Prague Radion toimittaja Sarah Borufka on haastatellut muutamaa pariskuntaa, joista toinen on tsekkiläinen ja toinen ulkomaalainen. Haastattelun aiheena on ollut, miten kahden erilaisesta kulttuurista ja maasta tulevien ihmisten yhteiselo on onnistunut tai mikä on hiertänyt suhteessa.
Ohessa jutun vapaa suomennos ja lopuksi linkki alkuperäiseen artikkeliin.
 |
| Kuva John Lennon -seinältä, syyskuu 2011 |
Viimeisten 20 vuoden aikana Praha on houkutellut ihmisiä muualta maailmasta töihin ja monet heistä ovatkin asettuneet kaupunkiin pysyvästi. Tšekin pääkaupungin kasvava kansainvälistyminen luo samalla suhteita paikallisen väestön ja ulkomailta tulleiden ihmisten välille. Myös samalla parisuhteet eri kulttuureista tulleiden kanssa ovat yleistyneet.
Bethany Adams ja Tomáš Dočkal ovat asuneet yhdessä Prahassa lähes neljä vuotta. Bethany on kotoisin Idahosta, Yhdysvalloista, ja Tomáš on kasvanut Tšekin pääkaupungissa Prahassa. Miten Tomas ja Bethany tapasivat ensimmäisen kerran?
"Tapasimme, koska työskentelin hänen sisarensa kanssa samassa koulussa. Opetin siellä englannin kieltä ja draamaa. Hänen sisarensa esitteli meidät eräänä päivänä ja siitä se sitten lähti", Bethany kertoo.
Tapaamisen alkuvaiheessa Bethany oli asunut Tšekeissä kahdeksan kuukautta, ja hän muutti Tomášin luokse asumaan melko nopeasti; vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Heille molemmille tämä on ollut ensimmäinen suhde jonkun eri kansallisuudesta tulleen kanssa. Tomáš sanoo, että hän oli tavannut ulkomaalaisia Prahassa jo ennen Bethanya, ja on aina ollut kiinnostunut olla vuorovaikutuksessa näiden kanssa.
"Kun olin teini-ikäinen, olin jo silloin tekemisissä Prahassa ulkomaalaisten kanssa. Se oli todella coolia ja mielenkiintoista tarkastella ihmisiä, jotka olivat tulleet katsomaan Prahaa ympäri maailman. Žižkovissa sijaitsi tuolloin hostelli, lähellä lukiotani, ja kävimme siellä nurkilla hengailemassa usein koulun jälkeen", Tomáš kertoo.
 |
| Prahan siltoja, syyskuu 2011 |
Michala Škrábová on koulutukseltaan psykologi ja kirjoittaa väitöskirjaansa kulttuurienvälisestä viestinnästä. Hän kertoi, että esimerkiksi maahanmuuton lisääntyminen Tšekkiin on viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana kasvattanut parisuhteiden määrää paikallisten ja ulkomaalaisten kesken.
"Etsin joitakin tietoja Tšekin tilastotoimistolta, ja vuodesta 1995 vuoteen 2000 oli vain yksi prosentti kulttuurien välisiä avioliittoja. Mutta nyt luvut ovat tuosta kasvaneet avioliittojen suhteen noin 3-4 prosenttia. Rajat ovat auki ja yhä useammat kansainväliset yritykset siirtävät muun muassa Prahaan toimipisteitään. Mielestäni tämä on ehdottomasti ilmiö, joka on tullut jäädäkseen", Škrábová pohtii.
Tietenkin yhä useammat tšekeistä myös joko opiskelevat tai työskentelevät ulkomailla.
Rozálie Kohoutková, nuori ohjaaja, joka parhaillaan viimeistelee väitöskirjaansa elokuva-alalta, tapasi ranskalaisen poikaystävänsä Antonien kun hän oli Pariisissa harjoittelemassa. Nyt he elävät Prahassa yhdessä. Rozálie kertoo heidän kahden eri kulttuurista tulleen yhteiselosta näin:
"Jo nyt olemme joutuneet kohtaamaan joitakin pikku ongelmia. Esimerkiksi, että Tšekin ihmiset eivät juo viiniä samoin kuin ranskalaiset; meillä on olut. Samoin emme todellakaan juo näitä pienen pieniä kahveja aamulla; tapa, joka Ranskassa on todella yleinen. Ranskassa kun olet matkalla töihin, pysähdyt kahvilaan ja nautit siellä pienen kahvin. Näin ei toimita tässä maassa. Joten nyt olen yrittänyt löytää paikkaa, joka olisi avoinna heti aamulla aikaisin ja jossa olisi hyvää kahvia, jotta Antonie voisi mennä aamuisin töihin mennessään tuollaisen kahvilan kautta ja nauttia kahvikupillisen siellä", Rozálie kertoo huvittuneena.
 |
| Rakkauden lukkoja sillalla, joulukuu 2010 |
Michala Škráboválla on myös ollut romanttinen suhde Italiaan viimeiset yhdeksän kuukautta oman seurustelusuhteensa myötä. Miten Tšekin ja Italian kulttuurit eroavat toisistaan?
"Tšekin ihmiset eivät todellakaan pidä ruokailua kulttuurina tai he eivät iltaisin syö yhdessä miltei koko suvun voimin. Me olemme tottuneet vain syömään jotakin, joka täyttää meidän vatsamme, mutta emme ole tottuneet nauttimaan tästä prosessista samalla tapaa kuten Italiassa tai Espanjassa tehdään. Näistä maista tulleet ihmiset taitavat juuri kaikkein eniten kaivata juuri ruokaan ja ruokailuun liittyvää kulttuuria", Škrábová naurahtaa.
"Olen itse erittäin huono kokki rehellisesti sanottuna. Nyt seurusteltuani italialaisen miehen kanssa olen saanut kertakaikkiaan nauttia siitä, että itselläni on erittäin hyvä kokki kotona", hän jatkaa.
Sen lisäksi kuin vain arjen näkökohtiin, kuten syömisiin tai juomisiin vertailtaessa, pariskunnat kohtaavat myös vaikeampia haasteita varsinkin, jos suhteesta tuleekin kestävä ja pitkä.
"Uskon, että suhteen alussa eri kulttuurit tuovat suhteeseen enemmän positiivista energiaa varsinkin ihmisille, jotka haluavat kokea uusia asioita ja saada tietää jotain uutta heille vieraasta kulttuurista. Mutta kun menemme syvemmälle suhteeseen, kommunikoinnista tulee todella tärkeää ja jos se ei toimi eli yhteistä kieltä ei ole, tästä voi tulla ongelmia. Tarkoitan tällä sitä, että et ymmärrä rakkaimpasi sanomien sanojen pieniä vivahteita vaikkapa äänenpainossa, huumori saattaa olla erilaista tai hän voi käyttäytyä eri tilanteissa eri tavoin kuin sinua on omassa kulttuurissasi opetettu", Škrábová kertoo.
 |
| Vanhankaupungin aukio, syyskuu 2011 |
Kielimuurista saattaa siis tulla pariskunnille ajan myötä kynnyskysymys. Miten Yhdysvalloista kotoisin oleva Bethany ja tsekkiläinen Tomáš ovat kokeneet kielimuurin: onko se vaikeuttanut heidän tapaansa kommunikoida oikein?
"Kieli oli kynnyskysymys ja on edelleen, mutta nyt, kun osaan itsekin puhua englantia paremmin, asiat tulevat myös ymmärretyksi paremmin. Joskus saamme toistaa joitakin lauseita muutamaan kertaan, ennen kuin toinen käsittää sen kunnolla. Mutta jos suhde tästä kärsii ja katkeaa, mielestäni se lopullinen syy on ollut jossain muualla kuin yhteisessä kielessämme", tsekkiläinen Tomáš pohtii.
Pari puhuu siis englantia suurimman osan ajasta, mutta Bethany nauttii myös tsekin kielen harjoittelusta varsinkin Tomášin perheen avulla, joiden hän sanoo olevan hyvin kärsivällisiä hänen kanssaan.
 |
| Praha ja ohikiitävä raitiovaunu, syyskuu 2011 |
Entäpä sitten romantiikka parisuhteessa, onko kulttuureissa erilaisuuksia sen suhteen?
"Luulen, että amerikkalaisilla ja Tšekin ihmisillä on täysin erilainen käsitys siitä, mikä on romanttista, miten olla romanttinen tai kuinka romanttinen sinun pitäisi olla? Uskon, että tässä on ero", Bethany kertoo.
Tomáš nyökkäilee ja vastaa: "Kyllä, olen samaa mieltä. Sinun tarvitsee vain katsoa elokuvia ja niiden tekstikäännöksiä. Amerikkalaisissa elokuvissa ihmiset sanovat "Rakastan sinua" koko ajan, ja Tšekin käännös on: "Mam te rad," eli minä pidän sinusta. Joten jo tästä voit nähdä, että olemme erilaisia, pidämme tunteemme enemmän itsellämme ja sisällämme, ja jos sanomme "rakastan sinua", se sanotaan hyvin harvoin. "
 |
| Nukkekauppias torilla, syyskuu 2011 |
"Altistuminen eri kulttuureiden vaikutuksille voi samalla myös opettaa ihmisiä", sanoo tsekkiläinen Rozálie Kohoutková. Vietettyään paljon aikaa Pariisissa, hän on yhdistänyt joitakin pariisilaisia tottumuksia omaan jokapäiväiseen elämäänsä Prahassa.
"Se on niin normaalia Pariisissa, että kun heräät ja menet ostamaan leipää niin juttelet niitä näitä kauppiaalle. Prahassahan ei näin tapana ole, olemme tässä suhteessa hieman pidättyväisiä. Joten siis nykyään aina kun käyn asuntoni viereisessä pikkukaupassa, yritän jutella jotain pientä kauppiaalle tai tytölle, joka siellä on myymässä."
Vaikka on tekijöitä, jotka voivat olla vaikeita kahden eri kulttuurin omaavien parisuhteessa, kuten kielimuuri tai erilaiset elämäntavat, pariskunnat kuitenkin tuntuivat arvostavan näitä kulttuurisia eroja.
"Ja kun on tietoinen näistä kulttuurieroista, se auttaa myös hyväksymään erilaiset luonteenpiirteet omassa kumppanissaan, jotka voivat olla aivan vastakkaiset kuin mitä itsellä on", Tomáš kertoo.
Tomáš jatkaa: "Bethany tietää, että hän puhuu enemmän kuin minä itse tai mihin olen tottunut. Ja puhuin ystäväni kanssa siitä, millaista se oikein on kun meidän tyttöystävät puhuvat liikaa ja emme ole siitä kiinnostuneet. Joskus olen vain sanonut Bethanylle suoraan, että anteeksi, etten nyt kuunnellut sinua, ja hän yleensä sanoo "Se on luultavasti parempi niin." Ja tietenkään tästä ei saa loukkaantua. Ystäväni oli täysin ymmällään siitä, että noin voi suoraan sanoa, koska hän ei koskaan uskalla sanoa mitään tuollaista. "
Bethany kertoo, että on yksi asia, jonka hän on oppinut suhteessaan Tomášiin. Se on, että hyväksymällä eroja on itselläkin paljon helpompaa elää, saati kuin yrittää väen vängällä vähentää niitä ominaisuuksia kumppanistaan.
"En koskaan tule olemaan tsekkiläinen, olen amerikkalainen. Koko elämäni on muuttunut, mutta olen edelleen sisältäni amerikkalainen. Enkä koskaan tule tsekkiläiseksi naiseksi, vaikka haluaisinkin", Bethany kiteyttää haastattelun lopuksi.
Alkuperäinen artikkeli tässä linkissä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti