Švejkin kirjoittaminen oli mahdollista Tsekkoslovakian kaltaisessa maassa, kun taas esimerkiksi Suomessa se olisi ollut, jos ei nyt mahdotonta, niin paljon vaikeampaa joka tapauksessa.
Esimerkiksi meillä ei ole vielä kovin kummoista kapakkakulttuuria, joka on Švejkin pohjana. Olenkin joskus miettinyt, että synkkyys sotakirjoissamme voi johtua yksinkertaisesti siitä, että ne ovat joko pappien tai raittiusintoilijoiden kirjoittamia. Ja niin kuin me kaikki tiedämme, raittius tappaa kyllä hymyn tehokkaasti.
Sen sijaan Švejkissä kapakat saavat suorastaan ylimaallisia tehtäviä. Kapakoissa ihmiset viettävät aikaansa, niistä he myös lähtevät kuka minnekin: Švejk sotaan, kapakoitsija jopa linnaan asti. Häntä syytetään majesteettirikoksesta, hän on väittänyt kärpästen sontineen seinällä roikkuvaa keisaria nenälle.
Ja kapakasta lähtee Švejkin viimeiselle tuomiolle. Hasek parodioi mestarillisesti kuolemaantuomitun oikeutta valita mieleisensä viimeinen ateria. Tässä tapauksessa se on perin kostea.
Kohtaus päättyy siihen, että Švejk saattaa saattajiaan.
Tekstiote: Alpo Ruuth (1988) Švejk ja suomalaiset
Kuvat: Malá Strana
Ei kommentteja
Lähetä kommentti