 |
| Kampa-saari Malá Stranassa ja Certovka-joen eräs silta, joulukuu 2010 |
"Petřínin yllä seisoo kuu, kirkas ja hohtava. Kukkulan metsäinen rinne on tulvillaan sumuista valoa ja se tekee näkymästä unenomaisen, runollisen, aivan kuin katsoisimme kirkkaan meriveden läpi vedenalaista metsää. Moni katse harhailee tuolla rinteellä tai on ankkuroitunut sille, ja kaikki ne ovat tietysti syvissä mietteissä tai kiihtymyksen vallassa.
Takarakennuksen kolmannesta kerroksesta katselee Josefinka ikkunalautaan nojaten hohtavaa Petříniä; vieressään hänellä on sulhasensa. Kirkas kuutamo sallii meidän nähdä hyvin nuoren miehen kauniit piirteet: vaalean tuuhean parran kehystämät pyöreät kasvot, silmistä paistaa elinvoima.
Josefinka tuijottaa ääneti valon tulvaa, hänen sulhasensa kääntää katseensa tuon tuostakin neitoon, jonka ympärille hän on kietonut oikean kätensä, ja joka kerta katsoessaan hän likistää neitoa itseensä kevyesti, ihan kevyesti kuin pelkäisi pyyhkiä pois kauniin hetken kultapölyä. Nyt hän kumartuu ja koskettaa huulillaan tytön kiharoita. Josefinka kääntyy häneen päin, ottaa hänen kätensä ja painaa sen huulilleen."
 |
| Kaarle-silta iltavalaistuksessaan Kampa-saarelta katsottuna. |
Tekstiote: Jan Neruda (1867) Tunnekuohun aikaan, teoksessa Prahalaistarinoita
Ei kommentteja
Lähetä kommentti