11. kesäkuuta 2015

Restaurant Rainer Maria Rilke - Romanttisten holvikaarien alla




Kun olimme pidätelleet tovin äkillistä kesäistä sadekuuroa Široká- ja 17. listopadu -katujen kulmassa museon portailla, päätimme sateen loputtua lähteä kävelemään kohti hotelliamme.

Olimme viimeksi syöneet päivällä, joten nälkä alkoi tuntua vatsoissamme ja aloimmekin tarkkailla, mistä löytyisi mukava ruokapaikka näin lauantai-illalle, jossa olisi vapaita pöytiä. Myönnettäköön, että me olemme hieman huonoja varailemaan pöytiä, mieluummin kävelemme ja katselemme, minne illan tullen mahtuisi syömään.

Mutta: Prahassa jos missä kannattaa kävelyreittinsä suunnata aina silloin tällöin kaduille, joita ei muutoin tule kulkeneeksi. Me löysimme tämän ihastuttavan pienen, boheemin ja intiimin ravintolan juuri näin. Kokemus oli hyvä, joten tänne tulemme vielä palaamaan jonakin toisena kertana!




Kävelimme rauhassa rantakadun suuntaisesti vanhoja katuja mutkitellen ja saavuimme Karoliny Světlé -kadulle. Huomasimme kutsuvan ravintolan oven, joka oli auki ja sisätiloista näkyi kaunis holvikaarikatto, sekä mielenkiintoiset seinät, ja hieman boheemin tuntuinen tunnelma.

Astuimme sisään muutaman portaan verran (kuva yllä) ja ilmeisesti paikan omistaja itse toivotti meidät tervetulleeksi!

Edessämme oli vastaanottotiski, tumma ja raskastekoinen, jonka takana mieshenkilö kuivaili viinilaseja kysyen samalla, mistä saisi olla? Tunnelma paikassa oli sen verran mielenkiintoinen, että istahdimme ensin tähän ns. aulatilan pöytään ja päätimme tutkailla tilannetta lasillisilla viiniä ja tuopillisella olutta. Me olemme kokeneet tämän hyväksi keinoksi  tunnustella paikan tunnelmaa ja tutustua samalla menuuseen.



Aulan seiniä peittivät vanhat valokuvat ja kirjeet tarinoiden kera. Kaikenlaista mielenkiintoista ja mukavaa tuntui olevan kerättynä tähän paikkaan. Aulan vasemmalta puolelta avautui näkymä suurempaan saliin, jossa sijaisivat muutamat ruokapöydät valkoisine liinoineen ja seinän takaosaa peitti kaunis maalaus, jossa oli kuvattuna riikinkukko ruusujen keskellä (kuva yllä.)




Hetken istutuuamme ja tutkittuamme paikan tunnelmaa kysyimme meitä palvelleelta mieheltä, mahtaisikohan heillä olla vapaata pöytää, jos jäisimmekin syömään?




Kyllä vain, yksi kahden hengen pöytä löytyisi pienemmästä ruokailutilasta, jonne mentiin vastaanottotiskin takaa (kuva yllä), ja jossa oli vain kolme pientä pöytää. Sinne siis siirryimme.




Restaurant Rainer Maria Rilke on saanut nimensä kirjalija R.M. Rilkeltä, joka piti tätä ravintolaa kantiksenaan aina näille kulmille tullessaan; näin kerrotaan. Ravintola on tietenkin aikojen saatossa muuttanut nimeään.

Tämä itävaltalainen, mutta Prahassa syntynyt runoilija eli vuosien 1875 - 1926 aikana. Rilkestä lisää tässä Wikipedian linkissä. Tämäkin ravintola on saanut vuonna 2009 nimensä Michelin-opaskirjaan.





Ravintola on auki päivittäin klo 11 - 23. Tämä kansainvälisen- ja tshekkiläisen keittiön sekoitus tarjoilee pienen, mutta yksinkertaisen simppelin menuun, jonka hinnat eivät päätä huimaa. Sen sijaan meidän mielestämme ruoka ja palvelu oli kallisarvoisen hyvää! 




Myös TripAdvisorin käyttäjät ovat antaneet ravintolalle arvion "Erinomainen kohde" (lisää tässä). Meille kävi tuuri, että ravintolasta tuona lauantai-alkuiltana löytyi yksi vapaa pöytä, sillä ravintola kehoittaa tekemään pöytävarauksen, koska tilat ovat pienet ja pöytiä vain muutamia.

Mielestäni erittäin kaunis ja hyvä paikka romanttiselle illalliselle.


Ravintolan omat kotisivut löydät tästä. Taustalla soi muuten kansallissäveltäjä Smetanan oodi Vltava-joelle.


Osoite:

Restaurant Rainer Maria Rilke

Karoliny Světlé 25, Praha 1

Karttakuva ravintolan omilta kotisivuilta, http://www.rmrilke.cz/pics/mapa.jpg


Ja tähän loppuun R.M. Rilken runo "Kun kumartuu hetki" (Da neigt sich die Stunde). Suomentajaa ei ole itselläni tiedossa, mutta runo sopii oikein hyvin kauniiseen Prahaan:


Kun kumartuu hetki ja siinä soin
kuin metalli helisten:
niin aistit on auki ja tiedän: voin -
koko päiväni vangitsen.


Vain silmäys, se mahduttaa maailman,
ja tuleva tällä on.

Joka esine hohtaa kuin morsian,
kun katse on varjoton.


Ja maisema taustan saa kultaisen,
mikä pientä, se korkenee

ja loistaa - vain sitä nyt tiedä en,
kenen sielun se vangitsee.



SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Blogger templates by pipdig