Úsměv

Staré Mestó eli Vanha kaupunki, 18.5.2010

Siirtomaatavarakauppias Josef Vels oli Malá Stranan varakkaimpia kauppiaita. Minusta hänen puodissaan oli kaikkea, mitä Intia ja Afrikka vain tuottivat; lakritsista ja kiillotukseen käytettävästä poltetusta norsunluusta kultapölyyn asti. Niinpä hänen torin laidassa sijaitseva puotinsa olikin aamusta iltaan tupaten täynnä. 

Herra Vels oli kaupassa kaikki päivät paitsi silloin, kun Pyhän Vituksen katedraalissa oli sunnuntaisin iso jumalanpalveus tai kun prahalaiset porvariseurat järjestivät suuria paraateja, sillä herra Vels oli tarkka-ampuja, ensimmäinen komppania, ensimmäinen joukkue, kolmas mies luutnantti Nedomasta oikealle.

Puodissa hän olisi halunnut palvella kaikkia asiakkaita itse, vaikka hänellä oli kaksi apulaista ja kaksi oppipoikaa, ja kun hän ei kaikkia voinut palvella, hän edes tervehti heitä; nyökkäili ja hymyili heille. 

Herra Vels hymyili oikeastaan lakkaamatta, kaupassa, kadulla, kirkossa, kaikkialla, kauppahymy oli juurtunut hänen poskilihaksiinsa, eikä enää hellittänyt otettaan. 

Herttainen hahmo, lyhyenläntä, paksu, pää jatkuvasti liikkeessä ja tuo hymy.

Tekstiote:

Jan Neruda (1875) Rouva Rusován hellä sydän. Teoksessa Prahalaistarinoita.

Úsměv = hymy