Oikeusjuttu

Sotilas passissa Prahan linnan sisääntuloportilla

Eräänä talvisena aamupäivänä - ulkona putoili lunta hämärässä valossa - K. istui työhuoneessaan jo tavattoman väsyneenä huolimatta varhaisesta hetkestä. Suojautuakseen ainakin alemmilta virkailijoilta hän oli antanut palvelijalle määräyksen, että ketään heistä ei saanut päästää hänen puheilleen, koska hänellä oli tehtävänään muuan suurehko työ. Mutta sen sijaan että olisi tehnyt työtä hän kääntyili istuimellaan, siirteli hitaasti joitakin esineitä pöydällä, mutta jätti sitten huomaamattaan koko käsivartensa ojentuneena pöytälevylle ja istui vain liikkumatta pää painuksissa.

Hän ei enää voinut olla ajattelematta oikeusjuttuaan. Jo usesasti hän oli miettinyt, että olisi kenties hyvä laatia puolustuskirjelmä ja jättää se tuomioistuimelle.

- - - -

- "Herra prokuristi", sanoi tehtailija, "te kärsitte varmaan säästä? Näytätte tänään niin rasittuneelta".

- "Kyllä", sanoi herra K. ja tarttui kädellä ohimoonsa, "päänsärkyä, perhehuolia".

- "Aivan oikein", sanoi tehtailija, joka oli kiireinen ihminen eikä voinut kuunnella ketään rauhallisesti. "Jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan".

K. oli tahattomasti astahtanut ovea kohti, ikään kuin aikoisi saattaa tehtalijan ulos, mutta tämä sanoi:

- "Minulla olisi vielä pieni ilmoitus teille, herra prokuristi. Pelkään kovin, että minä juuri tänään ehkä vaivaan teitä sillä, mutta olen viime aikoina jo kahdesti käynyt luonanne ja kummallakin kerralla unohtanut sen. Mutta jos minä vieläkin lykkään asiaa, se menettää todennäköisesti merkityksensä. Tämä olisi kutenkin vahinko, sillä perimmältään minun ilmoitukseni ei ehkä sittenkään ole arvoton".

Ennen kuin K. ehti vastata, tehtailija astui aivan hänen lähelleen, naputti rystysellään kevyesti rintaansa ja sanoi hiljaa:

- "Teillä on meneillään oikeusjuttu, eikö niin?"

K. astui taaksepäin ja huudahti heti:

- "Tuon on sijaisjohtaja saanonut teille!"

- "Eihän toki", sanoi tehtailija, "mistäpä hän sen tietäisi?"

- "Entä te", kysyi K. jo paljon rauhallisemmin.

Tekstiote: Franz Kafka (alkup. julkaisu v.1925) Oikeusjuttu