Tšekin entinen presidentti, kirjailija ja runoilija Václav Havel on nukkunut pois tänään sunnuntai-aamuna, 75-vuotiaana.
Havel oli saanut hoitoa hengitystieinfektioonsa maaliskuusta lähtien. Viimeiset viikkonsa hän vietti kodissaan, eikä paljonkaan poistunut muualle kuin tapaamaan Prahassa viime viikolla käynyttä Dalai Lamaa.
Havel sai ensimäisen kosketuksensa julkisuuteen 1960-luvulla, jolloin hän astui yleisön tietoisuuteen näytelmäkirjailijana, mutta myös toisinajattelijana, jonka johdosta hän istui vankilassa useita kertoja.
Havel oli kommunismin aikaan tunnettu toisinajattelija ja laati muun muassa Charta 77 -julistuksen, joka kiinnitti kansainvälisen huomion Tshekkoslovakian ihmisoikeusloukkauksiin. Kommunistihallinnon romahdettua Havel valittiin Tshekkoslovakian presidentiksi 29.12.1989.
Kun maa jakaantui vuonna 1993 rauhanomaisesti Tšekkiin ja Slovakiaan, hänestä tuli Tšekin ensimmäinen presidentti. Václav Havel hoiti tehtävää vuoteen 2003 asti.
Havel toimi aktiivisesti humanitaarisen perustajajäsenenä Forum 2000-liikkeessä ja puheenjohtajana kansainvälisessä ihmisoikeusneuvostossa (Human Rights Foundation). Viime vuosina hän oli palasi jälleen kirjoittamisen pariin, ja julkaisi uuden näytelmän, Odchazeni (Leaving), vuonna 2007. Tästä tehtiin myöhemmin myös elokuva.
Havelin kansainvälinen merkitys poliitikkona, toisinajattelijana, humanitaarisena henkilönä ja näytelmäkirjailijana on kiistaton. Hän on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa Gandhin rauhanpalkinnon, Amnesty Internationalin myöntämän palkinnon nimeltä Conscience Award, Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin eli presidentin vapaudenmitalin, ja paljon muuta. Hän oli usein nimetty ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta tuota palkintoa hän ei koskaan saanut.
Havel sai ensimäisen kosketuksensa julkisuuteen 1960-luvulla, jolloin hän astui yleisön tietoisuuteen näytelmäkirjailijana, mutta myös toisinajattelijana, jonka johdosta hän istui vankilassa useita kertoja.
Havel oli kommunismin aikaan tunnettu toisinajattelija ja laati muun muassa Charta 77 -julistuksen, joka kiinnitti kansainvälisen huomion Tshekkoslovakian ihmisoikeusloukkauksiin. Kommunistihallinnon romahdettua Havel valittiin Tshekkoslovakian presidentiksi 29.12.1989.
Kun maa jakaantui vuonna 1993 rauhanomaisesti Tšekkiin ja Slovakiaan, hänestä tuli Tšekin ensimmäinen presidentti. Václav Havel hoiti tehtävää vuoteen 2003 asti.
Havel toimi aktiivisesti humanitaarisen perustajajäsenenä Forum 2000-liikkeessä ja puheenjohtajana kansainvälisessä ihmisoikeusneuvostossa (Human Rights Foundation). Viime vuosina hän oli palasi jälleen kirjoittamisen pariin, ja julkaisi uuden näytelmän, Odchazeni (Leaving), vuonna 2007. Tästä tehtiin myöhemmin myös elokuva.
Havelin kansainvälinen merkitys poliitikkona, toisinajattelijana, humanitaarisena henkilönä ja näytelmäkirjailijana on kiistaton. Hän on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa Gandhin rauhanpalkinnon, Amnesty Internationalin myöntämän palkinnon nimeltä Conscience Award, Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin eli presidentin vapaudenmitalin, ja paljon muuta. Hän oli usein nimetty ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta tuota palkintoa hän ei koskaan saanut.
Havelin terveys alkoi reistailla pahoin jo 1990-luvun puolivälissä, kun osa hänen keuhkoistaan jouduttiin poistamaan syövän vuoksi.
Havel tunnusti muistelmissaan, että hänen kohtalonsa oli poikkeuksellinen.
– "Luulenpa että se, että niinkin rauhallisen miehen kuin minun polkuni on ollut näin seikkailuntäyteinen, kertoo siitä, että elämä on hämmästyttävä ihme", hän kirjoitti.
Havelin poismeno on saanut mm. Euroopassa huomiota. Tšekin pääministeri Petr Necas totesi tänään:
– "Hän oli valtiomme symboli ja kasvot, ja hän oli yksi viime vuosisadan tärkeimpiä poliittisia hahmoja. Hänen poismenonsa on valtava menetys, sillä hänellä oli yhä paljon sanottavaa poliittisesti ja yhteiskunnallisesti".
Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle otti osaa surunvalitteluihin seuraavasti:
– "Havel oli Euroopan jälleenyhdistymisen tienraivaaja. Hän oli Tshekin vallankumouksen sielu. Ilman häntä ja hänen rohkaisevia sanojaan Keski- ja Itä-Euroopan poliittista heräämistä ei olisi voinut kuvitellakaan".
Ja myös Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt totesi:
– "Václav Havel oli yksi nykyisen Euroopan tärkeimmistä, vahvimmista ja rohkeimmista äänistä. Hän oli aikamme suurimpia eurooppalaisia".
 |
| Havel ja Samettivallankumouksen joukot, kuva Kommunismin museosta 2011. |
Václav Havel syntyi lokakuussa 1936 vauraaseen sivistyneistösukuun, joka menetti omaisuutensa ja asemansa 1948, kun Neuvostoliiton tuella valtaan nousseet kommunistit alkoivat hallita.
Luokkavihollisen lapsena Havel ei saanut opiskella, mutta ystävät järjestivät hänelle töitä 16-vuotiaana. Hän opiskeli iltaisin ja päätyi teatteriin ensin apumieheksi.
Elokuussa 1968 Neuvostoliiton ja muiden Varsovan liiton maiden panssarivaunut murskasivat Prahan kevään, eli yrityksen löyhentää kommunistipuolueen otetta. Tšekkoslovakian opposition ydinjoukko jatkoi kokoontumisiaan salaa.
Havelin teatteritoiminta kiellettiin, mutta hänen kirjoituksiaan julkaistiin länsimaissa. Kommunistidiktatuuri oli Havelille "Absurdistan".
Tammikuussa 1977 Havel oli mukana laatimassa Peruskirja 77 -nimellä tunnettua ihmisoikeuksien ja sananvapauden vetoomusta, joka julkaistiin Saksassa ja kiersi Tšekkoslovakiassa salaa kädestä käteen.
Muiden toisinajattelijoiden tavoin Havelkin pidätettiin lukuisia kertoja. Hän oli vankilassa yli neljä vuotta ja vapautui vasta kansainvälisen painostuksen jälkeen 1983.
Kehnot vankilaolot ja ankara tupakointi heikensivät sitten vuosien mittaan hänen terveyttään. Hän oli monin tavoin sairas ja poti muun muassa keuhkosyöpää.
Kun Neuvostoliiton ja kommunistien ote alkoi lipsua Itä-Euroopassa, elokuussa 1988 opiskelijat jo huusivat Havelin nimeä Prahan kevään muistomarssilla. Samettivallankumoukseksi kutsuttu rauhanomainen muutos oli alkanut.
Kommunistihallinto pidätti Havelin tammikuussa 1989, mutta joutui painostettuna vapauttamaan hänet keväällä.
Marraskuussa Berliinin muuri murtui, mutta Prahassa poliisi pieksi vielä mielenosoittajia. Reaktiona syntyi kansanliike, jonka konttori oli prahalaisessa teatterissa.
Kun sadattuhannet kokoontuivat Prahan keskustan aukiolla, voitto oli jo saavutettu. Parvekkeella ihmisiä tervehti Havelin rinnalla Alexander Dubcek, epäonnistuneen Prahan kevään johtaja.
28. marraskuuta maan korkein kommunistijohto erosi. Vasta vuosien mittaan selvisi, että vähemmän näkynyt etuoikeutettujen luokka, nomenklatura, kyllä säilytti asemiaan yhteiskunnassa ja taloudessa.
Havel valittiin vuoden 1989 lopulla Tšekkoslovakian presidentiksi . Siinä tehtävässä hän oli kesään 1992, kunnes valtio jakautui. Samettiavioerossa Tšekkoslovakiasta tuli kaksi valtiota, Slovakian ja Tšekin tasavallat. Helmikuussa 1993 Havel valittiin Ťekin presidentiksi, ja hän hoiti tehtävää vielä kymmenen vuoden ajan.
Samettipuvuista pitänyt kulttuuripersoona johti maata kun Tšekistä tuli puolustusliitto Naton jäsen 1999 ja kun maa liittyi Euroopan unioniin toukokuussa 2004.
Velvollisuuksista vapauduttuaan Havel palasi taiteelliseen työhön. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hän löysi nuoren kauniin vaimon Dagmar Veskrnovan, jota media on riepotellut ja jota Havel puolusti jopa oikeudessa asti.
Yhdessä viimeisistä haastatteluistaan marraskuussa Havel valitti, että politiikka-sana Tšekissä on alkanut merkitä jotain epäilyttävää ja kielteistä. Havel toivoi myös, että teollisuus ja talous eivät johtaisi politiikkaa – vaan päinvastoin. Itse hän sanoi suostuneensa johtoon velvollisuudentunnosta:
- "Olen aina ollut poliittisesti aktiivinen kansalaisena, mutta en koskaan halunnut ammattipoliitikoksi. Monien epäilyjen jälkeen ymmärsin, että ellen olisi hyväksynyt presidentin tehtävä, olisin pettänyt ihmisten luottamuksen minua kohtaan", Havel selitti 75-vuotishaastattelussa espanjalaiselle El Paísille marraskuussa.
Nyt tuo Suuri Mies on poissa.
Tekstit: hs.fi, sk24.fi, Prague Monitor
Luokkavihollisen lapsena Havel ei saanut opiskella, mutta ystävät järjestivät hänelle töitä 16-vuotiaana. Hän opiskeli iltaisin ja päätyi teatteriin ensin apumieheksi.
Elokuussa 1968 Neuvostoliiton ja muiden Varsovan liiton maiden panssarivaunut murskasivat Prahan kevään, eli yrityksen löyhentää kommunistipuolueen otetta. Tšekkoslovakian opposition ydinjoukko jatkoi kokoontumisiaan salaa.
Havelin teatteritoiminta kiellettiin, mutta hänen kirjoituksiaan julkaistiin länsimaissa. Kommunistidiktatuuri oli Havelille "Absurdistan".
Tammikuussa 1977 Havel oli mukana laatimassa Peruskirja 77 -nimellä tunnettua ihmisoikeuksien ja sananvapauden vetoomusta, joka julkaistiin Saksassa ja kiersi Tšekkoslovakiassa salaa kädestä käteen.
Muiden toisinajattelijoiden tavoin Havelkin pidätettiin lukuisia kertoja. Hän oli vankilassa yli neljä vuotta ja vapautui vasta kansainvälisen painostuksen jälkeen 1983.
Kehnot vankilaolot ja ankara tupakointi heikensivät sitten vuosien mittaan hänen terveyttään. Hän oli monin tavoin sairas ja poti muun muassa keuhkosyöpää.
Kun Neuvostoliiton ja kommunistien ote alkoi lipsua Itä-Euroopassa, elokuussa 1988 opiskelijat jo huusivat Havelin nimeä Prahan kevään muistomarssilla. Samettivallankumoukseksi kutsuttu rauhanomainen muutos oli alkanut.
Kommunistihallinto pidätti Havelin tammikuussa 1989, mutta joutui painostettuna vapauttamaan hänet keväällä.
Marraskuussa Berliinin muuri murtui, mutta Prahassa poliisi pieksi vielä mielenosoittajia. Reaktiona syntyi kansanliike, jonka konttori oli prahalaisessa teatterissa.
Kun sadattuhannet kokoontuivat Prahan keskustan aukiolla, voitto oli jo saavutettu. Parvekkeella ihmisiä tervehti Havelin rinnalla Alexander Dubcek, epäonnistuneen Prahan kevään johtaja.
28. marraskuuta maan korkein kommunistijohto erosi. Vasta vuosien mittaan selvisi, että vähemmän näkynyt etuoikeutettujen luokka, nomenklatura, kyllä säilytti asemiaan yhteiskunnassa ja taloudessa.
Havel valittiin vuoden 1989 lopulla Tšekkoslovakian presidentiksi . Siinä tehtävässä hän oli kesään 1992, kunnes valtio jakautui. Samettiavioerossa Tšekkoslovakiasta tuli kaksi valtiota, Slovakian ja Tšekin tasavallat. Helmikuussa 1993 Havel valittiin Ťekin presidentiksi, ja hän hoiti tehtävää vielä kymmenen vuoden ajan.
Samettipuvuista pitänyt kulttuuripersoona johti maata kun Tšekistä tuli puolustusliitto Naton jäsen 1999 ja kun maa liittyi Euroopan unioniin toukokuussa 2004.
Velvollisuuksista vapauduttuaan Havel palasi taiteelliseen työhön. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hän löysi nuoren kauniin vaimon Dagmar Veskrnovan, jota media on riepotellut ja jota Havel puolusti jopa oikeudessa asti.
Yhdessä viimeisistä haastatteluistaan marraskuussa Havel valitti, että politiikka-sana Tšekissä on alkanut merkitä jotain epäilyttävää ja kielteistä. Havel toivoi myös, että teollisuus ja talous eivät johtaisi politiikkaa – vaan päinvastoin. Itse hän sanoi suostuneensa johtoon velvollisuudentunnosta:
- "Olen aina ollut poliittisesti aktiivinen kansalaisena, mutta en koskaan halunnut ammattipoliitikoksi. Monien epäilyjen jälkeen ymmärsin, että ellen olisi hyväksynyt presidentin tehtävä, olisin pettänyt ihmisten luottamuksen minua kohtaan", Havel selitti 75-vuotishaastattelussa espanjalaiselle El Paísille marraskuussa.
Nyt tuo Suuri Mies on poissa.
Tekstit: hs.fi, sk24.fi, Prague Monitor
Ei kommentteja
Lähetä kommentti