Olen ollut kauan tässä kaupungissa, täälläkin on jo ihmisiä, jotka tuntevat minut, mutta joita minä en tunne.
Kuten tuo kaljupäinen mies, jolla on näppylä nenänpielessä ja astma, mutta polttaa vain. Hän tuli pöytääni, ja sanoi "Guten Tag, Herr Redakteur". Me keskustelimme tässä samassa pöydässä kuukausi sitten. En voi muistaa, olin varmaan humalassa, niin kuin olinkin, sillä kuukausi sitten olin aina humalassa.
Nyt hän on vaimonsa kanssa, joka sanoo kaksisataa sanaa minuutissa. Aina kun vaimo siemaisee punaviiniä, on miehen vuoro sanoa sanottavansa.
 |
| Raitiovaunu Most Legii -sillalla, taustalla Kansallisteatteri |
Jouduin tähän paikkaan, koska vahingossa otin väärän raitiovaunun. Tämä on köyhemmän nuorison paikka. He tanssivat purukumi suussa. Yhdelle parille tuli riita kun poika halusi pitää vihreää silkkiliinaa rintataskussa ja se oli tytöstä typerän näköistä. Nyt he istuvat pöydässä ja mököttävät.
Tämän hetken yli kun pääsen, on helpompaa.
Otsikko: Kam jede tato tramvaj?= Mihin tämä raitiovaunu menee?
Tekstiote: Pentti Saarikoski (1967) Aika Prahassa
Ei kommentteja
Lähetä kommentti