Čertovka ja Rakastavaisten silta

"Prahan Venetsia", Pirunpuro talojen ympäröimänä

Romanttisella Kampan saarella on soikea keskusaukio, maalauksellisia taloja ja puisto, joka on kunnostettu vapaaseen englantilaiseen maisematyyliin. 

Malá Stranasta Kampan erottaa Certovka, Pirunpuro. Se on Vltava-joen sivuhaara. Pirunpuron sanotaan saaneen nimensä lähellä asuneelta pirullisen pahansisuiselta pyykkäriakalta. Taloryhmää, jonka läpi Pirunpuro virtaa, kutsutaan Prahan Venetsiaksi. Pirunpurossa pyörii myös vanha myllynratas.

Vanha myllyratas

Pirunpurosta löytyy pieni silta, joka yhdistää Kampa saaren Malá Stranaan, lähellä John Lennonin aukiota, osoite Velkopřevorské náměstí (Suurpriorin aukio).  

Sillan rautakaide on täynnä pieniä lukkoja ja siltaa kutsutaankin Rakastavaisten sillaksi. Rakastuneet parit käyvät yhdessä laittamassa rakkautensa merkiksi sillan rautakaiteeseen kiinni pienen lukon ja heittävät sitten lukon avaimen jokeen. Tämä "Rakkauden lukko" yhdistää heidät ikuisesti yhteen; tai ainakin sillä hetkellä. Lukkoja löytyy sillankaiteesta satoja ja näky on melko hauska.

Rakastavaisten lukkoja sillan kaiteeseen kiinnitettyinä

Kampa saari on paikallisten, ja miksei myös turistienkin, suosima päivä- ja iltakävelykohde varsinkin viikonloppuisin. Kesäisinä päivinä nurmikentällä ja puiston penkeillä istuvat ihmiset eväineen ja nauttivat koiriensa kanssa leppoisasta hetkestä kiireisen kaupungin keskellä. Saari on mitä ihastuttavin paikka paeta liikenteen meteliä kauniiseen keskiaikaiseen miljööseen, Vltava joen varrelle.

Tekstit: Omaa, sekä www.czechtourism.com ja Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha

Kuvat: Omat

Kirjailija Milan Kundera

Milan Kundera (s. 1. huhtikuuta 1929 Brno, Tšekkoslovakia) on yksi tunnetuimmista tšekkiläisistä kirjailijoista. Vuodesta 1981 hän on kuitenkin ollut Ranskan kansalainen ja 1990-luvun alusta lähtien hän on julkaissut teoksensa ranskaksi.

Milan Kundera - kuva täältä

Kunderan isä Ludvík Kundera oli kuuluisa pianisti, musiikkitieteilijä ja myöhemmin Brnon musiikkikorkeakoulun rehtori. Hän oli myös säveltäjä Leoš Janáčekin oppilas. Kundera osallistui monien muiden tšekkiläisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden tavoin Prahan kevääseen vuonna 1968. Hänen ensimmäinen romaaninsa oli Pila (Žert), joka tunnettiin Suomessa aiemmin nimellä Tšekkiläinen pila. Pila on satiirinen näkemys totalitaarisuuden ja kommunismin ajasta.

Neuvostoliittoon kohdistuneen kritiikin takia Kundera joutui nopeasti Neuvostoliiton miehityksen jälkeen mustalle listalle. Vuonna 1975 hän pakeni Ranskaan, jossa kirjoitti Naurun ja unohduksen kirjan (Kniha smíchu a zapomnění). Romaani kertoo tšekkiläisistä, jotka vastustavat Neuvostoliiton järjestelmää monin eri tavoin. Se on omalaatuinen yhdistelmä romaania, novellikokoelmaa ja tekijän mietiskelyä.

Vuonna 1984 Kundera julkaisi tunnetuimman romaaninsa, Olemisen sietämättömän keveyden (Nesnesitelná lehkost bytí). Teoksen päähenkilöinä on neljä tšekkiä, jotka yrittävät sopeutua yhdessäeloon ja neuvostovaltaan Prahan kevään jälkeen. Yhdysvaltalainen Philip Kaufmann ohjasi romaanista elokuvaversion vuonna 1988.

Vuonna 1990 ilmestynyt Kuolemattomuus (Nesmrtelnost) ja sitä seuraava teos Kiireettömyys (La lenteur), Kunderan ensimmäinen ranskankielinen romaani, ovat aiheeltaan yleismaailmallisempia kuin Kunderan aiemmat työt. Hän kritisoi teoksissa 1900-luvun lopun teennäistä, teknokraattista ja epäinhimillistä länsieurooppalaista elämäntapaa.

Kundera tunnetaan tyylistään yhdistää toisiinsa fiktiota ja filosofisia sivuhyppäyksiä. Saman tyylin kirjailijoita ovat muun muassa Alain de Botton ja Adam Thirlwell. Romaanien lisäksi Kundera on kirjoittanut näytelmiä, runoja ja esseitä. Hänen ensimmäinen teoksensa oli runokokoelma Člověk zahrada širá. Kundera sai Ranskan akatemian kriitikkopalkinnon vuonna 1987 esseekokoelmastaan Romaanin taide (L'Art du Roman).

Milan Kunderan omat kotisivut löytyvät täältä: http://www.kundera.de/english/

Tekstiote: Wikipedia/Milan Kundera

Václav Havel

Václav Havel (s. 5. lokakuuta 1936) on tšekkiläinen kirjailija. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen presidentti ja Tšekin tasavallan ensimmäinen.

Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 perhe joutui vaikeuksiin oltuaan rikkaita kapitalisteja, ja Havelin oli vaikea saada koulutusta peruskoulun jälkeen. Hän opiskeli iltakoulussa ja vähän aikaa Tšekin teknillisessä yliopistossa 1957. Asevelvollisuuden jälkeen (1957–1959) hän työskenteli näyttämöapulaisena Prahassa ja opiskeli draamaa kirjekurssilla. Hänen ensimmäinen esitetty näytelmänsä oli Puutarhakutsut (1963). Vuonna 1964 hän meni naimisiin Olga Splichalovan kanssa.

Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin ja hänestä tuli poliittisesti aktiivinen. Tämä kulminoitui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja kritisoi hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä. Julistuksen allekirjoittajien tueksi perustettiin epäoikeudenmukaisesti syytettyjen puolustusjärjestö (Výbor na obranu nespravedlivě stíhaných–VONS), joka julkisti tuomittujen kohtalot. Julistus kiersi Tšekkoslovakiaa samizdat-muodossa.

Lokakuussa 1979 poliittinen toiminta toi Havelille viiden vuoden vankeustuomio. Vuonna 1989 hän oli yksi samettivallankumouksen johtavia hahmoja. 29. joulukuuta 1989 liittokokous valitsi hänet presidentiksi.

Vapaissa vaaleissa 1990 Václav Havel säilytti paikkansa. Hän tuki voimakkaasti tšekkien ja slovakien liittoa, vaikka jännitystä olikin ilmassa. 3. heinäkuuta 1992 liittoparlamentti ei enää valinnut Havelia presidentiksi, vaikka hän olikin ainoa ehdokas, slovakkiedustajien puuttuvan tuen vuoksi. Slovakien julistauduttua itsenäiseksi, Havel erosi 20. heinäkuuta presidentin virasta.

Tšekin tasavallan luomisen jälkeen hän oli ehdokkaana 1993 vaaleissa ja voitti. Sairaudestaan ja kolmesta leikkauksesta huolimatta hänet valittiin uudelleen 1998. Tämän jälkeen hän jätti asemansa virkakauden päätyttyä 2. helmikuuta 2003. Seuraavaksi Tšekin presidentiksi valitiiin Václav Klaus, joka oli ollut yksi hänen merkittävimmistä poliittisista vastustajistaan.

Tekstiote: Wikipedia/Václav Havel
Kuva täältä: http://www.democracyandsecurity.org/foto/Foto1_Havel.jpg

Tsekkiä aloittelijoille, osa 2

Tässä opitaan tsekiksi: Moi, mitä kuuluu?

Restaurace Tlustá Myš

Restaurace Tlustá Myš, oven yläpuolen kyltti

Ravintola Tlustá Myš

Nimi suomeksi Ravintola Lihava Hiiri

Osoite: Všehrdova 19, Praha 1 - Malá Strana (pieni puoli)

Monet raitiovaunut kulkevat läheistä Ujezd-katua, joten jää pois Petrinin kukkulan läheisillä pysäkeillä, siitä on kävelymatka ravintolaan.

Hieman ehkä syrjäisellä pikkukadulla oleva kellariravintola, jossa edulliset ja hyvät tšekkiläiset ruoka-annokset. Täällä ollaan käyty miltei joka kerran kun Prahassa vieraillaan.

Ohessa ravintolan omat kotisivut, valitettavasti vain tšekinkielellä. Menu löytyy kohdasta "Jidelni listek": http://www.tlustamys.cz/

Ravintolasta löytyy ruokalista englanniksi.




Teksti: Omaa
Kuva: Oma

Jaroslav Hašek (kirjailija) sekä Vojìn Švejk (sotamies)

Kun sotamies Švejk suoritti asevelvollisuuttaan ennen sotaa, hänet todettiin idioottina palveluskelvottomaksi. 

Sodan syttyessä hän sai heti käskyn astua palvelukseen, sillä sodassa tarvitaan ennen kaikkea idiootteja.

"Sodan ovat itse asiassa saaneet aikaan idiootit, ja ellei idiootteja tarvittaisi sodassa, olisi koko päämajan henkilökunta kotiutettava", Švejk itse sanoo.

Tekstiote: Henrik Tikkanen (1982) Idiootin tie kuolemattomuuteen.

Kuva 2: Švejkillä on ongelmia ylempien armeijaherrojen kanssa

"Suuri aika vaatii suuria ihmisiä", on teoksen aloituslause.

Kirjan päähenkilö, kunnon sotamies Josef Švejk, on prahalainen koirien kaupustelija, jonka liiketoimintaidea on myydä sekarotuisia piskejä rotukoirina. Hän on viisaasti tyhmä mies, joka joutuu puhumalla vaikeuksiin ja puhumalla selviytyy niistä.

Romaanin tapahtumat lähtevät käyntiin, kun istuessaan oluella Švejk kommentoi Sarajevossa tapahtunutta arkkiherttua Frans Ferdinadin murhaa. Tuo kipinä sytytti ensimmäisen maailmansodan. Švejk on sekoittavinaan surmatun kahteen muuhun Ferdinandiin, joista toinen joi hiusvettä ja toinen söi koirankakkaa. 

Salaisen poliisin virkailija passittaa Švejkin vankilaan, josta hän joutuu mieli- ja sotilassairaalaan ja sitten palvelijaksi juopolle sotilaspappi Katzille, joka häviää Švejkin korttipelissä yliluutnantti Lukašille. Yliluutnantti Lukáš on tšekkiläismielinen, sympaattinen upseeri ja parantumaton naistenmies. Švejkin kommellusten takia he joutuvat matkalle kohti rintamaa ja joukkoon liittyy mm. suursyömäri Baloun. 

Taisteluihin teoksessa ei milloinkaan ehditä. Siitä pitävät huolen byrokratia ja Švejk. Sen sijaan se on täynnä käsittämättömiä tilanteita ja ihmeellisiä henkilöhahmoja. Militarismille ja virkavaltaisuudelle nauretaan avoimesti. Militarismia pidetään teoksessa yleensäkin ihmisyyden vastaisena ilmiönä. Švejkin tavoitteena on vain selvitä hengissä, ja sodan jälkeen hän aikoo palata rauhassa prahalaiseen kantakapakkaansa U Kalichaan eli Pikariin.

Teos kuvaa kuitenkin johdonmukaisesti pieniä ihmisiä. Hašek piirtää kuvan Itävalta-Unkarin armeijasta, joka on täynnä inhimillisiä heikkouksia. Rivimiehiä kiinnostaa laiskottelu, kortin pelaaminen, juominen ja syöminen. Aliupseerit ovat yksinkertaisia ja raakoja, virkamiehet korruptoituneita, sotilaspapit juoppoja mässäilijöitä ja ylemmät upseerit simputtajia, kiipijöitä, seniilejä tai muuten hulluja. Toinen teoksessa vilahtava kenraali on kiinnostunut käymälöistä ja toista kiinnostaa lähinnä hirttotuomioiden jakaminen.

Kuva 3: Kirjailija Jaroslav Hašek

Jaroslav Hašek (30.4.1883 - 3.1.1923) syntyi Prahassa, joka kuului tuolloin Itävalta-Unkariin. Hänen isänsä Josef Hašek oli matematiikan opettaja ja äitinsä Kateřina ajan tavan mukaan kotirouva. Perheessä oli vielä nuorempi poika Bohuslav ja poikien orvoksi jäänyt serkkutyttö Maria. Perheen köyhyys pakotti muuttamaan usein ja Jaroslav Hašekilla oli lapsuudessaan yli kymmenen eri kotiosoitetta. Ehkäpä juuri jatkuva muuttaminen lapsuudessa sai Hašekin tuntemaan aikuisena kodittomuutta ja vaellushalua. Isä kuoli, kun poika oli kolmetoistavuotias ja äidin taloudelliset ongelmat pahenivat.

Täytettyään viisitoista vuotta Hašek jätti lukion ja ryhtyi opiskelemaan apteekkariksi. Kuitenkin hän lopulta valmistui kauppakoulusta ja oli hetken pankkivirkailijana. Hän toimi myös koirien kaupustelijana. Koirien kaupustelija on myös hänen mestariteoksensa sankarin, Švejkin ammatti. Enimmäkseen Hašek kuitenkin työskenteli vapaana kirjoittajana sekä toimittajana. Vuonna 1910 hän avioitui Jarmila Mayerován kanssa.

Avioliitosta tuli onneton, sillä Hašek ei saanut elämäänsä järjestykseen. Vuonna 1913 Jarmila Mayerová muutti takaisin vanhempiensa luokse. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914 Hašek liittyi armeijaan. Monet Švejkin henkilöhahmoista perustuvat hänen armeijassa tapaamisiinsa oikeisiin ihmisiin. Kovin kauan hän ei joutunut olemaan rintamalla, sillä joutui venäläisten sotavangiksi vuonna 1915. Sotavankeus oli Hašekille helpompaa kuin muille vangeille, sillä hän pääsi leirin kirjuriksi. Seuraavana vuonna hän pääsi pois leiriltä, sillä hän liittyi vastaperustettuun Tšekkilegioonaan propagandan kirjoittajaksi.

Vuosi 1917 oli Venäjällä vallankumousvuosi. Bolševikkikumouksen jälkeen Hašek muutti Moskovaan liittyäkseen Puna-armeijaan. Hänestä tuli Bulgaman kylän komentaja ja kuvailee tätä aikaa koottuihin teoksiinsa sisältyvässä novellissa. Hašekin omien sanojen mukaan juopunut eversti syytti asemalla häntä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Bolševikit ottivat syytökset todesta ja Hašekia uhkasi kuolemantuomio. Näiden tapahtumien johdosta Hašekin oli pakko paeta maasta. Näille tapahtumille ei kuitenkaan ole muuta lähdettä kuin Hašekin oma kertomus. Vaikka olikin yhä muodollisesti naimisissa Jarmila Mayerován kanssa, Hašek solmi uuden avioliiton.

Vuonna 1919 Hašek pääsi viimein palaamaan kotikaupunkiinsa Prahaan, joka oli nyt vastaperustetun Tšekkoslovakian tasavallan pääkaupunki. Elämä ei ollut helppoa, sillä sota-aikaisten tapahtumien vuoksi Hašekia pidettiin petturina. Lisäksi hän oli jo melko alkoholisoitunut. Hänellä oli vaikeuksia saada teoksiaan julkaistuksi ja hän ponnisteli saadakseen "Kunnon sotamies Švejkin" valmiiksi.

Prahasta Hašek muutti maaseudulle Lipniceen, missä vietti aikaansa viimeistellen romaaniaan. Hän sairasti tuberkuloosia ja oli vaarallisesti ylipainoinen ja hänen oli pakko sanella käsikirjoitus, sillä voimat eivät riittäneet kirjoittamiseen. Heikko terveys ja epäsäännöllinen elämä veivät Hašekin hautaan kesken luomiskauden.

Hašek ehti kuolla ennen Kunnon sotamies Švejkin valmistumista, mutta keskeneräinen kirja käännettiin yli kuudellekymmenelle kielelle ja siitä tuli välittömästi menestys. Pääteoksensa lisäksi Hašek ehti kirjoittaa noin 1 500 lyhyttä novellia. Luonteeltaan Hašek tunnettiin boheemina ja hauskana. Hän kuoli vain 39-vuotiaana tuberkuloosiin.

Hašek oli henkilö joka teki pilaa kaikesta, myös itsestään. Hän ei tyytynyt vain pilapuheisiin, vaan rakasti myös käytännön piloja. Kirjoittamista hän ei pitänyt taiteena, vaan työnä, joka pitää suorittaa ja kirjoitti spontaanisti. Elämäntyylinsä takia häntä pidettiin vastuuttomana, juoppona, rettelöitsijänä ja kulkurina. Tutkija Jindrich Chalupecký on epäillyt hänen poteneen maanis-depressiivistä mielialahäiriötä, mitä on tosin vaikea vahvistaa näin monen vuosikymmenen jälkeen.

Otsikko: Vojìn Švejk = Sotamies Svejk

Tekstiote: Wikipedia/Svejk, sekä Wikipedia/Jaroslav Hašek

Numeroidut kuvat netistä, muut omia: 

Kuva 1: http://www.blog2punt0.nl/uploaded_images/svejk-door-Joseph-Lada-751080.jpg

Kuva 2: http://uh.edu/engines/svejk.jpg

Kuva 3, kirjailija itse: http://www.svejkcentral.com/images/Jaroslav%20Hasek.jpg

Prahan kosmopoliittinen aikakausi, Belle époque

Belle époque (n. vuodet 1890 - 1914) tuo useimmille mieleen romanttisen ja nostalgiaa täynnä olevan kuvan vauraasta, tyylikkäästä ja esteettisesti virittyneestä kauniista aikakaudesta. Jokainen aikakausi on enemmän kuin mielikuva siitä. Belle époquen voidaan väittää edustaneen myös kaikkea näennäistä, mutta aikakauden henki oli ainakin Prahassa avoin uusille parannuksille sekä rohkeille kokeiluille.

Josefov eli juutalaiskaupunginosaa

1800-luvun lopun tunnelmissa oli eteerisistä esteettisyyttä yhdistyneenä teollistuneen ajan toiminnallisuuteen ja uudistamishaluiseen rakennusvimmaan, josta hyvänä esimerkkinä Josefovin (juutalaiskaupunginosan) uudelleen rakentaminen. Aikakauden keskeinen piirre oli elämästä nauttiminen, mutta samalla ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt aikakausi merkitsi Itävallan teollistuneimmassa osassa teollisen tavaratuotannon rajua kasvua. Aateli ja porvaristo halusi eskapistisesti paeta perinteisestä, puritaanisesta elämäntavasta ja tuoda kauneutta ja mielihyvää kaikkeen, mikä näkyi niin matkailutottumusten muutoksessa kuin kahvilaelämän kukoistuksessakin.

Belle époque ei kuulunutkaan pelkästään ylhäiselle aatelille, vaan yhtä tyypillisiä aikakauden edustajia olivat teollisuusmiehet, uusrikkaat, korkeat virkamiehet, poliitikot, menestyneet taiteilijat ja muotisuuntauksiin yhä enemmän vaikuttaneet näyttelijät. Periaatteessa nämä kaikki ryhmät saattoivat viettää etuoikeutettua kansainvälistä elämää. Jälkinapoleaanisen ajan salamyhkäisyyttä ja liittosopimuksia suosineella ylimyssukujen valtakaudella tämä seurapiirien kerma kansoitti muun muassa Karlsbadin ja Marienbadin elegantteja kylpylöitä. Ajan elitististä tapakulttuuria kuvastavat ehkä parhaiten suosituiksi muodostuneet ylelliset hotellit ja matkustusvälineet.

Böömin ja Määrin vaurastunut porvaristo sai entistä enemmän vapaa aikaa ja osasi nauttia siitä. Kylpyläelämä, ravintolat, kahvilat ja bulevardipromenadit olivat vaurastuneiden kansalaisten suosiossa. Jos junat ja höyrylaivat olivat symboloineet edistystä 1800-luvun puolivälissä, niin 1900-luvun uusia, yleistyneitä teknologioita olivat raitiovaunut ja automobiilit, jotka lyhensivät välimatkoja kaupunkien sisällä. Myös pyöräily yleistyi.

Vaurastuminen, liikennenolosuhteiden ja yhteyksien paraneminen, vapaa ajan viettotapojen monipuolistuminen, teknologian ja tiedonsiirtojärjestelmien kehittyminen, naisten asemassa tapahtunut muutos, massakulttuuri, suurkulutus ja muodin ylikansalliset muodot ovat niitä muutosvoimia, jotka ovat sekä selittäviä tekijöitä että seurauksia ensimmäiseen maailmansotaan mennessä tapahtuneelle matkailuvallankumoukselle. Teknisen edistyksen ansiosta liikkumismahdollisuudet myös nopeutuivat belle époquen aikana huomattavasti.

Böömin kuuluisien kylpylöiden kosmopoliittiset asiakkaat hakivat ylevää seuraa hotellien salongeista ja kasinoiden pelipöytien ääreltä. Illallistaessaan hopeisilla atrimilla ylellisissä ravintoloissa maanomistajaylimystö tai teollisuusporvaristo kohtasi mahdollisesti saksalaisia teollisuusmiehiä, ranskalaisia aatelisia tai Venäjän hovin joutilaita edustajia. Venäläiset ja puolalaiset aristokraatit matkustivat mieluusti keskieurooppalaisiin kylpylöihin.

Arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, kirjallisuus, kuvataiteet, musiikkielämä, valokuvaus, muoti ja pian myös elokuva kukoistivat. Prahan ensimmäinen elävien kuvien teatteri avattiin Karlovan varrelle 1907. Näennäisen kauniin julkisivun takana oli kuitenkin poliittisia ja sotilaallisia skandaaleja sekä väärinkäytöksiä ja muita yhteiskunnallisia jännitteitä, jotka ytimöityivät mm. Prahassa tiedustelujohtajana toimineen eversti Alfred Redlin vakoilujupakassa 1913. Läheskään kaikille 1900-luvun vaihde ei todellakaan merkinnyt kultaista juhlintaa aamusta iltaan. Vauraus ei suinkaan jakaantunut tasaisesti ja vasemmisto vihasikin rahan valtaa samaistaen sen kärjistetysti myös juutalaisiin, alueen perinteisiin syntipukkeihin.

Polkuveneitä Vltavalla

Praha oli leimallisesti kosmopoliittinen kaupunki, mutta sielläkin poliittisesta apatiasta herännyt tšekkinationalismi kukoisti aiheuttaen kitkaa tšekkien, saksalaisten ja juutalaisten välille. Ei ihme jos saksaa äidinkielenään puhunut juutalaispoika Franz Kafka tunsi itsensä aika ajoin kotikaupungissaan ulkopuoliseksi. Saksalaistamisohjelman puitteissa Itävalta-Unkarin viranomaiset olivat jakaneet perinteisen Kaarlen yliopistonkin tšekkiläiseen ja saksalaiseen yliopistoon, joista jälkimmäinen nautti erityissuojelua. Monet merkkihenkilöt vaikuttivat saksalaisessa yliopistossa, sillä Albert Einstein opetti siellä fysiikkaa 1911-12 ja Kafka luki oikeustiedettä. Eurooppaa nähneen Einsteinin mielestä Praha oli Italian ja Sveitsin kaupunkeihin sekä Müncheniin verrattuna aivan omaa luokkaansa.

Muodin kulta-aika

Belle époque paperinukkeja

Belle époquen aikana meriromantiikka saavutti suuren suosion myös Itävalta-Unkarissa ja muotitietoiset vanhemmat pukivat lapsensa merihenkisiin vaatteisiin. Näyttävimpiä olivat luonnollisesti naisten puvut: aikakauden vaatteet kohottivat sopivasti naisen povea ja lantiota, korostivat harteita ja muutoinkin hoikensivat häntä. Vaikka muoti oli virallisesti puritaanisen viktoriaanista, niin käytännössä se ei tehnyt naisen vartaloa lainkaan vähemmän mielenkiintoiseksi. Sensuelleimmalla tavalla tämä ilmeni tšekkiläisessä julistetaiteessa.

1900 luvun alussa Prahan taidemaailman suhteet Ranskaan olivat voimistuneet. Valovoimaisimmaksi taiteilijaksi oli kohonnut art nouveau tyylisellä julistetaiteellaan maailmanlaajuista mainetta niittänyt Alfons Mucha. Muchan läpimurtotyö oli näyttelijätär Sarah Bernhardtia kuvaava lennokas dekoratiivinen juliste vuodelta 1894. Tämän jälkeen hänen tyylistään muodostui lyhyessä ajassa käsite. Alettiin puhua Mucha-tyylistä (La Mucha style). Yleiseurooppalaisia ja itämaisia vaikutteita sisältävistä teoksista muodostui suorastaan musiikillisen leijuvia ja kaarevalinjaisesti tyyliteltyjä.

Mucha yhdisteli rohkeasti värejä ja erilaisia tyylipiirteitä. Töissä on nähty niin pyhyyttä kuin maallisuuttakin. Hän osasi korostaa myös edistyksellisesti tyyliteltyjen kirjainten merkitystä, mikä oli viestien perille menon kannalta tärkeätä. Muotikuvamaisten julisteiden kauniista ja sensuelleista Mucha-naisista muodostui hänen tavaramerkkinsä. Ja samalla monien herrojen päiväunia ennen pin-up tyttöjen esiinmarssia. Ajan koristeaiheet eivät siis olleet aivan niin viattomia kuin miltä ne ehkä ensi silmäykseltä vaikuttivat.

Taiteilija Alfons Muchan eräs postikortti

Aikakausi edusti myös kaikkea näennäistä ja siinä olikin jotain hauraan illuusionomaista ja pettävää, ikään kuin käynnissä olisi ollut jokin näytelmä tai operetti ja todellinen elämä olisi ollut toisaalla. Kirjallisuuden teemana saattoi esiintyä rappio ja dekadenssi, mutta kuvataiteeseen nämä dualistisen yhteiskunnan varjopuolet eivät juuri yltäneet, eivätkä ainakaan matkailijoiden ulottuville. Postikorteista oli matkailun myötä tullut varsinainen muoti ilmiö ja kaupallinen tuote. Matkailijoille kaupitellut postikortit kuvasivatkin yleensä kauniita kaupunkeja, nähtävyyksiä ja lomanviettokeskuksia sekä vallan symboleita. Postikortista muodostui tehokas viestintäväline, joka palveli lähinnä vaurasta aatelia ja porvaristoa, jolle avautui mahdollisuus matkustaa.

Tekstilainaus kokonaisuudessaan: Janne Ahtola, Belle époque - Prahan kultainen aikakausi, joka löytyy netistä osoitteesta:

http://www.praha.fi/arkkitehtuuri_taide.htm

Kuva Belle  époque paperinukeista osoitteesta:

http://ecx.images-amazon.com/images/I/51SK88ZFFDL.jpg

Tsekkiä aloittelijoille, osa 1

Nyt  tsekkiä opettelemaan. Ensin: tsekkiläiset aakkoset ja niiden ääntäminen.

Týnin Mariankirkko ja Vanhankaupungin aukio

Taustalla ilta-auringon valaisema Týnin Mariankirkko

Vanhankaupungin aukio (Staroměstské náměstí) on historiallisen Prahan vanhin ja merkittävin aukio. Se muovautui 900-luvulta lähtien kauppapaikaksi Euroopan kauppareittien risteykseen. Aukion alueella sijaitsevat eräät tunnetuimmista Prahan arkkitehtonisista nähtävyyksistä, mm. raatihuone ja astronominen kello. Habsburgien hallituskautena torilla teloitettiin ihmisiä, mistä osoituksena ovat raatihuoneen edustan rappaukseen piirretyt ristit. Niitä on yhteensä 27 kappaletta. Katso Raatihuoneesta ja Astronomisesta kellosta tarkemmin täältä.

Yleisinä juhlapyhinä kuten pääsiäisenä tai joulunaikaan torilla on erilaisia myyntikojuja, joista ostaa voi käsityötuotteita sekä ruokaa ja juomaa.

Vanhan kaupungin torin vossikka

Vanhankaupungin aukiolla raatihuonetta vastapäätä sijaitsee Týnin kirkko. Kirkon rakennusvuodet olivat 1305 - 1457. Se oli hussilaisten pääkirkko ennen kuin katolilaiset omivat sen itselleen 30-vuotisessa sodassa. Opin vaihtaminen ei ollut aivan ongelmatonta. Jesuiitat, vastauskonpuhdistuksen kirkolliset kommandot, joutuivat sulattamaan kirkon kellot, koska ne olivat harhaoppien saastuttamat, ja valamaan uudestaan identtiset kopiot. Sulattamoon joutui myös kirkon julkisivua koristanut suuri, kultainen ehtoollismalja, hussilaisuuden symboli. Kullasta tehtiin valtava madonnapatsas, joka yhä kimaltelee auringonpiasteessa kirkon tornien välissä.

Iltavalaistu syksyinen Týnin Mariankirkko

Kirkko on sisältä goottilaisen ja barokin tyylien sekoitusta. Kirkon tornit ovat erikokoiset. Syynä on keskiaikainen outo tapa: suuremman urostornin piti suojella heiveröisempää naarastornia keskipäivän auringolta. Auringon laskiessa kirkon suippojen 80 metrin korkeuteen kohoavien tornien päissä kimaltelee kullatut pallot ja tähdet.

Tyko Brahe

Kirkossa on huomattava määrä säilyneitä hautoja. Kirkkoon on haudattu mm. astronomi Tyko Brahe (1546 - 1601). Brahe saapui Prahaan vuonna 1599 keisari Rudolf II:n kutsumana. Tähtitieteilijä sai keisarilta tähtitieteellisen palkan ja oman linnan asuttavakseen. Brahe vastasi Rudolf II:n avokätisyyteen ennustamalla keisarin kuolevan munkin surmaamana, minkä seurauksena jo muutenkin vainoharhainen Rudolf eristäytyi entistä enemmän muusta maailmasta.

Tähtitieteellisten kykyjensä lisäksi Brahe oli kuuluisa kullasta ja hopeasta tehdystä nenäproteesistaan. Tulisiseluinen astronomi oli menettänyt nenänsä opiskeluaikojensa kaksintaistelussa. Vastustaja oli väittänyt, ettei Brahe ymmärrä matematiikasta mitään.

Tynin kirkon piha on eräs Prahan historiallisesti arvokkaimmista osista. Se on tunnustettu kulttuurin, seuraelämän ja kaupan keskus. Ungelt sijaitsee Vanhankaupungin aukion välittömässä läheisyydessä, Týnin kirkon takapihalla. Keskiajalla paikalla oli aidattu kauppapiha ja tulliasema. Pihan yhteydessä oli kauppiaita varten sairaala ja kirkko (nykyisen Tynin kirkon paikalla) sekä majatalo ja talli. Kaupunkiin saapuneet kauppiaat möivät tavaransa torilla, yöpyivät sen majataloissa ja tuhlasivat voittonsa alueen kapakoissa.

Osoite: Sisäpiha Týnskálla, Týnin kirkon takana.

Jan Husin patsas vanhan kaupungin aukiolla

Aukion keskellä seisoo suurella jalustalla pronssinen Jan Husin patsas. Patsas on vuodelta 1915 ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Ladislav Saloun. Patsaan lähellä maassa kulkee metalliviivalla merkitty Prahan meridiaani. Se on samalla paikalla, johon aukiolla seisseen neitsyt Marian pylvään varjo osui keskipäivällä. Katoliset pystyttivät pylvään 30-vuotisen sodan päätteeksi vuonna 1649 julhistamaan vastauskonpuhdistuksen voittoa Böömissä. Tsekeille patsas oli karvaas muistutus Habsburgien vallasta, ja kun Tsekkoslovakia itsenäistyi 1918, veijarikirjailija Jaroslav Hasekin johtamat nuoret boheemit yllyttivät Prahan palomiehet kaatamaan patsaan. Prahan meridiaani jäi maailman ainoaksi varjoksi ilman kohdetta.

Tekstiotteet: Wikipedia, Antti Helin (2004) Mondo matkaopas Praha sekä http://www.czechtourism.com/

Kuvat: Omia, paitsi:

Tyko Brahen kuva netistä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2b/Tycho_Brahe.JPG/250px-Tycho_Brahe.JPG

Jan Husin patsaan kuva netistä: http://www.prague.net/gallery/old-town-square/images/dsc_60.jpg

Prahan meridiaanin kuva netistä: http://farm3.static.flickr.com/2447/3596604596_c79ef95a3f_o.jpg

Tšekkiläinen ruoka

Prahaan matkustavan kannattaa ehdottomasti kokeilla aitoa tshekkiläistä ruokaa. Parhaimpia ovat ruokapaikat, jotka sijaitsevat turistien täyttämien paikkojen ulkopuolella ja joissa ulko-oven avatessasi voit kuulla paikallisten puheensorinan, sekä nähdä ihmisten täyttämät pöydät. Silloin tiedät paikan olevan suosittu: jos se kelpaa paikallisille, ruoan täytyy olla hyvää, sekä edullista.

Prahassa on tottakai myös kansainväliseen keittiöön erikoistuneita ravintoloita, mutta jos haluaa maistella maan ruokaa, kannattaa pitäytyä perinteisissä. Tosin kiinalaiset ravintolat ovat varsin edullisia ja intialaistakin on kokeiltu. Pikaruokaketjuja löytyy kuten KFC, McDonald´s ja Subway. Kuitenkin parhaimmat ruokakokemukset me olemme saaneet tshekkiläistä ruokaa tarjoilevista ravintoloista. Siis:  maista ja kokeile!

Tässä jutussani kerron hyvin lyhyesti tshekkiläisestä ruoasta, olutta unohtamatta.

Suosittelen katsomaan läpi tuon sivun oikeassa reunassa olevan "Tunnisteet" ja sieltä "Ravintolat" ja "Olut"-sanan takaakin jotain löytyy. Näiden asiasanojen alta löytyvät meidän käymämme paikat, joissa ollaan oltu syömässä tai pistäydytty joko oluella ja viinillä, sekä kahviteltu.

Hyvää ruokamatkaa!

Periaatteessa perinteinen tshekkiläinen ruoka on kasvissyöjille painajaismaista, sillä ruoka on erittäin lihapitoista. Täällä pidetään rasvasta, kermasta ja aidosta voista. Liha on suussa sulavaa ja sitä tarjotaan useimmiten knöödelien kera, sekä ruoka kuitataan oluella. Tyypillistä ruokaa ovat siis naudanliha, possu, makkarat, kaali ja knöödelit. Olemme maistaneet myös kania ja strutsiakin, nekin ovat olleet hyviä. Maassa on erinomaisia omia huippuluokan tuotteita kuten riistaa, kalaa, lihaa ja sieniä. Myös vilja, palkokasvit ja perunat tuodaan ravintoloihin yleensä lähialueilta. Erilaiset kastikkeet ja keitot kuuluvat myös tshekkiläiseen keittiöön.

Mutta kun lomalle lähtee, kannattaa unohtaa kaikki terveysvaikutteinen ainakin hetkeksi, ja nauttia hyvän ruoan parissa istumisesta ja maistella kaikkea uutta.

Aito tshekkiläinen keittiö on hyvän ruoan ystäville miellyttävä tuttavuus. Maku on pehmeä, eikä liian mausteinen; suuhun sopiva. Lähialueiden kuten Unkarin, Itävallan ja Saksan, vaikutuksesta huolimatta, tshekkiläisen keittiön suurin inspiraation lähde ovat perinteiset tshekkiläiset reseptit. Hyvät raaka-aineet ovat vaikuttaneet herkullisten ja oivallisten ruokalajien syntyyn.

Tshekkiläisten ruokailutottumukset eivät juuri poikkea muiden eurooppalaisten ruokailutottumuksista. Päivään kuuluu kolme ateriaa: aamupala, lounas ja illallinen. Suurimmalle osalle tshekeistä päivän tärkein ateria on lounas. Nautittiinpa lounas sitten kotona tai ravintolassa, se koostuu useimmiten kolmesta osasta: alkukeitosta, pääateriasta ja jälkiruoasta. Keitto on aterian perusta, sanovat tshekkiläiset äidit lapsilleen.

Keitot
Kirkkaiden keittojen lisäksi tshekkiläiset kokit osaavat valmistaa loistavia suurustettuja keittoja, joiden pohjana voi olla liha, vihannekset tai palkokasvit. Näistä lähes pääruokaa muistuttavista keitoista kannattaa maistaa esimerkiksi meiramille tuoksuvaa perunakeittoa, koverretussa leivässä tarjottavaa gulassikeittoa tai naudan vatsan suikaleista tehtyä keittoa.

Liha
Naudanliha tarjoillaan tavallisesti erityyppisten kastikkeiden kanssa. Kastikkeet ovatkin yksi tshekkiläisen keittiön tunnusmerkeistä. Tarjolla on muun muassa tomaatti-, piparjuuri-, sieni- ja tillikasteikkeita. Kastike kuuluu ruokaan.

Ehkä kaikkein tunnusomaisin tshekkiläisen keittiön ruokalaji on possu ja ravintolassa se tarkoittaa sisäfilettä kermakastikkeessa. Todella maittavan sisäfileekastikkeen valmistaminen on kova pähkinä purtavaksi kokeneellekkin kokille. Tyypillistä tshekkiläistä ruokaa on lisäksi sianliha kera knöödelien ja hapankaalin, jonka päälle kaadetaan vielä lihan suolaista paistolientä. Savustettu liha tarjoillaan monesti kylmänä alkuruokana tai pääruokana perunaknöödeleiden ja kastikkeen kera.

Siipikarjasta tehdyt ruokalajit, kuten paistettu ankka tai hanhi, tarjoillaan myös kaalin kera. Broileria valmistetaan myös eri tavoilla ja hyvällä onnella ruokalistalta löytyy kania kermakastikkeessa tai valkosipulikania, jotka ovat todella kokeilemisen arvoisia. Peuraa löytyy myös jonkin verran, esimerkiksi peuragulassia.

Makkarat
Syödyt tshekkiläiset makkarat olemme todenneet hyviksi. Ne ovat itsetehtyjä ja maustettu erilaisin yrtein suussa sulavaksi. Moni tshekkiläinen ei osaisi kuvitellakaan ruokavaliotaan ilman makkaraa. Salami tai kinkku leivän tai sämpylän päällä on yksi vaihtoehto aamiaiseksi, välipalaksi tai kylmäksi illalliseksi.

Prahasta löydät kaduilta grillikioskeja, joissa myydään kuumaa makkaraa, erilaisia hot-dogeja, sekä olutta, viiniä ja virvoitusjuomia palan painikkeeksi. Makkaroiden lisukkeeksi on yleensä saatavilla paistettua sipulia, sinappia ja ketsuppia. Näitä grillikioskeja kannattaa kokeilla rohkeasti!

Kala

Kalan ystävistä saattaa tuntua siltä, että tshekkiläisellä ruokalistalla ei ole heille suuremmin tarjottavaa, mutta tarjolla on joukko herkkuja. Karppi kuuluu jouluun, mutta sitä pääsee maistamaan ympäri vuoden perineisessä muodossaan eli paistettuina fileinä. Hyvää on myös etikkaliemessä keitetty karppi. Makean veden kaloista makuelämyksiä tuottavat taimen, ankerias tai hauki.

Lisukkeet: perunat ja knöödelit
Peruna on juurtunut tshekkiläiseen keittiöön ja niiden valmistamiseksi on kehittynyt lukematon joukko reseptejä. Meidän suosikkimme on paistetulla sipulilla ja/tai pekoninpaloilla haudutetut kermaperunat. Myös perunasoseet ovat olleet hyviä ja maukkaita. Ranskalaisten perunoiden tai keitettyjen perunoiden sijaan kannattaa joskus valita lihan tai gulassin lisukkeeksi perunalettuja. Joissain ravintoloissa listalta löytyy ohuita rasvassa paistettuja perunasipsejä (näitä on maistettu ainakin ravintola U Postýssä).

Perinteisten hiivataikinasta valmistettujen knöödeleiden lisäksi voi nauttia lämpimistä keitetyistä, uunissa haudutetuista tai paistetuista kasviksista.

Katuruoka

Kuten edellä kävi ilmi, kaduilta löytyy makkara- ja hot dog -kojuja, joista voi ostaa pikkunälkään (tai isompaankin) nopeasti kulkureitin varrelta ruokaa mahan täytteeksi. Lisäksi ympäri vuoden on ainakin markkina-aikoina (joulu, uusivuosi, pääsiäinen ja syksy) kaduilla erillisiä grillauspisteitä, joissa ns. Prahan kinkku kääntyy aidon tulen päällä. Näitä kadulta saatavia liha-annoksia kannattaa käydä edes kerran maistamassa. Kertakäyttölautaselle laitettavaan annokseen tulee yleensä hiivaleipäsiivu mukaan ja sen hinta määräytyy siihen leikattavan lihan painosta. Mukaan saa kertakäyttöhaarukan ja -veitsen. Joskus lautaselle voidaan lusikoida myös pieni annos hapankaalia. Juomapuolta voi grillien läheisyydestä myös ostaa ja yleensä näillä kohdin on myös muutama pöytä, joiden päällä voi seisoen syödä ostamansa tuotteet; samoin roskikset löytyvät grillin vierestä.

Kaduilla näkyy ympäri vuoden Trdelnik-kojuja, joissa tehdään kanelipullakierrettä. Usein näitä pieniä kojuja näkee raitiovaunulinjojen suurimpien pysäkeiden reunalla, kuten Malóstranskalla. Muutaman kymmenen korunan hintaisen kierrepullan maku on hyvä ja lämpimänä, vastapaistettuna kierteestä otettuna erittäin hyvä!

Sitten oluesta muutama sananen:

Tshekkiläiset rakastavat olutta, mutta se on myös erittäin halpaa; monesti tuoppi olutta on halvempaa kuin lasi soodavettä tai kuppi kahvia. Olutta nautitaan myös lounaalla kesken työpäivän, jopa kaksikin tuoppia juovaa ei katsota pahalla - se kuuluu maan tapaan ja kulttuuriin. Parhaiten tunnetut olutmerkit ovat Pilsner Urquell, Budějovický Budvar, Gambrinus, Krušovice, Velkopopovický Kozel tai Staropramen. Yleensä tumma olut (cerne pivo) on makeaa kun taas vaalea olut (svetle pivo) hieman katkeran makuista. Yhtä kaikki: olut on pienpanimoiden ja pästoroimattomuuden vuoksi Tshekissä hyvää!

 

Muutama sana ravintolakäyttäytymisestä:

Skoolaamista näkee Prahassa usein ja nimen omaan oluttuopeilla tehtynä. Oikea tapa skoolata on katsoa vastapuolta silmiin ja sanoa: "Na zdravi", joka tarkoittaa "Terveydeksi". Ruokailutilanteessa ennen kuin ruokailu aloitetaan, sanotaan "Dobrou chut", joka tarkoittaa "Hyvää ruokahalua".

Tapoihin kuuluu myös, että mies menee ensin sisään ravintolaan, nainen seuraa perässä. Tämä siis eroaa esimerkiksi meidän kulttuuristamme, jossa nainen laitetaan menemään ensin "heikoille jäille", mies seuraa perässä. Tshekkiläisessä kulttuurissa ajatuksena on, että jos mies menee ensiksi sisään, niin naista ei jäädä tuijottamaan ja mies luo turvallisen reitin pöytään asti.

Tshekissä älä koskaan kaada edellisen tuopin olutpohjia uuteen pöydälle tuotuun tuoppiin.

Juomarahat ja tipit jätetään pöydälle laskun maksun yhteydessä; yleensä 10% laskun hinnasta. Joskus laskuun on merkitty, etteivät juomarahat sisälly laskuun.

Tupakointi suoritetaan ravintolan ulkopuolella, jos kyltit eivät toisin määrää. Vuodesta 2010 ravintoloiden on ilmoitettava erikseen, mikäli tupakointi on sisällä sallittua tai jos tupakoitsijoille löytyy erillinen tupakointitila.

Aamiainen matkailijalle löytyy usein omalta hotellilta, mutta aamukahvittelu kaupungin monista kahviloista on tietysti yksi matkaan kuuluvista kohokohdista. Monissa kahviloissa on lisäksi erillinen aamiaislista, josta löytyy niin englantilaista kuin ranskalaista aamupalaa. Pöydässä hyvän kupposen kera istuskellessa ja aamulla töihin, sekä kouluun menevien ihmisten katselussa on jotakin matkalijan hermoja lepuuttavaa; nyt saa itse vain nautiskella.

Lounastarjouksia kannattaa kaduilla keskipäivän aikaan tutkia. Lounasaika on yleensä klo 10:30 - 15:00. Halvimmat lounaat saa pubeista, mutta toisinaan kannattaa tarttua myös ns. paremman ravintolan lounastarjoukseen. Hintaan sisältyy yleensä alku- ja pääruoka tai vaihtoehtoisesti pää- ja jälkiruoka. Juomat laskutetaan erikseen.

Päivällisaika on klo 18:00 - 21:00, mutta moni ravintola tarjoilee myös myöhempään. Ravintolan ovelta kannattaa kurkata tieto (joka yleensä on merkittynä esillä olevaan menuuseen), milloin keittiö menee kiinni varsinkin, jos nälkä kurnii masussa klo 21:00 jälkeen.

Jos sinulla on käytössäsi huoneisto, jossa on pieni keittiötila tykötarpeineen, kannattaa esimerkiksi jonkin aamun aamupalatarvikkeet hakea lähimmästä supermarketista. Tshekissä ruoka on halvempaa kuin Suomessa ja muutamalla eurolla saat jo jääkaappiin täytettä. Oma aamiaisherkku-pullani (croissant täytettynä suklaamuruilla) maksaa kaupassa irtonaisena n. 8-10 korunaa (n. 20 centtiä), ja se on täyttävä. Katso myös ruokakaupan jugurtti- ja makkaraosasto, leipää tai sämpylöitä unohtamatta.

Jos tulee jotakin mieleen kysyttävää, laitahan viestiä alle : )

Prahan kaupungin historiasta

Vossikoita vanhan kaupungin torilla

 Praha on Tšekin pääkaupunki ja suurin kaupunki. Kaupungissa on noin 1,2 miljoonaa asukasta. Praha sijaitsee Vltavajoen (saks. Moldau) rannalla. Kaupungin hyvin säilynyt historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Prahan vanha suomenkielinen nimi on Praagi.

Praha perustettiin 800-luvun jälkipuolella ja siitä tuli pian Böömin kuninkaiden asuinpaikka. Vltavajoen varrella on ollut asutusta noin vuodesta 500 eaa., jolloin sinne asettui kelttiläisiä heimoja. Heidän jälkeensä alueelle tuli germaaneja ja sitten slaaveja. Noin vuonna 800 aluetta nousi hallitsemaan Přemyslidien suku, tarun mukaan prinsessa Libušen perustamana. He rakensivat alueelle kaksi linnoitusta: toisen nykyisen Prahan linnan kohdalle, toisen vähän matkan päähän Vyšehradiin. Näiden linnoitusten suojissa saattoivat saksalaiset ja juutalaiset kauppiaat ja käsityöläiset harjoittaa ammattiaan.

Vyšehradin kaupunginosaa ja prinsessa Libušen linna-aluetta

1300-luvulla kaupunki kukoisti erityisesti Kaarle IV:n hallintokaudella. Tämä kuningas asettui Prahaan ja ryhtyi tositoimiin tehdäkseen siitä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunkina Euroopan mahtavimman kaupungin. Hän rakennutti mm. Uudenkaupungin, Kaarlensillan ja Kaarlen yliopiston (Univerzita Karlova v Praze). Pian tämän jälkeen kaupunki kärsi kuitenkin kovin ja tuhoutui osittain hussilaissodassa, uskonpuhdistaja Jan Husin seuraajien ja katolisten ristiretkeläisten välisessä kiistassa. Hus oli tšekkiläinen pappi ja Prahan Kaarlen yliopiston rehtori 1400-luvun alussa. Hänet poltettiin roviolla vuonna 1415.

Neljä itsenäistä kaupunkia eli Hradčany, Malá Strana (Pieni puoli), Staré Město (Vanhakaupunki) ja Nové Město (Uusikaupunki) yhdistettiin yhdeksi Prahan kaupungiksi vuonna 1784. Myöhemmin siihen liitettiin Josefov (1850) ja Vyšehrad (1883), ja vuonna 1922 vielä 37 kuntaa, mikä nosti kaupungin väkimäärän 676 000:een. 1800-luku oli tšekkiläisten kansallisuusaatteen aikaa. Prahaa kunnostettiin, julkinen liikenne kehittyi ja kaupunki kasvoi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen muodostetun Tšekkoslovakian valtion pääkaupungiksi tuli itseoikeutetusti Praha. Saksa miehitti Tšekkoslovakian ennen toista maailmansotaa, ja Praha pysyi miehitettynä vuodet 1939-1945. Kaupunki säästyi kuitenkin pahoilta vaurioilta, vaikka siellä käytiin taisteluja. Suurimmat tappiot koki Prahan juutalaisyhteisö. Vuonna 1939 kaupungissa asui noin 120 000 juutalaista, joista kymmenet tuhannet kuolivat vainoissa.1500-luvun lopusta alkaen Prahan hallitsijoita olivat Habsburgit. He tukivat erityisesti taiteita ja toivat renessanssin aatteet kaupunkiin. Tällöin rakennettiin myös monet kaupungin palatseista ja kirkoista. Aika oli kuitenkin poliittisesti levotonta.

Hiljainen Uvoz-katu Malá Stranassa

Kolmikymmenvuotisessa sodassa paljon Prahaan kootuista taideaarteista ryöstettiin.Toisen maailmansodan jälkeen, kun Tšekki oli joutunut kommunistihallinnon alaisuuteen, Praha oli pääkaupunkina poliittisten tapahtumien keskipiste ja mm. vuoden 1968 kansannousun, Prahan kevään, näyttämö. Neuvostoliitto kukisti kapinalliset. Ns. samettivallankumous vuonna 1989 merkitsi sosialistisen kauden loppua. Presidentiksi valittiin Václav Havel, ja Prahasta tuli Tšekkoslovakian rauhanomaisen jakautumisen jälkeen Tšekin tasavallan pääkaupunki. Vapaissa vaaleissa 1990 Václav Havel säilytti paikkansa. Hän tuki voimakkaasti tšekkien ja slovakien liittoa, vaikka jännitystä olikin ilmassa.

3. heinäkuuta 1992 liittoparlamentti ei enää valinnut Havelia presidentiksi, vaikka hän olikin ainoa ehdokas, slovakkiedustajien puuttuvan tuen vuoksi. Slovakien julistauduttua itsenäiseksi, Havel erosi 20. heinäkuuta presidentin virasta. Tšekin tasavallan luomisen jälkeen hän oli ehdokkaana 1993 vaaleissa ja voitti. Sairaudestaan ja kolmesta leikkauksesta huolimatta hänet valittiin uudelleen 1998. Tämän jälkeen hän jätti asemansa virkakauden päätyttyä 2. helmikuuta 2003. Seuraavaksi Tšekin presidentiksi valitiiin Václav Klaus, joka oli ollut yksi hänen merkittävimmistä poliittisista vastustajistaan.

Raitiovaunu Malostranskalla

Tšekeistä yli kymmenesosa, noin 1,2 miljoonaa (2008), asuu pääkaupungissa Prahassa, lähinnä kantakaupungin ulkopuolisissa lähiöissä. Historiallisessa keskustassa asuu noin 40 000 ihmistä. Prahassa on noin 20 000 työtöntä, mikä on 3,4% kaupungin väestöstä

Tekstiote: Wikipedia/Praha
Kuvat: Omat

Kirjailija Bohumil Hrabal

Bohumil Hrabal (28.3.1914 – 3.2.1997) oli 1900-luvun merkittävimpiä ja suosituimpia tšekkiläisiä kirjailijoita. Hrabalin teokset ja verevä, erikoislaatuinen tyyli ovat vaikuttaneet kirjallisuuteen 1960-luvulta lähtien myös kansainvälisesti kymmenille kielille tehtyjen käännösten ansiosta. Suomeksi on julkaistu toistaiseksi (2008) kolme Hrabalin teosta.

Bohumil Hrabal syntyi Brnossa aviottomana lapsena eikä hänen biologista isäänsä tiedetä. Hänen äitinsä meni 1920 naimisiin Polnán panimon kirjanpitäjän František Hrabalin kanssa, joka otti Bohumilin pojakseen. Perhe muutti Elben (tšekiksi Labe) varrella sijaitsevan Nymburkin panimoon, jonka johtajana František Hrabal toimi. Bohumil vietti suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Nymburkissa, ja tämä aika näkyy monissa hänen teoksissaan, kuten ns. Pikkukaupunki veden äärellä -trilogiassa (Městečko u vody, julk. 1976-1981, ei suomennettu).

Hrabal ei ollut erityisen hyvä koulussa. Häntä kiinnostivat enemmän panimon värikäs elämänmeno ja erityisesti isäpuolensa veljen Josefin eli Pepin-sedän edesottamukset. Pepin-setä oli "tullut kylään ja jäänyt loppuelämäkseen", ja hänen puheensa ehtymätön vuo vaikutti Hrabalin myöhempään kirjalliseen tyyliin. Tällaiselle puheelle Hrabal loi sittemmin oman verbinkin tšekin kieleen, pábit, substantiivi pábění. Esimerkki Pepin-sedän tavasta suoltaa monologia loputtomiin on jalostettu kirjalliseen muotoon teoksessa Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille (Taneční hodiny pro starší a pokročilé, 1964, suomentanut saksasta Aarno Peromies 1966).

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1935 Hrabal aloitti opinnot Prahan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta kävi myös kirjallisuushistorian, taiteen ja filosofian luennoilla. Saksan miehitettyä maan 1939 korkeakoulutus lakkautettiin ja Hrabal valmistui vasta 1946. Toisen maailmansodan aikana Hrabal työskenteli mm. Kostomlatyn rautatieasemalla, mikä heijastui muiden elämänvaiheiden tavoin hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Jiří Menzel ohjasi Hrabalin lyhytromaanista Ostře sledované vlaky, 1964, samannimisen elokuvan (suom. Tarkoin vartioidut junat), 1966, joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin 1967.

Sodan jälkeen Hrabal työskenteli vakuutusmyyjänä, kauppamatkustajana ja teräsvalimolla (vuodesta 1949), missä tapahtuneen vakavan onnettomuuden jälkeen hän toimi jätepaperin pakkaajana 1954-1959. Tätä aikaa hän työsti mm. yhdessä kuuluisimmista romaaneistaan Liian meluisa yksinäisyys (Příliš hlučná samota, 1976, suom. Eero Balk 2008).

Ammattikirjailijaksi Hrabal ryhtyi 1963 luopuessaan kulissimiehen töistä. Omaleimaisen kielensä ja elinvoimaisten tarinoidensa ansiosta Hrabalista tuli nopeasti Tšekkoslovakian suosituin nykykirjailija 1960-luvun loppupuolen vapautuvassa kulttuuri-ilmapiirissä. Prahan kevään päätyttyä neuvostomiehitykseen 1968 Hrabalin asema heikkeni eikä hänen teoksiaan julkaistu vuosiin kotimaassa, vaan ainoastaan samizdat-painoksina ja ulkomailla. Vasta kun hän oli julkaissut itsekriittisen tekstin Tvorba-lehdessä 1975, hänen teoksiaan alettiin jälleen julkaista Tšekkoslovakiassa. Sensuuri kuitenkin vaati monesti muutoksia teksteihin. 1980-luvulla Hrabal joutui jälleen kahnauksiin sensuurin kanssa julkaistuaan uudelleen luvatta romaanin Tarjoilin Englannin kuninkaalle (Obsluhoval jsem anglického krále, 1971, suom. Hannu Ylilehto 1991). Vasta sosialismin romahdettua Itä- ja Keski-Euroopassa voitiin Hrabalin koottujen teosten (19 osaa, 1991-1997) julkaiseminen aloittaa. Kootuissa teoksissa on kirjailijan avustuksella huomioitu myös se, että sensuurin vuoksi hänen teoksistaan oli monesti julkaistu eri aikoina ja eri maissa toisistaan poikkeavia versioita.

Bohumil Hrabal kuoli 3.2.1997 pudottuaan prahalaisen sairaalan kuudennen kerroksen ikkunasta. Lopullista varmuutta siitä, oliko kyseessä pulujen ruokinnan yhteydessä tapahtunut onnettomuus vai itsemurha, ei ole saatu. Monet kohdat Hrabalin tuotannossa viittaavat joka tapauksessa siihen, ettei tällaisen itsemurhan ajatus ollut hänelle vieras. Myös iäkästä kirjailijaa piinanneet vaivaisuus ja Pipsi-vaimon kuoleman jälkeinen alakulo sekä mahdollinen yhteys Prahan defenestraatioihin tukevat itsemurhateoriaa. Hrabal haudattiin perhehautaan Hradištko u Sadskéssa.

Tekstiote: Wikipedia/Bohumil Hrabal
Kuvat netistä:
http://www.dobre-knihy.cz/images_obsah/sp1264428098hrabal.jpg
http://img.radio.cz/pictures/spisovatele/hrabal_bohumil10x.jpg

Restaurace U Pošty

Mm. tšekkiläisten ravintoloiden nimien edessä oleva U-liite tarkoittaa "jossain sisässä" eli -ssa/-ssä -päätettä. Tämä ravintola U Pošty on suomeksi siis Postissa. Sinne siis : )


Ravintola U Pošty

Osoite: (Vinhohradyn kaupunginosassa) Moravská 10, Praha 2. 

Metrolla (vihreä linja): jää pois Namesti Miru-pysäkillä, jatka kävellen Korunni-katua, käänny Budecskalle ja siitä Moravskalle.

Raitiovaunulla: ota vaunu nro 22, jää pois Francouzská-kadun pysäkillä, kävele Budecskalle ja siitä edelleen Moravskalle.

Tšekkiläistä pubiruokaa. Paikallisten suosiossa, joten paras aika syömiseen rauhallisessa ilmapiirissä n. klo 15-17 välillä.

Koska ollaan usein majoituttu Hotel Sibeliukseen, joka on miltei kulman takana, tässä paikassa ollaan käyty syömässä muutamaan otteeseen. Iltaisin on tupaten täynnä paikallisia. Ruoka on hyvää ja edullista. Mukavan välitön tunnelma.

Ravintolan kotisivut löydät täältä, samoin menun: http://www.uposty.cz/

Hinnat siis korunoissa, ei euroissa : )

Teksti: Omaa

Kuvat täältä:

http://www.uposty.cz/img/posta.gif

http://img1.eu.nelso.com/2009-09-22_12-06-58/DSCN8500_2009-09-22_13-09-42_160x120.JPG