Prahaan ja tšekkiläsyyteen keskittyvä blogi ~ Matkavinkkejä & omia kokemuksia meille rakkaasta Prahasta

24. lokakuuta 2012

Zdeněk Urbanek - Yksi Peruskirja 77:n (Charta 77) allekirjoittaneista sai muistolaatan



Muistolaatta - kuva täältä


Kirjailijan, kääntäjän ja Václav Havelin läheisen ystävän Zdeněk Urbanekin kunniaksi tehty muistolaatta paljastettiin viime viikonloppuna Prahassa. Muistolaatta on kiinnitettynä Urbanekin kotitalon seinään.  

Zdeněk Urbanek, joka kuoli vuonna 2008, oli merkittävä henkilö Tšekkoslovakian kommunismin vastaisessa oppositiossa, ja hänen talossaan Prahan Střešovicen alueella allekirjoitettiin muinoin Peruskirja 77 (Charta 77)


Urbanek itse - kuva täältä


Zdeněk Urbanek, joka syntyi vuonna 1917, oli esseisti, kriitikko ja useita romaaneita kirjoittanut kirjailija. Vuonna 1950 hän aloitti englanninkielisen kirjallisuuden kääntämisen Tšekin kielelle. Muun muassa hänen käännöksensä Hameltista esitettiin näytelmänä Prahan Kansallisteatterissa 15 vuoden ajan. Hän käänsi myös teoksia James Joycelta, John Galsworthyltä, Theodore Dreiseriltä, sekä monelta monelta muulta.  

 1950-luvun alussa Urbanek tapasi nuoren Václav Havelin ja heidän ystävyytensä kesti Zdeněk Urbanekin kuolemaan asti.
 
Tammikuussa 1977 Zdeněk Urbanek oli yksi ensimmäisistä allekirjoittajista Peruskirjalle 77. Sen kirjoittajat - Václav Havel, Pavel Kohout, Ludvík Vaculík, ja muut - olivat tietoisia siitä, että kommunistinen salainen poliisi tekisi kaikkensa estääkseen heitä julkaisemasta ihmisoikeuksiin liittyvää manifestia. 


Charta 77 - kuva täältä

Kun he lähtivät Urbanekin kotoa tammikuussa 1977 mukanaan kopiot asiakirjasta suljetussa kirjekuoressa he tiesivät, että heidän olisi nokkelampi postittaa ne salaisen palvelun postina Tšekkoslovakian hallitukselle, parlamentille, sekä ulkomaisille sanomalehdille.  

Václav Havel ja hänen ystävänsä lopulta onnistuivat postittaa noin 40 kirjekuorta Peruskirjan 77 jäljennöksiä eteenpäin. Näin ulkomaailma sai tietää tämän ryhmän olemassaolosta. 
 
Yksi vieraista muistolaatan paljastustilaisuudessa oli näytelmäkirjailija Pavel Kohout, joka jätti Tšekkoslovakian vuonna 1978.

"Zdeněk Urbanek oli hyvä mies, joka oli osa sisäisen toisinajattelijoiden ympyrää, ja joka oli myös jossain määrin Václav Havelin isäkorvike" , Kohout kertoi.




 Peruskirja 77:stä voit lukea lisää tästä linkistä suomeksi (hyvin lyhyesti)

Ja pidemmän kaavan mukaan englanniksi tästä (Charta 77, Wikipedia)


Juttuvinkki: Praha Radio

SHARE:

19. lokakuuta 2012

"Kuoleman talo"




Lokakuulle sopiikin jälleen kerrottavaksi eräs Prahan kaupungissa elävä legenda, taru, jonka alkuperää ei kai kukaan pysty varmentamaan; mutta jostain tämäkin legenda on lähtenyt liikkeelle. Hauskaa näissä tarinoissa kuitenkin on, että kyseisiin taruihin liittyvät talot ja rakennukset ovat vielä tänäänkin ihan oikeasti paikoillaan (ainakin suurin osa niistä), kuten aiemmistakin tälle osa-alueelle "Legendat ja tarut" liittyvistä jutuistani olette saaneet huomata.

Tällä kertaa kerron tarinan "Kuoleman talosta", osoitetieto jälleen jutun lopussa.


Praha syyskuu 2012


Tämän kauniin Art Nouveau-tyylisen rakennuksen on joskus omistanut eräs rikas mies, porvariksi kutsuttu. Mies oli naimisissa vaimonsa kanssa useita vuosia, eikä lapsia millään kuulunut, vaikka kovasti niitä he halusivat ja asiaa yrittivät. Vihdoin viimein vuosien jälkeen vaimo tulikin raskaaksi ja hän synnytti pariskunnalle kauniin pienen pojan. Vanhemmat olivat haltioituneita, ihastuksissaan ja vilpittömästi sydämensä täydestä onnensa kukkuloilla. Tuota onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa.

Kun pieni pellavapäinen poika oli noin vuoden ikäinen, katosi hän yhtäkkiä oudosti. Kaikki rakennus ylhäältä alas, viistoon ja sivulle, tutkittiin; poikaa ei löydetty. Vintti ja kellari pengottiin, komerot ja muut piiloutumispaikat tutkittiin; ei mitään. Pojasta ei ollut jäänyt jäljelle edes hiuskiehkuraa. 

Sisätiloista etsintää jatkettiin piha-alueella, kunnes seuraavana päivänä pariskunnan naapuri tuli kertomaan, että talon liepeillä oli pojan katoamisen aikaan nähty liikkuvan kaksi irtolaista. Toinen naapureista yhtyi tarinaan ja hänen tietonsa oli, että irtolaisista toinen olisi kantanut mukanaan kirkuvaa ja kiemurtelevaa lasta käsivarsillaan. Vuorokausi oli kuitenkin kulunut tuosta tapahtumasta, eikä kenelläkään ollut tiedonmurustakaan, minne tuo irtolaiskaksikko lapsen kanssa oli mennyt. 


Praha syyskuu 2012


Vuodet vierivät ja pariskunta eleli surun murtamana kaksin, eikä heitä siunattu enemmillä lapsilla. Lopulta rikas mies kuoli ja vaimo jäi leskeksi elelemään suurta taloa yksin. Hän suri mennyttä lastaan ja miestään, tilanne alkoi käydä hänelle henkisesti ja fyysisesti raskaaksi. Leski ajatteli, että hän saisi taloon elämää, jos hän alkaisi vuokrata suuren talon huoneita ihmisille. Ja näin hän tekikin.

Eräänä päivänä talon oveen koputettiin ja oven takana seisoi nuori salskea mies, joka kyseli vapaata huonetta asuttavaksi. Jostain syystä nämät kaksi, leski ja nuori mies, alkoivat tulla oikein hyvin toimeen keskenään. Vihdoin myös lesken elämässä pilkahti valo, jonka tämä mukava nuori mies sai aikaan. Tunne oli molemminpuolinen ja viimein he huomasivatkin olevansa rakastuneita. Pariskuntaa ei vaivannut ikäero ja lopulta he menivät naimisiin. Pariskunta oli onnellinen.


Praha syyskuu 2012


Nuori mies oli kuitenkin harmissaan siitä, että ei pystynyt kertomaan paljon mitään menneisyydestään uudelle vaimolleen. Hän itsekin tiesi vain olevansa adoptoitu joiltain kiertolaispariskunnalta, jotka eivät häntä pystyneet pitämään. Asia alkoi yhä enemmän ja enemmän vaivata miestä nyt, kun hän itsekin oli perustamassa perhettä: kuka hän oikein oli ja mistä hän oli tullut? Eräänä päivänä hän hyvästeli vaimonsa ja lähti ottamaan selvää, löytäisikö hän tuon irtolaispariskunnan, joka hänet oli jättänyt adoptoitavaksi. Nämät olivat hänen oikeat vanhempansa mitä ilmeisemmin, ja hänen oli saatava tietää heistä enemmän.

Nuori mies etsi ja etsi koko kevään kaikki ne paikat, joissa irtolaiset ja kiertolaiset majailivat. Hän kyseli ihmisiltä ja aika kului. Kevät vaihtui kesään ja kesä syksyyn. Viimein tuli talvi. Erään irtolaisleirin myötä nuori mies viimein sai vinkin pariskunnasta, jotka mitä ilmeisemmin olisivat hänen vanhempansa. Mies etsi tuon pariskunnan käsiinsä, mutta nämä eivät olleet halukkaita puhumaan asiasta ollenkaan. Nuori mies oli neuvoton. 


Praha syyskuu 2012

Sitten hänet pysäytti harmaahapsinen vanha irtolaisnainen, joka kertoi, että tuo pariskunta oli siepannut lapsen eli tämän kyseisen nuoren miehen eräästä varakkaasta talosta Prahan kaupungista. Ensin pariskunta oli ajatellut pyytävänsä lapsesta lunnaita, mutta kiinnijäämisen pelko ja vankilatuomio pelottivat lopulta pariskunnan luopumaan koko ajatuksesta, ja he lähtivät lapsi mukanaan kauas pois Prahan liepeiltä. Nuori mies kyseli vanhukselta, tiesikö hän missä tuo varakas talo sijaitsi tai pystyisikö hän sitä kuvailemaan? Kun vanhus alkoi kertoa talosta, nuoren miehen veri pysähtyi: talo oli sama, jossa hän nyt itse asui ja mikä pahinta: hän oli mennyt naimisiin oman äitinsä kanssa!

Nuori mies matkasi tiedon jälkeen takaisin Prahaan. Synkin mielin hän purki sydämensä vaimolleen ja kertoi, mitä oli saanut selville. Vaimo ei tiennyt olisiko pitänyt iloita poikansa paluuta hänen elämäänsä vaiko surra elämän ja kohtalon julmuutta.

Valitettavasti salaisuudet eivät aina pysy seinien sisällä, niin myös tämäkin tarina pääsi valloilleen Prahan kaupunkiin ja ihmiset levittivät sitä eteenpäin. Nuoren miehen ja tämän äidin (vaimon) tilanne alkoi olla hankala ja skandaalimainen. 

Lopulta asia meni oikeuteen, jossa nuori mies tuomittiin kuolemaan. Rangaistus  toimeenpantiin tämän samaisen rakennuksen edessä, Dlouhá kadulla, josta talo sai nimensä "Kuoleman talo".


Dvorak Sec Gallery - kuva täältä


Myöhemmin eräs tuntematon taiteilija maalasi kuvan tapahtumasta talon seinustaan, ulko-oven päälle. Kuvassa on nuori mies polvillaan, hänen edessään pyöveli ja leikattu pää makaa maassa nuoren miehen vieressä. Itselläni ei ole tiedossa, onko tuo kuva enää olemassa, mutta pitänee käydä tutkimassa jollakin Prahan reissulla. 

Rakennuksessa toimii tänään taidegalleria Dvorak Sec Gallery (kotisivut tässä). Ja kivenheiton päässä tästä onkin Kafkan patsas.


Dlouhá 5, Vanhakaupunki, Praha (karttalinkki tässä).

Tarina kirjasta: Jezkova, Alena (2006) 77 Prague Legends; suomennos bloggailijan.


SHARE:

17. lokakuuta 2012

Jiří Votruba - Prahassa käyneiden "tuttu"





Jokainen Prahassa käynyt on aivan varmasti nähnyt tämän taitelijan käsistä lähteneitä luomuksia; niitä löytyy niin t-paitoina kuin postikortteina, kahvimukeina, julisteina, ja vaikka minkälaisissa versioissa aina tulitikkuaskeihin asti.

Meilläkin kotona on kehystettynä kolme tämän taiteilijan tuottamaa julistetta muistuttamassa Prahasta. 


Votruban julisteita meiltä kotoa


Jiří Votruba (65) on kunnostautunut alunperin taidemaalarina, mutta myöhemmin hänen kättensä jäljet alkoivat näkyä myös muissa esineissä ja tavaroissa.

Miehen omat englanninkieliset kotisivut, joissa esitellään hänen töitään, löydät tämän linkin takaa.  


Rento taiteilija itse - kuva täältä


Radio Prahan artikkelit, jossa Votrubaa haastatellaan, voit lukea seuraavista linkeistä:



SHARE:

10. lokakuuta 2012

Koněprusy - Päiväretki kalkkikiviluoliin



Luolastoa sisältä - kuva täältä

Prahasta vajaan tunnin ajomatkan päässä on luonnonkaunis alue nimeltä Koněprusy  (karttalinkki tässä). Alueelta löytyvät upeat kalkkikiviluolastot, jonne voi kuka tahansa mennä patikoimaan pitkin ohjattua polkua.


Kalkkikiveä ulkoapäin - kuva täältä


Paikalta löytyy myös pieni snackbaari ja wc, sekä matkamuistomyymälä. Opasteet on paitsi Tšekin kielellä, mutta myös englanniksi. Mukaan polulle saat lipunmyynnistä esitteen, josta voit kävelysi aikana lukea luolaston historiasata, geologiasta ja mukana on tietysti polkukartta.


Luolasto on kauniisti valaistu - kuva täältä

Nämä luolastot löydettiin vuonna 1950, ja yleisölle ne ovat olleet avoinna vuodesta 1959. 

Historiasta kuitenkin sen verran, että 1500-luvulla näissä luolastoissa valmistettiin laittomia kolikoita. Lisäksi luolissa on ollut ansoja vihollisten nitistämiseksi. Arkeologit ovat löytäneet täältä ihmisen kaltaisen eläimen luita, joiden epäillään olevan jopa 13 000 vuotta vanhoja. Täälläkin ovat siis Homo Sapiensit asuneet ja elelleet. Muita luolastoista löydettyjä löytöjä niin esineisiin kuin kiviinkin voi käydä katsomassa Kansallismuseossa.


Kuva täältä

Reitti luolaston sisällä on valaistu. Haastavin osa on erään kohdan kierreportaat, jossa askelmia on 83. Kaiken kaikkiaan kierros kestää reilun tunnin ja on 620 metriä pitkä. Luolan sisälämpötila on noin 10 astetta, joten mukaan retkelle kannattaa varustautua takilla, myös kesäaikaan.

Luolasto on avoinna seuraavasti: 

Lokakuu, joka päivä klo 8:30 - 15:00
Marraskuu: maanantaista perjantaihin klo 9:00 - 14:00
Joulukuu-maaliskuu: Suljettu!
Huhtikuu-kesäkuu: joka päivä klo 8:00 - 16: 00
Heinäkuu-elokuu: joka päivä klo 8:00 - 17:00 
Syyskuu: joka päivä klo 8:00 - 16:00 

Sisäänpääsymaksu aikuisilta 130 korunaa, lapset 60 korunaa, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi.


Miten sitten mennä tänne?

Bussilla: Klikkaa itsesi tälle sivulle, johon lähtöasemaksi syötät Praha ja pääteasemaksesi Bykoš. Bussin yksi pysäkeistä tällä ajomatkalla on juuri nämä luolastot. Kun klikkaat auki "Connection details", saat näkyville listan pysäkeistä, jolla bussi pysähtyy. Etsi kohta "Koněprusy, jeskyně"; tämä tarkoittaa juuri luolaston pysäkkiä. Muista katsoa aikataulu myös takaisinpäin ; ) Tältä sivulta näet myös, mistä bussi lähtee Prahasta ja laiturin. Lipun voit ostaa bussikuskilta.

Vuokra-autolla: Lähde tie numero D5 kohti kaupunkia nimeltä Plzen. Käänny liittymästä nro 18 Koněprusyyn. Opasteet johdattavat kohteeseen, josta löytyy parkkipaikka.  


Jännittävää päiväretkeä!

SHARE:

9. lokakuuta 2012

Hotel Le Palais - Yövy palatsissa!



Viime Prahan reissumme kesti kuusi päivää ja täten päätimmekin jakaa yöpymiset kahteen eri hotelliin. Koska loman alun yövyimme kauniin Vinohradyn kaupunginosan hotelli Orionissa, valitsimme toisen hotellin vain parin korttelin päässä tästä. 

Koska lomassa pitää olla jotain pientä extraakin joskus, vietimme siis kolme yötä upeassa Hotel Le Palaisissa!



Hotellirakennus ja sen pääovi

Hotel Le Palais on rankattu viiden tähden hotelliksi ja siellä sijaitsee myös Spa-osasto. Meillä oli valittuna kahden hengen perushuone, mutta sekin oli hotellin miljöön mukaisesti aivan upea. 


Astu sisään!

Hotellin sisäänkäynti
Pääoven edustan hauska patsas


Hotellin aulassa voit kuluttaa aikaasi joko upeilla nojatuoleilla tai siirtyä hieman sivummalle, kirjaston hiljaiseen tunnelmaan. Sisustuksessa on käytetty väreinä murrettuja, melko vahvojakin sävyjä, jotka toimivat hyvin, luoden kokonaisuuteen lämpöisen tunnelman.


Hotellin aulaa
Aulan nurkkaus
Hotellin aulatiloja
Aulan hauska yksityiskohta; respan edustalla makoileva koirapatsas


Aulassa myös respan lisäksi on baari, josta voit tilata kaikenlaisia drinkkejä ja pientä naposteltavaa. Hotellissa on myös oma ravintola. Huoneita löytyy perushuoneista sviitteihin.


Kuva jostain hotellin käytäviltä
Ravintolan ovelta salista otettu kuva

Yksityiskohta lampunjalasta

Kun kirjauduimme hotelliin, sen jälkeen meitä lähti eräs henkilökuntaan kuuluva opastamaan hotellin sisätiloihin tutustumiskierroksella. Hän kertoili hotellin historiasta, näytti kirjaston, ruokasalin ja vei meidät lopulta huoneeseemme näyttäen elektronisen avainkortin käytön.

Laukkumme tuotiin sitten tämän jälkeen portieerin toimesta huoneeseemme.

Luksuspalvelua.
Hotellin käytävää

Hotellin huoneisiin menevillä käytävillä tuoksuu hyvältä. Ihmettelimme tuota tuoksua, mutta erään kerran huomasimme, että käytävän yhteen sähköpistokkeeseen oli kytkettynä pieni laite, jossa oli jotain vihreää ainetta (laitteen sisään siis näki). Laite oli samanlainen kuin lapsille tarkoitetut yövalot, joita voi asentaa sähköpistokkeisiin. No, tuosta ilmeisesti levittyi käytävään tuo ihana, raikas ja hyvä tuoksu. 


Huoneistomme käytävää

Huoneemme ovenkahva

Plussaa oli mielestämme se, että saimme huoneeseemme elektronisen avainkortin, jota ei tarvinnut palauttaa respaan kun poistuit hotellista, vaan kulkukortti kulki mukanamme ja huoneeseen meno omin neuvoin oli helppoa.


Perushuoneen sänky

Huoneemme sisustusta

Aamuisin huoneesta lähdettyämme palasimme yleensä takaisin loppuiltapäivästä hieman levähtämään. Tällä välin huone oli siivottu, vaihdettu puhtaat pyyhkeet ja kylpyhuoneemme kylpytuotteet (saippuat, shampoot, kylpyvaahtopullot, yms.) oli vaihdettu uusiin. 

Lisäksi huoneeseen oli tuoksutettu jotain ihanaa huonetuoksua; kevyttä ja kukkaista.


Kylpyhuoneen L´Occitanen tuotteita


Tämä hotelli käyttää muuten provencelaisen L´Occitanen tuotteita, ja varsinkin tuo sitruunantuoksuinen kosteusvoide oli aivan ihanaa! Kylpyhuoneessa on suuri kylpyamme, mutta tottakai myös suihku. Ja koska kyseessä on spa-kylpylä, huoneesta löytyvät myös ihanan pehmoiset kylpytakit.

Lepohetken jälkeen lähdimme taas kiertelemään ja kävelemään pitkin poikin Prahan katuja. Kun myöhään illalla saavuimme huoneeseemme, oli huoneemme sänky avattu aamun siivouksen ja petailujen jäljiltä, kylpytossut aseteltu vuoteen viereen ja suklaakaramellit sängyn viereen pöydälle. Pöydällä oli myös lappu, jossa toivotettiin kauniita unia. Pieniä yksinkertaisia yksityiskohtia, mutta niin ihania.


Sisäänkäynti syyskuun illassa


Hotellista on muuten hyvät julkiset liikenneyhteydet, sillä ihan 50 metrin päässä on Šafaříkova-kadulla raitiovaunupysäkki (linja 10, päätepysäkki) ja vihreä metrolinja A (asema Námesti Miru) on sekin kivenheiton päässä. Ja hotellissa toimii oma kuljetus, eli jos haluat lomaasi extraa, maksua vastaan on kuljettaja autoineen sinun käytettävissäsi.

Hieno yöpymiskokemus, joka jää muistoihin!


Me varasimme hotellin Hotels.comin kautta, tässä suora linkki. 




Hotellin takapihan maisema Prahan kaupunkiin


Hotel Le Palais

U Zvonařky 1, Praha 2 (karttalinkki tässä)



SHARE:

8. lokakuuta 2012

“Ladies and Gentlemen, we’ll shortly be landing at Václav Havel Airport…”



Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille! Täällä Länsi-Suomessa on vihdoinkin pitkästä aikaa sateeton keli (ainakin vielä), joten toivotaan jatkuvan näin edes tämän yhden päivän.

Viikonloppu on mennyt töissä, pitkissä työpäivissä, joten tässä tulee nyt tällainen nopea postaus, ettei ihan hiljaisuus laskeudu blogin ylle. 

Kirjoitan nyt vielä tuosta Prahan lentokentän nimen vaihdoksesta ja jääköön asia sitten tähän. Kuvia siis viime perjantailta, Havelin lentokentän nimenvaihdosavajaisista. Tekstin lähteenä olen käyttänyt Prahan Radion juttua, jonne löytyy linkki aivan lopusta.



Prahaan laskeutuvat lentokoneet eivät enää saavu Ruzyně Airportiin vaan kentälle nimeltä - Václav Havel Airport Prague (Letiště Václava Havla Praha). Noin 80 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jotta kentän nimi vaihdettaisiin viime joulukuussa 2011 kuolleen ex-presidentin mukaan. 

Lentokentän uusi nimi vihittiin käyttöön perjantaina, 5.10.2012. Juhlatilaisuus järjestettiin terminaalissa 2, josta lähtevät kansainväliset lennot. 


Musiikkia kutsuvieraille - kuva täältä


Kutsuvieraita oli paikalla 500. Mukana oli paljon arvovaltaisia henkilöitä, unohtamatta tietenkään Havelin leskeä, Dagmar Havlováa. 


Miroslav Kalousek, Dagmar Havlová ja Karel Schwarzenberg - kuva täältä


Virallinen nauhan katkaisu - kuva täältä

Dagmar Havlová - kuva täältä

Juhlallisesti silkkinauha katkaistiin ja kenttää juhlittiin päivänä, joka olisi ollut Havelin 76:s syntymäpäivä. Tämän vuoksi myös ulkoministeri Karel Schwarzenbergin koskettava juhlapuhe sivusi tätä seikkaa:

"Meitä on täällä läsnä paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokoonnuimme Václavin luokse hänen syntymäpäivinään. Nyt ensimmäistä kertaa hän ei olekaan keskuudessamme. Olen erittäin iloinen siitä, että lentokenttä sai hänen nimensä, koska todellisuudessa hän avasi maailman meille tsekkiläisille. Nyt nuoremme voivat opiskella ja matkustaa ympäri maailmaa, ja tämä kaikki on hänen ansiotaan. Joten toivon, että jokainen tälle lentokentälle astuva ihminen muistaa tätä miestä, joka taisteli meille vapauden."


Kuva täältä


Mukava odottaa seuraavaa omaa laskeutumista tälle uuden nimen saaneelle kentälle; miltä lentokoneen ikkunasta näkyvä teksti näyttää rakennuksen katolla. 

Hetki varmasti menee, ennen kuin nimi vaihtuu entisestä myös netin matkavarausjärjestelmiin. Nopea vilkaisu Travellink-sivuille kertoi, että siellä ei vielä nimeä oltu vaihdettu,  eikä Finnairillakaan. Mutta varmasti jo muutaman viikon päästä uusi nimi komeilee näilläkin sivuilla; kaikki ottaa oman aikansa.


SHARE:

5. lokakuuta 2012

Näkymättömät on tehty näkyviksi Prahassa: seinien muistolaatat


Syyskuun tunnelmaa Prahassa


Olet varmasti Prahassa kävellessäsi huomannut joskus joidenkin talojen seiniin kiinnitettyjä laattoja, joissa on lukenut henkilöiden nimiä, syntymä- ja kuolinpäivämääriä. Näiden ohi on helppo kävellä myös huomaamatta. Marmoriset, pronssiset ja metalliset muistolaatat talojen seinissä kertovat usein toisen maailmansodan uhreista, jotka ovat asuneet juuri kyseisessä rakennuksessa. Myös aidoista näitä laattoja saattaa löytää. 

Joissakin muistolaatoissa saattaa olla yksityiskohtaisia tietoja menehtyneen henkilön elämästä, kuten "toimi tässä talossa suutarina", tai muuta sellaista. Myös kuolemaan liittyviä asioita on saatettu kirjoittaa lyhyesti.  

Useimmat muistolaatat ovat valkoista marmoria, joissa on yksinkertainen musta teksti. Laatassa voi olla henkilötietojen lisäksi kirjoitus: "Cest jeho památce", joka tarkoittaa "Kunnioitamme hänen muistoaan". Toinen yleinen lause on "Neznámý hrdina" tai "Neznámý bojovník", joka tarkoittaa "Tuntematon sankari" tai "Tuntematon soturi." Jos henkilön nimi ja kuolinpäivä on tiedossa, ne on aina merkitty. 




Joskus törmää myös pronssisiin muistolaattoihin, jossa on reliefinä ihmisen käsi, ja kädessä nostettuna pystyyn kaksi sormea. Näistä löytää usein myös lauseen "Verni zůstaneme", joka tarkoittaa "Ikuisesti uskollinen."

Suurin osa laattoihin nimensä saaneita on ihmisiä, jotka menehtyivät juuri ennen sodan päättymistä 1945. Myös toukokuussa, jolloin vietetään sodan loppumisen vuosipäivää, nämä muistolaatat koristellaan erilaisin seppelein, jotka jäävät sitten toisinaan hyvinkin pitkiksi ajoiksi seinälle roikkumaan. Seppeleillä ja kukilla halutaan ensisijaisesti muistaa menehtyneitä, mutta myös kiinnittää ohi kävelevien ihmisten huomiota.

Kiinnostavimmat näistä muistolaatoista ovat juuri niitä, joissa kerrotaan hieman enemmän tietoa menehtyneestä sankarivainajasta, kuten juuri ikä ja ammatti, tai laatan pieni kuva. Samalla paljastuu historiaa; oikeaa elämää, joita nämä talot ovat pitäneet sisällään.
 

Yksi surullisimmista muistolaatoista on vähän syrjässä. Hrdlořezyn kaupunginosassa Prahan 9 -puolella on vanha, rähjääntynyt pieni talo, jossa on muistolaatta 11 vuotiaasta pojasta. Hänen muotokuvansa on kaiverrettu mustaan kiveen.  

Laatassa on teksti: "7. toukokuuta 1945. Nuori elämä päättyi tässä talossa. Natsi-salamurhaajan luoti osui lupaavaan nuoreen poikaan.  Karel Houska. 11 vuotta." 

Jos hän olisi saanut elää, hän olisi tänään 78-vuotias.
 

Lähempänä keskustaa, Ujezd-kadun tuntumassa, Malá Stranassa, on yksi muistolaatta, jossa on menehtyneen henkilön kuva mustavalkoisena. Hän oli 23-vuotias nuori nainen, Viktorie Krupková.  Hän opiskeli konservatoriossa ja uhrasi nuoren elämänsä maansa puolesta.

Näin nämä näkymättömät on tehty näkyviksi meille sodan jälkeen eläville ja näiden katujen, sekä rakennusten keskellä kulkeville. Laattoja arvellaan olevan Prahan kaupungin alueella noin 1000, joten pidähän silmät auki kun kuljet kaduilla.




SHARE:

4. lokakuuta 2012

Restaurant U Červeného Kola



Astellessamme pitkin ja poikin Josefovin katuja, päädyimme Anežskán kulmille ja koska nälkä kurni vatsassamme, etsimme samalla myös ruokapaikkaa. 

Löysimmekin tämän, jonne vielä tulemme palaamaan, sillä palvelu ja ruoka oli hyvää.


Ravintolan sisäänkäynti

U Červeného Kolan suomennos lienee "Punaisessa pyörässä", mutta mitään päätä pyörryttävää ei täältä löydä. Sen sijaan paikka oli mielestämme kodikas ja viihtyisä, joten ei muuta kuin rohkeasti sisään vain. 

Koska oli loppukesä, niin ravintolan takaosan katetulle terassille ohjasi meidät paikan tarjoilija. Terassi oli viihtyisä ja suojaisa, oikein hyvä paikka ruokailla.


Vehreä terassialue


Emme ottaneet alkuruokia vaan siirrymme suoraan pääruokaan ja jälkiruokaan.  Me molemmat otimme pihvin paikallisella perunahässäkällä (perunaa, paistettua sipulia ja -pekonia). 

Pihvit olivat suussa sulavat ja perunat myöskin.



Terassialueen pöytiä
Ravintolan terassialuetta


Jälkiruoaksi mies otti kahvin ja konjakin, joka tuotiinkin melko epätavallisesssa lasissa. Eli todella suuressa sellaisessa!


Konjakki ja snapsilasit


Itselleni tuli makea pieni leivonnainen jäätelöllä, sekä espresso; nam!

Meille jäi oikein hyvä kokemus tästä paikasta, joten tänne tullaan vielä piipahtamaan jonakin seuraavana Prahan reissuna.

Ravintolan omat kotisivut löydät tästä: http://www.ucervenehokola.cz/


Restaurant U Červeného Kola

Anežská 808/2, Praha 1 (karttalinkki tässä)


SHARE:

1. lokakuuta 2012

David Černý, vihattu ja rakastettu



Cernýn leijuvat aseet, toukokuu 2012

Rakastat häntä tai vihaat häntä; taiteilija David Černýn taiteesta joko pitää, tai sitten ei. Tuo "viha-rakkaus -suhde" on taiteilijalle hyvä perusta sille, kuinka hän pitää itseään jatkuvasti näkyvissä. 

Prahassa vuonna 1967 syntynyt Černý pääsi pinnalle vuonna 1991 kun hän päätti maalata yhdessä joidenkin ystäviensä kanssa Neuvostoliittolaisen tankin vaaleanpunaiseksi. Tarkoitus oli tehdä muistomerkki Tšekkoslovakian vapatumisen kunniaksi vuonna 1945.

Kahdeksantoista vuotta myöhemmin, Černý oli kansainvälisissäkin otsikoissa, johtuen hänen "Entropa" veistoksestaan (2009).
Kyse tuolloin oli Tšekin EU-puheenjohtajuuden alusta, ja veistos kuului osana 27 EU-maista tulevien taiteilijoiden ryhmään.


Kampa-saaren konttaavat vauvat, joulukuu 2010

Hänen viimeisin työnsä luotiin tämän vuoden kesäolympialaisiin: vanha kaksikerroksinen lontoolainen bussi pääsi punnertamaan ja ihastuttamaan ihmisiä (lue lisää tästä).

Yksi hänen varhaisimmista teoksistaan, "Quo Vadis", on ruskea Trabant auto, jolla on  neljä ihmisen jalkaa. Tuo alla kuvassa näkyvä teos oli alunperin esillä Prahan Vanhankaupungin aukiolla osana "Vanhan kaupungin pihat" -näyttelyä vuonna 1991. Lopullisen sijoituspaikan teos sitten saikin  Saksan suurlähetystön pihaan vuonna 2001, jossa se asuu edelleen tänään.
   
Teos kuvaa itäsaksalaisten joukkopakoa vuodelta 1989, jolloin he leiriytyivät ulos Saksan suurlähetystön puutarhaan. Tuo oli aikaa, jolloin Saksojen rajat aukesivat ja itäsaksalaiset saivat matkustaa vapaasti ilman kirjallista lupaa Länsi-Saksan puolelle. Monet jättivät Trabantit taaksensa Itä-Saksaan ja lähtivät leveämmän leivän perään läntiselle puolelle. 

 
Kuva täältä
 

Černýn teos vuodelta 2004 on nimeltään "Piss", joka löytyy Kafka-museon pihasta, Malá Stranan puolelta (karttalinkki tässä). 

Teos on pronssia ja tässä kaksi miestä pissaa altaaseen, joka on  Tšekin muotoinen. Kaverien lonkat taipuvat ja patsaat liikkuvat.  Patsaiden vieressä on puhelinnumero: jos lähetät siihen tekstiviestin, patsaat suihkuttavat sen altaaseen.  Muutoin ne suihkullaan "kirjoittavat" kuuluisampien Prahassa asuneiden henkilöiden tekstiotteita. 


Pissaavat patsaat, syyskuu 2011


Černýllä on kyky houkutella ihmisiä taiteensa vangiksi, mutta myös raivostuttaa heitä. 

Suurin osa hänen töistään on nähtävillä julkisissa tiloissa ja paikoissa; sinäkin olet Prahassa kulkiessasi näihin varmasti törmännyt. Itseäni ne aina pysähdyttävät ja mietityttävät, mutta pääpiirteissään huvittavat; ehkäpä olen siis Černý-fani.

 
SHARE:
© Karhunkadun Kafka
Blog Design by pipdig