Nettiliput teatteriesityksiin (Národní divadlo) - ja joulumatkailijoille 2016 extravinkki!

Prahasta voidaan sanoa sen olevan erityisen kattava kulttuurikaupunki, sillä täällä jos missä on päivittäin useita erilaisia konsertteja ja teatteriesityksiä.

Prahassa on monia erilaisia teattereita ja joitain esityksiä näytellään myös englanniksi. Lisäksi baletit ja oopperat eivät tarvitse paikalliskielen osaamista; samoin kuin Musta Teatteri. Teatterikäynti on aina jonkinlainen elämys; yleensä positiivinen sellainen. Joskus kannattaa matkalla ollessa tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja erilaista, tässäpä siis asiaa siitä:

Vinkkaankin teille nyt nettisivun, josta teatteriesityksiä ja lippuja voi tarkastella: se on Kansallisteatterin (Národní divadlo) omat sivut; tässä. Sieltä näkyvät esitykset (valitse ylhäältä Programme) ja jos on vielä tilaa, lipun voi ostaa netin kautta. Samalla esityksen nimen yläpuolella vihjataan, onko se ooppera, näytelmä vai baletti.

Sivuilta voi ostaa myös muiden, Kansallisteatterin "sivuteattereiden" lippuja, teatterit esittelyssä Stages -yläpalkkitunnuksen kautta.

Omat vinkit esityskaudelle syksy 2016-kevät 2017:

Kansallisteatterin vieressä sijaitseva Laterna Magikassa näyttää menevän Pikku Prinssi; sekin voisi olla kiva yllätys, eikä hullumpi varmaankaan ole Wonderful Circus. Liput myös ko. sivun kautta.

Ja joulukuun 2016 Praha-matkailijoille extra-vinkki:

Uskoisin, että te, jotka ette vielä ole baletissa käyneet, varmasti elämyksen antaisi Pähkinänsärkijä ja pehmoinen hiiri -esitys, joka vie paitsi Tshaicovskin musiikkiin, myös talvitunnelmaiseen ja jouluntäyteiseen Prahaan, sen mystisille kaduille!

Tarina alkaa jouluaatosta ja Stahlbaumin perheessä isä ja äiti isännöivät suuria aattojuhlia. Perheen lapset Clara ja Fritz ovat tarinan pääosassa, sekä kummisedältään lahjaksi saamansa Pähkinänsärkijä-nukke. Mitä oikein tapahtuu, miten hiiri liittyy juttuun; lisää tarinasta voit lukea tästä.

Tässäpä siis upea kokemus Prahan joulunaikaan matkaaville aikuisille ja koko perheelle! Esitys kestää 2 tuntia, väliaika on 20 minuuttia. Ja Kansallisteatterin katsomo on elämys jo sinänsä; kultaa ja punaista, parvekkeita kolmessa kerroksessa. Mutta ole lippujen ostossa nopea, erään infon mukaan nämä myydään loppuun pian.

Tarttukaa siis teatteriin!

Teatterin osoite:

Národní divadlo

Národní 2, Praha 1 (karttalinkki)



Kaikki Pähkinänsärkijä ja pehmoinen hiiri -kuvat netistä: täältä, täältä ja täältä

Kesäisen Vltava -joen elämää

Näin alkaneen syksyn, ja lokakuun kylmien ilmojen keskelle on mukava palauttaa mieliin lämmin kesäinen päivä kun  Dvořákovo nábřežín rannalla kulkiessamme päätimmekin lähteä risteilemään Vltavalla. Olimme kävelleet jo ohi jonkin matkaa varsinaisen lipunmyyntikojun, emmekä millään olisi halunneet lähteä takaisin, sillä edessämme olevaan jokiristeilijään mentiin jo sisään eli se lähtisi aivan kohta. 

Miehelläni kävi ajatus, jospa lipuntarkastajalta, joka seisoi laivan edessä ja otti väkeä sisään, voisi ostaa risteilylipun? Sinne siis mentiin, jonon jatkoksi ja kun aikamme tuli, kerroimme, että meillä ei ole etukäteen ostettuja lippuja, olisiko mahdollista ostaa se tässä? Kyllä vain, sanoi purseri ja toivotti meidät tervetulleeksi laivaan.

Näissä kuvissa ei fiilistellä kauniita rakennuksia, vaan näytän teille kuvia Vltava-joelta, mitä siellä kesäaikana tapahtuu.

Tervetuloa risteilylle!

Kipusimme aurinkoisen kelin saattelemana tietysti laivan terassille, yläkannelle. Olemme olleet kerran ennen tätä jokiristeilyllä Prahassa, se oli toukokuuta jonakin vuonna, mutta ilmat olivat tuolloin todella kylmät ja palelimme laivassa. Onneksi tuo risteily ei kestänyt silloin kuin vain vajaan tunnin.

Sen sijaan tässä vaiheessa meillä ei ollut hajuakaan, millaiselle risteilylle olimme itsemme buukanneet. Aurinko paistoi lämpimänä, asteita + 26, ellei enemmänkin, mikäs siis tässä olisi olla.

Etsimme sopivat paikat ja hetken kuluttua meitä tultiinkin rahastamaan. Olimme aluksella, joka tekisi parin tunnin risteilyn ja tässä kelissä sehän oli oikein sopivaa. Rahastaja otti samalla juomatilauksemme ja miltei heti tämän jälkeen lähdettiinkin matkaan.

Matkamme soljui leppoisasti siltojen alitse kanaaliin, jossa vettä nostetaan ja lasketaan tarpeen mukaan. Hetken siis odottelimme ja sitten taas matka jatkui kohti Vyšehradia.

Risteilyalus ei ollut aivan täynnä, joten muutamia paikkoja vielä oli jäänyt vapaaksi. Se oli tietysti meille hyvä, sillä tunnelma oli rauhallinen, leppoisa ja tilava; jos näin voisi sanoa.

Risteilyn aikana näkyi suppailijoita, polkuveneilijöitä, kirkkovenekunta, kalastajia ja moottoriveneilijöitä.

Vasta nyt oikeastaan huomasi, että Vltavalla on elämää. Yleensä turisti näkee siltoja ylittäessään ja rannalla kulkiessaan pelkästään näitä jokiristeilyaluksia tai polkuveneiljöitä, mutta kaikki muu tällä risteilyllä näkemämme vesielämä oli hauska yllätys.

Itse olemme miettineet myös yksityisten venesatamien, kauniiden laitureiden ja veneiden puuttumista. Piristäisiväthän ne jokinäkymää hienosti. Ehkä täällä ei ole tapana hankkia omaa venettä ja käyttää sitä kesäaikaan tai sitten yksityisveneily on kielletty, esimerkiksi historiallisen Kaarle-sillan mahdollisen suurista aalloista johtuvien rapautumisten vuoksi? Ken tietää, niin vinkatkaa kommenttiboksiin.

Tarjoilija kiersi muutamaan kertaan risteilyn aikana pöydissä ja näin oli mahdollisuus tilata paitsi juomia, myös pientä syötävää. Naapuripöydässä nautittiinkin ainakin melko mukavan näköisiä maalaisranskanperunoita kera oluiden.

Alus kävi siis kääntymässä Vyšehradin kukkulan kohdilla ja lähti sitten kotisatamaa kohti. Jossain Tanssivan Talon jälkeen alus otti mukaansa muutaman matkustajan menomatkalla, mutta takaisin mentiinkin sitten suorin tein.

Hyvä reissu. Ja meillä kävi vielä tuuri sään suhteen, sillä kaksi seuraavaa lomapäivää olivat tosin myös lämpimiä, mutta pilvisiä. Ex-tempore idea oli siis mainio.

Ei ihme, että nämä jokilaivaristeilyt ovat ainakin turistien suosiossa. Kesäisenä aurinkoisena päivänä ei olekaan huonompi idea istuskella aluksen kannella, joka hiljalleen lipuu eteenpäin, ja katsella kauniita taloja jokivarrella, nauttia oluen tai viinilasillisen, ehkä jotain pientä suolaista.

Lippuja jokilaivaristeilylle kannattaa ostaa ilmojen mukaan paikan päältä, etukäteen ainakin tästä linkistä voi muutamaa tarjontaa tarkastella.

Mutta jos joku on kurkannut jo kotimaassa säätiedotuksen lomalleen, niin tässä ainakin yksi nettisivu (suomeksi), joka myy netissä muutamaa Vltava-risteilyä - Sivulle pääset tästä linkistä.

Lipunmyyntikoju löytyy  Dvořákovo nábřežín rannan tuntumasta, läheltä Čechův most - siltaa, laiturit on numeroitu. (Karttalinkki).

Schönbornský palác - Kafkan viimeisin vuokrahuoneisto ja Yhdysvaltain suurlähetystö

Olemme ihastelleet näkymää, joka avatuu silmien eteen Strahovin luostarista laskeutuessa alas Raoula Wallenberga -kävelytietä kohti Uvoz-katua. Tällöin oikealla puolella, matalassa laaksossa Petřín-kukkulan alla, näkyy useita hedelmäpuita ja keväisin vihreän nurmen seasta pilkistävät keltaiset narsissit.

Syyskuussa 2016 tullessamme jälleen kerran tuota samaista reittiä pitkin,  käännyimmekin luostarin jälkeen heti oikealle, kohti kukkulaa ja näkötornia. Hetken polkua käveltyämme löysimme rinteestä yläkuvan oikeassa laidassa näkyvät portaat, jotka johtivat alas ja olivat meille uusi tuttavuus.

Epäilen, että rappusia pitkin olisi päässyt Vlašská-kadulle? Ja kun näitä kulmia tarkastelee, ehkä mieleen painuvammaksi rakennukseksi tulee Yhdysvaltain suurlähetystö, sillä sen ohi mennessä sinut varmasti havaitaan vartijoiden toimesta, varmasti kuvataankin jostain talon nurkalla olevasta valvontakamerasta. Mutta mikä oikein on tuo tarkasti vartioitu talo, siitä seuraavassa; hieman ensin kautta rantain.

Italialaisia siirtolaisia alkoi asettumaan Prahaan 1500-luvulla. Monet heistä olivat taiteilijoita, muurareita ja käsityöläisiä, jotka oli pestattu uudelleenrakentamaan kaupunkia, sekä koristelemaan Prahan linnaa.

Nämä italialais-siirtolaiset asettuivat asumaan Malá Stranan kaupunginosaan kadulle nimeltä Vlašská ulice. Oikea suomalainen käännös sanasta Vlašská  olisi kuitenkin "Saksanpähkinä", mutta ehkäpä nuo tummahiuksiset italialaiset ovat tuohon aikaan saaneet sen kääntymään puhekielessä italiamuotoon, sillä kadusta käytettiin puhekielessä nimitystä "italialainen katu".

Jos Vltava-joen suunnalta lähdetään katua etenemään, Vlašskálle käännnytään Tržiště -kadulta. Vlašská -kadun varrelta löytyy mm. seuraavia taloja: talo numero 335/34, Nemocnice Milosrdných sester sv. Karla Boromejského v Praze (kuva yllä, iso keltainen rakennus, "Italialainen sairaala", on toiminut myös orpokotina).

Toinenkin sairaala alueelle on muinoin perustettu, Vlašského špitálu (talo nro 335/34), sekin alueella asuneiden italialaisten toimesta. Kumpikaan ei enää toimi sairaalan varsinaisessa merkityksessä.

Eräs kadun kauneimmista rakennuksista toimii nykyisin Saksan suurlähetystönä, joka sijaitsee rakennuksessa nimeltä Lobkowiczký palác (Lobkowizin palatsi). Sen harjalla seisovat figuurit näkyvät kauas (kuva yllä).

Tržiště-katua Malostranské náměstín suunnalta katsottuna , vanha postikortti, ilmeisesti 1900-luvun vaihteesta

Mikäli kulkee pitkin Tržiště-katua (suom. Markkinat), tulee kulkeneeksi myös Yhdysvaltain suurlähetystön ohitse, jonka edustalla vartioidaan aina, samoin kuin autoja saatetaan kadulla tarkistella vartijoiden toimesta.

Yhdysvaltain suurlähetystö Tržiště- ja Vlašská -katujen kulmauksessa on muhkea rakennus ja sen "oikea" nimi on Schönbornin palatsi (Schönbornský palác); viimeisten aristokraatti-omistajasuvun mukaan, mutta rakennuksen alkuperäinen nimi on Colloredovský palác. Rakennus on suojattu kulttuurimonumentiksi.

Alun perin samaisella paikalla oli viisi renesanssiajan taloa, jotka purettiin kun kreivi Rudolf Colloredo-Waldsee (1585-1657) osti tontin. Kreivi toimi sotilaskomentajana Prahassa. Itse palatsia aloitettiin rakentamaan vuonna 1643 ja se valmistui v. 1656. Kuten muitakin tuon ajan rakennuksia, tätäkin on muutettu ja lisärakennettu kaikkien sen jälkeisten vuosien ajan, kunnes se on päätynyt tähän nykyiseen muotoonsa 1900-luvun alussa.

Vuosina 1715-1718 edellisen omistajan jälkeen palatsia asutti diplomaatti Jerome Colloredo-Waldsee. Hän halusi tehdä palatsiin hieman muutoksia barokkityylin suuntaan. Toimeen pestattiin (jälleen italialaiset) arkkitehdit Giovanni Battista Alliprandi, Bartolomeo Scotti ja sitten luultavasti J. B. Santini. Herrat vastasivat pääasiassa kadun puoleisen julkisivun jälleenrakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Tärkeimmät muutokset sisätiloihin ja puutarhaan teki Alliprandi.

Myöhemmin palatsia omisti useita aristokraatteja, kunnes vuonna 1794 omistus siirtyi Schönbornin perheelle. Samalla palatsin nimi muuttui nykyiseen, Schönbornský palác. Suku asutti palatsia pitkään, sillä esimerkiksi vuonna 1910 silloiset Schönbornin perheen jäsenet alkoivat vuokrata huoneita palatsista.

Franz Kafka ja palatsi kuvassa oikealla

Yksi tunnetuimmista vuokralaisista olikin Franz Kafka, joka vuonna 1917 asui vuokralla rakennuksessa kahden huoneen huoneistossa.

 Kirjeessään morsiamelleen Felice Bauerille Kafka kirjoitti:

"Menin kiinteistötoimistoon, jossa minulle kerrottiin yhden huoneiston olevan vapaana eräässä Prahan kauneimmista palatseista. Kaksi huonetta ja eteinen, sekä pieni kylpyhuone. Vuokra kuusisataa korunaa vuodessa. Se tuntui kuin unelmalta ja menin huoneistoa katsomaan. Huoneet olivat pitkiä ja kauniita, väreinä punaista ja kultaa, melkein kuin Versailles. Neljä ikkunaa unenomaisen ja hiljaisen pihan suuntaan, yksi ikkuna puutarhaan. Ja mikä puutarha! Kun tulee portin kautta palatsin pihaan, ei usko mitä näkee. Korkea kaariportti vie puutarhaan, polku viettää alaspäin hitaasti ja majesteetillisesti, takana näkyvät kauniit kiviportaat. "

"Mutta asunnossa on yksi mutta: huoneiston entinen vuokralainen, nuori mies ja hänen vaimonsa asuivat siellä palvelijansa kanssa vain muutamia kuukausia, kunnes virkamiehenä toimiva mies siirrettiin toisiin tehtäviin, pois Prahasta. Pariskunta oli ehtinyt jo kuitenkin sisustaa asuntoaan ja tuo aiempi vuokralainen toivookin nyt, että uusi asukas voisi maksaa osittain sähkön, veden ja puhelimen käytöstä, sekä eräästä isosta matosta, joka on ripustettu seinää koristamaan. Se taitaa olla liikaa minulle. Ehkäpä korkeat huoneet ovat talvisaikaan kylmät ja sisustus on liian ylellinen minulle. Eikä minulla ole mitään huonekalujakaan."

"Mutta samaisessa palatsissa on toinenkin huoneisto vuokrattavana, kolmannessa kerroksessa. Tässä asunnossa oli huoneen korkeus matalampi ja ikkunat osin kadulle. Kalustus jo valmiina, vaatimaton."

Franz Kafka vuokrasi tuon vaatimattomamman huoneiston ja palatsiin hän jäi asumaan joksikin aikaa. Tuolloin rakennuksen edessä Tržiště -kadulla oli pieni vihannestori.

Huoneisto oli kylmä ja vetoinen (pieni ikkunakuva yllä), joka edisti Kafkan sairastumista tuberkuloosiin. Kafka oli ehtinyt asua asunnossaan vain muutamia viikkoja kun eräänä yönä hän alkoi yskiä verta. Tämä oli tapahtunut jo kerran aikaisemminkin, mutta silloin hän kieltäytyi menemästä lääkäriin ja oletti, ettei se olisi mitään vakavampaa. Vihdoin hänen oli mentävä lääkärin tutkimuksiin ja hänellä todettiin tuberkuloosi.

Myöhemmin Kafka kirjoitti Milena Jesenkálle:

"Se alkoi verenvuodolla noin kolme vuotta sitten. Nousin yöllä yskäkohtauksen tullessa ja tunsin oloni levottomaksi. Kävelin huoneessa, nojasin ikkunanpieleen ja katselin ulos, menin pesutelineelle ja istuin sängyllä. Oletin, että verenvuoto lakkaisi ja voisin mennä takaisin nukkumaan. Aamulla huonettani tultiin siivoamaan ja siivoojatyttö näki veren ja kehoitti minua menemään lääkäriin. Menin kuitenkin ensin toimistoon, koska tunsin oloni taas melko hyväksi. Lääkärille menin vasta iltapäivällä."

Tuberkuloosi teki mahdolliseksi varhaiseläkkeen ja niinpä Kafka haki eläkkeelle 6. syyskuuta 1917; aluksi tietenkin tuloksetta. Siitä huolimatta hän sai kolmen kuukauden loman toipumiseen ja hän halusi viettää sen idyllisellä maaseudulla. Kafka joutui luopumaan huoneistostaan Schönbornin palatsissa. Kirjeessään siskolleen hän kertoo: "Hyvä Ottla, olen muuttanut pois. Suljin ikkunat palatsissa viimeisen kerran ja lukitsin oven; se tuntui kuin kuolemalta."

Lopun elämäänsä Kafka vietti eri parantoloissa, itseään hoidattaen. Muistolaatta Kafkan asumisajasta rakennuksessa löytyy sen seinästä (pieni kuva yllä, oikealla).

Kuva joulukuulta 2010; edessä italialainen sairaala, takana nykyinen Saksan suurlähetystö

Vuonna 1919 palatsin osti Carl Johanna Schönborninlta amerikkalainen miljonääri Charles Richard Crane, joka toimi Tšekkoslovakiassa vuosina 1919-1921 ensimmäisenä Yhdysvaltain suurlähettiläänä.  Crane osti palatsin 117 000 dollarilla. Tuolloin palatsin useimmat huoneet olivat vuokrattuina ja halvaksi katsottu hinta johtui juuri edustustilojen puutteesta. 

Vuonna 1924 palatsia tarjottiin Yhdysvaltain hallitukselle ostettavaksi, jotta rakennukseen voitaisiin perustaa vakituinen suurlähetystö. Toisen maailmansodan aikana palatsia hallinnoi sveitsiläinen syyttäjä ja sodan jälkeen vuodesta 1945 Yhdysvallat ovat omistaneet rakennuksen, joka olikin mennyt melkoisen huonoon kuntoon. Aluksi suurlähetystö toimi Schönbornin palatsissa vain muutamassa huoneessa, jossa työskentelivät jokunen työntekijä ja tiloja voitiin tarvittaessa käyttää suurlähetysön kutsuvierastilaisuuksiin.

Heinäkuussa vuonna 2001 tiloja alettiin vihdoin remontoida ja palatsin kauniit myöhäisrenesanssikatot paljastuivat rakennuskerrosten alta. Kattojen rakennustyöt lopetettiin välittömästi ja paikalle kutsuttiin taideasiantuntijoita katsomaan tilannetta. Puisiin kattorakenteisiin maalatut kuvat ovat mitä ilmeisemmin 1600-luvulta, myös kattojen muoto (kasetti) oli säilynyt suhteellisen hyvin, ja tätä pidettiin säilyttämisen arvoisina. Kaseteissa näkyy kuvissa mm. keisarillinen kotka. Lisäksi muissa koristeellisissa maalauksissa on alkuperäisten kuvien mukaan säilytetty kukkia, eläinten- ja muita figuureja. Keisarinna Maria Theresan aikana määrättiin, että kaikki puukatot peitettiin rappauksella paloturvallisuuden vuoksi. Nyt rappaus on poistettu ja kattojen entisöinti tuli valmiiksi vuonna 2006.

Jean-Baptiste Isabeyn maalaama akvarelli v. 1812, nuoli osoittaa puutarhan huvimajaa , palatsi on iso rakennus sen edessä

Palatsin takana on italialainen puutarha, Schönbornská zahrada, joka on pinta-alaltaan 2,68 hehtaaria. Tämä puutarha on varmasti tallentunut monien kamerakuviin kun kuljetaan Strahovin luostarista alas Uvoz-katua kohti pitkin. Puutarha luotiin vanhan viinitarhan paikalle vuonna 1660 ja sieltä johtavat kauniit portaat suoraan palatsin terassille. Kartanon isäntä Colloredo-Waldsee menetti Lützen- taistelussa jalkansa 16.11.1632, joten hän rakensi portaat rinteeseen, jotta pääsi helpommin nauttimaan palatsiaan ympäröivästä puutarhasta.

Puutarhassa sijaitsee vielä kaunis huvimaja, Gloriett, jonka on suunnitellut, kuinkas muutenkaan italaialainen arkkitehti Giovanni de Galliano Pieroni (1586-1654), jonka Rudolf Colloredo-Waldsee tunsi kuulemma hyvin. Huvimajassa on ikkunat neljälle sivulle ja sen sisäkatossa on maalauksia. Näiden epäillään olevan Anton Stevensin (Anthony Stevens Steinfels, 1618-1672) tekemiä, joka asui läheisessä Strahovin luostarissa 1600-luvun lopulla. Huvimajasta on näkymät joka ilmansuuntaan ja sieltä näkyvät kaikki Prahan tärkeimmät maamerkit.

Yläkuvassa nuoli osoittaa huvimajaa, joka on tallentunut akvarelliin, jonka taitelija on maalannut Prahan linnalla v. 1812. Katsokaahan kuvaa, kuinka kukkulan alue on silloin ollut melkoisen avara, verrattuna nykyiseen puustoiseen maisemaan.

Alapuoleinen kuva taas löytyi omista kuvakätköistä, huvimaja pilkottaa siinä puiden keskeltä; sen pystyy linnakukkulan puolelta juuri ja juuri huomioimaan, ainakin kesäaikaan, jolloin kuva on otettu.

Schönborn muutti puutarhaa hieman englantilaiseen maisematyyliin sopivammaksi. Puutarha on  suljettu yleisöltä, valitettavasti.

Erikoista on se, että palatsin puutarha on mainittu useissa Prahassa vierailleiden, ulkomaisten "tärkeiden henkilöiden" matkapäiväkirjoissa 1600-luvun lopulla. Mitä ilmeisemmin palatsin isäntä on kestinnyt useita vieraita ja esitellyt heille kaunista puutarhaansa, joka tuon ajan ihmisten mieliin on jäänyt kauniina, josta on muistiinpanoissakin mainittu.

Huvimaja tänään, salossa Yhdysvaltain lippu. Kuva Wikipedia

Osoite:

U.S. Embassy in The Czech Rebuplic

Schönbornský palác

Tržiště 15, Praha 1 (karttalinkki)

Lähteet: täältä, täältä, täältä 

Kahvia ja kattokruunuja - Kavárna Obecní dům

Kahvilla pistäytyminen jossain Prahan vanhimmista kahviloista kuuluu aina osana matkaamme. Yksi näistä vakipaikoistamme on Kavárna Obecní dům eli Kunnallistalon kahvila, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut.  Tämän paikan veroista miljöötä saa kyllä hakea, vaikka monia palvelultaan ja tuotteiltaan saman tasoista wanhaa kahvilaa Prahassa onkin. 

Tässä Kunnallistalon kahvilassa pistäydyimme jälleen kerran. Kuten kuvistakin näkyy, kahvilassa ei ollut paljonkaan väkeä, joka sopii meille; on rauhallista. Aamiais- ja lounasaikaan näissä paikoissa saattaa olla melkoinen puheensorina. Kauneinta kahvilassa ovat tietysti upeat kattokruunut ja hauskinta tarjoilijan työntämät kakkukärryt, joissa on jos jonkinlaista makeaa herkkua, joita voi sitten ostaa kahvinsa kera.

Kunnallistaloa on kutsuttu Tsekin kauneimmaksi jugendtaloksi ja valmistui 1911. Se rakennettiin alun perin paikalla olleen entisen kuninkaanlinnan tilalle, joka purettiin huonokuntoisuutensa vuoksi; ruutiportti on tästä alkuperäisestä rakennuksesta enää jäljellä.

Kunnallistalossa on paitsi tämä kahvila, myös ravintola, sekä näyttely- ja konserttitiloja. Kesäkaudella rakennuksen edustalla on terassi, joka yleensä on hyvällä kelillä melkoisen täynnä asiakkaita. 

Kunnallistalon kaunistamiseen erilaisin kuvin ja lasitöin on osallistunut hyvä joukko sen ajan tärkeimpiä taiteilijoita, kuten Alfons Mucha. Pääoven yllä on kaunis mosaiikki, joka on ikuistunut monen kameraan; aina ohikulkiessa sitä pitää ihastella. Sen suunnitteli Karel Spillar ja mosaiikin teksti kuuluu suomennettuna: "Ollos menestyvä Praha! Uhmaa aikaa, uhmaa pahantahtoisuutta. Kestä kaikki myllerrykset!"

Koska tällä kertaa asiakkaita oli niin vähän, puikahdin portaita ylös toiseen kerrokseen, josta olikin hieno näkymä alas saliin.

Kahvilan kotisivut englanniksi tässä.


Osoite:

Kavárna Obecní dům

Náměstí Republiky 5, Praha 1 (karttalinkki)

Avoinna päivittäin klo 7:30 - 23:00

Ruokailemassa kattojen yllä - Ginger & Fred Restaurant (Tančící dům)

 
Me olemme aikaisemmin käyneet täällä Tanssivan Talon yläkerrassa lounastamassa (vuonna 2011; pahoittelen huonolaatuisia kuvia), jolloin paikan nimi oli Restaurant Céleste ja kokemus on jäänyt mieleemme yhdeksi parhaimmista ruokakokemuksista. Sen jälkeen näillä kulmin liikkuessamme olemme miettineet, miltähän paikka näyttää nyt ja onko taso pysynyt samana? Totuushan on se, että ravintola jonka tällä reissulla löydät, saattaa ensi vierailusi aikana olla jo mennyttä. Ravintolatarjonta muuttuu Prahassa koko ajan, paikkoja menee ja tulee jatkuvasti.

Syyskuun 2016 reissulla kävelymme lomassa päätimme pistäytyä Tanssivan Talon ravintolaan katsastamaan tämän hetkinen tarjonta. Hissillä aulasta ylös asti ja eteemme avautuikin erilainen näkymä kuin viimeksi; sisustus oli muuttunut purppurasta vaaleaan. Ravintolan seiniä koristivat erilaiset eläinaiheiset taulut ja tuolien takaosiin oli myös maalattu eläinten kuvia.

Ravintolan nimi on muuttunut muotoon  Ginger & Fred. Mainoksen mukaan se tarjoilee kansainvälistä keittiötä, jossa korostuu mm. kala ja äyriäiset, sekä lihoista karitsa, vasikka ja possu. Viinitarjonnan kerrotaan olevan myös kansainvälisen ja ruokailla voi ulkona kattoterassilla kesäkuusta syyskuuhun. Perustan ruokalistalle antaa ranskalainen keittiö, joka on lähellä keittiömestari Rudolf Doležalin sydäntä. Ravintola käyttää paljon paikallisia raaka-aineita ja tekee yhteistyötä paikallisten viljelijöiden, sekä ruoantuottajien kanssa. Menu vaihtuu neljä kertaa vuodessa. Ja ravintolasta ulos avautuvat näköalathan ovat upeat! Toivotaan, että ruokailijoita riittää tulevaisuudessakin.

Me otimme paikkamme ikkunan vierestä sisätiloista, Vltava-jokinäkymin. Lounasaika oli mennyt ohi hetki sitten, joten ravintolan tarjoamaa, päivittäin vaihtuvaa lounaslistaa ei tällä kertaa lähdetty lukemaan vaan tartuimme normaaliin menuuseen. Meidän lisäksemme ruokailemassa oli kaksi pöydällistä, myöhemmin saapui kolmaskin pöytäryhmällinen.

Istuessamme rauhassa ja tutkaillessamme tarjoilijan meille tuomaa menuulistaa, huomasimme vasta silloin, että lautasalusina oli pahvinen taiteilijan väripaletti. Jokaiselle istumapaikalle oli laitettuna lyijykynä ruokailuvälineiden viereen, jolla itse sai tahtoessaan olla itsekin taiteilija ja piirtää aluseensa oman taidekuvansa. Hauska yksityiskohta!

Päätimme ottaa pelkästään pääruoan ja jotakin jälkkäriksi. Menu näytti hyvältä, kaikkia listalla olevia annoksia olisi voinut maistaa. Ruokajuomiksi otettiin vettä ja mieheni lasin punaviiniä, itselleni lasillinen valkoviiniä.

Ensin tarjoilija toi kokin tervehdyksen, joka oli sitruunaista vaahtoa pienessä pikarissa; suun puhdistajaksi ja raikastajaksi.

Mieheni otti Sechuanin pippuriankkaa kera pariisilaisten yrtti-gnocchien, lisäkkeenä porkkanaa, parsakaalia ja mustaherukkakastiketta.

Itselleni valikoitui pääruoaksi grillattua lohta kera haudutetun keisarihummerin, hernesosetta, paahdettua vesimelonia, mätiä ja punajuuri-inkivääri kastiketta (kuvassa). Kuulosti niin erikoiselta, että tätä oli pakko maistaa.

Jälkiruokana molemmille tuli ranskalainen juustolautanen, miehelle viisi erilaista juustoa, itselleni kolme, sekä pienet lasilliset erittäin hyvää ja vanhaa Portviiniä. Juustot olivat hyviä, mukava lisäke oli tuoretta vastapaistettua patonkia ja voita.

Plussaa palvelusta, ruoasta ja miljööstä, pienoinen miinus jälkiruoka-juustoista: jos ravintola tarjoilee lähiruokaa, juustotkin olisivat voineet olla tshekkiläisiä, eikä ranskalaisia.

Ravintolan kotisivut tässä, englanniksi.

Osoite:

Ginger & Fred Restaurant (Tančící dům )

Jiráskovo námesti 1981/6, Praha 2 (karttalinkki)


Miten mennä:

Raitiovaunut: linjat 2, 5 ja 17 kulkevat rantakatua (Masarykovo nábřeží) pitkin - jää pois pysäkillä Jiráskovo náměstí, Tanssiva talo on edessäsi tai takanasi; ihan vieressä.

Metro: keltainen metrolinja B - jää pois pysäkillä Karlovo náměstí, siitä on pieni kävelymatka kohteeseen.