Linnakealue Vyšehrad - Legendoja ja taruolentoja

Vyšehradin linnakealueen tumma kallionkieleke, joka syöksyy jyrkästi Vltavan rantaan ja sen aaltoihin, on tsekeille edelleen myyttinen, legendaarinen ja myös hyvin historiallinen paikka. 

Ja kuten niin moni muu Prahan kohde, niin myös tämäkin pitää sisällään tarinoita kerrottavakseen.  

Yhäti nämä Prahan myyttiset hahmot ja wanhat tarut elävät omaa elämäänsä; joka on mielestäni hyvä asia. Nykyihminen ei tiedä, pitävätkö tarinat oikeasti paikkansa, mutta kun vierailee itse näissä kohteissa ja tuntee, sekä tietää paikasta kerrotut tarinat ja legendat, se antaa paljon enemmän. 

Lähdetään siis Vyšehradiin !

Nové Meston eli Uuden puolen pohjoisreunalla on kirkkoja, kappeleita, puolustusrakennelmia ja kauniisti maisemoituja alueita. Sieltä löytää myös Vyšehradin linnakkeen.

Näistä kaikista edellä mainituista kohteista muodostuu hyvä kokonaisuus, jossa viettää mukavasti tunnin tai pari, ja tottakai jopa enemmänkin, mutta jos haluaa tutustumisretkeensä liittää vielä kiipeämisen juuri Vyšehradin linnakkeelle; se kannattaa. Se on  paikkana kuin tsekkien oma "Suomenlinna".  Ja kesäaikaan ehdoton tutustumiskohde.

Ajan kuluttaminen ja alueeseen tutustuminen on hyvä juttu, sillä suurin turistimassa sekä liikenteen meteli jää taakse, ja täällä voit olla hetken rauhassa; tai ainakin toivon niin. 

Me olemme käyneet linnakekukkulalla viimeksi toukokuun lopulla vuonna 2008, ja silloin väkeä oli vähän liikkellä. Hieno paikka kaikinpuolin, ja kun tutustui alueen historiarippeisiin; sitä  hienompi sen jälkeen.

Ota siis aikaa kulkemiseen ja kiertämiseen tähän kauniiseen linnakealueeseen ja kokeile, onko prinsessa Libušen alla kertomani huudahdus vielä paikansa pitävä !

Prinsessa Libuše  - kuva täältä

Alueen historia alkaa kauan kauan sitten, jotkut epäilevät sen alkaneen jo 1000-luvulla.  Tunnetuksi sen teki hyvin kaunis ja viehkeä slaavilaistaustainen prinsessa, nimeltään Libuše. Taru kertoo, että prinsessalla oli paljon viisautta ja profetoimisen kyky.

Eräänä päivänä Libuše seisoi kalliolla, josta oli hulppea näköala Vltavalle. Se oli  Vyšehradin kukkula.  Juuri sillä hetkellä prinsessa huudahti edessään olevaa näkymää katsoessaan:  "Näen suuren kaupungin, jonka kirkkaus koskettaa tähtiä." ("Vidím město veliké, jehož sláva hvězd se dotýkati bude."). 

Siitä paikasta prinsessa käskytti alaisensa, työväkensä ja kaikki kynnelle kykenevät kukkulalle töihin linnaketta rakentamaan. Linnakkeen "huoneisiin" (millä nimellä niitä silloin kutsuttiinkaan; en tiedä) rakennettiin kynnykset, joita tsekin kielellä kutsutaan nimellä Práh. Näiden kynnysten myötä prinsessa halusi antaa koko kaupungille nimen: Praha. Ja siitä se sitten lähti.

Prinsessa Libuše nautti myös jonkin verran miesten huomiosta; kaunishan hän tarun mukaan oli, ja käytti tätä ominaisuuttaan tarpeen tullen aina hyväkseen. Tänä päivänä linnakealueen muurilta kun katsoo kohti Vltavaa, näkyy edelleen kalliojyrkänteellä jonkin rakennuksen rauniot. Näiden kerrotaan olevan Libušen kylpyläksi nimetyn rakennuksen perustaa. Tarinan mukaan prinsessa vei rakennukseen rakastajiaan kylpemään kanssaan. Mikäli miehen taidot eivät tyydyttäneet prinsessaa, hän heitätti miehen jyrkänteeltä alas Vltava-joen tummiin aaltoihin.

Kallionkieleke, josta rakastajat heitettiin alas Vltavan virtaan, 23.5.2008.

Lopulta miehet kyllästyivät naisvaltiaaseensa ja käskivät tämän mennä naimisiin. Prinsessa lähetti valkoisen ratsun yksinään matkaan ja aikoi avioitua sen miehen kanssa, jonka eteen hevonen pysähtyisi. Silloisen hevosloton voittaja oli maanviljelijä Přemysl. Prinsessa Libuše meni siis naimisiin aivan tuiki tavallisen maanviljelijän kanssa. Tästä sai  kuitenkin alkunsa Přemyslidien hallitsijasuku, joka hallitsi Böömiä neljäsataa vuotta.

Taborin portti - kuva täältä

Vyšehradissa on kuitenkin mukavasti nähtävää. Suuret kalliot suojelevat linnakealuetta hyvin, mutta linnoituksen heikoin lenkki (eli suunta) oli kaakon puoli, josta ikivanha tie Etelä-Böömistä johti Prahan kaupunkiin. Juuri tätä samaista reittiä turistit yleensä kulkevat alueelle, mikäli jäävät pois metrosta juuri Vyšehradin asemalla. Tämä laita linnoitettiin keskiajalla. Nykyisin sitä suojaa Taborin portti (Táborská brána, kuva yllä), joka kuului 1600-luvun puolivälissä tehtyihin barokkityylisiin puolustusrakennelmiin. Ne kiertävät suurimman osan kalliosta. Näiden puolustusrakennelmien sisärivissä sijaitsee paljon koristeellisempi portti, nimeltään Leopoldin portti (Leopoldova brána). Sen suunnitteli arkkitehti Carlo Lurago.

Vavahduttavimmat näkymät löytyvät alueen lounaisnurkasta. Kaukana alhaalla rantakadulla,  Podolské nábřeží, autot ja rautatievaunut sukeltavat tunneliin, joka louhittiin kallioon jo 1800-luvun lopulla.  Tämän näet kun kävelet hieman pohjoisen suuntaan Libušen kylpylän jälkeen.  (Tässä linkki alueeseen.)

Kun keisari Kaarle IV alkoi rakentaa nykyisen Prahan linnan kohdalla ollutta silloista Prahan linnaa 1400-luvulla,  Vyšehrad hylättiin. Hussilaissotien aikana Vyšehradin linnakealuetta hajoitettiin ja tuhottiin. Linnakkeelle tehtiin peruskorjausta 1700-luvulla kun Habsburgien suku otti ohjat käsiinsä. Linnakkeesta tuli osa Itävallan armeijan koulutuskeskusta. Nykyään alue on pelkästään museo- ja turistikohde.




Linnakealueen puistosta löydät mm. Libušen ja miehensä Přemyslin patsaat. Alueella on myös Pyhän Pietarin-Paavalin kirkko (Kostel sv. Petra  a Pavla). Alun perin 1000-luvun lopussa rakennettu kirkko, ja sen jälkeen monet kerrat uudistettu, on koristeltu viimeksi 1900-luvun alun jugend-tyylin mukaiseksi. Lopputulos on itse kenenkin arvostelema: eroottiset enkelit, jotka peittävät seinät ja katot, värikkäät kukkaseppele-maalaukset sekä fantasiavelhoilta näyttävät pyhimykset pysähdyttävät katsojan. 

Kappeleissa on kuitenkin tsekkien barokkiajan suurimpiin kuuluviin maalareihin kuuluvan  Karel Skrétan  maalauksia 1670-luvulta. 

Pirun pylväs - kuva täältä

Kirkon edessä puistossa nojaa toisiaan vasten kolme sileää kivipaalua. Paasia kutsutaan nimellä Pirun pylväs (Čertuv sloup). Tarinan mukaan piru löi vedon kortinpeluuveloissa olevan kirkonmiehen kanssa. Piru lupasi kantaa Vyšehradin Pietarin-Paavalin kirkkoon pylvään Rooman Pietarinkirkosta, ennen kuin pappi ehtisi vetää messunsa loppuun.

Pietarinkirkon pylväät olivat kuitenkin liian painavia. Niiden sijaan piru nappasi mukaansa  pylväät Santa Marina in Trastreveren kirkosta. Pilven reunalta kurkistellut Pyhä Paavali oli seurannut toimitusta ja huomasi huijauksen. Hän alkoi singota pirua salamoilla, jotka kolmasti tyrkkäsivät tämän jokeen. Lopulta piru saapui kirkkoon myöhässä ja harmissaan, sekä heitti raivoissaan pylväät kirkon lattialle palasiksi. 

Keisari Josef II ei kuitenkaan pitänyt tästä tarinasta, ja käski siirtää paadet kirkon ulkopuolelle 1700-luvun lopulla.  No, kuitenkin: ikivanhojen paasien ikää ei yhä tänä päivänä tunneta. Graniittia, josta ne on tehty, ei esiinny luonnossa lähimaillakaan.  Jälleen eräs mystinen asia Prahan historiaan. Eräs selitys asialle kuitenkin on, että pylväs toimi keskiajalla kidutusvälineenä, johon ihmiset sidottiin torilla ja murskattiin nuijilla.

 Lopuksi on hyvä mainita alueen laitamilla olevat kubistiset talot, joita ei löydä muualta Prahasta. Kuva eräästä talosta alla. Rivitalomaisesti rakennettuja kubistitaloja löytää Vltavan rantakadulta, Rašínovo nábřeží (linkki tässä).

Kubistinen talo Prahassa - kuva täältä

Vyšehradin linnakekukkulalle pääsee seuraavasti:

Alueen kartta tässä linkissä.

Raitiovaunut: 3, 16, 17, 21. Pysäkki Výtoň. Siitä sitten hieman kävelymatkaa linnakekukkulalle.

Metro: Punainen linja C ja  pysäkki Vyšehrad. Myöskin pysäkin jälkeen jonkin verran kävelymatkaa kohteeseen. 

Infot: Wikipedia, Mondo matkaopas Praha, sekä Näe ja koe Praha