Tämä legenda liittyy taloon, joka sijaitsee osoitteessa U Radnice 8. Talon fasadissa on kaunis kivinen sammakko.
Tähän tarinaan ei liity kummituksia vaan pikemminkin hauska sattuma, joka jäi elämään Prahan kaduille huvittavana juttuna.
Taru kertoo, että talossa asui muinoin räätäli, jonka nimi oli Lokýtek. Räätäli Lokýtek eleli taloaan yhdessä taloudenhoitajansa kanssa, joka pesi miehen pyykit ja siivosi, sekä laittoi ruokaa.
Kerrotaan, että Lokýtek oli mainio mies: etevä käsistään ja hyvä räätäli. Miehellä oli vain yksi puute: hänen intohimonsa olivat magiikassa. Hän rakasti taikureita, taikatemppuja ja jonglöörejä. Aina kun uusi taikuri saapui Prahaan, Lokýtekin oli se nähtävä. Hän halusi aina eturiviin ja siinä hän istua tuijotti usein suu auki näitä hienoja temppuja, joita kaupunkiin saapuvat ihmemiehet ja -naiset tekivät.
Eräänä päivänä Lokýtek oli eräällä kaupungin toreista seuraamassa yhtä erikoista esitystä. Paikalla oli ryhmä, jossa eräs mies oli juuri nielemässä miekkaa, muut tekivät kuperkeikkoja tai seisoivat toistensa päällä tehden erilaisia tornimuodostelmia, ja joku henkilöistä nieli tulta. Ihmiset taputtivat ja hihkuivat aina välillä huutaen "Hurraa!". Esitys oli huikea.
Tätä ihmetystä katsellessaan Lokýtek huomasi ryhmään kuuluvan miehen, joka seisoi hieman sivummalla, ja tällä oli vihreä puku päällään. Tuon miehen vartalo oli kuin kumia, hän väänteli käsiään ja jalkojaan mitä oudoimpiin asentoihin. Siinä vääntelehtiessään Lokýtek ei äkkiä edes osannut sanoa, mistä miehen kädet tai jalat alkoivat, tai minne ne loppuivat.
Muutama päivä tämän tapahtuman jälkeen yhtenä rauhallisena iltana räätälin taloudenhoitaja juoksi äkkiä talosta ulos kadulle ja huusi hätääntyneellä äänellä: "Tulkaa äkkiä, auttakaa !"
Taloudenhoitaja itki ja huusi yhtäaikaa, eikä tämän puheesta hänet kadulla pysäyttänyt naapuri meinannut saada mitään tolkkua. Nainen oli aivan hysteerinen.
Naapuri päätti kutsua apuun sotilaita, ja kohta räätäli Lokýtekin talon edustalla olikin adjutantti muutaman sotilaan kanssa. Asein varustetut miehet rauhoittivat taloudenhoitajaa sen verran, että lopulta tämä alkoi rauhallisemmin kertoa tarinaa, joka sai sotilaiden suut loksahtamaan auki.
"Tänä iltana herra Lokýtek näytti puuhastelevan jotakin salissa. Itse valmistelin illallista keittiön puolella kun äkkiä kuulin outoja ääniä; kuin huutoa ja kirkumista. Juoksin lieden luota siinä samassa saliin, koska pelkäsin, että herra räätälille oli sattunut jotain. Avasin salin oven, mutta huone oli tyhjä. Astuin ihmetellen sisään ja sitten näin sen !", taloudenhoitaja piti pienen hengähdystauon, ja jatkoi:
"Räätälin omassa suuressa nojatuolissa istui iso vihreä sammakko. Niin iso, että semmoista en vielä kuuna päivään ole nähnyt", taloudenhoitaja niiskautti. "Olen varma, että tuo sammakko on syönyt herra räätälin", hän parkaisi lopulta ja parahti äänekkääseen itkuun.
Hiljaiseksi vetäytyneet sotilaat saivat itsensä takaisin ojennukseen, ja adjutantti käskytti miehistön siirtymään räätäli Lokýtekin taloon. Pakkohan tämä kummallinen asia oli tarkistaa.
Uskaliain sotilaista uhrautui ja astui avoimiksi jääneistä salin ovista sisään. Muut sotilaat adjutanttinsa kera jäivät seisomaan halliin, taka-alalle.
Hetken oli hiljaista. Sitten kuului kauhea rääkäisy, ja sen jälkeen hillitöntä naurua. Sotilas palasi muiden luokse halliin ja hänen takanaan käveli räätäli Lokýtek, ihmeissään ja kummissaan, mutta myös hieman harmissaan. Räätälillä oli päällä outo vihreä puku. Adjutantti viittoi ulkoa taloudenhoitajan ja hälytyksen tehneen naapurin sisään takaisin talon halliin. Nyt räätäliltä vaadittiin selitystä ja sen hän myös antoi:
"Olin tässä eräänä päivänä torilla ja näin esityksen, jossa yhdellä temppuja tekevällä miehellä oli vihreä puku päällään. Tuo vihreäpukuinen mies taivutteli jäseniään mitä kummallisempiin asentoihin. Joten tästä innostuneena tein itsellenikin vihreän puvun ja aloin harjoittelemaan samalla tapaa erilaisia outoja asentoja. Lopulta sain ähkäistyä ja laitettua jalkani olkapäilleni, mutta en saanutkaan niitä enää takaisin. Lisäksi tuo asento tuotti siinä määrin tuskaa, että ehkä kirkaisin tai voihkin hieman liian kovaäänisesti. Tässä vaiheessa taloudenhoitajani syöksyi sisään saliin ja ampaisi saman tien kirkuen ulos talosta. Hän ilmeisesti luuli nähneensä ison vihreän sammakon", räätäli kertoi rauhallisesti häntä ympäröiville ihmisille.
Tämä tarina alkoi kiertää saman tien Prahan kaduilla ja toreilla. Ihmisiä nauratti räätäli Lokýtekin tempaus, ja sitä enemmän hänen taloudenhoitajansa reaktio tämän nähtyään "sammakon" talon salin tuolissa.
Kun sitten vuosien ja vuosien jälkeen räätäli Lokýnek kuoli, hänen naapurinsa teetti talon fasadiin ison kivisen sammakon kuvan, muistuttamaan talon hölmön isännän toilailuista. Ja siinä tuo sammakko yhä tänään komeilee.
Käypäs katsomassa, talo sijaitsee aivan Vanhankaupungin aukion kupeessa:
Tarina suomennettu englanninkielisestä kirjasta: "77 Prague Legends" by Alena Jezková