Vilpittömät silmät

Čertovka, Pirunpuro, Malá Stranan Kampa-saarella ja vanha myllyratas

- Tämä herra on herra maisteri Krumlovský, virkkoi konduktöörinrouva korostaen selvästi sanaa maisteri.

Mies pölläytti savua.

- No sepä mukavaa. Hyvää naapuruutta, herra maisteri!

Ja mies ojensi minulle pulskan, pehmeän kätensä.

Puristin kättä, naapureiden kanssa on osattava tulla toimeen, ja sitä paitsi täällä on hyviä ihmisiä! Mies on tukeva, punakkakasvoinen, haaleansinisilmäinen, aivan kuin ne uisivat kyynelissä. Jälleen niin vilpittömät silmät! 

Mutta haaleiden silmien vilpittömyys voi johtua myös juopottelusta - olen ihmistuntija. 

Ja hänen ylähuulensa on paksu, kaikilla juopoilla on paksu ylähuuli.

Tekstiote: Jan Neruda (1877) Tyyppejä, teoksessa Prahalaistarinoita