Prahaan ja tšekkiläsyyteen keskittyvä blogi ~ Matkavinkkejä & omia kokemuksia meille rakkaasta Prahasta

20. marraskuuta 2012

Tästä se alkaa: joulutunnelmat Prahassa! - Joulutorit ja aukioloajat





Olen itse niin jouluihminen kuin olla ja saattaa. Itselleni joulutunnelmaa luovat juuri se oikeanlainen fiilis; kynttilät, tunnelma ja tuoksut. Tai pikemminkin voisi tätä kuvata sanoilla Talvitunnelmaa. Joka alkaa marraskuun lopulta ja loppuu maaliskuun alkuun, jolloin alkaa kevät.

Mukana seuraavat myös omat lapsuuden joulujen tunnelmat, jotka antavat oman mausteen näihin "aikuisuuden jouluihin". Lahjoja ei siis jaeta, eikä materiaalia; vain tunnelmaa, yhdessäoloa ja nautiskelua! 

Leppoisaa oleskelua siis. Mutta mitä Praha tarjoaa, tässä yksi info siitä:


Václavin aukio, joulukuu 2010


Nämä tärkeimmät markkinat ovat verrattavissa moniin muihin joulumarkkinoihin kaikkialla Keski-Euroopan kaupungeissa. Ihan tätä samaa ihanuutta voitte kokea niin Wienissä, Parisiissa ja Prahassa; jouluvaloja, markkinoita ja ihanaa lämpöistä tunnelmaa.

Koristeita, misteleitä, kynttiöitä, avotulia, käsintehtyjä perinteisiä lahjoja ja unohtamatta kuorojen laulamia joululauluja; tätä kaikkea Keski-Eurooppa tarjoaa näin joulun alla teille kaikille.  

Turistit löytävät varmasti Vanhankaupungin aukion sekä Václavin aukion joulutorit ilman erityistä selvitystä. Mutta tässä lisää vähän muustakin.


Vanhankaupungin aukio joulukuussa 2011

Prahan Vanhankaupungin joulukuusi saa ensivalaisunsa lauantaina 1.12. klo 18:00. Töräykset joulunalusajalle antaa puheen muodossa yleensä joku kaupungin johtoon kuuluva tai muu "silmäätekevä" virkamies. Mukana on tottakai musiikkia ja muuta esitystä. Joulutorit tulevat näin virallisesti avatuksi.


Vanhankaupungin aukiolta tai Václavin aukiolta vain kivenheiton päässä sijaitseva Ovocný Trh (karttalinkki tässä) tarjoaa luistelufiiliksiä kaikille. Jäärata ja vuokrattavat luistimet musiikin kera vievät sinut mukavaan tunnelmaan; vaikka lunta ei olisikaan. Jäärata avautuu 5.12. ja on avoinna joka päivä kello 10 - 22.


Praha 2011


Náměstí Míru, Praha 2 (karttalinkki tässä)
 
Avoinna 20.11. - 23.12.2012. Vinohradyn kaupunginosassa aukiolla Náměstí Míru ottaa ensilähdön joulun tunnelmaan; joulukuusi valaistaan tällä aukiolla jo tulevana perjantaina 23.11. ja tästä alkaa ihana tunnelmainen valojen illuusio Prahan kaupungissa!



Náměstí Jiřího z Poděbrad, Praha 3 (karttalinkki tässä)

Avoinna 23.11. - 23.12.2012. Tällä Vinohradyn aukiolla joulumarkkinat ovat aina uudenvuoden aattoon asti saatavilla. Aivan samaa kuin muuallakin joulumarkkinatoreilla: käsitöitä, grillattuja tuotteita, juomia kaikkine lisukkeineen.


Arkady Pankrác, Praha 4  (karttalinkki tässä)

Avoinna 5.12. - 23.12.2012. Yhdessä Prahan suurimpien ostoskeskusten edustalla olevat joulumarkkinat. 



Andel, Praha 5 (karttalinkki tässä)

28.11. - 23.12.2012. Andelin ostoskeskuksen edustalla olevat markkinat. Nový Smíchov-ostoskeskuksen luona on luontevaa myös tutustua tähän tarjontaan materiaalisen joulun myötä.



Holešovicen messualue, Praha 7 (karttalinkki tässä)

Täällä on paitsi tuo feikki-tuotteiden myyntialue (lue lisää tästä), myös normaalia joulusesonkiin liittyvää markkinatoria. Tällä kuluu tunti jos toinenkin. Varaa mukaasi riittävästi korunoita ostoksien tekoon ; )

Astronominen kello 2011


Prahassa löytää pienimmiltäkin aukioilta jotain joulumarkkinatunnelmaa aina uudenvuoden aattoon asti, joten kokemuksia riittää kyllä! Tässä vain muutama mainittuna.




 
SHARE:

18. marraskuuta 2012

Restaurant Papillon (Hotel Le Palais)




Le Palais, sisäänkäynti, syyskuu 2012



Syyskuussa 2012 yövyimme muutaman yön hotelli Le Palaisissa, joka sijaitsee Vinohradyn rauhallisella asuinalueella, vain muutaman kilometrin päässä Prahan keskustasta ja Vanhastakaupungista. 

Tämä viiden tähden hotelliksikin rankattu majoituspaikkamme sisältää myös ravintolan nimeltä Restaurant Papillon, jossa piti käydä eräänä iltana testaamassa minkälaista ruokaa kyseinen paikka tarjoilee.

Valitettavasti valokuvaus jäi taas sijalle kaksi; ykköspaikan vei miljöö ja ruoka, joten aivan kaikkia kuvia ei ole saatavilla. Jotain sentään kameran sopukoista löytyi, joten tässä kertomus omasta ruokakokemuksestamme.

Jutun lopusta löydät linkin ravintolan omille kotisivuille.


Hotellin kirjastotilat, syyskuu 2012


Ravintola kertoo hotellin omilla nettisivuilla tarjoavansa laajan valikoiman moderneja, ensiluokkaisista raaka-aineista valmistettuja haute cuisine-annoksia hyvän viinilistan kera. 

Ravintolan miljöö on samankaltainen kuin itse hotelli: upeita tummia ja mausteisia värejä kauniine sisustuksellisine yksityiskohtineen. Lisäksi kesäaikana ravintolassa on avoinna upea terassi panoramanäkymällä Prahan kaupunkiin. 

Viehättävä ja erittäin palvelualtis ilmapiiri tarjoaa myös mukavat kirjastotilat ravintolan ja hotelliaulan läheisyydestä, jossa voi nauttia pieniä snack-annoksia, sekä juomia (kahvia, teetä, olutta, drinkkejä, viinejä, yms.), jos ei halua ruokailla isommin.


Hotellin ovi kertoo tarinaa myös ravintola Papillonista


Astuimme ravintolaan sisään noin kello 18 aikaan alkuillasta ja meidän lisäksemme siellä oli ruokailemassa vain yksi pariskunta. Ravintola koostuu muutamasta isohkosta huoneesta ja näissä samoissa tiloissa tarjoillaan aamuisin aamupalaa hotellissa yöpyjille.

Tarjoilija kehoitti meitä valitsemaan omavalintaisesti paikat, ja koska valinnanvaraa oli, asetuimme yhteen ravintolan huoneista ja saimme olla omassa rauhassamme. Pöytämme sijaitsi ikkunan luona, josta avautui kaunis näkymä Prahan kaupunkiin.


Näkymää ikkunasta, alaosassa näkyy kesäterassin kaidetta


Itse ravintola Papillonin menu näytti kyllä hyvältä, ainakin mitä luimme ruoista. Lista on vaihtuva eri sesonkien mukaan, joten näitä samoja syömiämme ruokia ei mahdollisesti ole enää saatavilla joulun aikaan tai ensi keväänä.

Aluksi otimme aperitiivit (mies perinteisen GinTonicin, minä lasillisen kuohuviiniä). Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan valitsemiemme ruokien kanssa juotavat viinit. 

Lisäksi meille tarjoiltiin itsetehtyä leipää, joita oli valittavana kolmea erilaista. Valitsimme siirappisen tumman, rusinoilla maustetun leivän kumpikin ja se oli kyllä hyvää.


Kermainen kanttarellikeitto, pekonilla ja viiriäisen munalla



Alkuruokamme oli kermainen kanttarellikeitto, joka oli maustettu paistetulla pekonilla ja viiriäisen munalla. Annos oli sopivan kokoinen ja kaunis visuaalisesti. Keitto itsessään oli vaahtoista ja kevyttä. 

Sen sijaan alkuruoan maku jäi vajavaiseksi, eikä mitään "nam"-elämystä koettu. Pekoni oli kyllä paistettu mukavan rapsakaksi, mutta kanttarellin maku oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. 


Jo syötyä pääannosta eli karitsaa


Pääruokana meillä oli paahdettua karitsaa. Mukana oli myös linssejä, papuja ja herneitä kermaisessa kastikkeessa, sekä perunamuusia. Perinteistä alkusyksyn ruokaa. 

Ihan hyvä, mutta tämäkään ei saanut meitä hurmion tilaan. Liha ei ollut mureaa tai suussa sulavaa, paistoaste oli kyllä ok eli medium. Ehkä se oli stressikaritsaa tai juoksutettu pitkän matkaa ennen metsästystä  ; )


Jälkiruokasetti


Jälkiruoaksi tuplaespressot ja suklaiset sufflét, ja miehelle lisäksi konjakki. Suklainen jälkiruoka oli kevyttä ja vaahto maukasta, kahvi oli myös hyvä.


Ruokailun päätteeksi istuimme hetken ja mietimme kokemaamme. 

Alkuruoka oli ollut visuaalisesti kaunis, mutta mauton. Pääruoka ihan ok, mutta jotakin siitäkin mielestämme puuttui. Jälkiruoka taisi olla tämän ruokailun kohokohta, sekä ruokaan valittu tumman puhuva maukas punaviini, unohtamatta ihanaa siirappista rusinaleipää!


Restaurant Papillon - kuva täältä

Summa summarum: emme tänne enää palaa, vaikka hotellissa joskus yöpyisimmekin. Olemme saaneet parempia ruokakokemuksia muissa paikoissa, mutta hyvä oli tämäkin kokemusten kirjoon lisätä. 

Muistutan kuitenkin, että olemme yksilöitä ja ehkä sinulle tulee täältä parempi makukokemus kuin meille. 

Jotenkin vain odotimme jotain samaa makukokemusta kuin verratessamme saman tasoisiin paikkoihin; kuten syödessämme Essensiassa tai vaikkapa Tanssivan talon ravintola Célestessä. Ruokakokemusta, jonne vielä palata.

Ravintola Papillon tarjoilee á la carte-menuun lisäksi valmiita menuita alkuruoista pääruokiin, sekä jotain sesonkiin kuuluvaa, kuten tällä hetkellä tätä kirjoittaessani joulu- ja uudenvuoden menuut.

Tästä löydät á la carte-menuun tällä hetkellä (ajantasaisemman löydät sivun alalaidasta, ravintolan kotisivuilta).






Restaurant Papillon (Hotel Le Palais)

U Zvonařky 1, Praha 2 (karttalinkki tässä)







 

SHARE:

10. marraskuuta 2012

Poledne - Natalia Gorbanevskaya



Tässäpä teille tulevaisuuteen kirjavinkki, mikäli olette kiinnostuneita historiasta. Kirja on saatavissa englanninkielisenä, mutta nyt myös maan omalla kielellä.


Poledne - kuva täältä


Natalia Gorbanevskaya (synt. 1936 Moskovassa), venäläinen runoilija, kääntäjä ja kansalaisoikeuksien aktivisti, vaaransi vuonna 1968 elämänsä ilmaisemalla vastustavansa Neuvostoliiton johtamaa hyökkäystä Tšekkoslovakiassa. Nyt hän on julkaissut kirjan tuon syksyn tapahtumista.  

Kirja nimeltä Poledne (englanninkielinen versio Red Square at Noon) kuvastaa tapahtumia tuona ajanjaksona. Teos julkaistiin viimein tšekin kielisenä 25. elokuuta tänä vuonna, vain neljä päivää "Prahan kevään" -vuosipäivän jälkeen.

Kun venäläiset panssarivaunut rullasivat läpi Prahan 21.8.1968, samaan aikaan kahdeksan rohkeaa venäläistä kokoontui Moskovan Punaiselle torille osoittaakseen protestia tuota hyökkäystä kohtaan. Heillä oli käsissään bannereita, joissa luki mm. "Näpit irti Tsekkoslovakiasta!".  Nämät kahdeksan henkilöä olivat akateemikko Konstantin Babitskin, opiskelija Tatiana Bayeva, filosofi Larisa Bogoraz, runoilija Vadim Delone, työntekijä Vladimir Dremliuga, matemaatikko Pavel Litvinov, kriitikko Viktor Faynberg ja Natalya Gorbanevskaya. Natalia itse oli silloin nuori kahden lapsen äiti, joka työnsi vaunuissaan hänen 3 kuukauden ikäistä vauvaansa, ja heilutti samalla Tšekkoslovakian lippua. Protesti oli lyhytaikainen, sillä äkkiä tori täyttyi salaisen poliisin siviilipukuisista miehistä, ja ryhmä hajoitettiin.  


Kirjailija itse tänään - kuva täältä


Kirjassaan Gorbanevskaya kertoo esimerkiksi, mitä venäläisryhmä ajoi takaa omalla protestillaan, ja mitä poliisi heille teki. Tšekin television haastattelussa viime viikolla Gorbanevskaya kertoi seuraavaa:
 
"Häpesin tuolloin maani puolesta. En koskaan ole kuitenkaan katunut ryhmämme päätöstä lähteä protestoimaan Prahaan kohdistunutta hyökkäystä vastaan. Viisi minuuttia vapauden puolesta Punaisella torilla, ja olimme valmiita lähtemään vuodeksi vankilaan. Se oli yhteinen tunne meille kaikille".
 
Natalia Gorbanevskaya  käytti vapauttaan puhua niiden puolesta, jotka tuolloin joutuivat vankilaan sen vuoksi, että ajattelivat asioista toisin kuin hallitus. Hän halusi kertoa heidän tarinansa, ja alkoi kerätä kaikenlaista materiaalia aina haastatteluista lehtileikkeisiin, sukulaisten ja ystäviensä tuella.  Kirja valmistui vähän ennen hänen omaa pidätystään  joulukuussa 1969. 

Natalia Gorbanevskaya tuomittiin, hänen todettiin olevan henkisesti sairas ja sijoitettiin  psykiatriseen vankimielisairaalaan; ensin Moskovaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Kazaan.
 
Sillä välin toinen rohkea nainen, nuori opiskelija Tšekkoslovakiasta auttoi salakuljettamaan kirjan käsikirjoituksen Prahaan. Nyt tuo rohkea opiskelija on itse toimittaja, Jana Klusáková, joka muistelee, kuinka hänen onnistui tehdä se:
 
"Olin pukeutunut valtavaan äitiyshameeseen, jossa oli suuret taskut.  Olin laittanut mikrofilmin hameen taskuun, eikä sitä sieltä löydetty." 

Prahasta kirja matkusti myös salaisesti Saksaan ja siellä dokumenttielokuvien tekijä Jan Spata nappasi kirjan käsiinsä. Vuonna 1972 Natalia Gorbanevskayan kirja julkaistiin ja kolme vuotta myöhemmin hän muutti Pariisiin, jossa hän kirjoitti runoja ja artikkeleita, jotka kertovat ihmisoikeustilanteesta entisessä Neuvostoliitossa.

 
Vuonna 2008 Natalia vieraili Prahassa osallistuakseen Prahan Writers Festivaliin, ja hänelle esitettiin Spiros Vergos palkintoa sananvapaudesta. Hänestä tuli myös läheinen ystävä Jana Klusákován kanssa, joka salakuljetti hänen kirjakäsikirjoituksensa Prahaan. 

Nyt vihdoin tšekinkielinen versio Poledne on tullut ulos ja julkaistu 23 vuotta Samettivallankumouksen jälkeen, ja yli 40 vuotta Prahan kevään jälkeen.  

Natalia Gorbanevskaya kertoi Tšekin televisiolle, että kirja on nyt täyttänyt tarkoituksensa: 

"Tärkeintä on, että kirja saatiin Venäjältä Tšekkoslovakiaan vuonna 1969. Jana Klusaková salakuljetti sen ulos maasta mikrofilmille talletettuna. Oli erittäin tärkeää ihmisten saada tietää, että se mitä Neuvostoliittolaistet tuolloin tekivät, kaikki venäläiset eivät hyväksyneet tapahtunutta.  Viesti saavutti Tšekkoslovakian ja se oli erittäin tärkeää. Tietenkin nyt on nuoria, jotka tietävät vähän noista päivistä, ja olen iloinen, että hekin voivat nyt lukea tämän ".
 
Tänään Natalya Gorbanevskaya asuu Pariisissa, mutta tekee usein vierailuja Venäjälle. Vaikka hän kirjoittaakin vapaudesta ja ihmisoikeuksista, ja teoksia luetaan ympäri maailmaa, tilanne hänen kotimaassaan on edelleen ensisijainen huolenaihe. Viimeksi hän on ollut mm. vaatimassa vapauttamaan vangittua Venäjän punkryhmää, Pussy Riotia.


Info: Praha Radio
SHARE:

9. marraskuuta 2012

Suomi - Tsekki ~ Euro Hockey Tour tänään!




Kuva täältä


Jääkiekossa tänään MTV3 -kanavalla alkaa klo 18.25 ottelu Suomi vastaan Tsekki. Selostajana Antero Mertaranta. Lähetys tulee suorana Turusta.

Fiilistä aletaan nostella tosin jo klo 18 aikaan samalla kanavalla.


Ole siis kuulolla & näöllä ; )





SHARE:

6. marraskuuta 2012

Dezert ~ Jälkiruoka



Prahan matkoillamme me olemme huomanneet, kuinka herkullisia paikalliset kahvit, teet ja kaakaot ovat, mutta myös kuinka herkullisia ovatkaan ravintoloiden jälkiruoat. 

Jäliruoka eli dezert päättää ruokailun arvokkaasti: joskus riittää pelkkä kahvi tai vahvempi espresso, mutta joskus haluaa hieman lisäksi jotain makeaa. 


Tässä paikassa, Nové Meston puolella, käyty kahdesti syömässä


Niin monta herkullista annosta on jäänyt näiden vajaan kymmenen vuoden aikana kuvaamatta, mutta tässä muutama jälkkäri tarjolla! Klikkaamalla ravintolan nimeä, löydät siitä kertovan jutun, josta löytyy osoite yms.

Moment pochoutky mezi, hetki herkkujen parissa!



Tuplaespresso ja sitruunainen juustokakku kirsikkakastikkeella. Restaurant U Červeného Kola.

 







Ohuet ananasrenkaat kera makean vaahdon, lisäksi makea masariinileivos. Restaurant Essensia.




Kahvi Wieniläisittäin eli Café á la Wien, Restaurace Baráčnická Rychta
 


Kahvi  Hotel Pařízin tapaan: Café á la Paris, Café  Paříz



Tuplaespresso ja konjakki, Restaurant Nad Královskou oborou
 


Kadulta ostettu lämmin kanelikierrepulla ; )



 ... tai ruokailun jälkeisen hetken kävelyn jälkeen seuraavassa pysähdyspaikassa nautittu olut!


SHARE:

24. lokakuuta 2012

Zdeněk Urbanek - Yksi Peruskirja 77:n (Charta 77) allekirjoittaneista sai muistolaatan



Muistolaatta - kuva täältä


Kirjailijan, kääntäjän ja Václav Havelin läheisen ystävän Zdeněk Urbanekin kunniaksi tehty muistolaatta paljastettiin viime viikonloppuna Prahassa. Muistolaatta on kiinnitettynä Urbanekin kotitalon seinään.  

Zdeněk Urbanek, joka kuoli vuonna 2008, oli merkittävä henkilö Tšekkoslovakian kommunismin vastaisessa oppositiossa, ja hänen talossaan Prahan Střešovicen alueella allekirjoitettiin muinoin Peruskirja 77 (Charta 77)


Urbanek itse - kuva täältä


Zdeněk Urbanek, joka syntyi vuonna 1917, oli esseisti, kriitikko ja useita romaaneita kirjoittanut kirjailija. Vuonna 1950 hän aloitti englanninkielisen kirjallisuuden kääntämisen Tšekin kielelle. Muun muassa hänen käännöksensä Hameltista esitettiin näytelmänä Prahan Kansallisteatterissa 15 vuoden ajan. Hän käänsi myös teoksia James Joycelta, John Galsworthyltä, Theodore Dreiseriltä, sekä monelta monelta muulta.  

 1950-luvun alussa Urbanek tapasi nuoren Václav Havelin ja heidän ystävyytensä kesti Zdeněk Urbanekin kuolemaan asti.
 
Tammikuussa 1977 Zdeněk Urbanek oli yksi ensimmäisistä allekirjoittajista Peruskirjalle 77. Sen kirjoittajat - Václav Havel, Pavel Kohout, Ludvík Vaculík, ja muut - olivat tietoisia siitä, että kommunistinen salainen poliisi tekisi kaikkensa estääkseen heitä julkaisemasta ihmisoikeuksiin liittyvää manifestia. 


Charta 77 - kuva täältä

Kun he lähtivät Urbanekin kotoa tammikuussa 1977 mukanaan kopiot asiakirjasta suljetussa kirjekuoressa he tiesivät, että heidän olisi nokkelampi postittaa ne salaisen palvelun postina Tšekkoslovakian hallitukselle, parlamentille, sekä ulkomaisille sanomalehdille.  

Václav Havel ja hänen ystävänsä lopulta onnistuivat postittaa noin 40 kirjekuorta Peruskirjan 77 jäljennöksiä eteenpäin. Näin ulkomaailma sai tietää tämän ryhmän olemassaolosta. 
 
Yksi vieraista muistolaatan paljastustilaisuudessa oli näytelmäkirjailija Pavel Kohout, joka jätti Tšekkoslovakian vuonna 1978.

"Zdeněk Urbanek oli hyvä mies, joka oli osa sisäisen toisinajattelijoiden ympyrää, ja joka oli myös jossain määrin Václav Havelin isäkorvike" , Kohout kertoi.




 Peruskirja 77:stä voit lukea lisää tästä linkistä suomeksi (hyvin lyhyesti)

Ja pidemmän kaavan mukaan englanniksi tästä (Charta 77, Wikipedia)


Juttuvinkki: Praha Radio

SHARE:

19. lokakuuta 2012

"Kuoleman talo"




Lokakuulle sopiikin jälleen kerrottavaksi eräs Prahan kaupungissa elävä legenda, taru, jonka alkuperää ei kai kukaan pysty varmentamaan; mutta jostain tämäkin legenda on lähtenyt liikkeelle. Hauskaa näissä tarinoissa kuitenkin on, että kyseisiin taruihin liittyvät talot ja rakennukset ovat vielä tänäänkin ihan oikeasti paikoillaan (ainakin suurin osa niistä), kuten aiemmistakin tälle osa-alueelle "Legendat ja tarut" liittyvistä jutuistani olette saaneet huomata.

Tällä kertaa kerron tarinan "Kuoleman talosta", osoitetieto jälleen jutun lopussa.


Praha syyskuu 2012


Tämän kauniin Art Nouveau-tyylisen rakennuksen on joskus omistanut eräs rikas mies, porvariksi kutsuttu. Mies oli naimisissa vaimonsa kanssa useita vuosia, eikä lapsia millään kuulunut, vaikka kovasti niitä he halusivat ja asiaa yrittivät. Vihdoin viimein vuosien jälkeen vaimo tulikin raskaaksi ja hän synnytti pariskunnalle kauniin pienen pojan. Vanhemmat olivat haltioituneita, ihastuksissaan ja vilpittömästi sydämensä täydestä onnensa kukkuloilla. Tuota onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa.

Kun pieni pellavapäinen poika oli noin vuoden ikäinen, katosi hän yhtäkkiä oudosti. Kaikki rakennus ylhäältä alas, viistoon ja sivulle, tutkittiin; poikaa ei löydetty. Vintti ja kellari pengottiin, komerot ja muut piiloutumispaikat tutkittiin; ei mitään. Pojasta ei ollut jäänyt jäljelle edes hiuskiehkuraa. 

Sisätiloista etsintää jatkettiin piha-alueella, kunnes seuraavana päivänä pariskunnan naapuri tuli kertomaan, että talon liepeillä oli pojan katoamisen aikaan nähty liikkuvan kaksi irtolaista. Toinen naapureista yhtyi tarinaan ja hänen tietonsa oli, että irtolaisista toinen olisi kantanut mukanaan kirkuvaa ja kiemurtelevaa lasta käsivarsillaan. Vuorokausi oli kuitenkin kulunut tuosta tapahtumasta, eikä kenelläkään ollut tiedonmurustakaan, minne tuo irtolaiskaksikko lapsen kanssa oli mennyt. 


Praha syyskuu 2012


Vuodet vierivät ja pariskunta eleli surun murtamana kaksin, eikä heitä siunattu enemmillä lapsilla. Lopulta rikas mies kuoli ja vaimo jäi leskeksi elelemään suurta taloa yksin. Hän suri mennyttä lastaan ja miestään, tilanne alkoi käydä hänelle henkisesti ja fyysisesti raskaaksi. Leski ajatteli, että hän saisi taloon elämää, jos hän alkaisi vuokrata suuren talon huoneita ihmisille. Ja näin hän tekikin.

Eräänä päivänä talon oveen koputettiin ja oven takana seisoi nuori salskea mies, joka kyseli vapaata huonetta asuttavaksi. Jostain syystä nämät kaksi, leski ja nuori mies, alkoivat tulla oikein hyvin toimeen keskenään. Vihdoin myös lesken elämässä pilkahti valo, jonka tämä mukava nuori mies sai aikaan. Tunne oli molemminpuolinen ja viimein he huomasivatkin olevansa rakastuneita. Pariskuntaa ei vaivannut ikäero ja lopulta he menivät naimisiin. Pariskunta oli onnellinen.


Praha syyskuu 2012


Nuori mies oli kuitenkin harmissaan siitä, että ei pystynyt kertomaan paljon mitään menneisyydestään uudelle vaimolleen. Hän itsekin tiesi vain olevansa adoptoitu joiltain kiertolaispariskunnalta, jotka eivät häntä pystyneet pitämään. Asia alkoi yhä enemmän ja enemmän vaivata miestä nyt, kun hän itsekin oli perustamassa perhettä: kuka hän oikein oli ja mistä hän oli tullut? Eräänä päivänä hän hyvästeli vaimonsa ja lähti ottamaan selvää, löytäisikö hän tuon irtolaispariskunnan, joka hänet oli jättänyt adoptoitavaksi. Nämät olivat hänen oikeat vanhempansa mitä ilmeisemmin, ja hänen oli saatava tietää heistä enemmän.

Nuori mies etsi ja etsi koko kevään kaikki ne paikat, joissa irtolaiset ja kiertolaiset majailivat. Hän kyseli ihmisiltä ja aika kului. Kevät vaihtui kesään ja kesä syksyyn. Viimein tuli talvi. Erään irtolaisleirin myötä nuori mies viimein sai vinkin pariskunnasta, jotka mitä ilmeisemmin olisivat hänen vanhempansa. Mies etsi tuon pariskunnan käsiinsä, mutta nämä eivät olleet halukkaita puhumaan asiasta ollenkaan. Nuori mies oli neuvoton. 


Praha syyskuu 2012

Sitten hänet pysäytti harmaahapsinen vanha irtolaisnainen, joka kertoi, että tuo pariskunta oli siepannut lapsen eli tämän kyseisen nuoren miehen eräästä varakkaasta talosta Prahan kaupungista. Ensin pariskunta oli ajatellut pyytävänsä lapsesta lunnaita, mutta kiinnijäämisen pelko ja vankilatuomio pelottivat lopulta pariskunnan luopumaan koko ajatuksesta, ja he lähtivät lapsi mukanaan kauas pois Prahan liepeiltä. Nuori mies kyseli vanhukselta, tiesikö hän missä tuo varakas talo sijaitsi tai pystyisikö hän sitä kuvailemaan? Kun vanhus alkoi kertoa talosta, nuoren miehen veri pysähtyi: talo oli sama, jossa hän nyt itse asui ja mikä pahinta: hän oli mennyt naimisiin oman äitinsä kanssa!

Nuori mies matkasi tiedon jälkeen takaisin Prahaan. Synkin mielin hän purki sydämensä vaimolleen ja kertoi, mitä oli saanut selville. Vaimo ei tiennyt olisiko pitänyt iloita poikansa paluuta hänen elämäänsä vaiko surra elämän ja kohtalon julmuutta.

Valitettavasti salaisuudet eivät aina pysy seinien sisällä, niin myös tämäkin tarina pääsi valloilleen Prahan kaupunkiin ja ihmiset levittivät sitä eteenpäin. Nuoren miehen ja tämän äidin (vaimon) tilanne alkoi olla hankala ja skandaalimainen. 

Lopulta asia meni oikeuteen, jossa nuori mies tuomittiin kuolemaan. Rangaistus  toimeenpantiin tämän samaisen rakennuksen edessä, Dlouhá kadulla, josta talo sai nimensä "Kuoleman talo".


Dvorak Sec Gallery - kuva täältä


Myöhemmin eräs tuntematon taiteilija maalasi kuvan tapahtumasta talon seinustaan, ulko-oven päälle. Kuvassa on nuori mies polvillaan, hänen edessään pyöveli ja leikattu pää makaa maassa nuoren miehen vieressä. Itselläni ei ole tiedossa, onko tuo kuva enää olemassa, mutta pitänee käydä tutkimassa jollakin Prahan reissulla. 

Rakennuksessa toimii tänään taidegalleria Dvorak Sec Gallery (kotisivut tässä). Ja kivenheiton päässä tästä onkin Kafkan patsas.


Dlouhá 5, Vanhakaupunki, Praha (karttalinkki tässä).

Tarina kirjasta: Jezkova, Alena (2006) 77 Prague Legends; suomennos bloggailijan.


SHARE:

17. lokakuuta 2012

Jiří Votruba - Prahassa käyneiden "tuttu"





Jokainen Prahassa käynyt on aivan varmasti nähnyt tämän taitelijan käsistä lähteneitä luomuksia; niitä löytyy niin t-paitoina kuin postikortteina, kahvimukeina, julisteina, ja vaikka minkälaisissa versioissa aina tulitikkuaskeihin asti.

Meilläkin kotona on kehystettynä kolme tämän taiteilijan tuottamaa julistetta muistuttamassa Prahasta. 


Votruban julisteita meiltä kotoa


Jiří Votruba (65) on kunnostautunut alunperin taidemaalarina, mutta myöhemmin hänen kättensä jäljet alkoivat näkyä myös muissa esineissä ja tavaroissa.

Miehen omat englanninkieliset kotisivut, joissa esitellään hänen töitään, löydät tämän linkin takaa.  


Rento taiteilija itse - kuva täältä


Radio Prahan artikkelit, jossa Votrubaa haastatellaan, voit lukea seuraavista linkeistä:



SHARE:

10. lokakuuta 2012

Koněprusy - Päiväretki kalkkikiviluoliin



Luolastoa sisältä - kuva täältä

Prahasta vajaan tunnin ajomatkan päässä on luonnonkaunis alue nimeltä Koněprusy  (karttalinkki tässä). Alueelta löytyvät upeat kalkkikiviluolastot, jonne voi kuka tahansa mennä patikoimaan pitkin ohjattua polkua.


Kalkkikiveä ulkoapäin - kuva täältä


Paikalta löytyy myös pieni snackbaari ja wc, sekä matkamuistomyymälä. Opasteet on paitsi Tšekin kielellä, mutta myös englanniksi. Mukaan polulle saat lipunmyynnistä esitteen, josta voit kävelysi aikana lukea luolaston historiasata, geologiasta ja mukana on tietysti polkukartta.


Luolasto on kauniisti valaistu - kuva täältä

Nämä luolastot löydettiin vuonna 1950, ja yleisölle ne ovat olleet avoinna vuodesta 1959. 

Historiasta kuitenkin sen verran, että 1500-luvulla näissä luolastoissa valmistettiin laittomia kolikoita. Lisäksi luolissa on ollut ansoja vihollisten nitistämiseksi. Arkeologit ovat löytäneet täältä ihmisen kaltaisen eläimen luita, joiden epäillään olevan jopa 13 000 vuotta vanhoja. Täälläkin ovat siis Homo Sapiensit asuneet ja elelleet. Muita luolastoista löydettyjä löytöjä niin esineisiin kuin kiviinkin voi käydä katsomassa Kansallismuseossa.


Kuva täältä

Reitti luolaston sisällä on valaistu. Haastavin osa on erään kohdan kierreportaat, jossa askelmia on 83. Kaiken kaikkiaan kierros kestää reilun tunnin ja on 620 metriä pitkä. Luolan sisälämpötila on noin 10 astetta, joten mukaan retkelle kannattaa varustautua takilla, myös kesäaikaan.

Luolasto on avoinna seuraavasti: 

Lokakuu, joka päivä klo 8:30 - 15:00
Marraskuu: maanantaista perjantaihin klo 9:00 - 14:00
Joulukuu-maaliskuu: Suljettu!
Huhtikuu-kesäkuu: joka päivä klo 8:00 - 16: 00
Heinäkuu-elokuu: joka päivä klo 8:00 - 17:00 
Syyskuu: joka päivä klo 8:00 - 16:00 

Sisäänpääsymaksu aikuisilta 130 korunaa, lapset 60 korunaa, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi.


Miten sitten mennä tänne?

Bussilla: Klikkaa itsesi tälle sivulle, johon lähtöasemaksi syötät Praha ja pääteasemaksesi Bykoš. Bussin yksi pysäkeistä tällä ajomatkalla on juuri nämä luolastot. Kun klikkaat auki "Connection details", saat näkyville listan pysäkeistä, jolla bussi pysähtyy. Etsi kohta "Koněprusy, jeskyně"; tämä tarkoittaa juuri luolaston pysäkkiä. Muista katsoa aikataulu myös takaisinpäin ; ) Tältä sivulta näet myös, mistä bussi lähtee Prahasta ja laiturin. Lipun voit ostaa bussikuskilta.

Vuokra-autolla: Lähde tie numero D5 kohti kaupunkia nimeltä Plzen. Käänny liittymästä nro 18 Koněprusyyn. Opasteet johdattavat kohteeseen, josta löytyy parkkipaikka.  


Jännittävää päiväretkeä!

SHARE:
© Karhunkadun Kafka
Blog Design by pipdig