Lokakuulle sopiikin jälleen kerrottavaksi eräs Prahan kaupungissa elävä legenda, taru, jonka alkuperää ei kai kukaan pysty varmentamaan; mutta jostain tämäkin legenda on lähtenyt liikkeelle. Hauskaa näissä tarinoissa kuitenkin on, että kyseisiin taruihin liittyvät talot ja rakennukset ovat vielä tänäänkin ihan oikeasti paikoillaan (ainakin suurin osa niistä), kuten aiemmistakin tälle osa-alueelle "Legendat ja tarut" liittyvistä jutuistani olette saaneet huomata.
Tällä kertaa kerron tarinan "Kuoleman talosta", osoitetieto jälleen jutun lopussa.
 |
| Praha syyskuu 2012 |
Tämän kauniin Art Nouveau-tyylisen rakennuksen on joskus omistanut eräs rikas mies, porvariksi kutsuttu. Mies oli naimisissa vaimonsa kanssa useita vuosia, eikä lapsia millään kuulunut, vaikka kovasti niitä he halusivat ja asiaa yrittivät. Vihdoin viimein vuosien jälkeen vaimo tulikin raskaaksi ja hän synnytti pariskunnalle kauniin pienen pojan. Vanhemmat olivat haltioituneita, ihastuksissaan ja vilpittömästi sydämensä täydestä onnensa kukkuloilla. Tuota onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa.
Kun pieni pellavapäinen poika oli noin vuoden ikäinen, katosi hän yhtäkkiä oudosti. Kaikki rakennus ylhäältä alas, viistoon ja sivulle, tutkittiin; poikaa ei löydetty. Vintti ja kellari pengottiin, komerot ja muut piiloutumispaikat tutkittiin; ei mitään. Pojasta ei ollut jäänyt jäljelle edes hiuskiehkuraa.
Sisätiloista etsintää jatkettiin piha-alueella, kunnes seuraavana päivänä pariskunnan naapuri tuli kertomaan, että talon liepeillä oli pojan katoamisen aikaan nähty liikkuvan kaksi irtolaista. Toinen naapureista yhtyi tarinaan ja hänen tietonsa oli, että irtolaisista toinen olisi kantanut mukanaan kirkuvaa ja kiemurtelevaa lasta käsivarsillaan. Vuorokausi oli kuitenkin kulunut tuosta tapahtumasta, eikä kenelläkään ollut tiedonmurustakaan, minne tuo irtolaiskaksikko lapsen kanssa oli mennyt.
 |
| Praha syyskuu 2012 |
Vuodet vierivät ja pariskunta eleli surun murtamana kaksin, eikä heitä siunattu enemmillä lapsilla. Lopulta rikas mies kuoli ja vaimo jäi leskeksi elelemään suurta taloa yksin. Hän suri mennyttä lastaan ja miestään, tilanne alkoi käydä hänelle henkisesti ja fyysisesti raskaaksi. Leski ajatteli, että hän saisi taloon elämää, jos hän alkaisi vuokrata suuren talon huoneita ihmisille. Ja näin hän tekikin.
Eräänä päivänä talon oveen koputettiin ja oven takana seisoi nuori salskea mies, joka kyseli vapaata huonetta asuttavaksi. Jostain syystä nämät kaksi, leski ja nuori mies, alkoivat tulla oikein hyvin toimeen keskenään. Vihdoin myös lesken elämässä pilkahti valo, jonka tämä mukava nuori mies sai aikaan. Tunne oli molemminpuolinen ja viimein he huomasivatkin olevansa rakastuneita. Pariskuntaa ei vaivannut ikäero ja lopulta he menivät naimisiin. Pariskunta oli onnellinen.
 |
| Praha syyskuu 2012 |
Nuori mies oli kuitenkin harmissaan siitä, että ei pystynyt kertomaan paljon mitään menneisyydestään uudelle vaimolleen. Hän itsekin tiesi vain olevansa adoptoitu joiltain kiertolaispariskunnalta, jotka eivät häntä pystyneet pitämään. Asia alkoi yhä enemmän ja enemmän vaivata miestä nyt, kun hän itsekin oli perustamassa perhettä: kuka hän oikein oli ja mistä hän oli tullut? Eräänä päivänä hän hyvästeli vaimonsa ja lähti ottamaan selvää, löytäisikö hän tuon irtolaispariskunnan, joka hänet oli jättänyt adoptoitavaksi. Nämät olivat hänen oikeat vanhempansa mitä ilmeisemmin, ja hänen oli saatava tietää heistä enemmän.
Nuori mies etsi ja etsi koko kevään kaikki ne paikat, joissa irtolaiset ja kiertolaiset majailivat. Hän kyseli ihmisiltä ja aika kului. Kevät vaihtui kesään ja kesä syksyyn. Viimein tuli talvi. Erään irtolaisleirin myötä nuori mies viimein sai vinkin pariskunnasta, jotka mitä ilmeisemmin olisivat hänen vanhempansa. Mies etsi tuon pariskunnan käsiinsä, mutta nämä eivät olleet halukkaita puhumaan asiasta ollenkaan. Nuori mies oli neuvoton.
 |
| Praha syyskuu 2012 |
Sitten hänet pysäytti harmaahapsinen vanha irtolaisnainen, joka kertoi, että tuo pariskunta oli siepannut lapsen eli tämän kyseisen nuoren miehen eräästä varakkaasta talosta Prahan kaupungista. Ensin pariskunta oli ajatellut pyytävänsä lapsesta lunnaita, mutta kiinnijäämisen pelko ja vankilatuomio pelottivat lopulta pariskunnan luopumaan koko ajatuksesta, ja he lähtivät lapsi mukanaan kauas pois Prahan liepeiltä. Nuori mies kyseli vanhukselta, tiesikö hän missä tuo varakas talo sijaitsi tai pystyisikö hän sitä kuvailemaan? Kun vanhus alkoi kertoa talosta, nuoren miehen veri pysähtyi: talo oli sama, jossa hän nyt itse asui ja mikä pahinta: hän oli mennyt naimisiin oman äitinsä kanssa!
Nuori mies matkasi tiedon jälkeen takaisin Prahaan. Synkin mielin hän purki sydämensä vaimolleen ja kertoi, mitä oli saanut selville. Vaimo ei tiennyt olisiko pitänyt iloita poikansa paluuta hänen elämäänsä vaiko surra elämän ja kohtalon julmuutta.
Valitettavasti salaisuudet eivät aina pysy seinien sisällä, niin myös tämäkin tarina pääsi valloilleen Prahan kaupunkiin ja ihmiset levittivät sitä eteenpäin. Nuoren miehen ja tämän äidin (vaimon) tilanne alkoi olla hankala ja skandaalimainen.
Lopulta asia meni oikeuteen, jossa nuori mies tuomittiin kuolemaan. Rangaistus toimeenpantiin tämän samaisen rakennuksen edessä, Dlouhá kadulla, josta talo sai nimensä "Kuoleman talo".
 |
| Dvorak Sec Gallery - kuva täältä |
Myöhemmin eräs tuntematon taiteilija maalasi kuvan tapahtumasta talon seinustaan, ulko-oven päälle. Kuvassa on nuori mies polvillaan, hänen edessään pyöveli ja leikattu pää makaa maassa nuoren miehen vieressä. Itselläni ei ole tiedossa, onko tuo kuva enää olemassa, mutta pitänee käydä tutkimassa jollakin Prahan reissulla.
Rakennuksessa toimii tänään taidegalleria Dvorak Sec Gallery (kotisivut tässä). Ja kivenheiton päässä tästä onkin Kafkan patsas.
Dlouhá 5, Vanhakaupunki, Praha (karttalinkki tässä).
Tarina kirjasta: Jezkova, Alena (2006) 77 Prague Legends; suomennos bloggailijan.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti