täälläkin on jo ihmisiä, jotka tuntevat minut, mutta joita minä en tunne. 

Kuten tuo kaljupäinen mies, jolla on näppylä nenänpielessä ja astma, mutta polttaa vain. Hän tuli pöytääni, ja sanoi "Guten Tag, Herr Redakteur". Me keskustelimme tässä samassa pöydässä kuukausi sitten. En voi muistaa, olin varmaan humalassa, niin kuin olinkin, sillä kuukausi sitten olin aina humalassa.

Nyt hän on vaimonsa kanssa, joka sanoo kaksisataa sanaa minuutissa. Aina kun vaimo siemaisee punaviiniä, on miehen  vuoro sanoa sanottavansa.

Raitiovaunu Most Legii -sillalla,
taustalla Kansallisteatteri

Jouduin tähän paikkaan, koska vahingossa otin väärän raitiovaunun. Tämä on köyhemmän nuorison paikka. He tanssivat purukumi suussa. Yhdelle parille tuli riita kun poika halusi pitää vihreää silkkiliinaa rintataskussa ja se oli tytöstä typerän näköistä. Nyt he istuvat pöydässä ja mököttävät.

Tämän hetken yli kun pääsen, on helpompaa.

Otsikko:  Kam jede tato tramvaj?= Mihin tämä raitiovaunu menee?

Tekstiote: Pentti Saarikoski (1967) Aika Prahassa

Smutný

Wanha raitiovaunu Prahan kaduilla

Yritän muistaa mitä hänellä oli yllään. Siniset farmarit ja musta villapaita, jossa oli punainen kuviointi, niin kuin meanderia. Saatoin hänet raitiovaunupysäkille. Olin nukahtanut, ja hän herätti minut. Hän sanoi, että hänen pitää lähteä kotiin. Kello oli kuusi, mutta se seisoi. Teemukit olivat lattialla maton päällä. Tuli kaminassa oli sammunut.

- Onko sinulla nälkä? minä kysyin. Hänellä ei ollut nälkä. Hän katsoi kirjoja. 

Saatoin hänet raitiovaunupysäkille. Katsoin häntä, kun hän istui raitiovaunussa, ja hän katsoi minua ikkunan läpi. Hänen ilmeensä oli surullinen, vaikka hän hymyili. Hän oli jo tavoittamaton, kuin kala vedessä silloin kun aurinko on korkealla keskikesällä.

Enkä tiedä mitä tekisin.

Otsikko: Smutný = Surullinen

Tekstiote: Pentti Saarikoski (1967) Aika prahassa

Nerozumím ?

 Seinässä lukee:

Kourení zakázáno

Mutta enhän minä sitä ymmärtänyt,

ennen kuin huivipäinen mummo tuli

ja nappasi tupakan suustani.

Näin opitaan kieliä.

(En ymmärrä ihmisten puhetta alkuunkaan, ja se on suuri helpotus.)

Otsikko: Nerozumín ? = En ymmärrä ?

Tekstiotteet: Pentti Saarikoski (1966) Prahan päiväkirjat.

Kuva: Tyhjä öinen katu Malá Stranassa

Antikvariát

Se oli kuin sähköhäiriö, kun kaikki valot sammuvat yhtaikaa ja raitiovaunut pysähtyvät siihen paikkaan. Hetkeen ei tuntunut tapahtuvan mitään.

Seisoin kadunkulmassa. Antikvariaatissa ihmiset olivat kumartuneet tutkimaan kirjoja. Rakastavaiset tulivat kahvilasta, jossa he olivat olleet yhdessä ruokatunnin ajan, ja erosivat. Katsoin heitä niin kauan kuin saatoin nähdä kummankin samanaikaisesti, ja päässäni oli tunne, kuin siellä olisi satanut, ja se nyt olisi sateen jälkeen.

Menin sisään antikvariaattiin ja kumarruin muiden tavoin tutkimaan kirjoja. Selailin, kirjat olivat monen jo lukemia. Kaikki mikä liikkui, ihmiset kadulla ja autot, oli samalla liikkumatonta. Läksin pois antikvariaatista ostamatta mitään ja tulin tähän paikkaan, jossa olen ennenkin ollut. 




Otsikko: Antikvariát = Antikvariaatti
Tekstiote: Pentti Saarikoski (1967) Aika Prahassa
Kuva: Yksityiskohta öiseltä Malá Stranan kadulta