Juhlapäivä; War was over

Terezin, kaupunki, jonka Gestapo haltuunotti 10.6.1940 keskitysleireille vietäviä juutalaisia varten

Tänään 8.5.2015 vietetään Tšekissä juhlapäivää: tänään tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta siitä, kun Toinen maailmansota virallisesti loppui. 

Professori Rychlik on antanut Radio Prahalle pienen haastattelun, sen linkin löydätte jutun lopusta. Tässä kuitenkin tiivistettynä (lue: lyhennettynä) hieman professorin ajatuksia tuosta päivästä. 

Kaikki tämän jutun kuvat ovat päiväretkeltämme vuodelta 2012 Terezinin kaupunkiin, paikkaan, joka oli yksi keskitysleireille juutalaisia vievän koontiaseman pysähdyspaikoista. Lisää tuosta vanhasta jutustani löytyy tuosta sivun oikeasta laidasta nimellä "Terezín". Kuvat saattavat olla samoja.

Terezin, keskustan aukiota

Eli lähdetään liikkeelle vuodesta 1938. Tšekit olivat valmita  ja halukaita taistelemaan, ja sitten yhtäkkiä "Münchenin diktatuuri" - kuten se tunnetaan täällä, ei "Münchenin sopimuksena", kuten sitä muualla kutsuttiin, määräsi Tsekkoslovakiaa avaamaan rajojaan, luopumaan aseistaan ja vähentämään armeijaansa. Mitä tapahtui kansakunnalle,  joka oli kuitenkin valmis taistelemaan?

"No, ihmiset olivat hyvin järkyttyneitä ja tyytymättömiä", professori Rychilk toteaa. "Kaikki tiesivät, että Tšekkoslovakia ei olisi voinut voittaa sotaa natsi-Saksaa vastaan. Maata ympäröivät pelkät vihollisvaltiot. Ja kun Ranska ilmoitti, että he eivät taistele, niin tämä sota oli hävitty. Jos olisimme lähteneet sotimaan, verilöyly olisi ollut valtava."

Moni maan sotilas olisi halunnut taistella, vaikka tiesivät tulevasta häviöstä?

"Kyllä, se on totta. Taistelu vuonna 1938 olisi yhdistänyt tšekit, slovakit ja Ruteenit. Puolet Tšekkoslovakian saksalaistaustaisesta väestöstä pakeni Saksaan tai muualle."

"Lyhyen ajan, jolloin Münchenin sopimus oli toimiva, ja ennen seuraavan natsimiehityksen alkua maaliskuussa 1939 - olivat tšekit halukkaita oppia elämään kuitenkin sopimuksen kanssa. Näin kartan, joka sisältää iskulauseen: "Malá, ale Näse", joka tarkoittaa "Se on pieni, mutta se on meidän ...". Lause sisälsi juuri tuon tunteen:  me vihaamme sitä, mutta me opimme elämään sen kanssa", professori Rychilk jatkaa.

Juutalaisten vangittujen kasarmihuone, eräs niistä

"Olen vakuuttunut siitä, että tšekit olisivat todennäköisesti nielleet sen, että osa historiallista Böömin aluetta menetettiin Saksaan, jos heillä olisi vielä Tšekkoslovakia tai Tšekin valtio kun siitä olisi erotettu Slovakia. Tšekin valtio oli ollut olemassa täällä reilu tuhat vuotta. Ja nyt ensimmäistä kertaa se katosi. Kuitenkin tšekeille alkoi olla sietämätöntä se, että maata pidettiin jonkinlaisena siirtomaahallintona.  Joten keväällä 1939 tšekit olivat luultavasti ainoat, jotka halusivat sotaa - ja suursodan - niin pian kuin mahdollista. Rauha oli hyvin vaarallista, koska se olisi matka suur-Saksaan ja todellisuuteen, joka mielestäni oli yksinkertaisesti mahdotonta kenenkään tšekin hyväksyä."

Rychilk kertoo: "Edvard Beneš, silloinen Tšekin presidentti, joka lähti maanpakoon tiesi, että tavalla tai toisella Tšekin valtion palautuisi lopulta sellaiseksi kuin mitä se oli ennen sotaa. Mutta tietenkin, kukaan ei tiennyt alussa, kuinka tässä lopulta oikein kävisi. Toinen seikka on, että Tšekin vastus oli erilainen kuin vastustukset muissa maissa, kuten Puolassa, Jugoslaviassa, Kreikassa ja Ranskassa. Eräs Tšekin historioitsija on todennut, että se oli "ei-ammuta" -vastarintaa, koska ei ollut aseita. Ei ollut aseellisia konflikteja ennen antautumista [molempien jälkeen Münchenissä vuonna 1938, ja natsien hyökkäyksen 1939]. Tämä oli erilaista kuin mitä oli tapahtunut Puolassa, Jugoslaviassa ja Kreikassa. Joten ihmisillä ei ollut mitään aseita; heidät oli pakotettu luopumaan jopa metsästysaseista. Mikäli joltain ase löytyi, Saksan lain mukaan tästä rangaistiin ​​kuolemalla. " 

Juutalaisten keskitysleirille kuljetusta odottavien vangittujen kasarmeja, edessä aidattu ulkoilualue

Slovakia julisti itsenäisyyden Saksan suojelussa, 14. maaliskuuta 1939 ja seuraavana päivänä, 15. maaliskuuta Saksan armeija tuli ja vei Böömin maakunnat ja sisällytti tämän osaksi Saksan valtakuntaa. Saksan mielestä tšekkiläiset tulisivat myöhemmin olemaan kokonaan Saksaa, vaikka puhuisivatkin omaa kieltään. Tämä oli heidän tulevaisuusnäkymänsä silloin.

Presidentti Beneš oli maanpaossa Britanniassa ja perusti siellä pakolaishallituksen, joka sai nimen Úvod (Central Leadership of Resistance at Home), joka oli kattojärjestö erilaisille muille vastaorganisaatioille. Organisaatio hoiti mm. tiedustelupalveluja ja ns. salaista palvelua. Tarkoituksena oli suorittaa sotilaallinen kansannousu kun hetki olisi paras mahdollinen.

Kaupungin pohjakuva, juutalaiskasarmit ruskealla

Paljon tapahtui tämän jälkeen ja vihdoin Toinen maailmansota loppui. Mutta miten toukokuu 1945 on saanut tästä 8:sta päivästä juhlapäivän? Siitä hieman seuraavassa:

Siirrytäämpä toukokuuhun 1945. Hitler on jo kuollut. Toinen maailmansota on jo melkein ohi Euroopassa. Paitsi protektoraatti. Mutta, kuten usein tapahtuu Tšekin historiassa, siihen sisältyy hiven tragediaa, koska monet ihmiset halusivat, että amerikkaliaset tulisivat ja sen sijaan Prahaan tulikin puna-armeija. Professori Rychilk kertoo lisää:

"Lauantaina 5. toukokuuta 1945 kapina alkoi Prahassa. Tähän liittyivät tietysti sotilaalliset syyt ja poliittiset syyt. Sotilaallisena syynä oli se, että Saksan suunnitelmassa täällä sijaitseva ns.viimeinen linnoitus. Armeija kenraali Ferdinand Schörnerin johtamana sijaitsi täällä ja hänellä oli yli miljoona miestä vielä käytettävissä. Ja Hitlerin kuoleman jälkeen he yksinkertaisesti halusivat puolustaa tätä tilaa Neuvostoliiton armeijaa vastaan. Ja, jos mahdollista, siirtyä länteen ja antautua Yhdysvaltain armeijalle.

Junavaunut pysähtyivät tähän, vaunuissa olevat juutalaiset vietiin tästä kasarmeihin ja sieltä edelleen mm. Auschwiziin.

"Heidän täytyi kulkea läpi Prahan, koska se oli viestinnän keskus. Kaikki tärkeimmät rautatiet ja tiet olivat kytköksissä Prahaan Ja siksi he halusivat hinnalla millä hyvänsä saada sen valvontaansa. Tietenkin sillä oli myös poliittinen merkitys, koska täällä meillä oli keskus, joka tunnetaan nimellä Česká národní rada tai Tšekin kansallinen neuvosto [perustettiin helmikuussa 1945], joka oli koalitio kommunisteja, sosialisteja, ay-väkeä ja vasemmistolaisia sosiaalidemokraatteja. Ja nämä halusivat näyttää lopussa, että tšekit taistelivat, ja tarjota joitakin poliittista tukea Tšekkoslovakian hallitukselle." 

"Tämä oli kohtalokasta monille vastarintataistelijoille, koska kun Saksan antautuminen allekirjoitettiin 7. toukokuuta, oli Saksan komentaja Prahassa; kenraali Rudolf Toussaint. Hän meni Tsekin kansallisen neuvoston puheenjohtajan, professori Albert Pražákin luo ja sanoi: "Katso, me tiedämme, että sota on ohi, ja  me kaikki haluamme lähteä pois". Ja Pražák tapasi neuvoston ja totesi, että antautuminen voitiin hyväksyä, paikallinen aselepo allekirjoitettaisiin ja heidän sallittaisiin poistua. Ja vaikka kommunistinen edustaja neuvostossa, Josef Smrkovský, tämän hyväksyi - hänet myöhemmin vangittiin vuonna 1950 ja hänestä tuli johtava hahmo Prahan keväälle. Venäläiset eivät pitäneet häntä luotettavana, koska hänen hyväksyntänsä johdosta saksalaisia evakuoitiin länteen. He näkivät sen maanpetoksena, koska he halusivat olla itse juuri se "vapauttava Praha." " 

"9. toukokuuta 1945 Neuvostoliiton armeija saapui Prahaan. Mutta tosiasia oli, että kun he tulivat Prahaan, saksalaiset eivät enää olleet täällä, koska he jättivät kaupungin jo edellisenä päivänä. He menivät länteen ja Yhdysvaltain armeija oli jo Plzeňissä. "

"No, se oli poliittinen sopimus. Ja myös kenraali Eisenhower oli päätöksessä mukana. Me tiedämme, että kenraali George S. Patton, komentaja kolmannessa Yhdysvaltain armeijassa, halusi mennä pidemmälle, mutta hänelle kerrottiin, että hänen täytyy pysähtyä rajalinjalle."

Ja loppu onkin historiaa.

Linkki Prahan Radion juttuun tässä.