Anežská-katu & Murhatun nunnan haamu

Pitkästä aikaa jälleen yksi Prahan legenda ja taru eli tarina murhatusta nunnasta. Mikäli askeleesi yön pimeinä tunteina osuvat Anežská-kadulle ja siellä Klášter sv. Anežky Českémin luokse eli Pyhän Agnesin luostarin kupeeseen, saatat nähdä niillä kulmin vaeltelevan nunnan haamun.

Tämän haamun kerrotaan olevan oikeasti melko oikukas, sillä joinakin öinä hänet on nähty aivan veren peitossa ja itkevän katkerasti. Jonain toisena yönä hänet saattaa nähdä hymyilevänä ja onnellisena. Mutta kuka on tämä nunnan asuun puettu nainen, siitä seuraavassa.

Vanha tarina kertoo, että varakkaan aatelismiehen tyttölapsi rakastui neidoksi varttuessaan luokkaansa alempiarvoiseen ritariin. Nuorten lempi roihahti  ja he päättivät avioitua  keskenään.

Neidon isä kuitenkin kieltäytyi antamastaan suostumusta näiden kahden nuoren liitolle ja lähetti tyttärensä nunnien luokse Pyhän Agnesin luostariin (Klášter sv. Anežky České). Isä toivoi, että tyttö unohtaisi rakkautensa nuoreen ritariin. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Jonkin aikaa luostarielämää vietettyään nuori neito päätti seurata sydämensä ääntä. Eräänä iltana hän pakeni salaa luostarin porttien läpi ja meni suorinta tietä tapaamaan rakasta ritariaan. Valitettavasti hänen isänsä oli myös juuri tuolloin paikalla ja tilanne riistäytyi käsistä. Käsikähmän tuoksinassa isä puukottikin vahingossa oman tyttärensä kuoliaaksi.

Murhatun tyttären epätoivoinen haamu jäi elämään luostarin läheisyyteen. Sen jälkeen nähtiin öisin niillä kulmin nuoren naisen haamun vaeltelevan ja hänestä alettiin käyttämään nimitystä "murhatun nunnan haamu". 

Tarina kertoo, että erään kerran tuo haamu olisi ilmestynyt eräälle toiselle nuorelle tytölle, joka halusi myrkyttää itsensä kuoliaaksi onnettoman rakkauden vuoksi; hänkin oli rakastunut itseään alempiarvoiseen nuorukaiseen. Nuorten yhteiselo tulisi olemaan kurjuutta ja nälkää, eikä pelkkä rakkaus sitä pelastaisi. Murhatun nunnan haamu otti tuon epätoivoisen neidon kädestä myrkkypullon pois ja antoi tilalle pussillisen kultakolikoita, jotta tyttö voisi elää onnellista ja vaurasta elämää rakkaansa kanssa.

Anežská-katu on pieni katu. Se on hiljainen ja kaunis, huokuu keskiaikaa, sekä on poissa ihmisvilinästä ja turisteista.

Karttalinkki kadulle tässä: Anežská, Staré Město, Praha 1

Karttalinkki: Klášter sv. Anežky České 

Luostarista lisää tässä englanninkielisessä Wikipedian linkissä.

"Kuoleman talo"

Lokakuulle sopiikin jälleen kerrottavaksi eräs Prahan kaupungissa elävä legenda, taru, jonka alkuperää ei kai kukaan pysty varmentamaan; mutta jostain tämäkin legenda on lähtenyt liikkeelle. Hauskaa näissä tarinoissa kuitenkin on, että kyseisiin taruihin liittyvät talot ja rakennukset ovat vielä tänäänkin ihan oikeasti paikoillaan (ainakin suurin osa niistä), kuten aiemmistakin tälle osa-alueelle "Legendat ja tarut" liittyvistä jutuistani olette saaneet huomata.

Tällä kertaa kerron tarinan "Kuoleman talosta", osoitetieto jälleen jutun lopussa.

Praha syyskuu 2012

Tämän kauniin Art Nouveau-tyylisen rakennuksen on joskus omistanut eräs rikas mies, porvariksi kutsuttu. Mies oli naimisissa vaimonsa kanssa useita vuosia, eikä lapsia millään kuulunut, vaikka kovasti niitä he halusivat ja asiaa yrittivät. Vihdoin viimein vuosien jälkeen vaimo tulikin raskaaksi ja hän synnytti pariskunnalle kauniin pienen pojan. Vanhemmat olivat haltioituneita, ihastuksissaan ja vilpittömästi sydämensä täydestä onnensa kukkuloilla. Tuota onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa.

Kun pieni pellavapäinen poika oli noin vuoden ikäinen, katosi hän yhtäkkiä oudosti. Kaikki rakennus ylhäältä alas, viistoon ja sivulle, tutkittiin; poikaa ei löydetty. Vintti ja kellari pengottiin, komerot ja muut piiloutumispaikat tutkittiin; ei mitään. Pojasta ei ollut jäänyt jäljelle edes hiuskiehkuraa. 

Sisätiloista etsintää jatkettiin piha-alueella, kunnes seuraavana päivänä pariskunnan naapuri tuli kertomaan, että talon liepeillä oli pojan katoamisen aikaan nähty liikkuvan kaksi irtolaista. Toinen naapureista yhtyi tarinaan ja hänen tietonsa oli, että irtolaisista toinen olisi kantanut mukanaan kirkuvaa ja kiemurtelevaa lasta käsivarsillaan. Vuorokausi oli kuitenkin kulunut tuosta tapahtumasta, eikä kenelläkään ollut tiedonmurustakaan, minne tuo irtolaiskaksikko lapsen kanssa oli mennyt. 

Praha syyskuu 2012

Vuodet vierivät ja pariskunta eleli surun murtamana kaksin, eikä heitä siunattu enemmillä lapsilla. Lopulta rikas mies kuoli ja vaimo jäi leskeksi elelemään suurta taloa yksin. Hän suri mennyttä lastaan ja miestään, tilanne alkoi käydä hänelle henkisesti ja fyysisesti raskaaksi. Leski ajatteli, että hän saisi taloon elämää, jos hän alkaisi vuokrata suuren talon huoneita ihmisille. Ja näin hän tekikin.

Eräänä päivänä talon oveen koputettiin ja oven takana seisoi nuori salskea mies, joka kyseli vapaata huonetta asuttavaksi. Jostain syystä nämät kaksi, leski ja nuori mies, alkoivat tulla oikein hyvin toimeen keskenään. Vihdoin myös lesken elämässä pilkahti valo, jonka tämä mukava nuori mies sai aikaan. Tunne oli molemminpuolinen ja viimein he huomasivatkin olevansa rakastuneita. Pariskuntaa ei vaivannut ikäero ja lopulta he menivät naimisiin. Pariskunta oli onnellinen.

Praha syyskuu 2012

Nuori mies oli kuitenkin harmissaan siitä, että ei pystynyt kertomaan paljon mitään menneisyydestään uudelle vaimolleen. Hän itsekin tiesi vain olevansa adoptoitu joiltain kiertolaispariskunnalta, jotka eivät häntä pystyneet pitämään. Asia alkoi yhä enemmän ja enemmän vaivata miestä nyt, kun hän itsekin oli perustamassa perhettä: kuka hän oikein oli ja mistä hän oli tullut? Eräänä päivänä hän hyvästeli vaimonsa ja lähti ottamaan selvää, löytäisikö hän tuon irtolaispariskunnan, joka hänet oli jättänyt adoptoitavaksi. Nämät olivat hänen oikeat vanhempansa mitä ilmeisemmin, ja hänen oli saatava tietää heistä enemmän.

Nuori mies etsi ja etsi koko kevään kaikki ne paikat, joissa irtolaiset ja kiertolaiset majailivat. Hän kyseli ihmisiltä ja aika kului. Kevät vaihtui kesään ja kesä syksyyn. Viimein tuli talvi. Erään irtolaisleirin myötä nuori mies viimein sai vinkin pariskunnasta, jotka mitä ilmeisemmin olisivat hänen vanhempansa. Mies etsi tuon pariskunnan käsiinsä, mutta nämä eivät olleet halukkaita puhumaan asiasta ollenkaan. Nuori mies oli neuvoton. 

Praha syyskuu 2012

Sitten hänet pysäytti harmaahapsinen vanha irtolaisnainen, joka kertoi, että tuo pariskunta oli siepannut lapsen eli tämän kyseisen nuoren miehen eräästä varakkaasta talosta Prahan kaupungista. Ensin pariskunta oli ajatellut pyytävänsä lapsesta lunnaita, mutta kiinnijäämisen pelko ja vankilatuomio pelottivat lopulta pariskunnan luopumaan koko ajatuksesta, ja he lähtivät lapsi mukanaan kauas pois Prahan liepeiltä. Nuori mies kyseli vanhukselta, tiesikö hän missä tuo varakas talo sijaitsi tai pystyisikö hän sitä kuvailemaan? Kun vanhus alkoi kertoa talosta, nuoren miehen veri pysähtyi: talo oli sama, jossa hän nyt itse asui ja mikä pahinta: hän oli mennyt naimisiin oman äitinsä kanssa!

Nuori mies matkasi tiedon jälkeen takaisin Prahaan. Synkin mielin hän purki sydämensä vaimolleen ja kertoi, mitä oli saanut selville. Vaimo ei tiennyt olisiko pitänyt iloita poikansa paluuta hänen elämäänsä vaiko surra elämän ja kohtalon julmuutta.

Valitettavasti salaisuudet eivät aina pysy seinien sisällä, niin myös tämäkin tarina pääsi valloilleen Prahan kaupunkiin ja ihmiset levittivät sitä eteenpäin. Nuoren miehen ja tämän äidin (vaimon) tilanne alkoi olla hankala ja skandaalimainen. 

Lopulta asia meni oikeuteen, jossa nuori mies tuomittiin kuolemaan. Rangaistus  toimeenpantiin tämän samaisen rakennuksen edessä, Dlouhá kadulla, josta talo sai nimensä "Kuoleman talo".

Dvorak Sec Gallery - kuva täältä

Myöhemmin eräs tuntematon taiteilija maalasi kuvan tapahtumasta talon seinustaan, ulko-oven päälle. Kuvassa on nuori mies polvillaan, hänen edessään pyöveli ja leikattu pää makaa maassa nuoren miehen vieressä. Itselläni ei ole tiedossa, onko tuo kuva enää olemassa, mutta pitänee käydä tutkimassa jollakin Prahan reissulla. 

Rakennuksessa toimii tänään taidegalleria Dvorak Sec Gallery (kotisivut tässä). Ja kivenheiton päässä tästä onkin Kafkan patsas.

Dlouhá 5, Vanhakaupunki, Praha (karttalinkki tässä).

Tarina kirjasta: Jezkova, Alena (2006) 77 Prague Legends; suomennos bloggailijan.

Rotunda sv. Kříže & Karvaisen miehen haamu

Rotunda sv. Křížen kappeli - kuva täältä

Karoliny Světlé ja Konviktská -katujen kulmassa sijaitsee yksi Prahan vanhimmista paikoista ja rakennuksesta, Rotunda sv. Kříže (karttalinkki tässä). 

Tämä kappeli on rakennettu suurten tulvien jälkeen vuonna 1118, ja onkin yksi kaupungissa vanhimpia säilyneitä rakennuksia. Rakennuksesta ovat arkeologit eräissä kaivauksissaan löytäneet suuren määrän roomalaisia laattoja, joiden alkuperä viittaisi 1200-luvulle. Rakennuksen seinissä on edelleen havaittavissa gotiikan ajan maalausten jäänteitä. Vuosien 1853-1865 kappelia hieman jälleenrakennettiin ja korjattiin. Tuolloin se sai sisätiloihin koristelut, jotka tekivät P. Maixner, J. ja S. Pinkas Cinderella. Valurautaisen ritilän suunnitteli vuonna 1865 taidemaalari Josef Manes. 

Kuva täältä

1900-luvulla, jossain vaiheessa, rakennus sai purkutuomion, koska se alkoi olla huonossa kunnossa ja täten vaaraksi ohikulkijoille. Asia sai kuitenkin lopulta toisenlaisen käänteen ja rakennus entisöitiin. 

Se on ollut muinoin tärkeä rakennus maamerkkinä kaupunkiin tuleville kauppiaille, jotka nousivat Vltava-joen rantaan laivoista juuri tällä paikalla ja suuntasivat siitä sitten eteenpäin Vysheradiin asti.

Askartelijoille pienoismalli - kuva täältä

Kerrotaan, että Rotunda sv. Křížen lähellä eleli muinoin kauan kauan sitten hyvin karvainen mies, jolla oli pitkät hiukset ja parta. Mies oli muutoinkin kovin epäsiistin oloinen ja siksi häntä myös kavahdettiin, sekä kaukaa kierrettiin kun vastaan tultiin.

Kappelin vieressä Konviktská kadulla sijaitsi tuolloin pieni talo, jota pidettiin majatalona nimeltä "U jezuru". Majatalossa nähtiin usein ns. kyseenalaista mainetta yllään kantavia naisia, jotka tulivat sinne juomaan olutta ja seurustelemaan miesten kanssa. Karvaisella miehellä oli jonkinlaista kaunaa näitä kyseisiä naisia kohtaan. Mies alkoikin vikitellä majatalossa käyviä naisia ulos pimeään. Hänen kerrotaan tehneen näille väkivaltaa niin, että kuolo korjasi naiset yksitellen miehen kätten jäljiltä. Kuristaen ja rutistaen lujaa hän sammutti naisten elämät ja heitti ruumiit Vltava-virran vietäväksi.

Kukaan ei näitä naisia kaivannut ja miehen touhut jatkuivat. Kun majatalo eräänä päivänä sulki ovensa, karvaista miestä ei näillä kulmin enää nähty. Kerrotaan, että majatalon läheisen Křížen kappelin pyhät henget olisivat auttaneet asiassa ja "hävittäneet" miehen pois maallisilta kaduilta kulkemasta.

Mene ja tiedä, mutta tuon karvaisen miehen haamun kerrotaan öisin vaeltelevan näillä kulmin, sekä etsivän "huonoja naisia" edelleen uhrikseen.

Pysy siis kaidalla tiellä : )

Vinkki kirjasta: Jezkova, Alena (2006) 77 Prague Legends.

Historiainfo: Atlasceska.cz

Päätön Morsian

Ja lisää legendoja ja tarinoita näiltä keskiaikaisilta kaduilta. Tämä liittyy Týnská-kadulle. Tässä rakennuksessa toimi legendan aikana majatalo. 

Ungeltin tullipiha - kuva täältä

Týnský dvůr tai sanotaanko Týnin tuomioistuin, palveli vanhaan aikaan myös kuninkaallisena tullina eli tämän Ungeltin pihan kautta moni kaukaa maailmalta tullut kauppias myi täällä tuotteitaan, yöpyivät majatalossa ja söivät aukion ravintoloissa. Tästä tullipihasta sitten siirryttiin itse Vanhaankaupunkiin ja sen kaduille.

Erällä prahalaisella eli paikallisella Ungeltin majatalon isännällä oli hyvin kaunis tytär. Tyttären sydän oli kuitenkin kuin kivi, jonka sisään oli kovin vaikea päästä. 

Eräänä päivänä majataloon saapui turkkilainen kauppias. Nuorella ja sulavakäytöksisellä kauppiaalla oli jäntevä vartalo ja mustat syvänpuhuvat silmät. Majatalon kaunis tytär huomasi tämän ja äkkiä näiden kahden välillä olikin jotain lämmintä. Tunteita, joita ei tytär koskaan ennen kivisydämessään ollut tuntenut.

Aika kului ja pariskunta tapaili lähinnä iltaisin. Tunteet kävivät kuumina molemmin puolin ja rakkaus heräsi kummallakin, sekä majatalon tyttärellä että turkkilaisella kauppiaalla.

Eräänä iltana turkkilainen kauppias kertoi tyttärelle, että hänen oli palattava takaisin maahansa. Hän lupasi kuitenkin tulla takaisin ja kosia tuota kaunista majatalon tytärtä. Majatalon tytär lupasi odottaa. Niin nuoret erosivat.

Vanhaa tullipihaa tänään - kuva täältä

Päivät kuluivat, viikot kuluivat ja lopulta kuukaudet kuluivat. Turkkilaista kauppiasta ei vain näkynyt Prahassa. Majatalon tytär odotti ja odotti. Lopulta hän ajatteli, ettei mies tulisi koskaan takaisin.

Paikallinen prahalainen nuori mies oli tällä välin ihastunut kovasti tähän majatalon kauniiseen tyttäreen. Hän lähetti tälle aika ajoin kukkia ja kirjoittamiaan runoja. Majatalon tytär alkoikin hiljakseen mieltyä tähän paikalliseen nuorukaiseen ja tämän sinnikkääseen piiritykseen. Lopulta hänen sydämensä heltyi ja nuoripari alkoikin suunnitella häitä.

Kun nuorenparin hääpäivä koitti, paikalle sattui tulemaan myös tuo turkkilainen kauppias. Kun hän näki rakkaimpansa puettuna morsiameksi jollekin toiselle, hänen kasvonsa vetivät harmaaksi ja jähmettyivät. Samaan aikaan nuori majatalon tytär huomasi turkkilaisen kauppiaan ja hänen sydämensä särkyi. Hääjuhla jatkui kuitenkin suunnitelmien mukaisesti.

Aukiota tänään - kuva täältä

Hääillan aikana turkkilainen kauppias pääsi majatalon tyttären läheisyyteen ja pyysi tätä tulemaan hieman syrjemmälle, sillä hänellä olisi kerrottavaa. Nuori morsian myöntyi ja illan pimetessä he tapasivat kahden. Turkkilainen kauppias tarttui majatalon tytärtä kädestä ja kertoi, että hän halusi hyvästellä tämän kaikesta huolimatta niin kuin olisi pitänyt jo aikoja sitten. 

Majatalon tytär otti hyvästit suoraselkäisenä vastaan, mutta häipyi sen jälkeen kyyneleet silmissään yön pimeyteen. Sen jälkeen häntä ei enää nähty. Ihmiset alkoivat etsiä häntä, mutta turhaan. Majatalon kaunis tytär oli poissa.

Muutamia päiviä myöhemmin tämän episodin jälkeen eräs Ungeltin majatalon naapurissa asunut nuori neiti juoksi huutaen takaisin kotiinsa, että hän oli nähnyt ihmisen pään sytykepuukasan alla. 

Hätääntyneet tytön vanhemmat juoksivat katsomaan ja löysivät vainajan pään, joka oli puettuna valkoiseen morsiushuntuun. Lähettyviltä kasan alta löytyi lopulta muu ruumis, myöskin valkoiseen morsiusupukuun puettuna. Morsion murhaajaa ei koskaan saatu kiinni, eikä epäilyksen alla olleitakaan ollut.

Asia jäi selvittämättömien tapausten joukkoon.

Mutta yhä tänä päivänä jos kävelet Týnska-katua öisin ja osut tälle aukiolle, voit nähdä tuon morsiuspukuun puetun nuoren naisen kantamassa omaa huntuun puettua päätään kainalossaan.

Hotel Ungelt - kuva täältä

Tänään aukion lähellä sijaitsee majatalon sijasta Hotel Ungelt, kotisivut tässä: http://www.ungelt.cz/     Rohkeat varaavat huoneiston sieltä ; )

Týnská-katu, karttalinkki tässä.

Tarina suomennettu kirjasta: Jezkova, Alena (2006) 77 Prague Legends. 

Legenda vihreästä sammakosta

Tämä legenda liittyy taloon, joka sijaitsee osoitteessa U Radnice 8. Talon fasadissa on kaunis kivinen sammakko. 

Tähän tarinaan ei liity kummituksia vaan pikemminkin hauska sattuma, joka jäi elämään Prahan kaduille huvittavana juttuna.

Sammakko talon fasadissa - kuva täältä

Taru kertoo, että talossa asui muinoin räätäli, jonka nimi oli Lokýtek. Räätäli Lokýtek eleli taloaan yhdessä taloudenhoitajansa kanssa, joka pesi miehen pyykit ja siivosi, sekä laittoi ruokaa.

Kerrotaan, että Lokýtek oli mainio mies: etevä käsistään ja hyvä räätäli. Miehellä oli vain yksi puute: hänen intohimonsa olivat magiikassa. Hän rakasti taikureita, taikatemppuja ja jonglöörejä. Aina kun uusi taikuri saapui Prahaan, Lokýtekin oli se nähtävä. Hän halusi aina eturiviin ja siinä hän istua tuijotti usein suu auki näitä hienoja temppuja, joita kaupunkiin saapuvat ihmemiehet ja -naiset tekivät.

Eräänä päivänä Lokýtek oli eräällä kaupungin toreista seuraamassa yhtä erikoista esitystä. Paikalla oli ryhmä, jossa eräs mies oli juuri nielemässä miekkaa, muut tekivät kuperkeikkoja tai seisoivat toistensa päällä tehden erilaisia tornimuodostelmia, ja joku henkilöistä nieli tulta. Ihmiset taputtivat ja hihkuivat aina välillä huutaen "Hurraa!". Esitys oli huikea.

Tätä ihmetystä katsellessaan Lokýtek huomasi ryhmään kuuluvan miehen, joka seisoi hieman sivummalla, ja tällä oli  vihreä puku päällään. Tuon miehen vartalo oli kuin kumia, hän väänteli käsiään ja jalkojaan mitä oudoimpiin asentoihin. Siinä vääntelehtiessään Lokýtek ei äkkiä edes osannut sanoa, mistä miehen kädet tai jalat alkoivat, tai minne ne loppuivat.

Kuva täältä

Muutama päivä tämän tapahtuman jälkeen yhtenä rauhallisena iltana räätälin taloudenhoitaja juoksi äkkiä talosta ulos kadulle ja huusi hätääntyneellä äänellä: "Tulkaa äkkiä, auttakaa !"

Taloudenhoitaja itki ja huusi yhtäaikaa, eikä tämän puheesta hänet kadulla pysäyttänyt naapuri meinannut saada mitään tolkkua. Nainen oli aivan hysteerinen. 

Naapuri päätti kutsua apuun sotilaita, ja kohta räätäli Lokýtekin talon edustalla olikin adjutantti muutaman sotilaan kanssa. Asein varustetut miehet rauhoittivat taloudenhoitajaa sen verran, että lopulta tämä alkoi rauhallisemmin kertoa tarinaa, joka sai sotilaiden suut loksahtamaan auki.

"Tänä iltana herra Lokýtek näytti puuhastelevan jotakin salissa. Itse valmistelin illallista keittiön puolella kun äkkiä kuulin outoja ääniä; kuin huutoa ja kirkumista. Juoksin lieden luota siinä samassa saliin, koska pelkäsin, että herra räätälille oli sattunut jotain. Avasin salin oven, mutta huone oli tyhjä. Astuin ihmetellen sisään ja sitten näin sen !", taloudenhoitaja piti pienen hengähdystauon, ja jatkoi:

"Räätälin omassa suuressa nojatuolissa istui iso vihreä sammakko. Niin iso, että semmoista en vielä kuuna päivään ole nähnyt", taloudenhoitaja niiskautti. "Olen varma, että tuo sammakko on syönyt herra räätälin", hän parkaisi lopulta ja parahti äänekkääseen itkuun.

Hiljaiseksi vetäytyneet sotilaat saivat itsensä takaisin ojennukseen, ja adjutantti käskytti miehistön siirtymään räätäli Lokýtekin taloon. Pakkohan tämä kummallinen asia oli tarkistaa.

Talon sisäänkäynti tänään - kuva täältä

Uskaliain sotilaista uhrautui ja astui avoimiksi jääneistä salin ovista sisään. Muut sotilaat adjutanttinsa kera jäivät seisomaan halliin, taka-alalle.

Hetken oli hiljaista. Sitten kuului kauhea rääkäisy, ja sen jälkeen hillitöntä naurua. Sotilas palasi muiden luokse halliin ja hänen takanaan käveli räätäli Lokýtek, ihmeissään ja kummissaan, mutta myös hieman harmissaan. Räätälillä oli päällä outo vihreä puku. Adjutantti viittoi ulkoa taloudenhoitajan ja hälytyksen tehneen naapurin sisään takaisin talon halliin. Nyt räätäliltä vaadittiin selitystä ja sen hän myös antoi:

"Olin tässä eräänä päivänä torilla ja näin esityksen, jossa yhdellä temppuja tekevällä miehellä oli vihreä puku päällään. Tuo vihreäpukuinen mies taivutteli jäseniään mitä kummallisempiin asentoihin. Joten tästä innostuneena tein itsellenikin vihreän puvun ja aloin harjoittelemaan samalla tapaa erilaisia outoja asentoja. Lopulta sain ähkäistyä ja laitettua jalkani olkapäilleni, mutta en saanutkaan niitä enää takaisin. Lisäksi tuo asento tuotti siinä määrin tuskaa, että ehkä kirkaisin tai voihkin hieman liian kovaäänisesti. Tässä vaiheessa taloudenhoitajani syöksyi sisään saliin ja ampaisi saman tien kirkuen ulos talosta. Hän ilmeisesti luuli nähneensä ison vihreän sammakon", räätäli kertoi rauhallisesti häntä ympäröiville ihmisille.

Tämä tarina alkoi kiertää saman tien Prahan kaduilla ja toreilla. Ihmisiä nauratti räätäli Lokýtekin tempaus, ja sitä enemmän hänen taloudenhoitajansa reaktio tämän nähtyään "sammakon" talon salin tuolissa.

Kun sitten vuosien ja vuosien jälkeen räätäli Lokýnek kuoli, hänen naapurinsa teetti talon fasadiin ison kivisen sammakon kuvan, muistuttamaan talon hölmön isännän toilailuista. Ja siinä tuo sammakko yhä tänään komeilee.

Käypäs katsomassa, talo sijaitsee aivan Vanhankaupungin aukion kupeessa:

U Radnice 8, Staré Mesto eli Vanhakaupunki, Praha 1 (karttalinkki tässä)

Tarina suomennettu englanninkielisestä kirjasta: "77 Prague Legends" by Alena Jezková

Hukkuneen palvelustytön haamu ja muita Karlovan kulkijoita

Vanhankaupungin puolella moni turisti osuu erään hyvin kauniin talon kohdalle, jonka nimi on Golden Well. 

Golden Well-talo syyskuussa 2011

Tätä kaunista, ja Vanhankaupungin ehkä upeimmin koristellutta taloa, ympäröi kuitenkin monia mysteerinkin täyttämiä tarinoita ja legendoja. Karlova-kadun risteyksessä sijaitseva talo on barokkityylinen ja sen seiniä koristavat kipsireliefit, jotka kuvaavat ruttovartijoita. 

Ehkäpä värikkäin näistä mysteeritarinoista juontaa juurensa rakennuksen liepeillä kauan kauan sitten sijainneisiin oluttupiin. Niissä nimittäin tuolloin vanhaan aikaan alkoi kiertää huhu, että kyseinen talo olisi täynnä korvaamattomia aarteita !

Vanhakaupunki syyskuun illassa 2011

Tämän huhun kuuli eräänä kosteana ja huuruisena olutiltana köyhä palvelustyttö nimeltä Lubomira. Tuon tarinan kuullessaan Lubomiran täytti suunnaton uteiliaisuus (sekä ahneus) ja hän päätti tarkistaa aivan omin voimin, pitikö tuo huhupuhe paikkansa.

Tyhjänä silloin ollut rakennus seisoi pimeänä ja synkkänä omilla vankoilla sijoillaan kun eräänä iltana Lubomira pääsi sen sisään ja tarkasti talon. Mitään ei kuitenkaan asuinkerroksista löytynyt. 

Sen sijaan talon kellarista löytyi jonkinlainen syvä ja pimeä kuilu, jonkinlaisen kaivon tapainen, jonne Lubomira päätti kurkistaa ahneus silmissään säkenöiden. Jospa aarre olisikin siellä ? Kaivosta hohti jonkinlainen kultainen valo, ja Lubomira alkoi kurottaa tuota kultaista valoa kohden.

Lubomira kurotti ja kurotti, kunnes hups .... putosi alas pimeään. Sinne hänen maallinen vaelluksensa päättyi: hukkumalla ahneuden kiilto silmissään kylmään mustaan veteen.

Jonkin aikaa tuon tapahtuman jälkeen rakennuksen silloinen omistaja päätti siivota talon katosta lattiaan, ja kellareihin asti. Kun omistaja tarkasteli kellarissaan sijainnutta syvää ja pimeää kaivoa, hän päätti tyhjennyttää sen. 

Kun kaivo oli tyhjennetty vedestä, tipahtikin sen reunalta äkkiä kivi, joka oli ollut hieman löysässä. Tuon pudonneen kiven täyttämästä kolosta alkoi virrata satoja ja taas satoja (ellei tuhansia) kultarahoja alas kaivoon. Näiden kultarahojen toimesta silloisesta rakennuksen omistajasta tuli hyvin hyvin varakas talonherra. 

Hukkunut palvelustyttö koki siis jälleen kerran sen saman tarinan, jonka niin moni legenda ahneudesta kertoo. Tämän vuoksi tuon talon ympärillä saatat nähdä pimeänä keskiyönä hiljakseen käyskentelevän märkiin palvelustytön vaatteisiin pukeutuneen nuoren naisen, jonka märät hiukset roikkuvat olkapäillä ja hänen silmänsä ovat täynnä kyyneliä. 

Heitä siis lantti Vltava-jokeen ja toivo tuolle vaeltavalle palvelustytölle taivaspaikkaa, pois kummittelemasta näiltä kaduilta !

Talossa toimii nykyään hotelli, klikkaa: Hotel U Zlaté studny , osoite Karlova 3, Staré Mesto eli Vanhakaupunki (karttalinkki tässä).

Talon sisäpihalta - kuva täältä

Myös eräs taloon liittyvä toinen tarina kertoo, että siellä on joskus muinoin asunut ritari vaimoineen, jotka olisivat saaneet hämärissä oloissa surmansa. Pariskunnan olisi nähty kummittelevan siihen asti, kunnes heidän ruumiinsa haudattiin lopulta oikeaan hautausmaahan.

Karlova-kadulla on lisäksi erään legendan mukaan nähty kävelevän ns. "liekehtivän miehen".  Hänet voi nähdä myös keskiyön aikaan. Tarina kertoo tuon kummituksen olleen erittäin syvästi pihin kaverin, joka elossa ollessaan säästi kaikki rahansa mahdollisimman hyvin. Kuoltuaan, mitä ilmeisemmin jälleen hämärissä olosuhteissa, hänet on nähty vaeltelevan Karlova-kadulla kantaen raskasta kassia, joka on täynnä kolikoita. Jos joku aikoo lähestyä tätä mieskummitusta, hänen silmänsä alkavat säkenöidä tulta, joka pelottaa ihmiset kauemmaksi. Siksi miehestä käytetään nimeä "liekehtivä mies".

Aiemmin kertomastani Karlova-kadun Hullusta Parturista voit lukea tästä. 

Karlova-katua - kuva täältä

Tämä Karlova-katu siis tuntuu olevan melko legendojen täyttämä. Näistä kummituksista en itse niinkään tiedä, mutta turisteista tiedän, ja he täyttävät nämä kadun suurimpina matkasesonkeina aamusta iltaan !

Infot: Prague Stay

Ilkeä myllärin tyttären haamu

Joulun alla Prahassa, 2010

Olipa kerran hyvin kaunis tyttö, joka oli Malá Stranassa asuvan myllärin tytär. Tuolla tyttärellä oli kaikki ihan hyvin ja elämä myös, mutta tytär ei silti ollut tyytyväinen. Hän nimittäin halusi päästä osalliseksi varakkaampien piireihin ja ylempään sosiaaliluokkaan, mutta myllärin tyttärenä se oli kovin vaikeaa. 

Avioliittoikään tultaessa tytär ymmärsi, että hän ei parempaa sosiaaliluokan asemaa tulisi saavuttamaan kuin mahdollisen avioliiton kautta. Ja kuka nyt köyhän myllärin tyttären haluaisi.  

Isä oli osittain surullinen tyttärensä puolesta, joka halusi enemmän, kuin hän köyhänä myllärinä pystyi antamaan. Siksi hän eräänä päivänä keksi, että yrittäisi saada tyttärelleen kutsun tanssiaisiin, jotka pidettäisiin Lichtenštejnin palatsissa (Lichtenštejnského palác). Siellä tytär voisi edes kerran kokea tuota haluamaansa ihanuutta ja kenties tavatakin jonkun mukavan yläluokkaan kuuluvan pojan.

Mylläri käytti kaikki keinot hyväkseen, mutta kutsua tanssiaisiin hän ei saanut hankituksi. Mies tiesi vielä yhden keinon kutsun hankkimiseksi, ja se oli ottaa yhteys paholaiseen. Mylläri ymmärsi, että palveluksesta hän joutusi karvaasti maksamaan. 

Paholaisen maksu palveluksesta oli isän henki ja mylläri teki lopulta kaupat. Paholainen piti lupauksensa, hankki tyttärelle tämän isän verellä maksetun kutsun, ja niin eräänä iltana tytär seisoikin juhlapuvussaan palatsin tanssiaissalissa. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin, sillä tanssaisissa olevat miehet kieltäytyivät tanssimasta myllärin tyttären kanssa. Lopulta tilanne kärjistyi siihen, että muu juhlaväki hääti tyttären vihaisten sanojen ja huutojen kera ulos palatsin ovista. Köyhän ei tullut osallistua porvariston ja aateliston tanssiaisiin. Myllärin tytär juoksi häpeän puna poskillaan suoraan kotiinsa, eikä näyttäytynyt kadulla vähään aikaan. 

Tuo ilta johti siihen, että myllärin tytär ei koskaan saanut itselleen parempaa elämää. Hän ei koskaan unohtanut isänsä verellä ja hengellä maksettua tanssiaiskutsua. Häpeä kulki hänen rinnallaan loppuelämänsä ajan, kaduilla ihmiset huutelivat hänelle törkeyksiä ja hänen elämänsä oli kovaa, köyhää, sekä kurjaa. Kukaan ei halunnut olla tekemisissä hänen kanssaan, sillä hänen käytöstään pidettiin erityisen röyhkeänä. Ihmisten mielestä myllärin tytär oli halunnut liikaa, vaikka tiesi oman asemansa ja paikkansa yhteiskunnassa. Lisäksi maksu siitä kokemuksesta oli ollut muiden kansalaisten mielestä liian kova; tytär menetti isänsä.

Vuosia myöhemmin myllärin tytär kuoli surkeissa oloissa. Hänen levoton sielunsa jäi maan päälle kulkemaan, eikä saanut rauhaa.

Lichtenštejnin palatsi sijaitsee Vltava-joen rannalla - kuva täällä

Malá Stranassa ja Lichtenštejnin palatsin läheisyydessä voit jonakin yönä tuon myllärin tyttären haamun tavata. Ja tämä haamu ei olekaan kiltti vaan pahasisuinen varsinkin, jos itse satut olemaan nuori ja kaunis nainen. Myllärin tyttären haamun on kerrottu raapineen ja potkineen kauniita nuoria naisia, sekä raivoavan näille muutenkin. Lisäksi haamulle on jäänyt hampaankoloon kaivelemaan se, että nuoret miehet eivät hakeneet häntä tanssimaan silloin palatsin tanssiaisissa. Tästä johtuen myllärin tyttären haamun on tiedetty jahtaavan kädet ojossa kadulla kulkevia nuoria komeita miehiä ja pyytävän heitä tanssimaan kanssaan. 

Ole siis varovainen tämän haamun kanssa ja näillä kulmin:

Lichtenštejnin palatsi (Lichtenštejnského palác)

U Sovových mlýnů 4, Malá Strana, Praha 1, karttalinkki tässä.

Info: Prague Stay 

Dům U tři pštrosů - Strutsinsulkia ja hotelli-ravintola

Praha on siitä ihana paikka, että monilla sen vanhoilla taloilla on menneisyys ja historia, josta on hauska kertoa. Taloihin liittyvät tarinat saavat ne näyttämään enemmän inhimillisiltä ja tuovat eletyn elämän nykyisyyteen, näille turistien tallaamille mukulakivikaduille, sekä niiden varsille.

Talon kulmaa, huomaa maalaukset seinässä

Tässä yksi rakennus Malá Stranasta eli kaunis myöhäisrenesanssi-tyylinen talo Dům U tři pštrosů eli Kolmen Strutsin talo, joka on rakennettu 1500-luvun lopulla.  Se sijaitsee Kaarle-sillan kupeessa, Malá Stranan puoleisessa päässä.

Talon seinään maalatut kolme strutsia, toukokuu 2012

Rakennus on saanut nimensä kyltin mukaan, joka on maalattu sen julkisivuun, ja jossa nuo kolme strutsia tepastelee.  

Vanhan legendan mukaan tuolloin vuonna 1597 talon rakennuttajan ja omistajan Jan Fuxin (Fuchs) vaimo oli hieman kevytmielinen, ja halusi aina vaan uusia ja uusia lahjoja. Mikään ei tuntunut naiselle riittävän ja usein hän myös sai tahtonsa läpi.

Yksi hänen toiveistaan oli saada aito ja elävä strutsi itselleen, ja uuden talon pihalle tepastelemaan. 

Kun vaimo sai mieheltään lahjaksi yhden strutsin, halusi hän toisen ja tietysti sitten myös kolmannen.  Lopulta vaimonsa strutsihullutuksen uuvuttamana Jan Fux aloitti liiketoiminnan myymällä strutsinsulkia, joita tuntui kertyvän, esimerkiksi hattuihin ja koristeisiin.  

Näin talo sai nimekseen Kolmen Strutsin talo, ja tämä samainen kuva maalattiin talon seinään vuonna 1606; seuraavana vuonna isäntä itse kuoli.

Ovi, jonka yläpuolella strutsireliefi, toukokuu 2012

Talo vaurioitui pahoin ruotsalaishyökkäysten aikana vuonna 1648 ja se korjattiin sen jälkeen, ja rakennus sai vielä yhden kerroksen vuonna 1657. Talon etuoven vieressä on seinään upotettuna kaunis, tsekkiläisen pyhimyksen Jan Nepomukin patsas. Nepomuk hukkui Vltava-jokeen.

Talossa on ollut vuosisatojen aikana useita omistajia, mm. teurastaja on siinä asunut ja pitänyt liikettään. 

Vuonna 1714 talossa toimi Prahan ensimmäinen julkinen kahvila, jonka avasi armenialainen Deodatus Damascenus. 

Vuosien 1972-1976 välillä rakennus muutettiin hotelliksi, joka se on edelleen. Talon pohjakerroksessa toimii ravintola. Rakennus on ollut myynnissä aika ajoin, mutta sen viimeaikaista kohtaloa en tiedä. Hotelli- ja ravintolatoiminta on kyllä koko ajan käynnissä, joten pistäydypä paikassa vaikka olusella.

... ja hotelli on aika romanttinen: lähellä Kaarle-siltaa ja kaunista Kampa-saarta.

Hotellin eräs huone - kuva täältä

Hotellin ja ravintolan omat kotisivut löydät tästä linkistä: http://www.utripstrosu.cz/

Talon osoite: 

Dražického náměstí 76/12, Praha 1, Malá Strana (karttalinkki tässä)

Infot: turistika.cz, prostor.cz 

Lihavan Kauppiaan haamu & Tomášská - katu

Näin syksyn pimeisiin ja tuulisiin päiviin sopii kerrottavaksi enemmänkin Prahaan sijoittuvia legendoja ja taruja. Tässä jälleen yksi monista.

Mikäli kävelet öiseen aikaan Malá Stranan Tomášská-katua ja näet keskiaikaisesti puetun, vaeltavan haamun, joka näyttää hyvin lihavalta mieheltä, olet tavannut yhden Prahan legendoista.

Eläessään herra Kauppias oli hyvin ahmattimainen mies, joka söi ja söi sydämensä kyllyydestä, eikä siltikään tullut koskaan kylläiseksi. Tuona aikana hänen moni maanmiehistään kärsi nälkää ja eli köyhyydessä. Herra Kauppiaalla oli tarun mukaan niin suuri vatsa, että sellaista ei koskaan ennen oltu Böömissä nähty. 

Kauppias itse rakasti ruokaa. Hän ei välittänyt kullasta tai aarteista, koska ruoka oli hänen aarteensa ja kalleimpansa.

Ruokailijoita keskiajalla - kuva täältä

Eräänä päivänä herra Kauppias astui kantapaikkaansa, Valdštejnská Hospodaan eli Valdšteijnin Pubiin. Mies alkoi syödä. Kuului vain puuskutusta ja puhinaa kun hän vei eteensä tuotua ruokaa suuhunsa minkä ehti. Kerrotaan, että mies söi tuolloin kaksi paistettua hanhea ja yhden ison kalkkunan. Näiden lisäksi hän söi lukuisia knöödeleitä ja laski alas kurkustaan kaksikymmentä tuopillista olutta. Hänen vatsansa jylisi ja jytisi, murisi ja natisi.

Vihdoin kun herra Kauppias oli jo melkein lopettanut syömisensä,  astui pubiin sisään laiha, nälkäinen ja ontuva kerjäläinen. Kerjäläinen meni herra Kauppiaan luokse ja pyysi tätä antamaan jäljelle jääneen pienen palasen leipää itselleen. Lihava Kauppias alkoi nauraa jylisten ja torjui kerjäläisen pyynnön. Hän kieltäytyi jakamasta yhtään ruokaansa tämän kanssa ja ajoi kerjäläisen ulos.

Nälkäinen kerjäläinen toivoi pihalla kohtaloonsa alistettuna, että tuo pubissa istunut rasvapartainen, hänet torjunut lihava mies, räjähtäisi siitä ruoan määrästä, jonka tämä oli ahtanut itseensä sisään.

Ja niin vain kävi kerjäläisen toive toteen: iso ja lihava herra Kauppias otti pubissa sen viimeisen jäljelle jääneen palasen leipää, nielaisi sen vatsaansa ja ... räjähti niille sijoilleen.

Tämän vuoksi Malá Stranan kaduilla, ja varsinkin Valdštejnin pubin lähellä Tomášská -kadulla, voi nähdä Lihavan Kauppiaan kummituksen vaeltelevan, sillä hänen ylipainoinen sielunsa on jäänyt ruumiiseen loukkuun, eikä pääse tästä irti.

Jos tunnet sääliä miestä kohtaan, tarjoa ihmeessä tuolle miehelle palanen leipää; sitä hän on kai vailla ; )

Valdštejnská Hospoda - kuva täältä

Vaikka et aavetta näkisikään kannattaa Valdštejnská Hospodaan mennä pistäytymään, edes oluselle.

Osoite: Valdštejnská Hospoda, Tomášská 16, Praha 1 (karttalinkki tässä)

Info: Prague Stay