Tässäpä teille tulevaisuuteen kirjavinkki, mikäli olette kiinnostuneita historiasta. Kirja on saatavissa englanninkielisenä, mutta nyt myös maan omalla kielellä.
Poledne - kuva täältä |
Natalia Gorbanevskaya (synt. 1936 Moskovassa), venäläinen runoilija, kääntäjä ja
kansalaisoikeuksien aktivisti, vaaransi vuonna 1968 elämänsä
ilmaisemalla vastustavansa Neuvostoliiton johtamaa hyökkäystä
Tšekkoslovakiassa. Nyt hän on julkaissut kirjan tuon syksyn tapahtumista.
Kirja nimeltä Poledne (englanninkielinen versio Red Square at Noon) kuvastaa tapahtumia tuona ajanjaksona. Teos julkaistiin viimein tšekin kielisenä 25. elokuuta tänä vuonna,
vain neljä päivää "Prahan kevään" -vuosipäivän jälkeen.
Kun venäläiset panssarivaunut rullasivat läpi
Prahan 21.8.1968, samaan aikaan kahdeksan rohkeaa
venäläistä kokoontui Moskovan Punaiselle torille osoittaakseen protestia tuota hyökkäystä kohtaan. Heillä oli käsissään bannereita, joissa luki mm. "Näpit irti Tsekkoslovakiasta!".
Nämät kahdeksan henkilöä olivat akateemikko Konstantin Babitskin, opiskelija Tatiana Bayeva,
filosofi Larisa Bogoraz, runoilija Vadim Delone, työntekijä Vladimir Dremliuga, matemaatikko Pavel Litvinov, kriitikko Viktor
Faynberg ja Natalya Gorbanevskaya. Natalia itse oli silloin nuori kahden lapsen äiti, joka työnsi
vaunuissaan hänen 3 kuukauden ikäistä vauvaansa, ja heilutti samalla Tšekkoslovakian
lippua. Protesti oli lyhytaikainen, sillä äkkiä tori täyttyi salaisen poliisin siviilipukuisista miehistä, ja ryhmä hajoitettiin.
Kirjailija itse tänään - kuva täältä |
Kirjassaan Gorbanevskaya kertoo esimerkiksi, mitä venäläisryhmä ajoi takaa omalla protestillaan, ja mitä poliisi heille teki. Tšekin television haastattelussa viime viikolla Gorbanevskaya kertoi seuraavaa:
"Häpesin tuolloin maani puolesta. En koskaan ole kuitenkaan katunut ryhmämme päätöstä lähteä protestoimaan Prahaan kohdistunutta hyökkäystä vastaan. Viisi minuuttia vapauden puolesta Punaisella torilla, ja olimme valmiita lähtemään vuodeksi vankilaan. Se oli yhteinen tunne meille kaikille".
Natalia Gorbanevskaya käytti vapauttaan puhua niiden puolesta, jotka tuolloin joutuivat vankilaan sen vuoksi, että ajattelivat asioista toisin kuin hallitus. Hän halusi kertoa heidän tarinansa, ja alkoi kerätä kaikenlaista materiaalia aina haastatteluista lehtileikkeisiin, sukulaisten ja ystäviensä tuella. Kirja valmistui vähän ennen hänen omaa pidätystään joulukuussa 1969.
Natalia Gorbanevskaya tuomittiin, hänen todettiin olevan henkisesti sairas ja sijoitettiin psykiatriseen vankimielisairaalaan; ensin Moskovaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Kazaan.
Natalia Gorbanevskaya tuomittiin, hänen todettiin olevan henkisesti sairas ja sijoitettiin psykiatriseen vankimielisairaalaan; ensin Moskovaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Kazaan.
Sillä välin toinen rohkea nainen, nuori opiskelija Tšekkoslovakiasta auttoi salakuljettamaan kirjan käsikirjoituksen Prahaan. Nyt tuo rohkea opiskelija on itse toimittaja, Jana Klusáková, joka muistelee, kuinka hänen onnistui tehdä se:
"Olin pukeutunut valtavaan äitiyshameeseen, jossa oli suuret taskut. Olin laittanut mikrofilmin hameen taskuun, eikä sitä sieltä löydetty."
Prahasta kirja matkusti myös salaisesti Saksaan ja siellä dokumenttielokuvien tekijä Jan Spata nappasi kirjan käsiinsä. Vuonna 1972 Natalia Gorbanevskayan kirja julkaistiin ja kolme vuotta myöhemmin
hän muutti Pariisiin, jossa hän kirjoitti runoja ja artikkeleita, jotka
kertovat ihmisoikeustilanteesta entisessä Neuvostoliitossa.
Vuonna 2008 Natalia vieraili Prahassa osallistuakseen Prahan Writers Festivaliin, ja hänelle esitettiin Spiros Vergos palkintoa sananvapaudesta. Hänestä tuli myös läheinen ystävä Jana Klusákován kanssa, joka salakuljetti hänen kirjakäsikirjoituksensa Prahaan.
Nyt vihdoin tšekinkielinen versio Poledne on tullut ulos ja julkaistu 23 vuotta Samettivallankumouksen jälkeen, ja yli 40 vuotta Prahan kevään jälkeen.
Natalia Gorbanevskaya kertoi Tšekin televisiolle, että kirja on nyt täyttänyt tarkoituksensa:
"Tärkeintä on, että kirja saatiin Venäjältä Tšekkoslovakiaan vuonna 1969. Jana Klusaková salakuljetti sen ulos maasta mikrofilmille talletettuna. Oli erittäin tärkeää ihmisten saada tietää, että se mitä Neuvostoliittolaistet tuolloin tekivät, kaikki venäläiset eivät hyväksyneet tapahtunutta. Viesti saavutti Tšekkoslovakian ja se oli erittäin tärkeää. Tietenkin nyt on nuoria, jotka tietävät vähän noista päivistä, ja olen iloinen, että hekin voivat nyt lukea tämän ".
Info: Praha Radio
Kiitos vinkistä. Pitääpä hommata tuo kirja.
VastaaPoista