Kävellen Prahan eläintarhaan

Paitsi, että Prahan eläintarhaan pääsee bussilla ja kesäisin myös veneellä, on yksi mahdollisuus mennä sinne kävellen. Matkan pituus on noin 1,5 km, joten se ei ole pitkä. Hyvällä ilmalla matka kannattaa taittaa kauniiden maisemien ihailemisella rauhassa kävellen. 

Olen kirjoittanut tähän ylös reitin, jota kannattaa kokeilla ainakin kerran, vaikkapa eläintarhaan kävelemällä ja sitten tulemalla bussilla sieltä pois. Reitti sujuu hyvin ensikertalaiseltakin, joten ei huolta.

Ja sitten matkaan!

1. Matka alkaa: lähtöpiste

Ota raitiovaunu 12, 14 tai 17, ja lähde matkaan. Jostain syystä toukokuussa 2015 myös raitiovaunulinja 18 ajoi tämän  kautta; en tiedä, onko pysyvä järjestely.

Jää pois Výstaviště Praha Holešovice:n eli Messualueen edustalla, U Výstaviště-kadulla. Pysäkki on aivan Messualueen edessä. Ylitä tie liikennettä varoen,  ja ota Messuhallin vasen laita, puiston puoli, ja lähde sen suuntaan. Puistossa kulkee asfaltoitu kapea tie,joten  lähde sitä pitkin kävelemään eteenpäin. Kohta eteesi tuleekin yllä olevassa kuvassakin näkyvä opaste, joka kertoo suuntaa; Zoo. Sitä kohti siis.

2. Puistoalue

Oikealle puolellesi jää Messualue sen kaikkine rakennuksineen ja toimintoineen. Sitä ympäröi vihreäksi maalattu aita. Vasemmalla puolellasi avatuu puistomaisemaa. Varo tiellä kulkevia pyöräilijöitä, satunnaisia puistotoimen autoja, sekä lenkkeilijöitä. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, oikeassa reunassa kulkee pieni pururadan tyyppinen juoksupolku, mutta moni haluaa juosta/hölkätä asfaltilla. 

3. Rautatiesilta

Pienen matkan käveltyäsi kauniiden vanhojen puiden reunustamaa tietä, eteesi vasemmalle puolelle tulee viitta (kuten kuvassa 1), joka näyttää suuntaa nyt oikealle > rautatiesillan suuntaan. Sitä kohti siis ja sillan alitse. Tämän jälkeen jatka vain suoraan. Vasemmalle puolellesi jää jonkinlainen grillipaikka ja sen takana puistoalue, edessäsi alkaa näkyä betoniset portaat ja nousu ylemmäs sinne kulkevalle tielle. Suunnista kohti portaita.

4. Portaat ylös 

Kun olet noussut portaat ylös, eteesi avautuu T-risteys, silta ja suojatie, kuva yllä. Pysähdy ja varo liikennettä. 

5.  Pala Vltava-jokea ja sillan yli

Ylitä liikennettä varoen suojatie ja kävele sillan yli. Ylität juuri pienen Vltava-joesta eriytyvän uoman ja sillan ylitettyäsi pääset Císařský ostrov -saarelle.

6. Císařský ostrov

Saarella ollaan. Silta päättyy taas T-risteykseen, käänny vsemmalle ja lähde kulkemaan eteenpäin. Kun katsot vasemmalle sivullesi, näet sillan jonka juuri ylitit joen toiselta puolelta; kuva yllä.

7. Prague Zoon-laituri

Lähdettyäsi etenemään tietä pitkin noin 70 metrin päässä näet laiturin, joka on juuri tuo eläintarhaan veneellä tulevien matkustajien laituri (tämä siis myös vinkiksi veneellä Zoo:hon tulijoille). Veneen tulo- ja lähtöajat löytyvät laiturin ovista. Laiturin kohdalla käänny oikealle ja lähde jälleen kohti kauempana siintävää kävelysiltaa.

Tätä ennen oikealle puolellesi avautuu nurmikkoinen puistoalue ja jonkinlainen hevosmaneesi, sekä hevostallit. Vasemmalla puolella on myös hevosaitauksia ja koirien agilityalue; tosin vähän ennen seuraavaa siltaa (kuva alla).

8. Silta, jälleen

Eteesi tuleekin sitten seuraava silta, jolla saarelta päästään taas mantereen puolelle. Jälleen siis Vltava-joen ylitys, joten ei muuta kuin ylittämään edellistä matalampaa joenuomaa.

9. Näkymät sillalta

Tämä silta onkin edellistä pidempi ja ainakin meistä tuntui, että se jopa hieman heilahteli; jonkinlainen vankempi riippusilta siis. No, näkymät ovat kauniit niin oikealle kuin vasemmallekin. Sillan ylitettyäsi käänny vasemmalle heti sillan jälkeen ja jatka kävelyäsi joen rantaa pitkin, Poltavska-katua.

10. Troijan linna, Trojský zámek

Katua kävellessäsi oikealle puolellesi jää muutamien omakotitalojen jälkeen muurien sisään Troijan linna. Sitä voit kuitenkin kurkistella takorautaisen portin takaa; kuva yllä. Jatka tämän jälkeen kävelyäsi eteenpäin ja saavut parkkipaikalle, oikaise sen yli ja käänny sitten Zoo-viitan osoittamaan suuntaan oikealle.

Nyt enää 100 metriä ja olet eläintarhan portilla. Troijan linnan muuri jää nyt oikealle puolellesi ja puiden reunustaman kadun vasen laita on eläintarhan aluetta.

11. Olet perillä: päätepiste

Eläintarhan edustalla oleva bussien lähtöpaikka ja siinä sijaitsevan liikenneympyrän keskellä olevan kiven päällä, pronssiset mangustit toivottavat sinut uteliaan tervetulleena eläintarhaan!

Sitten vain portille lippua ostamaan ja nauttimaan eläimistä, sekä tästä hyvinhoidetusta eläintarhasta.

Vielä eläintarhan omat kotisivut, löydät ne tästä.

Herkkumyymälä Jan Paukertin tarina taitaa olla ohi

Meille oli vuosien Prahan reissujen myötä tullut yhdeksi omaksi suosikiksemme herkkumyymälä Jan Paukert Lahůdkářství. Tämä jo vuonna 1916 perustettu perheyritys muotoutui Tshekin maassa yhdeksi hienoksi menestystarinaksi ja erittäin pidetyksi sellaiseksi.

Mekin monesti piipahdimme Kansallisteatterin lähellä, Národní-kadulla sijaitsevaan myymälään aamupalalle tai lounasaikaan, sillä myymälän lasivitriini oli täynnä erilaisia tanskalaissävyisiä voileipiä suomalaisittain pilkkahintaan. Hyvä ja kunnon kokoinen maalaisleipäviipale oli päällystetty mitä erilaisimmin täyttein, kuten kylmällä häränlihalla, herkullisilla juustoilla tai makkaroilla, katkaravuilla, kylmäsavustetulla lohella, ja niin edelleen. Ja vitriini oli aina täpötäynnä, samoin asiakkaita oli yleensä myymälään jo sisään mennessä (usein jonoksi asti), myös pöydissä istui tuolloin tyytyväisen näköisiä, herkkuja nauttivia asiakkaita.

Muutamalla eurolla sai useamman leivän, kahvin tai lasit viiniä. Lisää tästä myymälästä voit lukea aikaisemmasta jutustani.

Sitten viime vuoden 2014 lopulla herkkumyymälän tulevaisuudesta alkoi kantautumaan huonoja uutisia: perustaja Jan Paukertin jälkeläiset, nykyiset omistajat,  olivat jättänyt liiketilan vuokria maksamatta ja Prahan tuomioistuin oli aloittanut maksukyvyttömyysmenettelyn yritystä kohtaan. Perittävät summat eivät olleet mitään pieniä, saamisia oli mm. puoli miljoonaa korunaa liiketilan maksamattomia vuokria. Tuosta sen hetkisestä tilasta kirjoittelin myös tänne.

Tuolloin vielä herkkumyymälä oli auki, mutta kevään ja syksyn 2014 reissuillamme olimme jo huomanneet jotakin muuttuneen: voileipävitriini ei ollutkaan enää yhtä täynnä kuin ennen; tarjolla oli vain kahta kolmea erilaista täytettyä voileipää ja niitäkin vain muutama. Kahvilapuolen pöytiä näytti olevan vapaana enemmän kuin ennen, saatoimme olla jopa ainoat asiakkaat. Tiskin takana sentään kävi muutama paikallinen ostoksilla myymälässä olomme aikana.

Jotain oli siis meneillään. Lopullisen niitin toiminnan sulkemiselle toivat terveysviranomaiset. Ei pelkästään täältä Národni-kadun liikkeestä, mutta myös muista yrityksen toimipaikoista oli löytynyt terveydelle vaarallisia asioita, jotka olivat sitä luokkaa, että tilat oli suljettava heti.  Helmikuun lopulla 2015 asiasta uutisoitiin paikallisissa medioissa. Millään ei ollut enää mitään väliä, siisteydestäkään ei jaksettu tässä vaiheessa pitää huolta.

Ja nyt toukokuussa 2015 kävellessämme katsomaan, mikä Nárdoni-kadun myymälän tila oli, sen voitte nähdä näistä valokuvista.

Surullista, että tämä hieno ja wanha menestystarina, sekä ne makukokemukset joita siellä saimme, on nyt muistojemme joukossa. En usko itse, että yritys pääsee jaloilleen, sillä maksettavaa on varmasti paljon enemmän kuin mitä julkisuudessa on spekuloitu. Lisäksi maineen nostaminen ei ehkä suju helposti näiden kuvien ja uutisten jälkeen.

Mahtaa vanha herra Jan Paukert itse kääntyä haudassaan; uusi omistajasukupolvi menetti melkein 100 vuoden yritystoiminnan tuhkana tuuleen.

Mekin olemme niin pahoillamme, ja varmasti moni muukin.

Restaurant Aromi - ripaus italialaista tunnelmaa

Praha on yllätyksiä täynnä, ja mukavia sellaisia; sen huomasimme jälleen kerran. Kun Vietnamilaisilta markkinoilta lähdimme kävelemään , niin matkamme suuntautui markkinapaikkaa lähellä olevalle Mánesova-kadulle. 

Hetken rauhassa käveltyämme ja kauniita taloja ihasteltuamme eteemme tuli ravintola, Restaurant Aromi. Katseemme kiinnittyi ensin sen ulko-ovessa oleviin useisiin Michelin-tarroihin. Tutkailimme myös ulkopuolella olevaa ruokalistaa. "Paikkahan taitaa olla hyvä", ajattelimme ja astuimme sisään hetken mietittyämme.

Nälkä meillä ei ollut, joten päätimme ottaa lasilliset viiniä ja samalla istua hetken ravintolan sisätiloissa tutustumassa päällisin puolin miljööseen.

Italialainen Restaurant Aromi on perustettu vuonna 2005 ja se tarjoilee pääasiassa mereneläviin perustuvaa menuutaan, mutta muutakin listalta löytyy. Omistaja Riccardo Lucquen tarkoitus on tuottaa ruoka puhtaista ja hyvistä raaka-aineista, ja osa näistä tuodaankin suoraan pieniltä italialaisilta tuottajilta. Ruokalistaa on muokattu hieman tshekkiläiseen suuhun sopivammaksi, täysin italialaista se ei ole. 

Yksi Restaurant Aromin erikoisuus on 300 eri lajin grappavalikoima (kuva alla, osa grappavalikoimaa). Kesäiselle terassille mahtuu 40 asiakasta.

Aromi on saanut elinaikanaan useita kansainvälisiäkin palkintoja hyvästä palvelusta ja ruoastaan, kuten ulko-oven Michelin-tarratkin kertovat. Se on myös rankattu maailman 10 parhaimman ravintolan joukkoon vuonna 2005 ja parhaimmistossa se onkin hyvin pysynyt. 

Ravintola löytyy myös useista Prahan matka-oppaista ja netin ravintolavinkeistä, joissa sitä suositellaan. Varsinkin Fine Dining-tyylistä ruokapaikkaa etsiessä Aromi mainitaan useassa eri vaihtoehdossa kaupungin parhaissa ruokaravintolalistoissa.

Me valitsimme lasilliset italialaisia viinejä, itselleni pyysin tarjoilijaa suosittelemaan jotakin "kesäistä, kevyttä ja kukkaista" valkoviiniä ja mieheni tilasi täyteläistä punaviiniä. Tarjoilijan ehdottamat valinnat menivät kyllä nappiin. Lähtiessämme paikan omistaja Lucuqen toivotteli ovella meille vielä hyvää päivänjatkoa ja tervetuloa tänne seuraavalla kerralla syömään. Lupasimme palata. Ja niin myös teimme.

Toinen täsmäisku Aromiin tapahtui terassin puolelle seuraavana päivänä, sillä olimme jälleen kävelleet Vinohradyssa ja ennen hotellille menoa ajattelimme vielä käydä tässä paikassa. Jälleen tosin vain nauttimassa oluen ja viinin.

Tällä kertaa meitä palveli miespuolinen tarjoilija, joka olikin erittäin puhuvainen ja niinpä juttelimmekin hänen kanssaan laidasta laitaan. Kyselimme myös tarjoilijalta heidän menuustaan ja hän suositteli hummeria, joka valmistetaan asiakkaan toivomalla tavalla. Ovat kuulemma hyviä ja suosittuja, mutta ei pikkunälkään, sillä niiden koko on kuulemma melkoinen.

Paikan omistajakin näytti olevan jälleen paikalla ja hihkaisi meille vielä "moit" ennen kuin jatkoimme matkaa. 

Tänne vielä palataan, mutta seuraavalla kerralla nälkäisenä! Siitä toivottavasti pääsen vielä kertomaan näillä sivuilla.

Restaurant Aromin omat kotisivut löydät tästä.

Pöytävaraus varsinkin illalla on suotavaa. Sen voi tehdä netin kautta heidän omilta kotisivuiltaan, soittamalla puhelimitse tai käymällä paikassa.

Osoite:

Restaurant Aromi

Mánesova 1442/78, Praha  (karttalinkki tässä)

Näppärimmin pääset tänne metrolla: vihreä A-linja - jää pois pysäkillä Jiřího z Poděbrad.

 

Tuoksujen ja makujen markkinatunnelmaa kokemassa

Kuten aikaisemminkin olen monesti maininnut, yksi Prahan hienoista piirteistä on se, että tässä kaupungissa löytää joka päivälle jos jonkinlaista ilmaista tapahtumaa, jonne voi piipahtaa katselemaan ja nauttimaan tunnelmasta.

Markkinoilla varsinkin on mahdollista ostaa pientä syötävää ja juotavaa, ja usein paikalla on myös musiikkia tai käsityötaito-esityksiä.

Mukavaa yhdessäoloa kuitenkin.

Kerroinkin aikaisemmin täällä blogissani, että Prahan kauniissa Vinohradyn kaupunginosassa järjestetään Vietnamilaiset markkinat 21.5.2015 (juttu siitä tässä). Ja, koska me olimme tuolloin itsekin Prahassa, päätimme käydä kurkkaamassa minkälaista markkinatarjontaa vietnamilaiset tarjoaisivat.

Metron vihreä A-linja kuljetti meitä Jiřího z Poděbrad -asemalle. Sieltä sitten ylös ja valitsimme ulosmenoaukoksi Náměstí Jiřího z Poděbrad:in. Maan päälle päästyämme tälle aukiolle silmiemme eteen avautuivatkin valkoisten telttojen rivit.

Ja se tuoksu! Teltoissa valmistettavista pienistä herkuista jäi ilmaan leijumaan kerrassaan herkullinen, miltei suussa makusteltava ja kielellä kosketeltava maku.

Ihmiset kiertelivät kojuja hyväntuulisina ja uteliaina, monella oli hymy herkässä ja yleisesti tunnelma oli leppoisan kotoisa.

Me olimme liikkeellä juuri lounasaikaan, joten jonoja näille ruokateltoille oli jonkin verran. Tarjolla oli paistettua, keitettyä ja käristettyä pientä syötävää, makeita herkkuja unohtamatta. Myös viileää meloni-inkivääri -juomaa jäähileellä tarjoltuna oli saatavilla. Myytävänä oli lisäksi vietnamilaisia valmiita ruokatuotteita, kuten riisiä, hapanimeläkastikkeita, sekä käsitöitä.

Kuten kuvista näkyy, ilma oli kaunis ja lämmin. Täällä kierreltyämme olikin mukava suunnata Vinohradyyn muutoinkin kävelemään.

Tällaiset tapahtumat antavat matkamuistoihin aina jotain extraa, joten lähtekää reippaasti kokeilemaan markkinoita tai konsertteja, tai yleensäkin näitä Prahan tapahtumia, jonne on kaikilla vapaa pääsy. Näin pääsee sisään kaupunkiin vähän eri lailla ja paikallisten näkökulmaa sivuten.

Tunnelma on  leppoisa ja yhteenkuuluva, olitpa sitten turisti tai paikallinen asukas.

Café Reserva, uutukainen tuttavuus

Prahan Uuden puolen (Nové Mesto) katuja kulkiessamme kahvihammasta alkoi kolottaa ja silmät alkoivat etsiä sopivaa paikkaa, jonne istahtaa kupillisen ääreen. 

Katse osui eteemme ilmestyneen Café Reservan ikkunaan ja sinnehän sitten puikahdimme sisään.

Päädyimme istahtamaan ikkunan eteen, josta oli kaunis näkymä viereiselle aukiolle. Kahvila taitaa olla melkoisen uusi, sillä nimellä ja osoitteella en löytänyt Googlesta mitään.

Kahvilan sisätiloissa ei paljonkaan ollut väkeä, sillä ilma oli kaunis ja suurin osa asiakkaista näytti istuvan takapihalla sijaitsevalla terassilla.

Tämä sopi silti meille, ihanan rauhallinen tunnelma.

Kauniiden kaariholvien alla, ikkunan edessä sijaitsevilla pehmustetuilla tuoleilla oli mukava seurata kadun tapahtumia.

Valitsimme suomalaisen oloiset Amerikkalaiset kahvit ja vitriinistä herkullista sitruunaista kakkua. 

Plussaa kahvilalle siitä, että kahvit tuotiin perinteisesti pienten vesilasien kera asiakkaan eteen. Mukana tietysti tavan mukaan maitonekka ja sokeri.

Kakku oli taivaallista! Ehkä näin normaalisti tuplaespressojen tilaajille normikahvi maistuikin tällä kertaa hivenen laihalta. 

Kaikkinensa hyvä kahvilakokemus ainakin meille, joten tänne kannattaa piipahtaa toistekin. Tämän jälkeen jaksoi taas jatkaa matkaa eteenpäin.

Osoite:

Café Reserva

Martinská, Praha 1 (karttalinkki)

Muista: Prague Zoo!





Kuva www.zoopraha.cz



Eläintenystävä taas infoaa Prahan eläintarhasta näin kesän kynnyksellä. Muistattehan toki, että eläintarha Prahassa on auki ympäri vuoden; talviaikaan hieman lyhemmillä aukioloajoilla. Ja tämä eläintarha on ainakin meidän mielestämme aivan upea kokemus; suosittelemme!

Prague Zoon eli Prahan eläintarhan päivityksiä on helpoin seurata Facebookista, heidän omilta kotisivuiltaan, linkki sinne tässä: https://www.facebook.com/praguezoo . Sivuja voi käydä lukemassa, vaikka et olisikaan Facebookin jäsen; ovat siis avoimet kaikille kiinnostuneille.

Sivut ovat englanninkieliset ja siellä on hetkiä eläintarhan elämästä pienine juttuineen ja ihanine kuvineen.

Eläintarhan omat nettisivut löydät tästä: http://www.zoopraha.cz/en . Siellä kaikki tarpeellinen info pääsymaksuista, aukioloajoista ja ajankohtaisista tempauksista. Sieltä löytyy myös tietoa siitä, miten eläintarhaan pääsee kesäaikaan veneellä!

Lisää eläintarhanjuttujani löydät tagin alta "Zoo-Praha"; tuosta sivun oikeasta reunasta.

Kukoistava Václavin aukio - Valokuvanäyttelyssä 3.6.2015 asti

Václavin aukio on elänyt kulta-aikaansa ennen, ja toisella tapaa nykyään. Tämä aukio on ollut kautta aikain elintärkeä Prahan kaupungille, ja yksi sen tärkeimmistä kaupunkikuvista.

Täällä on ollut aina tavarataloja, ravintoloita ja muuta yrityselämää. Täällä on tehty ostoksia, syöty ja käyty töissä, mutta myös asuttu.

Kahviloissa on tavattu ystäviä, elokuvateattereissa katsottu elokuvia ja yökerhoissa tanssittu aamun pikkutunneille asti.

Aukiolla nähtiin ennen jalankulkijoiden lisäksi hevosajopelejä, kunnes 1920-luku toi mukanaan moottoriajoneuvot. Raitiovaunut ajoivat läpi ja poikki tämän bulevardin, autot, hevosajoneuvot ja jalankulkijat menivät siellä mukana sulassa sovussa.

Mutta aukio on ollut todistamassa myös monia historiallisia tapahtumia viime vuosisadalla, kuten kommunistisen diktatuurin sortuminen. Myös Jan Palachin itsemurha on jättänyt muistolaatan aukiolle.

Meille Václavin aukio on rakas ja siellä käydään useasti kävelemässä Prahan visiiteillämme, monesti näillä kulmin ollaan myös majoituttu.



Valokuvia Václavin aukiosta itse ko. aukiolla, linkki



Valokuvanäyttely Václavin aukion historiasta on nähtävillä aukion toisessa päässä "katuneliössä". Paikka sijaitsee lähellä Kansallismuseota (kts. kuva yllä), jossa on esillä 24 valokuvaa aukion elämästä 1920-1970 -luvuilta. Siis ulkotiloissa.

Tästä näyttelystä, mm. kuvia siitä, voit katsoa lisää tästä linkistä; teksti valitettavasti vain maan omalla kielellä. Näiden ulkotilojen valokuvien koko on 180 x 120 cm.

Valokuvanäyttely on nähtävillä 3.6.2015 asti.

Karttalinkki Václavin aukiolle.

Lisää aiheesta tässä Radio Prahan artikkelissa.

Vietä päivä vietnamilaisittain 21.5.2015 viehättävässä Vinohradyssa

Keskellä Eurooppaa Prahassa, mutta silti lähellä muuta maailmaa:

Suuntaa kulkusi torstaina 21.5. viehättävään Vinohradyn kaupunginossaan ja aukiolle nimeltä Náměstí Jiřího z Poděbrad. Siellä vietetään Vietnamilaista Ruokafestivaali-päivää tuolloin.

Tarjolla on myös maan omaa kulttuuria erilaisin esityksin ja paikalta voi ostaa myös vietnamilaisia käsitöitä.

Festivaalille on vapaa pääsy, tapahtuma alkaa klo 10.

Karttalinkki aukiolle tässä. Sinne pääset nopeasti metrolla: vihreä linja A - jää pois pysäkillä Jiřího z Poděbrad.

PS: mikäli olet liikkeellä tuolla suunnin ensimäistä kertaa, liitä samaan käyntiin vierailu Žižkovin TV-tornissa, linkki vanhaan juttuuni tästä.

Mustaa teatteria: Colour dreams of Dr. Frankenstein





Kuva www.blacktheathre.cz



Viime Prahan reissullamme päätimme jälleen pistäytyä illan tullen katsomassa Mustaa teatteria eli Black Light- teatteria.

Valitsimme meille uuden teatterin silloisen hotellimme Juliksen läheisyydestä: Black Light Theatre of Prague, osoitteessa Rytířská 31, Praha 1.

Päivällä kävimme lipunmyyntitiskillä kysymässä, mitä esityksiä heillä illalla menisi, jonne olisi vielä vapaita paikkoja? Tuon teatterin lipunmyynti on muuten sellainen "seinäkoju", eli tiski kadulle päin. Tuohon tohtori Frankensteiniin löytyi vielä aivan eturivin paikat. Mietittiin hetki, sillä ihan eturivi ei ole meidän suosikkipaikkojamme, mutta päädyimme ottamaan liput kuitenkin.





Kuva www.pragueticketoffice.com



Esitys on pituudeltaan vain reilun tunnin, joten siinä ei ollut väliaikaa. Teatterikokemuksena ihan ok

Tarina ei pelkästään kerro tästä pahamaineisesta tohtorista, vaan esityksessä vilahtaa muitakin tuttuja dekkari-henkilöitä, mm. Sherlock Holmes ja Baskervillen koira.

Tarinassa matkataan ympäri maailman, pistäydytään niin Pariisin Eiffel-tornissa kuin Alpeillakin. Myös kreivi Drakulan luona Transsylvaniassa vietetään hetki muistaakseni ennustavan mustalaisnaisen kera.





Kuva www.pragueticketoffice.cz



Esitys pitää sisällään paitsi tarinankerronnan, myös ne perinteiset neonvärit.

Teatterin omat englanninkieliset kotisivut ohjelmistoineen ja näytäntöaikoineen löydät tästä linkistä: http://www.blacktheatre.cz/

Juhlapäivä; War was over

Terezin, kaupunki, jonka Gestapo haltuunotti 10.6.1940 keskitysleireille vietäviä juutalaisia varten

Tänään 8.5.2015 vietetään Tšekissä juhlapäivää: tänään tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta siitä, kun Toinen maailmansota virallisesti loppui. 

Professori Rychlik on antanut Radio Prahalle pienen haastattelun, sen linkin löydätte jutun lopusta. Tässä kuitenkin tiivistettynä (lue: lyhennettynä) hieman professorin ajatuksia tuosta päivästä. 

Kaikki tämän jutun kuvat ovat päiväretkeltämme vuodelta 2012 Terezinin kaupunkiin, paikkaan, joka oli yksi keskitysleireille juutalaisia vievän koontiaseman pysähdyspaikoista. Lisää tuosta vanhasta jutustani löytyy tuosta sivun oikeasta laidasta nimellä "Terezín". Kuvat saattavat olla samoja.

Terezin, keskustan aukiota

Eli lähdetään liikkeelle vuodesta 1938. Tšekit olivat valmita  ja halukaita taistelemaan, ja sitten yhtäkkiä "Münchenin diktatuuri" - kuten se tunnetaan täällä, ei "Münchenin sopimuksena", kuten sitä muualla kutsuttiin, määräsi Tsekkoslovakiaa avaamaan rajojaan, luopumaan aseistaan ja vähentämään armeijaansa. Mitä tapahtui kansakunnalle,  joka oli kuitenkin valmis taistelemaan?

"No, ihmiset olivat hyvin järkyttyneitä ja tyytymättömiä", professori Rychilk toteaa. "Kaikki tiesivät, että Tšekkoslovakia ei olisi voinut voittaa sotaa natsi-Saksaa vastaan. Maata ympäröivät pelkät vihollisvaltiot. Ja kun Ranska ilmoitti, että he eivät taistele, niin tämä sota oli hävitty. Jos olisimme lähteneet sotimaan, verilöyly olisi ollut valtava."

Moni maan sotilas olisi halunnut taistella, vaikka tiesivät tulevasta häviöstä?

"Kyllä, se on totta. Taistelu vuonna 1938 olisi yhdistänyt tšekit, slovakit ja Ruteenit. Puolet Tšekkoslovakian saksalaistaustaisesta väestöstä pakeni Saksaan tai muualle."

"Lyhyen ajan, jolloin Münchenin sopimus oli toimiva, ja ennen seuraavan natsimiehityksen alkua maaliskuussa 1939 - olivat tšekit halukkaita oppia elämään kuitenkin sopimuksen kanssa. Näin kartan, joka sisältää iskulauseen: "Malá, ale Näse", joka tarkoittaa "Se on pieni, mutta se on meidän ...". Lause sisälsi juuri tuon tunteen:  me vihaamme sitä, mutta me opimme elämään sen kanssa", professori Rychilk jatkaa.

Juutalaisten vangittujen kasarmihuone, eräs niistä

"Olen vakuuttunut siitä, että tšekit olisivat todennäköisesti nielleet sen, että osa historiallista Böömin aluetta menetettiin Saksaan, jos heillä olisi vielä Tšekkoslovakia tai Tšekin valtio kun siitä olisi erotettu Slovakia. Tšekin valtio oli ollut olemassa täällä reilu tuhat vuotta. Ja nyt ensimmäistä kertaa se katosi. Kuitenkin tšekeille alkoi olla sietämätöntä se, että maata pidettiin jonkinlaisena siirtomaahallintona.  Joten keväällä 1939 tšekit olivat luultavasti ainoat, jotka halusivat sotaa - ja suursodan - niin pian kuin mahdollista. Rauha oli hyvin vaarallista, koska se olisi matka suur-Saksaan ja todellisuuteen, joka mielestäni oli yksinkertaisesti mahdotonta kenenkään tšekin hyväksyä."

Rychilk kertoo: "Edvard Beneš, silloinen Tšekin presidentti, joka lähti maanpakoon tiesi, että tavalla tai toisella Tšekin valtion palautuisi lopulta sellaiseksi kuin mitä se oli ennen sotaa. Mutta tietenkin, kukaan ei tiennyt alussa, kuinka tässä lopulta oikein kävisi. Toinen seikka on, että Tšekin vastus oli erilainen kuin vastustukset muissa maissa, kuten Puolassa, Jugoslaviassa, Kreikassa ja Ranskassa. Eräs Tšekin historioitsija on todennut, että se oli "ei-ammuta" -vastarintaa, koska ei ollut aseita. Ei ollut aseellisia konflikteja ennen antautumista [molempien jälkeen Münchenissä vuonna 1938, ja natsien hyökkäyksen 1939]. Tämä oli erilaista kuin mitä oli tapahtunut Puolassa, Jugoslaviassa ja Kreikassa. Joten ihmisillä ei ollut mitään aseita; heidät oli pakotettu luopumaan jopa metsästysaseista. Mikäli joltain ase löytyi, Saksan lain mukaan tästä rangaistiin ​​kuolemalla. " 

Juutalaisten keskitysleirille kuljetusta odottavien vangittujen kasarmeja, edessä aidattu ulkoilualue

Slovakia julisti itsenäisyyden Saksan suojelussa, 14. maaliskuuta 1939 ja seuraavana päivänä, 15. maaliskuuta Saksan armeija tuli ja vei Böömin maakunnat ja sisällytti tämän osaksi Saksan valtakuntaa. Saksan mielestä tšekkiläiset tulisivat myöhemmin olemaan kokonaan Saksaa, vaikka puhuisivatkin omaa kieltään. Tämä oli heidän tulevaisuusnäkymänsä silloin.

Presidentti Beneš oli maanpaossa Britanniassa ja perusti siellä pakolaishallituksen, joka sai nimen Úvod (Central Leadership of Resistance at Home), joka oli kattojärjestö erilaisille muille vastaorganisaatioille. Organisaatio hoiti mm. tiedustelupalveluja ja ns. salaista palvelua. Tarkoituksena oli suorittaa sotilaallinen kansannousu kun hetki olisi paras mahdollinen.

Kaupungin pohjakuva, juutalaiskasarmit ruskealla

Paljon tapahtui tämän jälkeen ja vihdoin Toinen maailmansota loppui. Mutta miten toukokuu 1945 on saanut tästä 8:sta päivästä juhlapäivän? Siitä hieman seuraavassa:

Siirrytäämpä toukokuuhun 1945. Hitler on jo kuollut. Toinen maailmansota on jo melkein ohi Euroopassa. Paitsi protektoraatti. Mutta, kuten usein tapahtuu Tšekin historiassa, siihen sisältyy hiven tragediaa, koska monet ihmiset halusivat, että amerikkaliaset tulisivat ja sen sijaan Prahaan tulikin puna-armeija. Professori Rychilk kertoo lisää:

"Lauantaina 5. toukokuuta 1945 kapina alkoi Prahassa. Tähän liittyivät tietysti sotilaalliset syyt ja poliittiset syyt. Sotilaallisena syynä oli se, että Saksan suunnitelmassa täällä sijaitseva ns.viimeinen linnoitus. Armeija kenraali Ferdinand Schörnerin johtamana sijaitsi täällä ja hänellä oli yli miljoona miestä vielä käytettävissä. Ja Hitlerin kuoleman jälkeen he yksinkertaisesti halusivat puolustaa tätä tilaa Neuvostoliiton armeijaa vastaan. Ja, jos mahdollista, siirtyä länteen ja antautua Yhdysvaltain armeijalle.

Junavaunut pysähtyivät tähän, vaunuissa olevat juutalaiset vietiin tästä kasarmeihin ja sieltä edelleen mm. Auschwiziin.

"Heidän täytyi kulkea läpi Prahan, koska se oli viestinnän keskus. Kaikki tärkeimmät rautatiet ja tiet olivat kytköksissä Prahaan Ja siksi he halusivat hinnalla millä hyvänsä saada sen valvontaansa. Tietenkin sillä oli myös poliittinen merkitys, koska täällä meillä oli keskus, joka tunnetaan nimellä Česká národní rada tai Tšekin kansallinen neuvosto [perustettiin helmikuussa 1945], joka oli koalitio kommunisteja, sosialisteja, ay-väkeä ja vasemmistolaisia sosiaalidemokraatteja. Ja nämä halusivat näyttää lopussa, että tšekit taistelivat, ja tarjota joitakin poliittista tukea Tšekkoslovakian hallitukselle." 

"Tämä oli kohtalokasta monille vastarintataistelijoille, koska kun Saksan antautuminen allekirjoitettiin 7. toukokuuta, oli Saksan komentaja Prahassa; kenraali Rudolf Toussaint. Hän meni Tsekin kansallisen neuvoston puheenjohtajan, professori Albert Pražákin luo ja sanoi: "Katso, me tiedämme, että sota on ohi, ja  me kaikki haluamme lähteä pois". Ja Pražák tapasi neuvoston ja totesi, että antautuminen voitiin hyväksyä, paikallinen aselepo allekirjoitettaisiin ja heidän sallittaisiin poistua. Ja vaikka kommunistinen edustaja neuvostossa, Josef Smrkovský, tämän hyväksyi - hänet myöhemmin vangittiin vuonna 1950 ja hänestä tuli johtava hahmo Prahan keväälle. Venäläiset eivät pitäneet häntä luotettavana, koska hänen hyväksyntänsä johdosta saksalaisia evakuoitiin länteen. He näkivät sen maanpetoksena, koska he halusivat olla itse juuri se "vapauttava Praha." " 

"9. toukokuuta 1945 Neuvostoliiton armeija saapui Prahaan. Mutta tosiasia oli, että kun he tulivat Prahaan, saksalaiset eivät enää olleet täällä, koska he jättivät kaupungin jo edellisenä päivänä. He menivät länteen ja Yhdysvaltain armeija oli jo Plzeňissä. "

"No, se oli poliittinen sopimus. Ja myös kenraali Eisenhower oli päätöksessä mukana. Me tiedämme, että kenraali George S. Patton, komentaja kolmannessa Yhdysvaltain armeijassa, halusi mennä pidemmälle, mutta hänelle kerrottiin, että hänen täytyy pysähtyä rajalinjalle."

Ja loppu onkin historiaa.

Linkki Prahan Radion juttuun tässä.

Navalis; nyt juhlitaan Johannes Nepomukilaista ~ Venetsia Prahassa 15.5.2015

Oi ja voi! 

Tästä oli pakko infota teitä, jotka olette Prahassa 15.5.2015.

Sillä tuolloin kannattaa suunnata kulkunsa Vltava-joen rantaan ja Kaarle-sillalle, sillä pääsette nauttimaan italialaisesta tunnelmasta, joka on jo 300 vuotta vanha perinne; kyllä vain!

Itsekin olisimme mielellämme kokemassa tuon illan atmosfääriä, joten sitä lieventääkseni laitoin poikkeuksellisesti tähän omia Venetsian-kuviamme. Leikitään, että ne ovat Vltavalta  : )

Toukokuun 15. päivänä juhlitaan italialaiseen tyyliin veden pyhimys, Pyhä Johannes Nepomukilaista (Jan Nepomucký), vaikka varsinainen juhlapäivä on almanakan mukaan 16.5.

Johannes Nepomukilainen syntyi Böömissä 1330-1340 -luvulla, tarkkaa päivämäärää ei ole tiedossa. Mies koki marttyyrikuoleman 20.3.1393.  

Lisää tästä kuolemasta ja siihen johtaneista seikoista voit lukea lisää tästä Wikipedian suomenkielisestä linkistä.

Barokkimusiikin tahtiin, gondolien saattamana Kaarle-sillan kupeet täyttyvät Nepomukilaista juhlivista prahalaisista ja turisteista. 

Ohjelmatietoja voit käydä kurkkaamassa seuraavilta, Navalis-juhlan omilta englanninkielisiltä kotisivuilta, sieltä löydät "Program"-linkin takaa tarkempia tietoja, minne askeleet kannattaa suunnata.

http://www.navalis.cz/en/

Siitä, miksi ohjelma on kautta aikain ollut Venetsiaan suuntautuva ja italialaisuuteen viittava, ei itselläni ole tätä kirjoittaessa vielä tiedossa. Kenties pyhimyksen tiet ovat suuntautuneet ko. maahan ja kulttuuriin, kuka tietää sen kertokoon.

Itse vinkkaan oheisesta ohjelmasta kuitenkin kahdesta ilmaisesta iltatapahtumasta:

* klo 20:15 Kaarle-sillalta lähtee etenemään historiallisten venekuntien regatta, sekä

* barokkikonsertista Vltava-joella klo 21 alkaen. 

Iltakävely kannattaa suunnata tuolloin Kaarle-sillalle, sillä jokeen pystytetty esiintymislava konsertteineen on varmasti hieno kokemus regattaa unohtamatta. Ja taidetaan siellä rannalla illan pimetessä tarjoilla myös jonkinlainen ilotulitus.

Sitten vain italiaksi: Godetevi l'atmosfera= Nauttikaa tunnelmasta!