Spreijaajat ovat vallanneet Prahan - Mitä on tapahtunut?

Suuri kaupunki, paljon ihmisiä ja paljon ihmisten ongelmia, joista viimeiseksi mainitut eivät pääasiassa turisteille näy. 

Meillä on ollut aina mukava palata Prahaan. Me olemme kokeneet kaupungin kauneuden, ihmiset ja ympäristön siiteyden, sekä turvallisuuden hyväksi. Praha on tuntunut toiselta kodilta ja olemme huomanneet, kuinka paikalliset itse haluavat pitää siitä huolta eri  tavalla, kuin esimerkiksi kotikaupungissani, jossa kaikki kaunis vanha on purettu miltei kokonaan. Täällä on haluttu pitää perinteistä kiinni, vanhoja rakennuksia kunnostetaan ja niistä pidetään huolta. Kaupunki on yleisilmeeltään ollut siisti ja esimerkiksi kadulla makaavia roskia on ollut hyvin vähän nähtävillä; useat kiikuttavat jäätelöpaperinsa ja pahvimukinsa aina lähimpään kadun varressa sijaitsevaan roskikseen, joita on paljon ja niitä tyhjennetään usein.

Nyt jotakin on kuitenkin tapahtunut tänä poissaolomme aikana, enkä itse tiedä miksi?

Meidän viime matkastamme Prahaan oli kulunut 1,5 vuotta kun vihdoin syyskuussa 2018 pääsimme jälleen ottamaan kaupunki haltuumme. Kaupungin olivat tällä välin ottaneet haltuunsa myös spreijaajat, jotka olivat tägänneet ja piirrelleet kaupungin kauniita rakennuksia, aitoja ja mitä tahansa oman makunsa mukaan; tärvelleet ja töhrineet minkä irti ovat saaneet. 

Oli yksinkertaisempia, sitten toinen toistaan värikkäämpiä. Yhtälailla tekstejä tekstien perään, nimimerkkejä ja kuvia.Tätä ei vielä edellismatkakerralla ollut havaittavissa; rakennusten seinät olivat pääasiassa puhtaat.

Olimme typertyneitä. Aikaisemmin näitä spraypiirtelyjä ollaan tottakai Prahassa nähty, mutta enemmänkin esimerkiksi siltojen alla tai kauempana esikaupunkialueella, jossain puretun talon aidassa; aivan kuten meilläkin täällä koti-Suomessa. Nyt piirrokset ovat valloittaneet jo keskikaupunginkin rakennukset julkisten kulkureittien varrelta; paikoista, joissa ihmiset kulkevat ja näkevät nämä töhrijät.

Tägejä ja piirroksia on ihan missä tahansa; ravintoloiden ja asuintalojen ovissa ja seinissä, liikehuoneistojen sivustoilla, yms. Paikoissa, joissa niitä ei pitäisi olla ja, joiden puhdistaminen tai uudelleen maalaaminen tuovat aina ylimääräistä kulua rakennuksen omistajille.

 

Enimmäkseen näitä spray-maalauksia tekevät nuoret ja kuten tiedämme, piirrokset tuovat epäsiisteyttä ja "slummiuden" tuntua, ehkä hieman turvattomuuden tunnetta kaupungissa liikkuville ihmisille. Jotenkaan en usko, että turistit olisivat näitä piirrelleet vaan ne ovat oman maan kansalaisten tekemiä.

Kävellessämme kaduilla ja katsoessamme raitiovaunujen ikkunoista  talojen sivustoja, jotka olivat piirreltyinä rumiksi ja mietimme, mitä täällä kaupungissa tai tässä yhteiskunnassa on tapahtunut? 

Jonkin asian vuoksi näitä tehdään ja, koska itse en ole seurannut Tsekin politiikkaa, en tiedä ovatko nämä suttailut nuorison tai jonkin muun ryhmittymän hätähuuto tai mielipiteen osoitus jotakin yhteiskunnallista muutosta tai jonkin palvelun tai tuen heikkenemistä kohtaan? 

Itselläni on ollut käsitys, että Tsekki pitää kansalaisistaan huolta verovaroin tuotetuin palveluin kuten meillä täällä Suomessa. On selvää, että taloutta ohjataan Euroopassa kovennetusti: usea maa kiristää talouttaan ja se vaikuttaa kansalaisten saamiin julkisiin palveluihin supistavasti, sekä yhteiskunnallisten tukien heikkenemiseen. Jotakin tsekkiläiset  haluavat näillä spreijauksillaan kertoa, vaikka eivät ymmärrä sitä, että tavoite pitäisi saavuttaa toisin keinoin kuin turmella yksityisten ja julkisten rakennusten seiniä.

Jos teissä lukijoissa on joku, joka voisi kertoa, mitä parin vuoden aikana Tsekissä on, vaikkapa juuri nuorisolle tapahtunut, vinkatkaa asiasta kommenttiboksiin tuohon jutun alle. 

Vaikka kaupunki on töhritty, ei se estä meitä nauttimasta sen tunnelmasta ja siellä olosta, ainoastaan itselleni tulee harmitus siitä, että tämä ei ole oikea tapa ratkaista ongelmia tai huutaa niitä maailmalle - pitäisi olla  toinen keino kuin turmella kaunista kaupunkia.

Mitä mieltä sinä olet?

Terveiset Prahasta!

Terveiset Prahasta! Pitkästä aikaa mukavat neljä päivää saatiin kulkea ja kokea uusia kokemuksia lämpimän (+25 - 27 C) syyskuisen ilman saattelemana. 

Saapuessamme kaupunki oli täynnä väkeä. Siis aivan täynnä. Pelästyimme jo, että mitähän täällä on turismin kanssa tapahtunut tällä välin kun kaupungissa emme ole vierailleet? Myöhemmin selvisikin, että osa porukasta liittyi lauantain 8.9.2018 olevaan juoksutapahtumaan, mutta silti väkeä oli hurjasti liikkeellä. Onneksi maanantaina viikonlopun jälkeen tilanne hieman rauhoittui, mutta jotakin on kaupungissa tapahtunut turismin ja hieman muunkin osalta, niistä tuntemuksista täällä sitten hieman myöhemmin.

Uudet kokemukset jaan kanssanne, kunhan saan taas kuvat kasaan ja tekstit myös. Palataan siis kohta asiaan.

Unohtuneet kommentoinnit vastauksineen

Blogi oli reilun vuoden hiljaa, enkä itsekään täällä käynyt katsomassa, mitä sivuille kuuluu. Muutama teistä oli tänä aikana jättänyt kommenttibokseihin kysymyksiä ja kirjoituksia, joihin ei vastauksia koskaan kuulunut. Kun siivosin tätä blogiani, kävin myös kurkkaamassa viimeisimmät kommentit. Osa itse jutuista, johin kommentit oli kirjoitettu, on poistettu siivousoperaation toimesta. Siksi koostin viisi viimeistä tuohon alle ja jos tunnet omasi, vastaukseni löytyy tekstisi alta. 

Hannele, 10.8.2018:

Moi, toivottavasti vielä joskus kirjoittelet tänne. Itse olen käynyt Prahassa 7 kertaa ja yksi käynti kesti 3kk. Tuttu kaupunki siis :). vähän puolivahingossa löysin blogisi. Tarkoitus olisi lähteä joulukuussa sinne, se olisi miehelleni ensimmäinen kerta ja itse olen käynyt viimeksi 2010. Alan lukemaan tarkemmin juttujasi, mukava iltapuhde:). Hyvää syksyn alkua :)

Kiitos Hannele viestistäsi! Sinä oletkin saanut viettää kunnolla aikaa Prahassa, joten ihmekös tuo jos kaupunki tuntuukin tutulta. Viimeisestä käynnistäsi onkin aikaa kahdeksan vuotta, joten tällä välin on jotain uusia juttuja ilmestynyt, jotain mennyt pois. Itseäni harmittaa juuri niistä poismenneistä Jan Paukertin konditorian lähtö; tykkäsimme niin piipahtaa voileivillä siellä. Mukavaa matkan suunnittelua ja syksyn jatkoa! Ja hei, vierailuaikanne Prahaan on mitä parhain; ihana joulumarkkina-aika, joten nauttikaahan!

Anonyymi, 21.7.2018:

Kiitos infopaketista. Olen menossa junalla Prahasta Berliiniin. Minulle jäi epäselväksi, että pääsenkö päärautatieasemalta Berliiniin?

(Kyseinen kommentti jätetty jutun alle, jossa käsiteltiin junamatkailua). Kiitos kommentistasi! Vastauksena: kyllä varmasti pääsee.  Päärautatieasemalta ainakin lipunmyynnissä osaavat kertoa miten kohteeseen pääsee, sillä päärautatieasemalta lähtevät oman tietoni mukaan juuri kaikki rajojen ulkopuolelle suuntautuvat junat.

Kannattaa myös hakea netistä junamatkaa esim. itse käyttämästäni linkistä; tästä. Kokeilin hakea  syyskuulle hakua Prague - Berlin, Germany, ja se tuotti kyllä tulosta. Mikäli aihe on vielä ajankohtainen tai joku muu miettii samaa, kokeilkaahan tuota. Olen itse tallettanut tuon "Idosin" linkkisivun omaan kännykkääni, joten matkalla Prahassa siitä on nopea hakea yhteyksiä päiväretkille lähikaupunkeihin (antaa myös busseja). Lue lisää tästä Vinkki: Bussien ja junien aikataulut -jutustani, siellä mainintaa myös tuosta sivustosta.

Jouce, 10.6.2018:

 Siis eikä 3 pv lippuja saa muualta kuin Malostranskan metroaseman kioskista? 

Sekä liitän tähän myös seuraavan kommentin: 

Jenny, 12.3.2018: Mala Stranassa (pieni puoli) Malostranska metroaseman edustalla katutasolla on pieni kioski, jossa myydään 3 päivän lippuja. Niitä ei tunnu muualta saavan? Tällainen lippu maksaa 310 korunaa eli noin 12 eur ja se käy metroon ja ratikkaan, ehkä busseihinkin (niillä emme ole ajelleet Prahan reissuillamme).

Pääosin julkisen liikenteen lippuja voi siis ostaa automaateista (max. 1 vrk lippu), mutta jos tarvitset heti kolmen päivän lippua, se pitää ostaa erityisestä matkalippukioskista, joita on metrotunneleissa, yleensä siinä kohdin mistä mennään liukuportailla alas metrolaiturille. Tuo Malostranska näyttää nyt siis olevan ainoa paikka, mistä niitä saa - jos jollain on ajantasaista tietoa, kertokoon sen tämän jutun kommenttiboksissa.

Me olemme ostaneet viime aikoina pelkästään vuorokauden lippuja juuri noista kolikkoautomaateista, joten itselläni ei ole tämän hetkistä tietoa  kolmen vuorokauden lipuista; pahoittelut siitä. Kerralla, jos kolikkoja taskusta on löytynyt, olemme ostaneet vuorokausilippuja parillekin päivälle. Mutta tuntuu kyllä turistin kannalta huonolta, jos vain yhdestä kioskista 3 vrk -lippuja saisi. Harmillista.

Anonyymi, 17.5.2018:

Prahassa kävimme sekä vanhan vallan aikana, että uuden. Vanha oli mielenkiintoisempi, mystisempi ja paljon halvempi. Hotelli Europeiskajan tarjoilija vaihtoi valuuttaa uskomattomaan kurssiin. Erään kerran asuimme perheessä ikivanhassa talossa Kaarlensillan kupeessa, toisen kerran suomalaisen matkatoimiston isossa asunnossa. Kaupunkikuva tottakai kaunis ja Europeiskaja hotellina ihan omaa luokkaansa. Vieläköhän on jäljellä legendaarinen "Zum grunen Frosh" -kellariravintola, jonka ämyreistä kaikui vanha tsekkiläinen urkumusiikki. Viimeisimmällä matkalla 2000-luvulla liukastelin jäisellä Kaarlensillalla, shaalini vietiin ja meitä petti torikauppias. En kaipaa takaisin. Bremen on lähempänä esimerkiksi. Kunnon sotamies Svejkiä luen silti ahkerasti.

	Kiitos anonyymi! Vallan ihastuttava kirjoitus. Itse vain voi kuvitella minkälainen kaupunki on ollut 80-luvulla tai sitä ennen. Siksi kaikki tämänkaltaiset omat kokemukset ovat ihania lukea; kiitos siitä. Näitä itse toivon lisää; tuntemuksianne ja ajatuksianne Prahasta. Tiedoksi muille lukijoille muuten, että kommentti oli jätetty jutun alle, jossa oli kuvia tai kuva vanhasta 1970-luvun Prahasta. Sinulle Anonyymi toivon, että vaikka viimeinen kokemuksesi jäikin harmittamaan, toivon silti, että uskaltaudut käymään kaupungissa vielä kertaalleen (edes), sillä yksi huono kokemus tai kaksikin, ei tee koko kaupungista huonoa. Ja toiseksi: ainahan matkoilla sattuu ja tapahtuu, harmittavaa että juuri sinulle kävi näin. Mutta usein teot ovat yksittäisten ihmisten tekemiä ja tässäkin tilanteessa suuri joukko muita prahalaisia ovat kuten me suomalaiset: fiksuja, luotettavia ja hyvätapaisia. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan  : )
	Lopuksi kiitos kaikille blogini olemassa olon aikana teksteihini kommentoijille! Silloin tällöin on kysymyksiänne tai ajatuksianne tipahdellut boksiin. Kaikkiin en osaa vastata, enkä ole mikään Prahan erityisasiantuntija. Sen sijaan matkailijan ja turistin näkökulmasta perusjuttuihin jotain osaan vastailla, joten jatkakaahan siis.

Uutta pohjaa tekeillä

Long time no see! Viimeisestä kirjoituksestani tänne onkin pitkä aika, mutta onneksi blogi on ollut auki ja olette täällä päässeet vierailemaan poissaoloni aikana.

Nyt olen tulossa takaisin: mukana paljon vanhaa ja tuttua, ripauksella hieman uusia tuulia. Tässä vaiheessa pahoitteluni sivujen outoudesta, sillä olen tuunaamassa tänne uutta blogipohjaa. Tulen myös hieman "perkaamaan" vanhoja juttuja, yhdistelen tekstejä paremmiksi (isommiksi) kokonaisuuksiksi ja katson, miten tästä saadaan aikaan kaiken kaikkiaan toimivampi kokonaisuus.

Blogin nimi on myös vaihtunut entisestä Karhunkadun Kafkasta uuteen "Travel with Karhunkadun Kafka", koska joitain pieniä muita kohteitakin voi silloin tällöin täällä näkyä. Praha ja tsekkiläisyys säilyy silti pääasiallisena, joten älkäähän Prahan ystävät kaikotko.

Palataan siis kohta asialle kunhan taustat ja muut saan kuntoon.

Terveiset Prahasta!

Syyskuisen lämpimät ja aurinkoiset terveiset Prahasta! Vuoden odottelun jälkeen pääsimme vihdoin pitkästä aikaa muutamaksi päiväksi Prahan kauniiseen alkusyksyyn.

Aurinko helli matkailijoita, sillä lämpötilat näin syyskuun puolivälissä olivat yli +25 C; onneksi hotellissamme oli toimiva ilmastointi. Pari viimeistä lomapäivää taivas oli välillä pilvessä ja yöllä ukkosti, sekä salamoi. Muutoin lomakelit olivat mainiot.

Yhtenä päivänä teimme päiväretken lähikaupunki Mělníkiin, josta myöhemmin lisää, sekä muista tämän Praha-visiittimme löydöistä. 

Palataan siis asiaan, nyt tarkastelemaan matkakuvia ja laittamaan niitä järjestykseen.

Lomaa odotellessa, lomalla ollessa ja uutta lomaa suunnitellessa

En tiedä teistä näitä juttuja lukiessa, mutta itselleni täytyy myöntää, että näitä kirjoittaessa tulee aina tarve olla juuri nyt Prahassa. Jonkinlainen matkakuumeen tapainen tai jotain sinnepäin. Toisaalta on ihana kirjoittaa kaupungista ja maasta, joka tuntuu omalta - sitten taas toisaalta sinne on ainainen ikävä.

Joskus ollaan miehen kanssa mietitty, miltä tuntuisi asua tässä kaupungissa? Olisiko ajatus "Prahasta tykkäämisestä" erilainen kun kaupunki kuuluisi jokaiseen päivään ja kuukauteen, ehkä jopa vuoteen, eikä vain muutaman päivän pituiseen lomaan? Yhteisen pohtimisen ja päätännän mukaan tulos on : ei olisi. Praha olisi silti joka päivä yhtä yllätyksellinen, rauhallinen, kaunis ja ihana.
 

Lomalla ollessa aamulla herätään hotellilla. Jotain on voitu alustavasti suunnitella päivälle, mutta kun ovesta astutaan kadulle, suunnitelma saattaa muuttua; mennään sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Ehkäpä tänään vain kävellään, kuljetaan metrolla ja ratikoilla - tai ehkä haetaan junaliput, ja lähdetään päivävisiitille johonkin lähikaupunkiin.

Missä syödään? No, siellä, mikä matkan varrelle osuu sopivasti, missä on tilaa tai jonne on mielenkiintoista pujahtaa hämärään, matalien holvien alle ruokailemaan. Ehkä napataan mukaan hampurilaispaikasta jotain pientä, että jaksetaan iltaan asti; siihen "oikeaan ruokailuun". Ehkä katugrillistä makkara tai torilla hiiligrillissä grillaavalta mieheltä palanen Prahan kinkkua.  Joskus on ostettu täytetty patonki ja juomaa, istahdettu penkille Vltava-joen varteen tai jonkun puiston laidalle; lounastettu niin. Jossain käydään päivän aikana kahvilla, jostain ostetaan tuopillinen olutta ja lasillinen viiniä, istutaan katselemassa katuvilinää - kunnes matka taas jatkuu.

Minnekään ei ole kiire. Aikatauluja ei ole. Sen sijaan viikonpäivät pitää muistaa, jotta tietää, milloin on kotiinlähdön aika. Mutta sitä ei ajatella, ei vielä.

Prahassa voi päivän jos toisenkin viettää ihan vain olemalla: rauhassa kulkea, katsella, tarvittaessa syödä ja juoda.  Kaikkialle ei tarvitse ehtiä, kaikkea ei tarvitse nähdä tällä yhdellä käyntikerralla. Näitä matkoja tulee toistekin, tehdään sitten taas ensi kerralla jotain, jota ei nyt tällä reissulla ehditty, jaksettu tai viitsitty.

Meilläkin on paikkoja, joissa käydään joka Praha-visiitillä. John Lennonin seinä on pakko nähdä, kuinka maalaukset kerta kerran jälkeen muuttuvat. Kaarle-silta ja Malá Stranan hiljaiset mukulakivikadut, Kampa-saaren vehreys ja Hotel Parisin kahvila. Sekä paljon paljon muuta. Asioita ja paikkoja, jotka ovat tulleet tutuiksi ja jotka tuntuvat omilta, tai joissa on ripaus sellaista luksusta, jota ei kotikonnuilla koe.

Illalla hotellille tullessa oma sänky tuntuu ihanalta. Telkkaria katsellaan ennen unen tuloa ja etsitään nimen omaan tshekkiläisiä kanavia. Maassa maan tavalla. Täälläkin tulee "Sinustako miljonääri?" tai amerikkalaisia elokuvia, joita on jo kotimaassa nähty. Beverly Hillsin kyttäkin tuntuu tshekin kielellä dumbattuna aika hauskalta. Juonessa pysyy mukana.

Kirjoitin jokin aika sitten jutun, "Miksi matkustaa Prahaan, kymmenvuotiskatsaus", jossa listasin asioita, jotka ovat johtaneet siihen, että Prahasta on tullut meille tärkeä ja rakas matkakohde. Se, että tänne joskus lähdettiin, oli silkka vahinko. Se oli joulunalusaikaa ja mietittiin, minne voitaisiin lähteä pienelle lomalle juuri ennen joulua. Praha valikoitui jostain syystä joulumarkkinoidensa takia; muuta en muista.

Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä ja osuva valinta, olkoonkin että oli vahinko. 

Ja kyllä, olemme pohtineet miten tänne voisi tulla asumaan ehkä puoleksi vuodeksi ja kokeilla, miltä tuntuu olla osa prahalaista elämää. Toivomme todella, että siihen tarjoutuisi mahdollisuus jonakin päivänä. Viimeistään eläkkeellä.

Sitä ennen kärvistellään näissä matkakuumeasioissa. Aika ja raha on rajallista, vaikka paljon haluaisikin matkustaa; se ei ole mahdollista.

Lomaa on kuitenkin mukava suunnitella, varata lennot ja buukata ajoissa hotelli. Pohtia alustavasti, missä kohteissa käydään; onko joku uusi paikka, jonne halutaan tällä reissulla mennä tutustumaan. Tutkitaan netistä uusia ravintoloita tai nähtävyyksiä. Tärkeintä uusiin paikkoihin tutustumisessa, ja uutta jo vanhasta tutusta löydettäessä, on pitää mieli avoinna.

Muutenkin se lomamoodi on tärkeä: ole siis rento ja utelias. Pipo ei saa kiristää, loman aikataulutus ei saa olla tiukka ja äksyillä ei saa muille matkaseuralaisille, jos asiat ei menekään oman mielen mukaan. Meillähän on tässä juuri ainutkertainen tilaisuus vihdoin olla lomalla - nauttia ja olla. Siispä tehdään se.

Aina säät eivät kulje samaan tahtiin aurinkoisen lomamielentilan kanssa. Joskus sataa; mutta se ei haittaa. Tai ei anneta sen haitata: hyvällä kelillä kävellään paljon, huonommilla puikahdetaan museoon, istutaan bussissa tai junassa matkalla toiseen kaupunkiin (jos siellä olisi parempi keli) tai tutustutaan Mustan Teatterin saloihin. Sateella on aikaa vihdoin käydä tutustumassa juuri siihen kahvilaan, jota ollaan mietitty, mutta ei olla ehditty. Lumisateisella Vanhankaupungin aukiolla saa upeita kuvia, Kaarle-sillasta puhumattakaan. Pakkaskelillä varpaita ja sormia kannattaa käydä lämmittelemässä kuumien viinien kera eri paikoissa - tätäkään et kotimaassasi tee.

Prahasta löytää aina tekemistä vuodenajoista riippumatta, ja se onkin yksi monista Prahan vetovoimaisuuksista - Siellä aika ei tule pitkäksi.

Pozdrav z Prahy - Terveiset Prahasta!

Syyskuun alun Praha-retki on taas saatu päätökseen. Ilmat olivat suotuisat: ensimmäisinä päivinä aurinko helli matkalaisia hellelukemin, pari viimeistä matkapäivää olivat pilviset ja muutaman kerran sataa tihutti päivän aikana. Tämä ei kuitenkaan haitannut ollenkaan. Prahassa oli kesää niin sanotusti vielä jäljellä.

Paljon kuljettiin jälleen kerran ja yhtenä matkapäivänä teimme visiitin Kutná Horaan; tällä kertaa myös luukirkon lisäksi itse historialliseen keskustaan.

Mutta näistä matkajutuista myöhemmin, puran kuvat ja katsotaan, mitä uutta on teille kerrottavana juttujen merkeissä.

Kenraalin kotipihassa (ja pieni loppukesän tauko)

Kotisuomessa tämä kulunut kesä 2015 on ilmojen puolesta ollut kolea ja ainakin täällä länsirannikon tuntumassa myös sateinen ja tuulinen. Kauniita aurinkoisia päiviä, jolloin ulos on pystynyt näin keski-ikäisenä menemään lyhythihaisella t-paidalla, mahtuu miltei yhden käden sormiin. Keski-Eurooppa sen sijaan on saanut tältä kesältä useiden viikkojen kesähelteet osakseen, lämpötilat Tshekeissäkin ovat liikkuneet lähellä + 30 astetta. Siellä  on saatu viettää pitkään kestänyttä hellejaksoa, jota tänne ei edes hippusiltaan saatu.

Täällä blogissakin on omalta osaltani nyt hieman hiljaisempaa, vietetään ilmoista huolimatta hyvää loppukesää ja nautitaan olosta. Oheen toukokuiselta Praha-reissultamme aurinkoisen lämpimän päivän siivittämiä kuvia kenraali Wallensteinin puutarhasta. Tämähän oli oikeastaan miehen kotipiha ja siellä olemme vierailleet muutamiin otteisiin, aikaisemman juttuni voit lukea tästä.

Tästä kauniista riikikukosta lisää kuvia tässä.

Miksi matkustaa Prahaan? Kymmenvuotiskatsaus

Uskotte varmaan, että mieheltäni ja minulta on usein kysytty: miksi juuri Praha?

Ja vastaus on: emme osaa sanoa. Praha vain tuntui hyvältä heti ensimmäisen kerran vuonna 2005 sinne mennessämme ja takaisin palattiin heti seuraavana keväänä 2006. Siitä se sitten lähti. Kymmenen vuotta sitten.
 

Prahan tunnelma vei jotenkin mukanaan. Kaupungissa on helppo kulkea, kävellä ja siellä on aivan mahtava julkinen liikenne.

Praha on kaunis. Se on täynnä eri aikakausien rakennuksia, pieniä yksityiskohtia käsittämättömän paljon, joita silmä hakee kun kävelee pitkin katuja.

Prahassa on hyvä ruoka, hieno perinteinen kahvilakulttuuri ja noh, olut. Viime vuosina ollaan löydetty myös maan oma valkoviini; punaviiniä emme suosittele : )

Praha on meille vähän kuin toinen koti. Muualla maailmassa ollaan myös välillä käyty reissaamassa, hyviä hetkiä koettu kaikin puolin, mutta Prahaan aina palataan. Sinne on aina niin hyvä tulla, ikävä lähteä, mahtavaa olisi joskus jäädä vähän pidemmäksi aikaa.

Lyhyt lentomatka ja melko edullinen hintataso

Helsinki-Vantaan lentokentältä lähdettäessä vajaat kaksi tuntia ja olet Prahassa. Ei tarvitse istua koneessa tuntitolkulla ja saat kaiken, joista seuraavaksi aion kertoa. Sopii meille.

Tšekin hintataso on tällä hetkellä turistille yhä kelvollinen. Ulkona syöminen on edullista, julkisen liikenteen liput .. no, niistäkin voisi mainita: miltei ilmaisia. Prahasta junalla matkustaminen vaikkapa päiväretkelle toiseen kaupunkiin on niin pientä verrattuna oman kotimaamme bussi- tai junalippuihin. Näitä kannattaa siis käyttää hyväksi ja rohkeasti tutustua Prahan ulkopuolelle.

Vaatteet sen sijaan näyttävät olevan samoissa hinnoissa kuin Suomessakin. Ellet siis juuri etsi jotain, jota et kotimaasta saa, ei kannata tuhlata matkalaukun tilaa samoilla tuotteilla, joita voit hankkia Suomesta tai internetin nettikaupoista. Tarkoittaa myös kosmetiikkaa. Kristallista en osaa sanoa, koska emme ole tutustuneet siihen lähemmin, mutta tässäkin kannattaa varmasti suorittaa vertailuja ja ostokset tehdä Prahan keskustan ulkopuolisissa kristalliliikkeissä.

Arkkitehtuuri

Praha on kuin 3D-tyylillä tarkasteltuna varsinainen arkkitehtuurin oppikirja. Romaanista aikaa edustavat kappelit ja holvikaariset kellarit, goottilaiset katedraalit, barokkipalatsit ja puutarhat, kauniit jugend-tyyliset rakennukset, ja ainutlaatuinen kubistinen arkkitehtuuri tekevät Prahasta paikan, jossa nämä kaikki edellä mainitut tyylisuunnat elävät sulassa sovussa keskenään.

Vanhankaupungin aukion Týnin kirkko, Wallensteinin Palatsi ja Kaupungintalo; nämä kaikki on ikuisesti kaiverrettu omaan muistiin. Ja uudemmasta tuotannosta Frank Gehryn Tanssivasta Talosta on tullut ikoni modernille arkkitehtuurille ja kaikille Prahassa kävijöille.

Tuhansien tornien ja punatiilisten kattojen kaupunki

Prahan näkymät ovat henkeäsalpaavat 365 päivää vuodessa. Vaikka Tšekin pääkaupunki onkin saanut lempinimen "satojen tornien kaupunki", itse asiassa kaupungissa on lähes tuhat tornia ja talojen katoilla sijaitsevia savupiippuja.

Voit ihailla näkymiä kaupungin sydämessä, Vanhankaupungin aukion Raatihuoneen näköalatasanteelta. Unohtumattomat näkymät ovat myös mahdollisia Petřín-kukkulan laelta,  Letná-puistosta tai Vyšehradin valleilta.

Eikä huono ole Vitkovin kukkulan Jan Žižkan hevospatsaalta avautuva koko Prahan kaupunkinäkymä. Se on kyllä aika huikea sekin.

Vltava-joki

Moldaunakin tunnettu, mutta Vltavana nykyään.  Tätä vesistöä pitkin ovat vuosisatojen aikana seilanneet niin höyrylaivat, kauppalaivat kuin soutuveneet, nykyään jopa polkuveneet.

Vltava on Prahan sielu ja sitä täydentää kaunis Kaarle-silta barokkipatsaineen. Yksi erottamaton osa Vltavaa on siihen kajastuva Prahan linnan panorama, ja toiseen suuntaan Kaarle-sillalta katsottuna Vyšehradin kaupunginosan edustan rautatiesilta.

Ja joutsenet, niitähän Vltavassa näkee ympäri vuoden.

Musta teatteri (ja musiikki)

Prahassa ollaan löydetty Musta teatteri eli Black Light Theatre. Hienoja kokemuksia ja esityksiä koettu ja tullaan vielä kokemaan. Näissähän ei tarvitse osata maan omaa kieltä : )

Musiikillisesti Praha tyydyttää sekä klassisen musiikin kuuntelijat, että fanit rockin, popin ja jazzin saralla. Klassista musiikkia voit käydä kuuntelemassa vaikkapa Rudolfinumin, Kaupungintalon tai jossain Prahan kirkoista. Kevyempää musiikkia kaipaaville pienet musiikkiklubit tai suuri O2-Areena antaa parhaat artistit tarjolle usean kerran vuodessa ihan jokaiseen makuun niitäkin. Suosittu vierailukohde on nelikerroksinen klubi Karlovy Lazne, jossa jokainen kerros on omistettu eri musiikkilajille.

Joka kesä ulkoilmakonsertit valtaavat Prahan Vltava-joen saaret ja kaupunkipuistot eloon; usein ilmaiseksi.

Olen muuten jäänyt kaipaamaan musiikkia, jonka sai kuulla Czech Airlinesin koneella muinoin matkustaessa: aina Prahaan laskeuduttua alkoi kuulua kansallissäveltäjä Bedřich Smetanan: Má Vlast Moldau (Vltava). Se oli jotain niin tunnetta nostattavaa: loma oli alkamassa ja ihana Praha odotti.

Ruokakulttuuri ja olut

Ruokaan ei olla petytty: aina hyvää, useimmiten rasvaista  : )

Ne, jotka tietävät, sanovat Prahassa olevan parasta oluen. Täällä voi nauttia montaa eri valikoimaa tynnyrioluita tai pullotettuina. Klassiset pubit ja oluttuvat tarjoavat useinkin yli 12 eri olutlajia.  Yleensä kyytipojaksi voit nauttia perinteistä tšekkiläistä ruokaa.

Vanhoissa, jopa yli satojen vuosien vanhoissa kaariholvien alla olevissa kellaripubeissa aika pysähtyy. Pienet panimot ja luostarit ovat jaksaneet tuottaa asiakkailleen juomaa myös yhtä kauan,  kuten Pivovarský dům, Břevnovský klášterní pivovar sv. Vojtěcha,ja Klášterní pivovar Strahov.

Kahvilat

Praha on kuuluisa kahviloistaan, ja täällä myös arvostetaan sekä ylläpidetään klassista kahvilaperinnettä.

Ja ne kahvit! (kuten kuva yllä). Meistä ne vanhimmat kahvilat ovatkin niitä parhaimpia: unohda kaupungin vilinä kun istut Café Slaviassa tai koet lähes pariisilaista tunnelmaa Café Louvressa  ja Grand Café Orient voittaa sinut puolelleen sen poikkeuksellisen kubistisen sisustuksen, kalustuksen ja koko miljöön vuoksi.

Aamiaiselle voit piipahtaa joko Café Savoyhin tai Café Imperialiin. Nousussa ovat myös modernit kahvilat: Café Lounge hämmästyttää paitsi sen ensimmäisen luokan cappuccinollaan, mutta myös sen kotitekoisilla leivonnaisillaan ​​ja jälkiruoillaan.  Ja Kavárna Pražírna tarjoaa erikoiskahveja, joita on tuotettu pieniltä tiloilta.  He ostavat pavut itse, testaavat ja paahtavat niitä, ja jos haluat, voit ostaa pakkauksen tuoksuvaa tuoretta, vastajauhettua kahvia kotiinviemiseksi.

Prahalaisissa kahviloissa ei olla hiljaa vaan niissä keskustellaan, monesti jopa suomalaisittain "korviahuumaavalla tavalla".

Prahan historialliset puutarhat ja puistot

Nämä ovat todella kauniita. Puistoja löytyy Prahasta yli kaksisataa - vanhin niistä perustettiin keskiajalla, ja useasti ne tarjoavat henkeäsalpaavat näkymät kaupunkiin eli sijaitsevat hieman korkeammalla.

Ensimmäiset Prahan puutarhoista olivat luostarien puutarhoja, palatsien yksityisiä puutarhoja tai porvaristojen asuintalojen hyvinhoidettuja pihoja. Ehkä kaikkein vallankumouksellisimmat muutokset puutarhasuunnittelussa koettiin barokin aikakautena, jolloin monumentaalista arkkitehtuuria alettiin korostaa kauniilla pihan yksityiskohdilla.

Linnakukkulan Prahan linnan puisto, Petřínin puistoalue ja Wallensteinin puutarha ovat tänään ihan kaikkien ihasteltavissa ja avoinna kaikille Prahan kävijöille.

Monumentit ja patsaat

Prahassa yhdistyy vuosisatojen monipuolinen kulttuuri, sekä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys, jotka yhdessä heijastuvat sen arkkitehtuuriin. Niistä mielenkiintoisimpia todistajia sen historiassa tapahtuneisiin dramaattisiinkin muutoksiin ovat erilaiset tekniset muistomerkkit. Aikamatkalla löytyy esimerkiksi Uuden puolen vesitorni,  Nuslen silta, Petřínin rata, Křižík vesiputous ja erilaiset näyttelyt Tekniikkamuseossa. Unohtamatta monia muita, kuten vaikkapa Kafkan patsasta Juutalaiskaupunginosassa tai Maltalaisten aukion monumenttia.

Praha tarjoaa tekemistä ihan koko perheelle

Prahasta löytyy tekemistä myös perheen pienimmille. Ota kaupungin keskustasta laivamatka Vltava-jokea pitkin Prahan eläintarhaan, jota oikeutetusti pidetään yhtenä kauneimmista eläintarhoista maailmassa.  Linnakukkulan kupeesta löytyy lelumuseo,  joka kokoaa yhteen historiallisia leluja ympäri maailmaa, sekä laajan kokoelma Barbie-nukkeja. Pojat erityisesti rakastavat tekniikkaa, sitä löytyy näyttelytiloista Tekniikan museosta Letná-puistosta.

Koko perhe voi nauttia ajelusta historiallisella raitiovaunulla (nro 91) tai käynnistä korkealla Žižkovin TV-tornissa.

Ja hyvästä ruoasta ja makeista herkuista pitävät kaikki; ainakin suurin osa meistä niin pienistä isompiin.

Jäikö jotain vielä pois, kerro kommenttiboksissa!

Pieni matkapäiväkirja

Olen kirjannut ylös jotain pientä meidän ensimmäisistä Prahan reissuista silloin mukana kulkeneeseen Mondo-matkaopaskirjan lehdille. Tuo Antti Helinin kirjoittama Praha-opus veikin meitä todella hyvin sisään tähän kauniiseen ja sittemmin meille rakkaaksi tulleeseen kaupunkiin.

Paitsi, että kuvauksissa on mainintaa hotelleista, joissa olemme yöpyneet ja hyviksi todettuja ruokapaikkoja, on lehdille niitattu kiinni erilaisia lipukkeita, kuten vaikkapa pääsymaksujen kuitteja tai kahvilalaskuja.

Esim. ohessa yksi lyhyt ote:

"30.4. - 4.5.2006: Kevät kuukauden myöhässä, mutta ihanat kultapiiskut, mangoliat, syreenit ja omenapuut kukassa. Lämpöä koko reissun ajan +20 C. Puissa pienet lehdet ja ruoho niin vihreää!"

Jossain vaiheessa tuo kirjaaminen reissuistamme jäi ja olenkin ajatellut ottaa sen uudestaan käyttöön. On nimittäin hauska lukea päivämääriä ja lyhyitä matkakuvauksia näin vuosien jälkeen! Asioita palautuu mieleen ihan eri tavalla kuin pelkästään kuvia katsellessa.

Onko jollain teillä tapana kirjata ylös matkan tunnelmia? Kerro miksi ja mitä?

Matkapyrähdys

Praha-terveisiä!

Alkuviikolla pyrähdimme tammikuiseen Prahaan, jossa ilmat hemmottelivat matkalaisia: + 12 C, tiistaina aurinkokin paistoi. Lumesta ei tietoakaan ja muutenkin siellä kävellessä olo tuntui jo kovin keväiseltä, vaikka siihen on vielä aikaa ja Prahakin tulee varmasti saamaan lumipeitettä päälleen vielä näinä talvikuukausina.

Ensiviikolla palaillaan uusin jutuin ja uusin kuvin.

Kipeänä reissussa

 

 

Joskus saattaa käydä niin, että reissulla ollessa tulee kipeäksi. Joillekin tulee ripulia tai vatsavaivoja, joskus taas voi flunssa kuumeineen yllättää. Pahimmassa tapauksessa tarvitaan äkkiä leikkaushoitoa.

Kaikista niistä kymmenistä kerroista, joina Prahassa ollaan oltu, vain kerran meitä on kohdannut tauti; itse olin kipeänä 40 asteen kuumeessa maaliskuun 2014 Prahan reissullamme.

Matkamme oli maanantaista perjantaihin, ja ennen lähtöämme sunnuntai-iltana tunsin oloni hieman flunssaiseksi. Maantanai-aamulla lentokentälle lähtiessämme mittasin kuumeen: se näytti 37,7 astetta. Päätimme silti lähteä sillä oloni tuntui ihan hyvältä ja mukaan pakattiin omat Buranat, sekä kuumemittari.

 

Onneksi lentomatka Prahaan on lyhyt ja se meni tuolloin hyvin nukkuessa, eikä olo herättyäni ollut kovin huono. Prahaan päästessämme meitä oli etukäteen tilattu taksi odottamassa lentokentällä, joten hotellilla olimme suht´nopeasti.

Kuume oli kylläkin  noussut tällä välin ja parin tunnin päiväunien jälkeen mittarilukema hipoi jo 40 astetta.  Kaksi ensimmäistä matkapäiväämme menivätkin sitten osaltani pääosiltaan nukkumiseen. Mies haki kaupasta hotellihuoneeseen syötävää, vaikka ruokahaluni olivatkin menneet. Jotain pientä piti kuitenkin syödä ja juoda; lähinnä alas meni jugurttia, vettä ja mehua, vähän grillattua kanaa.

Parin Buranan avulla kuume laski kolmeksi tunniksi päivittäin inhimilliselle tasolle ja kävelimme hiukan kaupungilla noina ensimmäisinä matkapäivinä. Keskiviikkoiltana olo alkoi jo olla parempi, kuume laskussa ja torstaina lähdimmekin sitten jo heti aamusta Karlštejnin linnalle ja olo oli jo hyvä.

Kipeäksi tulemiselle ei voi mitään, pitää vain tuolloin ottaa levon kannalta ja rauhallisesti. Onneksi olimme kaupungissa, joka meille oli tuttu, näin emme kokeneet menettävämme mitään, vaikka kolme ensimmäistä matkapäivää menivätkin vähän hotellihuoneessa lepäilemiseen, itseltäni nukkumiseen.

Oletteko te olleet Prahan-matkoillanne kipeänä?

 

Muistattehan, että Prahassa kuten muuallakin Euroopassa, yleinen hätänumero on 112. Sinne soitto silloin jos tulee tarvetta ambulanssille. Hotellien respatkin auttavat näissä asioissa ja heillä on tieto esimerkiksi lähimmästä apteekista, sairaalasta ensiapupoleineen tai jopa lääkäristä, joka tulee tarpeen mukaan hotellille "kotikäynnille". Aina kannattaa matkalla olla mukana pieni ensiapuvarasto ainakin kuumetta laskevaa lääkettä ja ripulilääkettä kuten Imodiumia; niistä saa avun ensihätään.

Ja pitäkäähän matkavakuutuksenne kunnossa!