Kuvataiteilija Josef Lada

Josef Lada - kuva täältä

Josef Ladan piirtämät joulukortit kuuluvat perinteisenä osana tsekkiläisten jouluun. Parhaiten kai Lada tunnetaan Sotamies Svejk - kirjan kuvituksesta.

Ladan piirroskuva - täältä

Lada (17.12.1887 - 14.12.1957) oli tsekkiläinen taidemaalari ja kirjailija. Parhaiten hänet tunnetaan Jaroslav Hasekin romaanin Kunnon Sotamies Svejk-romaanin kuvituksesta. Hasek pyysi Ladaa kuvittamaan kirjoittamansa romaanin kannen vuonna 1921. Aivan ensimmäinen Svejk oli hieman pitempi ja ohuempi kuin mitä lopullinen piirroshahmo, joka muotoutui siksi kuin nyt on 1925 vuoteen mennessä.

Josef Lada piirsi elämänsä aikana yhteensä 600 Svejk-pilapiirrosta, joissa sotamies oli useimmiten humalassa. Josef Lada syntyi suutarin perheeseen Hrusicessa ja 14-vuotiaana meni Prahassa töihin. Lada rakasti piirtämistä ja maalaamista. Taidekouluja hän ei käynyt vaan oli itseoppinut sekä loi oman tyylinsä piirtää kuvituksia ja pilapiirroksia. Näitä ostettiinkin eri sanomalehtiin ja hän toimi myös kuvittajana.

Svejkin kuva - täältä

Myöhemmällä iälllään hän työsti mm. freskoja sekä suunnitteli näytelmiin ja elokuviin puvustuksia. Vuosien aikana hän loi sarjan maalauksia ja piirroksia, jotka kuvaavat perinteisiä tsekkiläisiä ammatteja.

Yhä edelleen hänen piirtämänsä kuvat elävät tsekkiläisperinteessä. Hänen pojanpoikansa toteaakin, että isoisän onnistui kuvissaan vangita jotain yleistä, mistä ihmiset pitävät ja jonka jokainen voi hyväksyä.

Tekstilähteet: Wikipedia ja Prague Radio.

Jaroslav Hašek (kirjailija) sekä Vojìn Švejk (sotamies)

Kun sotamies Švejk suoritti asevelvollisuuttaan ennen sotaa, hänet todettiin idioottina palveluskelvottomaksi. 

Sodan syttyessä hän sai heti käskyn astua palvelukseen, sillä sodassa tarvitaan ennen kaikkea idiootteja.

"Sodan ovat itse asiassa saaneet aikaan idiootit, ja ellei idiootteja tarvittaisi sodassa, olisi koko päämajan henkilökunta kotiutettava", Švejk itse sanoo.

Tekstiote: Henrik Tikkanen (1982) Idiootin tie kuolemattomuuteen.

Kuva 2: Švejkillä on ongelmia ylempien armeijaherrojen kanssa

"Suuri aika vaatii suuria ihmisiä", on teoksen aloituslause.

Kirjan päähenkilö, kunnon sotamies Josef Švejk, on prahalainen koirien kaupustelija, jonka liiketoimintaidea on myydä sekarotuisia piskejä rotukoirina. Hän on viisaasti tyhmä mies, joka joutuu puhumalla vaikeuksiin ja puhumalla selviytyy niistä.

Romaanin tapahtumat lähtevät käyntiin, kun istuessaan oluella Švejk kommentoi Sarajevossa tapahtunutta arkkiherttua Frans Ferdinadin murhaa. Tuo kipinä sytytti ensimmäisen maailmansodan. Švejk on sekoittavinaan surmatun kahteen muuhun Ferdinandiin, joista toinen joi hiusvettä ja toinen söi koirankakkaa. 

Salaisen poliisin virkailija passittaa Švejkin vankilaan, josta hän joutuu mieli- ja sotilassairaalaan ja sitten palvelijaksi juopolle sotilaspappi Katzille, joka häviää Švejkin korttipelissä yliluutnantti Lukašille. Yliluutnantti Lukáš on tšekkiläismielinen, sympaattinen upseeri ja parantumaton naistenmies. Švejkin kommellusten takia he joutuvat matkalle kohti rintamaa ja joukkoon liittyy mm. suursyömäri Baloun. 

Taisteluihin teoksessa ei milloinkaan ehditä. Siitä pitävät huolen byrokratia ja Švejk. Sen sijaan se on täynnä käsittämättömiä tilanteita ja ihmeellisiä henkilöhahmoja. Militarismille ja virkavaltaisuudelle nauretaan avoimesti. Militarismia pidetään teoksessa yleensäkin ihmisyyden vastaisena ilmiönä. Švejkin tavoitteena on vain selvitä hengissä, ja sodan jälkeen hän aikoo palata rauhassa prahalaiseen kantakapakkaansa U Kalichaan eli Pikariin.

Teos kuvaa kuitenkin johdonmukaisesti pieniä ihmisiä. Hašek piirtää kuvan Itävalta-Unkarin armeijasta, joka on täynnä inhimillisiä heikkouksia. Rivimiehiä kiinnostaa laiskottelu, kortin pelaaminen, juominen ja syöminen. Aliupseerit ovat yksinkertaisia ja raakoja, virkamiehet korruptoituneita, sotilaspapit juoppoja mässäilijöitä ja ylemmät upseerit simputtajia, kiipijöitä, seniilejä tai muuten hulluja. Toinen teoksessa vilahtava kenraali on kiinnostunut käymälöistä ja toista kiinnostaa lähinnä hirttotuomioiden jakaminen.

Kuva 3: Kirjailija Jaroslav Hašek

Jaroslav Hašek (30.4.1883 - 3.1.1923) syntyi Prahassa, joka kuului tuolloin Itävalta-Unkariin. Hänen isänsä Josef Hašek oli matematiikan opettaja ja äitinsä Kateřina ajan tavan mukaan kotirouva. Perheessä oli vielä nuorempi poika Bohuslav ja poikien orvoksi jäänyt serkkutyttö Maria. Perheen köyhyys pakotti muuttamaan usein ja Jaroslav Hašekilla oli lapsuudessaan yli kymmenen eri kotiosoitetta. Ehkäpä juuri jatkuva muuttaminen lapsuudessa sai Hašekin tuntemaan aikuisena kodittomuutta ja vaellushalua. Isä kuoli, kun poika oli kolmetoistavuotias ja äidin taloudelliset ongelmat pahenivat.

Täytettyään viisitoista vuotta Hašek jätti lukion ja ryhtyi opiskelemaan apteekkariksi. Kuitenkin hän lopulta valmistui kauppakoulusta ja oli hetken pankkivirkailijana. Hän toimi myös koirien kaupustelijana. Koirien kaupustelija on myös hänen mestariteoksensa sankarin, Švejkin ammatti. Enimmäkseen Hašek kuitenkin työskenteli vapaana kirjoittajana sekä toimittajana. Vuonna 1910 hän avioitui Jarmila Mayerován kanssa.

Avioliitosta tuli onneton, sillä Hašek ei saanut elämäänsä järjestykseen. Vuonna 1913 Jarmila Mayerová muutti takaisin vanhempiensa luokse. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914 Hašek liittyi armeijaan. Monet Švejkin henkilöhahmoista perustuvat hänen armeijassa tapaamisiinsa oikeisiin ihmisiin. Kovin kauan hän ei joutunut olemaan rintamalla, sillä joutui venäläisten sotavangiksi vuonna 1915. Sotavankeus oli Hašekille helpompaa kuin muille vangeille, sillä hän pääsi leirin kirjuriksi. Seuraavana vuonna hän pääsi pois leiriltä, sillä hän liittyi vastaperustettuun Tšekkilegioonaan propagandan kirjoittajaksi.

Vuosi 1917 oli Venäjällä vallankumousvuosi. Bolševikkikumouksen jälkeen Hašek muutti Moskovaan liittyäkseen Puna-armeijaan. Hänestä tuli Bulgaman kylän komentaja ja kuvailee tätä aikaa koottuihin teoksiinsa sisältyvässä novellissa. Hašekin omien sanojen mukaan juopunut eversti syytti asemalla häntä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Bolševikit ottivat syytökset todesta ja Hašekia uhkasi kuolemantuomio. Näiden tapahtumien johdosta Hašekin oli pakko paeta maasta. Näille tapahtumille ei kuitenkaan ole muuta lähdettä kuin Hašekin oma kertomus. Vaikka olikin yhä muodollisesti naimisissa Jarmila Mayerován kanssa, Hašek solmi uuden avioliiton.

Vuonna 1919 Hašek pääsi viimein palaamaan kotikaupunkiinsa Prahaan, joka oli nyt vastaperustetun Tšekkoslovakian tasavallan pääkaupunki. Elämä ei ollut helppoa, sillä sota-aikaisten tapahtumien vuoksi Hašekia pidettiin petturina. Lisäksi hän oli jo melko alkoholisoitunut. Hänellä oli vaikeuksia saada teoksiaan julkaistuksi ja hän ponnisteli saadakseen "Kunnon sotamies Švejkin" valmiiksi.

Prahasta Hašek muutti maaseudulle Lipniceen, missä vietti aikaansa viimeistellen romaaniaan. Hän sairasti tuberkuloosia ja oli vaarallisesti ylipainoinen ja hänen oli pakko sanella käsikirjoitus, sillä voimat eivät riittäneet kirjoittamiseen. Heikko terveys ja epäsäännöllinen elämä veivät Hašekin hautaan kesken luomiskauden.

Hašek ehti kuolla ennen Kunnon sotamies Švejkin valmistumista, mutta keskeneräinen kirja käännettiin yli kuudellekymmenelle kielelle ja siitä tuli välittömästi menestys. Pääteoksensa lisäksi Hašek ehti kirjoittaa noin 1 500 lyhyttä novellia. Luonteeltaan Hašek tunnettiin boheemina ja hauskana. Hän kuoli vain 39-vuotiaana tuberkuloosiin.

Hašek oli henkilö joka teki pilaa kaikesta, myös itsestään. Hän ei tyytynyt vain pilapuheisiin, vaan rakasti myös käytännön piloja. Kirjoittamista hän ei pitänyt taiteena, vaan työnä, joka pitää suorittaa ja kirjoitti spontaanisti. Elämäntyylinsä takia häntä pidettiin vastuuttomana, juoppona, rettelöitsijänä ja kulkurina. Tutkija Jindrich Chalupecký on epäillyt hänen poteneen maanis-depressiivistä mielialahäiriötä, mitä on tosin vaikea vahvistaa näin monen vuosikymmenen jälkeen.

Otsikko: Vojìn Švejk = Sotamies Svejk

Tekstiote: Wikipedia/Svejk, sekä Wikipedia/Jaroslav Hašek

Numeroidut kuvat netistä, muut omia: 

Kuva 1: http://www.blog2punt0.nl/uploaded_images/svejk-door-Joseph-Lada-751080.jpg

Kuva 2: http://uh.edu/engines/svejk.jpg

Kuva 3, kirjailija itse: http://www.svejkcentral.com/images/Jaroslav%20Hasek.jpg

Švejk ja viimeinen ateria

Švejkin kirjoittaminen oli mahdollista Tsekkoslovakian kaltaisessa maassa, kun taas esimerkiksi Suomessa se olisi ollut, jos ei nyt mahdotonta, niin paljon vaikeampaa joka tapauksessa.

Esimerkiksi meillä ei ole vielä kovin kummoista kapakkakulttuuria, joka on Švejkin pohjana. Olenkin joskus miettinyt, että synkkyys sotakirjoissamme voi johtua yksinkertaisesti siitä, että ne ovat joko pappien tai raittiusintoilijoiden kirjoittamia. Ja niin kuin me kaikki tiedämme, raittius tappaa kyllä hymyn tehokkaasti.

Sen sijaan Švejkissä kapakat saavat suorastaan ylimaallisia tehtäviä. Kapakoissa ihmiset viettävät aikaansa, niistä he myös lähtevät kuka minnekin: Švejk sotaan, kapakoitsija jopa linnaan asti. Häntä syytetään majesteettirikoksesta, hän on väittänyt kärpästen sontineen seinällä roikkuvaa keisaria nenälle.

Ja kapakasta lähtee Švejkin viimeiselle tuomiolle. Hasek parodioi mestarillisesti kuolemaantuomitun oikeutta valita mieleisensä viimeinen ateria. Tässä tapauksessa se on perin kostea.

Kohtaus päättyy siihen, että Švejk saattaa saattajiaan.

Tekstiote: Alpo Ruuth (1988) Švejk ja suomalaiset

Kuvat: Malá Strana