Muzeum hlavinho mésta Prahy - Prahan kaupunginmuseo & Langweilin pienoismalli Prahasta

Tässä paikassa me koimme aivan mahtavan 3D-esityksen ! Se tuli meille yllätyksenä, sillä olimme menossa katsomaan museoon ensisijaisesti siellä esillä olevaa Prahan  pienoismallia, jonka on tehnyt pahvista Antonin Langweil vuosien 1826 - 1837 aikana.

Tämä pienoismalli on kyllä nähtävänä, mutta sen näkee myös 3D-esityksenä, joka nosti ainakin omat käsivarsien ihokarvat pystyyn. Se oli hieno kokemus. 

Mutta museosta ja Langweilin pienoismallista lisää seuraavassa:

Prahan kaupunginmuseoon ei ehkä heti ensi Prahan vierailulla tule mentyä, ja sinne oli hieman vaikea löytää, mutta suosittelen paikkaa teille, joita historia kiinnostaa. (Tämä on siis eri paikka kuin Wenceslauksen aukion toisessa päässä oleva Kansallismuseo.) 

Museon osoite on Na poříčí 52, Praha 8 (karttalinkki tässä). Parhaiten sinne pääsee metrolla: keltainen linja B tai punainen linja C, jää pois Florencin asemalla. Museo on suljettu maanantaisin, ja avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9 - 18. Sisäänpääsymaksu oli muistaakseni kahdelta aikuiselta 240 korunaa eli 120 per hlö.

Kun nousimme ylös metrosta Na poříčí-kadulle huomasimme, että ko. kadun talot päättyivät numeroon 50. Missä siis oli numero 52 ? Talo nro 50 jälkeen näkyy silta, jonka päällä menee suurempi katu. Kävele  tämän "valtatien" alitse eteenpäin ohi McDonaldsín niin näet alla olevan vanhan jugendrakennuksen: se on Prahan kaupunginmuseo.

Museon kyljessäkin on muuten metroasema, sen huomasimme vasta kun poistuimme museosta. Jos sen löydät, se on parempi nousupaikka ylös maanpinnalle ja heti museon viereen.

Prahan kaupunginmuseo esittelee siis historiaa aivan kivikaudelta asti 1900-luvun puoliväliin. Tekstit esineiden vierestä löytyvät myös englanniksi. Museossa on myös aina jokin vaihtuva näyttely; meidän vierailumme aikana siellä oli näyttely Karlinin kaupunginosasta ja sen historiasta.

Antonin Lagweil näperteli siis pahvista saksin ja käsin Prahan kaupungin pienoismallin. Mallin tekeminen kesti 11 vuotta ja on hyvinkin pikkutarkka. Yli 2000 rakennusta käsittävä pienoismalli näyttää Vanhankaupungin-, Pienen puolen ja Juutalaiskaupunginosan sellaisena kuin mitä se on ollut 1700-1800 - lukujen vaihteessa. Juutalaiskaupunginosakin näkyy ghettona, eikä kauniina jugendrakennuskantana kuten nykyään. Myös Vanhankaupungin aukiolla raatihuone on kokonainen ja patsas erilainen. Vltavan rantoja Vanhankaupungin puolella maisemoittavat lautakasat.

Pienoismalli on lasivitriinissä, jonka takaa sitä voi ihastella.

Langweilin omat kotisivut löydät tästä: http://www.langweil.cz/index_en.php

Ja tämä hieno pienoismalli nähtiin siis myös 3D-kokemuksena, esityksen pituus on noin 6 minuuttia ja sitä näytetään museossa klo 9:30 - 17:30 välillä. Kun ostimme museoon oikeuttavat sisäänpääsyliput, siihen kuului myös erilliset liput ko. näytökseen. Sen kävimme heti ensin katsomassa. Museon lattiaan kiinnitetyt mainokset johdattivat alakertaan, jossa henkilökuntaan kuuluva katsoi lippumme, antoi esitykseen kuuluvat lasit ja istuimme penkeille odottamaan. Lasit päähän, valot sammuivat ja sitten lähdettiin matkaan ! Taustalta kuuluu kavion kopsetta ja hiljaista ihmisten puhetta. Välillä lennetään kattojen yllä kuin taivaan linnut ja sitten mennään taas alas mukulakivikaduille, joista matka jatkuu pitkin wanhan kaupungin katuja. 

Ohessa esitteestä otettu omakuva reitistä, jonka 3D-esitys vie, klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi.

Kuten ennenkin olen maininnut, museot ovat oiva käyntikohde ainakin niinä reissupäivinä kun hieman sataa tihuttaa tai sitten meille, joita historia kiinnostaa aina yleisesti.

Ohessa vielä museon info:

Muzeum hlavinho mésta Prahy

Na poříčí 52, Praha 8 (karttalinkki tässä)

Avoinna ti-pe klo 9 - 18

Metro: keltainen linja B tai punainen linja C, jää pois pysäkillä Florenc.

Ihanaa syksyä & markkinatapahtumien aikaa Prahassa

Vanhankaupungin tori ja Viinijuhlaa 14.9.2011

Erilaiset sadokorjuunjuhlat ovat käynnissä ympäri Prahaa ja varsinkin tuhansia kävijöitä on jo tarttunut tilaisuuteen maistaa mm. tämän vuoden uusia viinejä.  

Paitsi Vanhankaupungin aukiolla (Staré Mesto) niin myös muualla Prahassa, kuten Náměstí Jiřího z Poděbrad- aukiolla oli menneenä perjantai-iltana vierailijoilla mahdollisuus nauttia paitsi markkinatunnelmasta, mutta myös musiikkiesityksistä ja viineistä. Toinen tapahtuma Náměstí Mirun lähistöllä oli antiikin festivaali Bacchanal, johon osallistui myös tuhansia ihmisiä. Täälläkin oli tarjolla noin 2000 litraa uutta viiniä  Grébovkan viinitarhalta.  

Muita "sadon juhlia" oli mm. Prahan linnan alueella ja Kampa-saarella.

Syksyinen Vanhankaupungin aukio, 15.9.2011

Nyt te, jotka lähdette viettämään syyskuun-lokakuun vaihdetta Prahaan, vaikkapa pitkälle viikonlopulle, nauttikaahan grillien ja viinien tarjonnasta Prahan toreilla ja aukioilla !

Syyskuun päivät ovat Prahassa lämpimiä ja aurinkoisia (+20 C), mutta illat pimenevät noin klo 21 aikaan ja hieman viilenevät, joten pitkähihaista kannattaa varata ylle iltakävelylle.

Ja sitten vain nauttimaan tunnelmasta !

Kaunis syksyinen Praha, 14.9.2011

Čechův most ja Metronomisen kellon paikan historiaa

Čechův most, 13.9.2011

Čechův most eli Čechin silta (karttalinkki tässä) on tullut tutuksi ainakin niille turisteille, jotka ovat käyneet katsomassa Letenské sadyn eli Letná-puiston Metronomista kelloa. Sillan puiston puoleisesta päästä nimittäin nousevat portaat miltei suoraan kellolle. 

Silta on saanut nimensä runoilija Svatopluk Čechin (1846 - 1908) mukaan ja se valmistui hänen kuolinvuotenaan eli vuonna 1908. 

Čechův most on aitoa ja täyttä jugendia, jossa on lennokasta rautakoristelua. Sillan tunnuspiirteenä ovat vaalean keltaisten pylväiden päässä olevat, joelle katsovat soihtuja kannattelevat patsaat, jotka näkyvät kauas (kuva alla).

Sillan pylväspatsas, 13.9.2011

Metronomisella kellolla taasen on hieman erilainen menneisyys. Sen paikalla on nimittäin ollut Stalinin patsas kommunistivallan aikana. 

Vapunpäivänä vuonna 1955 paikalle pystytetty Stalinin patsas sai seisoa paikoillaan seitsemän vuotta. Korkeutta tuolla patsaalla oli 13 metriä ja se näkyi hyvin Letnán puiston kukkulalta alas Prahan kaupunkiin. Patsasta rakennettiin viisi vuotta ja sen on kerrottu maksaneen yhtä paljon kuin sairaalan rakentaminen olisi maksanut. 

Suunnitteluvaiheessa järjestettiin kertomusten mukaan useita kokouksia, joissa sen tyyliä ja korkeutta pohdittiin, sekä sen toteuttamistapaa mietittiin. Lopulta päädyttiin  ratkaisuun, jossa Stalin johti joukkojaan (työläisiä) kohti marxismin ihmemaata.

Suunnitelma ei kuitenkaan aivan onnistunut ja patsas saikin prahalaisten keskuudessa  nopeasti lempinimen "Ryysis", koska se muistutti heitä leipäjonoista.

Patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Otakar Švec, eikä hänkään lopulta pitänyt lopputuloksesta. Kuukausi ennen patsaan valmistumista Švec otti itseltään hengen, eikä koskaan päässyt näkemään patsasta sen luonnollisessa ympäristössä.

Paikalla ollut Stalinin patsas. Kuva otettu Kommunistimuseosta 15.9.2011

Stalin joutui Neuvostoliitossa kansalaisten epäsuosioon noin vuosi Prahan patsaan paljastamisen jälkeen ja tsekkikommunistit päättivät räjäyttää ukon kuvan pois; mukaan otettiin 2000 kiloa erilaisia räjähteitä. Joidenkin mielestä patsas olisi pitänyt säilyttää muistona sen ajan kuvasta.  

Katso myös tämä linkki liittyen patsaaseen ja sen räjäytykseen (video).

Ja kun Prahassa ollaan, jälleen asiaan liittyy wanha legenda: nimittäin patsaan päätä eli Stalinin päätä ei koskaan räjäytyksen jälkeen löydetty. Muuan tarina kertoo, että räjäytyksen jälkeen eräs bisnesmies olisi löytänyt Stalinin päästä irronneen korvan lähistöltä ja tehnyt siitä pihalleen pienen uima-altaan linnuille.

Ken tietää : )

No, nyt jäljellä on  erilaisten graffitien koristelema graniittijalusta metronomille, joka lähinnä näyttää maansiirtokoneelta, tai joltain muulta ihme vemputtimelta. Paikalla saattaa nähdä myös skeittailua harrastavia nuoria, sillä jalustan rappuset ovat oiva paikka tehdä skeittitemppuja.

Stalinin patsaan graniittijalusta 14.9.2011

Metronominen kello, 14.9.2011

Kauniina päivänä Metronomiselle kellolle kannattaa kivuta, sillä sieltä on hienot näkymät alas Prahan kaupunkiin. Raitiovaunupysäkit ovat aivan alhaalla rappujen edustalla, eikä kiipeäminen kellolle ole pitkä. 

Lisäksi Letnán puistosta löytyy aivan Metronomisen kellon läheisyydestä myös Hanavskýn paviljonki.

Raitiovaunupysäkki on kellolle ja puistoon johtavien portaiden lähellä. Raitiovaunut 1, 8, 12 ja 17 kulkevat pitkin Nábřeží Edvarda Benešeot-katua, jää pois pysäkillä Čechův most.

Omaa tekstiä + Mondo matkaopas Praha sekä Näe, koe Praha. Kuvat omat.

Pikkuinen Hippo !

Oi, tämä pitää teidän kanssanne jakaa: oheinen YouTube-video ja Praha Zoo:ssa kesäkuussa syntynyt pieni Hippo.

Hiposta lisää tässä aikaisemmassa jutussani, mutta nyt itse videoon:

Viinin & Pyhän Václavin juhlaa !

Praha - kuva täältä

Mikäli vierailet Prahassa 13. - 26.9.2011, käy ihmeessä tutustumassa Vanhankaupungin aukiolla viininkorjuujuhlien satoon. 

Maistiaisia eri rypälelajikkeista ja eri alueilta Tsekeistä on tarjolla.

Lisäksi Wencelauksen aukiolla juhlistetaan 14. - 28.9.2011 Pyhää Václavia (pyhimystä), joten sielläkin on markkinahumua. Siellä on ruokaa (mm. grillijuttuja), juomaa ja  musiikkia, sekä käsitöitä myynnissä.

Keski-Euroopassa otetaan eri juhlapäivistä aina kaikki irti : )  Tästä on mukava aloittaa syksy.

Liliová-katu ja temppeliritarin haamu

Vanhankaupungin kadut ovat yhä tänä päivänä turisteille aika sokkeloinen paikka. Ilman karttaa, ja joskus jopa sen kanssakin, kaduilla voi tuntea menneensä eksyksiin; niin labyrinttinen paikka se on, ainakin ensikertalaiselle.

Muinaiseen keskiaikaan näillä sokkeloisilla kaduilla ratsastivat niin sanotut temppeliritarit ratsuillaan. Temppeliritarit olivat jonkinlaisia sotilaita, ja niitä riitti kahden vuosisadan ajalle keskiaikaisessa Euroopassa. Temppeliritareiden kauden katsotaan alkaneen 1100-luvun alussa, katolisen kirkon alaisuuteen. Heidän kerrottiin olevan korkeasti koulutettuja ja hyvin motivoituneita tehtäviinsä. Ritarien hevoset olivat myös saaneet jonkinlaisen sotilaskoulutuksen tehtäviinsä. Temppeliritarit olivat myös hyvin aseistettua väkeä.

Temppeliritarit olivat alun perin vaatimattomia soturimunkkeja, mutta heidän järjestönsä kasvoi pian yhdeksi keskiajan Euroopan taloudellisesti vaikutusvaltaisimmista järjestöistä. Temppeliherrojen vaurauden kasvaessa heitä alettiin pelätä ja he alkoivat saada vihamiehiä. Lopulta 1300-luvun alussa ritarikunta hävitettiin ja sen jäsenet joutuivat vainojen kohteeksi.

Taitavimmat sotilaalliset taidot omaavat ritarit tekivät ristiretkiä. Vuonna 1307 Ranskassa näitä ritareita ensin kidutettiin ja sitten poltettiin roviolla, koska nämä olivat antaneet vääriä tunnustuksia ja valehdelleet asioista. Portugali on Wikipedian mukaan ainoa maa, joissa näitä temppeliritareita ei koskaan vainottu millään tapaa. Temppeliritarien äkillinen katoaminen herätti ihmisten keskuudessa elämään erilaisia tarinoita, sekä legendoja. Näistä yksi liittyy Prahan kaupunkiin ja Liliová-kadulle.

Temppeliritarien tunnusmerkki on punainen risti - kuva täältä

Prahan yksi rakastetuimmista haamuista on valkealla ratsullaan Liliová-kadulla ratsastava päätön temppeliritari. Keskiyön tuntumassa, noin klo 24-01 välisenä aikana, kaverin on nähty mukulakivikadulla ratsunsa kanssa kopistelevan, pitäen katkaistua päätään kainalossaan ja miekan kolistessa vyötärönauhaan sidottuna. Hänet nähneille ja legendan tunteville prahalaisille on jäänyt epäselväksi, miksi mieheltä on pää katkaistu ja mihin hän näin ollen on syyllistynyt elämänsä aikana. Mutta ilmeisesti kaveri on jäänyt vainojen kohteeksi ja mestattu siitä syystä.

Päättömän temppeliritarin kerrotaan kuitenkin olevan melko tyylikäs herra, joten otapa suuntaa Liliová-kadulle puolen yön aikaan; ties vaikka kavionkopseen kuulisit ja temppeliritarin haamun näkisit. 

(Sanovat, että "ei heikkohermoisille")  : )

Liliová-kadulle, tästä karttalinkistä.

Info: Wikipedia

Arcibiskupský palác - Linna-aukion muhkea palatsi

Arkkipiispan palatsi - kuva täältä

Olen aikaisemmin kertonut tällä samaisella paikalla sijaitsevasta toisesta, tämän palatsin hieman taakse jäävästä Sternbergin palatsista. Tämä nyt esittelyssä oleva Arcibiskupský palác eli Arkkipiispan palatsi, on ehkä se, jonka turistit näkevät ensin. Stenbergin palatsiin mennään hieman ns. "nurkan takaa". 

Arkkipiispan palatsi seisoo muhkeana aukion kupeessa ja ainakin me olemme reissuillamme huomanneet, kuinka mustapukuiset nunnat kävelevät palatsiin sisään ja ulos.

Alunperin rakennus rakennettiin romaaniseen tyyliin, ja koki muutoksen goottilaiseen tyyliin, silloisen piispa John IV:n toimesta 1400-luvun lopulla. Palatsi on aikojen saatossa kokenut monen monta asukasta, piispoja ja arkkipiispoja, ja sitä on rakennettu aina tyylisuuntien mukaan, sekä laajennettu.

 

Muun muassa Ferdinand I osti tämän ylellisen palatsin vuonna 1562 hussilaissotien jälkeiselle, ensimmäiselle katoliselle arkkipiispalle. Palatsi korvasi silloin Pienellä puolella eli Malá Stranassa olleen vanhan arkkipiispan palatsin, joka oli tuhoutunut sodassa. Valkeavuoren taistelun jälkeisenä aikana arkkipiispan palatsin sijoittaminen linnan viereen oli selviö, sillä silloin katoliset hallitsivat maata ja kaupunkia. 

Portaalin yllä oleva vaakuna - kuva täältä

Palatsin kauniin vaalean rokokoojulkisivun suunnitteli Johann Joseph Wiech 1700-luvulla silloiselle arkkipiispa Antonin Prichovskylle, jonka vaakuna on muuten yhä tänä päivänä portaalin yllä.

Rakennus ei ole sisältä yleisölle nähtävänä, mutta toisinaan siellä järjestetään palatsin saleissa konsertteja. Rakennuksessa toimii yhä tänäänkin arkkipiispahiippakunnan toimisto, ja siksi sen edustalla näkyykin joskus kävelevän katolisia nunnia.

Rakennuksen vasemmassa laidassa on turistikauppa, ja taitaa olla pieni kahvilakin.

Arcibiskupský palác

Hradčanské náměstí 14, Praha 1 - Linna-aukio (karttalinkki tässä).


Info: Kaupunkikirjat Praha

John Lennon Wall Prague

Tästä Prahassa sijaitsevasta John Lennon seinästä olen ennenkin kirjoitellut, mutta tässä muutama oma kuva eri vuosilta ja eri vuodenajoilta kyseisestä paikasta. 

Kuvat muurissa muuttuvat, joten sen minkä muurista valokuvaat tänään, on jo parin viikon päästä toisenlainen. Muuri on kuin muuttuva taideteos, mutta kuitenkaan sen perimmäistä asiaa ei unohdeta: Johnin kuva siitä löytyy aina; sen olemme todenneet.

Syksyllä 24.9.2009

Joulun alla 9.12.2010

Keväällä 4.4.2010

Syksy 14.9.2011

 Syksyllä 14.9.2011

Rakennussuojelu ja kommunistivallan aikaiset rakennukset

Kommunismin aikakautena rakennetut rakennukset ovat kokeneet monasti syrjintää ja niitä on aikaisemmin purettu. Usein ne ovat olleet hyvinkin huonokuntoisia, mutta varmasti myös yksi syy niiden purkamiseen on ollut, että ne ovat olleet ihmisille muistutus kenties "huonoista ajoista". Vasta viime vuosina ollaan huomattu, että ne ovatkin oman aikakautensa kulttuuriperintöä, jota tulisi suojella. 

 

"Ei ole tärkeää, että rakennukset on rakennettu kommunistisen aikakauden aikana tai jonakin muuna aikakautena. Tärkeintä on,  että jokainen rakennus tarvitsee aikaa tulla tunnustetuksi kulttuuriperintönä; oman aikakautensa tunnusmerkkinä tai monumenttina," kertoi Praha Post-lehdelle Katerina Bečková, joka toimii erään rakennuksen reservointityön johtajana. Hän lisäsi, että on liian aikaista antaa tuomio monille rakennuksille, jotka ovat rakennettu vuosien 1970- 80 aikana, ja jotka usein olivat jo rakennusvaiheessa yleisön katkerien huomionosoitusten kohteena.

Jan Ciesler, joka toimii tiedottajana kulttuuriministeriössä, kiisti ministeriön syrjivän kommunistisen aikakauden rakennuksia. Huono arkkitehtoninen laatu on tullut esiin niiden myöhemmässä elämänkaaressa ja niitä ollaan siksi purettu. Myöhemmän ajan rakennukset ovat olleet tekniikaltaan parempia, ja ovat näin ollen saaneet myös paremman "suojan". 

 

"1980-luvun rakennukset eivät ole ehkä niin arkkitehtonisesti miellyttäviä, ja näin niillä on alhaisempi vaikutus niiden suojeluun, mutta vuosien 1960 ja -70 välillä rakennetut rakennukset ovat tänä päivänä hyvinkin suojeltuja", Ciesler sanoi.

 

Arkkitehtuurin historioitsija ja arkkitehti Zdeněk Lukes totesi kasvun rakennusten suojelulle ilmentyneen aivan viime vuosien aikana nuorempien sukupolvien herättyä asiaan ja kiinnostukseen niistä. 

"Olen vakuuttunut, että asenteet ovat muuttumassa. Ihmiset ja yhdistykset eivät ole enää juurikaan negatiivisia rakennuksia kohtaan tältä ajalta, ja he voivat nähdä enemmän objektiivisesti, että jotkut näistä ovat kiistatonta laatutavaraa", hän sanoi. "Samettivallankumouksen jälkeen kun kommunismi oli kukistettu, suuntaus oli ajatella, että kaikki kommunistivallan aikainen arkkitehtuuri oli väärää."

Tesco-ostoskeskus, kommunistiajan kulttuuriperintöä - kuva täältä

 

Tesco-ostoskeskus Prahan Národní Tridalla on suunniteltu ja rakennettu kommunistivallan aikana. Ministeriö joutui suojelemaan rakennuksen, kun kansalaiset vaativat muinoin myös sitä purettavaksi. Tänä päivänä Tesco-tavaratalo mainitaan mm. kulttuuriperintöä koskevilla nettisivuilla ja sillä on korkein suojelutunnus mitä rakennus voi saada Tsekeissä.

Artikkeli julkaistu The Prague Post-lehdessä, 24.8.2011 /kirjoittajana Cillian O'Donoghue . Olen muokannut tekstiä.

Restaurace Hanavský pavilon - Upeat näkymät, mutta entäpä ruoka ?

Paviljonki 14.9.2011

Tämä jokin aika sitten uusittu paviljonki näyttää aivan samalta kuin 120 vuotta sitten kun se avattiin viihdyttämään Letnán puistossa kävijöitä.

 

Hanavský pavilon on uusbarokkinen rakennus, jossa on koristellut valurautaiset tornit, sekä tunnelmaa tuovia wanhoja lyhtyjä. Kauniit valurautaiset kaiteet vievät portaikon myötä itse rakennukseen sisään. 

Kauniit takorautaiset porraskaiteet, 14.9.2011

Zdeněk Lukes on johtava arkkitehtuurin historioitsija ja hän kertoo seuraavaa:

 

"Pariisin maailmannäyttely vuonna 1889 toi tullessaan  valurautarakenteisten rakennusten synnyn, kuten Eiffelin tornin. Silloinen näyttely inspiroi rakennusarkkitehtejä myös Prahassa".

Useat Prahan tunnetuista historiallisista maamerkeistä rakennettiin tuolloin, kuten legendaarinen Petřínin torni, joka on pienempi kopio Eiffel-tornista Pariisissa.

Rautatehdas Komarov, joka tunnetaan myös saksankielisellä nimellään Komorau, sijaitsee noin 50 km lounaaseen Prahasta, ja on ollut olemassa jo vuosisatoja. 1800-luvun puolivälissä  tehtaan osti saksalainen ruhtinas Hanau. Pikku hiljaa rautateollisuus lähti hyvin kehittymään Böömin ja Määrin alueilla, ja ruhtinas Hanau olikin pian johtavin valuraudan tuottaja maassa.

 Jana Bělovská Prahan Kansallismuseosta on erikoistunut historian teollisuuteen ja sen tutkimiseen. Hän kertoo:
 

"Oli kaksi isoa valurautatehdasta siihen aikaan - yksi oli Komarov Böömissä ja toinen Blansko Määrissä. Kaksi vuotta ennen Pariisin maailmannäyttelyä vuonna 1889, Blansko sai kaksi isoa hanketta kylpyläkaupungeista Mariánské Lázně ja Karlovy Vary. Se oli tervettä kilpailua silloin."

Komarovin ruukki tuohtui Blanskon saamista hankkeista ja päätti itsekin esitellä tuotteitaan, ja rakensi Hanavskýn kuin näyttelytilakseen tähän tarkoitukseen. Itse asiassa sen ajan tehtaan omistaja Karl von Hanau-Hořovice, oli yksi harvoista saksalaisista yrittäjistä, jotka toimivat Prahassa. Saksan teollisuus yleisesti boikotoi tsekkejä, koska tsekkien ja saksalaisten välillä oli tuolloin joitain kansallisia ristiriitoja.

 

Näyttelytila oli suuri menestys, ja Karl von Hanau lahjoitti paviljongin Prahalle, Letnan kauniiseen ulkoilupuistoon, joka oli jo suosittu retkikohde prahalaisten keskuudessa. 

Zdeněk Lukes toteaa:

"Letnan puistossa oli jo jonkin verran pieniä rakennelmia 1860-luvulta, kuten suosittu ravintola nimeltään Letenský Zamecek."

Hanavský pavilon jatkoi suosittuna ravintolana olemistaan  1960-luvulle saakka, jolloin se oli niin huonossa kunnossa, että viranomaiset sulkivat sen. Useita vuosia myöhemmin paviljonki koki remontin ja avattiin uudelleen ylellisenä ravintolana. 

"Tämä oli niin sanottu ensimmäisen luokan ravintola. Ruokailu siellä oli erittäin hinnakasta entiseen aikaan, eikä sitä voi verrata tämän päivän hintoihin. Silloin se oli kallista, mutta kuitenkin paikka oli tuolloin yksi parhaista Prahassa. Menu oli eurooppalainen, ja useimmat siellä ruokailevat ihmiset olivatkin ulkomaalaisia; turisteja ja niin edelleen", Zdeněk Lukes muistaa paviljongin vierailijoista tuolloin.

Lyhtypylväs ja paviljongin katto, 14.9.2011

(Toimittaja Jan Richter kävi ravintolassa syömässä, ohessa hänen artikkelinsa siitä, minkälaisen tunnelman käynti paviljongissa häneen jätti. Mukaansa hän otti Czech Please -blogia pitävän Brewstan. Richterin artikkeli on julkaistu Prahan Radion sivuilla 17.8.2011. Olen suomentanut teksin vapaasti.)

"On sateinen keskiviikkoilta elokuussa ja Hanavský pavilon on lähes tyhjä, vain muutamat vieraat tulevat nauttimaan illallista.

Hanavský pavilon kuuluu edelleen Prahalle ja siinä on vuokralaisena jälleen ravintola. Suurin osa sen asiakaskunnasta on edelleen ulkomaalaisia ​​ja matkailijoita. Mutta entä ruoka? Miltäpä se tänään maistuu, siitä aion ottaa selvän ja mukaani ruokailemaan otan arvostetun ruokabloggaaja Brewstan.

Olemme sisällä paviljongissa, joka tuntuu melko pieneltä. Lisäksemme ruokailemassa on vain muutamia muita, kuten pariskunta, joka on tullut nauttimaan romanttista illallista.  

Aluksi olemme tilanneet terriiniankkaa, hanhenmaksaa ja vasikanliha-carpaccion.

 

"Hanhenmaksa oli varsin yksinkertainen. Se ei ollut aivan sellaista, kuten oletin sen olevan, ja että se perustuisi annettuun menun kuvaukseen. Se oli kyllä maukasta ja se oli hyvää laatua. Mutta se oli kuitenkin jotain samaa, jota voisin ehkä löytää viidestä tai kymmenestä muusta ravintolasta Prahassa", bloggaaja toteaa. 

Pääruokana itselläni on pihvi tomaattisalsalla, ja bloggaaja Brewstalla porsaan sisäfilee, sekä yrttistä kermaista sienikastiketta. Olen melko tyytyväinen omaan annokseeni, mutta Brewstan mielestä ravintolalla on paljon parantamisen varaa.

 

"Pihvi oli valmistettu tilauksen mukaan ja se oli medium, joten se oli hyvä. Kastike oli vähäisesti maustettua, lisäsin itse jonkin verran siihen  suolaa.

 

Jälkiruoka nautitaan ulkona terassilla, josta on upeat näkymät kaupunkiin. Meillä on kotitekoista hedelmäpiirakkaa ja Sacher-kakkua, joka ilahduttaa varsinkin Brewsteriä.

Ateria oli hintatasoltaan melko tyyris, mutta ei kuitenkaan älyttömän kallista. Mutta ravintolalla on yksi tapa kuroa umpeen hinnasta vielä poisjäävä osuus -  pieni Pislner Urquell-olut maksaa 60 kruunua, joka on mielestäni on törkeää. Samaan yltävät jotkut Prahan pahamaineisimmat turistiansat.

 

"Tunnelma rakennuksen sisällä on eräänlainen tukkoinen jollain tavalla. Sen vanhahtavat pöytäliinat muistuttavat vanhaa Tšekin pubitunnelmaa ja siellä on ärsyttävää musiikkia, joka koetteli ainakin omia hermojani. Neuvoisin ihmisiä menemään sinne kesäiltana kauniiden maisemien vuoksi, mutta ruuan suhteen parempia paikkoja löytyy Prahan keskustasta."

Kauniina kesäpäivänä puistossa on kuitenkin mukava kävellä ja samalla piipahtaa paviljonkiin katsomaan. Vaikka Jan Richterin ruokailu ei jättänyt häneen mitään suuria tunteita, olemme kuitenkin yksilöitä, ja johonkin toiseen voi asia kolahtaa erilailla. Rohkeasti kokeilemaan siis !

Ravintolasta on upeat näkymät Vlatava-joelle, 14.9.2011

Restaurace Hanavský pavilon

Letnán puistoalueella, (karttalinkki tässä). Puistosta löytyy varmaankin opaste ravintolaan, missä se siellä sijaitsee.

 Parhaiten pääset puistoon raitiovaunuilla 1, 8, 12 ja 17, jotka kulkevat läheistä Nábřeží Edvarda Beneše -katua, jää pois pysäkillä Čechův most‎.

Ravintolan kotisivut löydät tästä, sieltä löytyy myös menu.  



Info: Prague Radio

Tyttö Žižkovista - Olga Havlová

Prahan Žižkovin alueella on nimetty katu Olga Havlován mukaan, joka oli ex-presidentti Vaclav Havelin ensimmäinen puoliso, kertoi Prahan Radio 24.8.2011.

Entinen maan "ensimmäinen nainen" oli hyvin suosittu kansalaisten keskuudessa, vaikka usein julisti itsensä olevan "Žižkovin patriootti", alueella, jossa hän syntyi ja varttui. Olga Havlová kuoli syöpään vuonna 1996.

Kadun sijainnista ei minulla ole tätä kirjoittaessani vielä tietoa. 

Olga Havlová oli toisinajattelija, kuin myös miehensä.  Hänen kerrotaan olleen hyvin karismaattinen henkilö, joka otti osaa myös köyhien ja orpojen auttamistyöhön suurella sydämellään. Hän oli moraalinen esikuva Tšekin yhteiskunnassa.

"Tyttö Žižkovista," kuten hän kutsui itseään, Olga Havlova syntyi samaisella työväenluokan asuinalueella Prahassa 11. heinäkuuta 1933. Hänen perheensä oli köyhä, ja lapsuus kului pienituloisen perheen hoivassa, jonka auttamiseksi nuori Olga teki osa-aikaistyötä niin paljon kuin hän vain ehti. Hän tapasi tulevan miehensä Václav Havelin vuonna 1956, ja meni naimisiin kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 1964. Molemmat työskentelivät tuolloin maanalaisessa Na Zabradli -teatterissa.

 

Milena Cerna, yksi Olga Havlovan lähimmistä ystävistä, tapasi ensimmäisen kerran hänet vuonna 1966 eräässä Havelin näytelmän ensi-illassa.  Tästä alkoi vuosikymmenten ystävyys. Vuonna 1993 Olgasta tuli johtaja ensimmäiseen hyväntekeväisyysjärjestöön Tšekeissä, jonka tavoitteena oli auttaa vammaisten, vanhusten ja köyhien orpolasten asemaa.  

Milena Cerna muistaa persoonallisen Olga Havlovan seuraavasti:

 

"Olgalle tärkeimmät asiat olivat oikeudenmukaisuus, moraali, ja erityisesti työ, jolla on tietty tavoite. Hän ei esimerkiksi pitänyt ns. suurista sanoista kun ihmiset ihailivat tai imartelivat häntä. Hän oli erityisen mieltynyt vanhojen ja vammaisten auttamiseen, ja hän oli aina kiinnostunut tietämään, mikä tekisi heidän elämänsä helpommaksi. "

 

Olga ja Václav - kuva täältä

Miehensä Vaclav Havelin vankeusaikana Olga Havlova oli henkilö, jonka henkistä koskemattomuutta ja valtaa kunnioitettiin, mikä näkyi myöhemmin ajasta tehtynä kirjana, jossa on mm. kirjeenvaihtoa pariskunnan kesken.

"Uskon, että presidentti Vaclav Havel arvosti Olgan valtaa, henkilökohtaista ja henkistä koskemattomuutta, ja että hän aina jaksoi kuulla häntä. Nämä kuulemiset kuvastuvat hyvin pariskunnan kirjeenvaihdosta. Kirjeenvaihto osoittaa myös Václavin suurta kunnioitusta Olgan persoonallisuuteen ja tämän kykyyn hoitaa asioita. "

Info: Praha Radio

Kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää Prahan metrosta, löydät tästä !

Tämä on info Prahan metrosta sinulle. Jos olet menossa Prahaan ensimmäistä kertaa tai et ennen ole kulkenut metrolla, tästä on juuri sinulle kaikkein eniten hyötyä. Lisää liikkumisesta ja julkisista liikennevälineistä voit lukea myös sivun oikeasta laidasta "Tunnisteet" ja  sieltä "Liikenne ja kulkeminen".

Tämä juttu on ollut luetuin kaikista tässä blogissa olevista postauksista kaikkien näiden vuosien aikana. Siispä olen tämän päivittänyt 11.8.2016, joten muutamaa asiaa olen korjannut sitten alkuperäisen kirjoituksen (vuodelta 2011). Aiemmassa jutussani mukana olivat lueteltuina kaikki metroasemat, ne olen nyt kirjoituksesta poistanut, sillä ne voi käydä lukaisemassa tekstissä löytyvän Wikipedian linkin kautta.

Ensin hieman Prahan metroverkon historiaa ja sitten päästään käytännön asioihin.

Hyvää matkaa! 

Prahan metroverkko koostuu kolmesta eri linjasta, jotka muodostavat keskustan alueelle kolmion ja jatkuvat siitä eteenpäin lähiöihin. Ne ovat vihreä A, keltainen B ja punainen C. Neljättä metrolinjaa on harkittu rakennettavaksi monen vuoden ajan, mutta sen aikataulu tai valmistuminen taitaa olla vielä yhäti suunnitteluasteella.

Metroasemat löydät yksitellen lueteltuina tästä Wikipedian linkistä.

Nämät kolme nykyistä metrolinjaa ovat kuitenkin oikein hyvät ja vaihdotkin sujuvat eri linjojen välillä mutkattomasti. Prahan metrolinjoilla on kullakin oma tunnusvärinsä, sekä kirjaimensa. Junat ja asemat ovat nykyaikaisia, siistejä ja hyväkuntoisia. Opastukset ovat selkeitä. Metroverkko toimii luotettavasti ja junilla liikkuminen on helppoa ensikertalaisellekin.

Metroverkon historiaa

Prahan metroverkko suunniteltiin alunperin kaupungin julkisen liikenteen kokonaisuuden selkärangaksi, bussien ja raitiovaunujen tueksi. Ensimmäinen rataosuus avattiin vuonna 1975 Florencin (silloisen Sokolovskán) ja Kačerovin välille. Kyseinen väli kuuluu myös nykyiseen punaiseen linja C:hen. Nykyisin Prahan metroverkko koostuu 57 asemasta. Rataosuuksien laajennusten myötä kaupunki on voinut karsia bussi- ja raitiovaunulinjoja keskustan kaduilta, sekä rauhoittaa niitä kävelykaduiksi.

Keskustan laidoille on luotu ns. julkisen liikenteen risteyksiä, joissa metroasemien lisäksi löytyy bussi- ja raitiovaunuasemia, joten siirtyminen sujuu mukavasti eri liikennevälineestä toiseen. Näitä "superasemia" ovat mm. Anděl, Dejvická ja Hradčany. Tottakai muiltakin asemilta löytyy lähituntumasta ratikat ja bussit, mutta nämä em. asemat vievät matkustajia enemmän kaupungin äärilaidoille.

Metron suunnittelun alkuvaiheissa kaavailtiin Prahaan samanlaisia keveitä vaunuja kuin mitä Milanon silloisessa metrossa oli. Neuvostoliiton miehitettyä Tsekkoslovakian 1968 ajatus sai kuitenkin uuden suunnan ja tilaukseen laitettiin raskaammat junat Moskovan metroa jäljitellen. Raskaampien junien myötä jouduttiin myös rataan tekemään vahvistuksia, kuten Nuslen sillalle. Uusimmat vaunut on rakentanut Siemens. Vanhoja junia nykyaikaistetaan vähitellen, niiden sisustusta uudistetaan ja penkkijärjestystä monipuolistetaan. Metrojuna ajaa nopeasti, mutta myös jarrutukset ovat nopeita.

Metrolla liikkuminen

Metroasemien tunnuksena on tyylitelty M-kirjain. Prahan keskustan metrot on rakennettu hyvin syvällle maan alle. Yksi syy hyvin syvälle rakentamiseen oli myös asemien käyttäminen väestösuojina mahdollisen ydinsodan varalta. Lähiöissä jotkut metroasemat ovat kuitenkin maan päällä olevia tai jopa sen yläpuolella.

Metrokarttoja löytyy mm. kaupunkikartoista ja matkaoppaista, mutta niitä on saatavilla lisäksi joissakin metroasemilla paperiversioina. Metroasemien sienillä on tauluja, joissa metrokarttapohja esiintyy.

Metroon tarvitset julkisen liikenteen lipun, joita voi ostaa mm. asemilla sijaitsevista lipunmyyntikioskeista tai automaateista. Automaattiostoa varten tarvitset 10, 20 ja 50 korunan kolikkoja. Valitse ensin automaatista se lippu, jonka aiot ostaa. Lippuja on kerta-, päivä- tai kolmen päivän lippuja; paina sen lipun kohdalla olevaa painiketta. Laita sitten oikea rahamäärä kolikkoaukkoon ja odota - lippu printtautuu alas pieneen lokeroon. Lippu leimataan keltaisissa leimauspisteissä metrokäytävän rullaportaille mennessäsi. Jos käytät ensin raitiovaunua, leimaa lippusi raitiovaunun sisällä olevassa keltaisessa leimauslaitteessa.

Kuvassa automaatista ostettu vuorokauden, 24 h julkisen liikenteen lippu, sekä keltainen leimauslaite oikealla

Lipussa on kolmion kuva sen toisessa päässä, työnnä se lippulaitteen reikään kolmiokuva edellä, odota hetki "rasahtavaa" ääntä ja saat lippuusi leiman. Pidä lippu tallessa mahdollisia tarkastajia varten. Lippuun tarvitaan vain tämä yksi leima, vaikka sinulla olisi kolmen päivän lippu käytössäsi. Leimaa lippu siis aina ensimmäisellä kerralla ja laita se sen jälkeen varmaan talteen, sekä pidä aina mukanasi.

Asemille ja metrolaitureille kuljetaan yleensä maanalaisia käytäviä ja rullaportaita pitkin. Liukuportailla on tapana seistä sen oikeassa reunassa, jotta kiireisemmät pääsevät ohittamaan jonoja  vasenta puolta pitkin. Muutoin liukuportaissa seistään rauhassa paikoillaan ja odotetaan niiden etenemistä.

Metrolaiturit ovat leveän keskikäytävän molemmin puolin. Kun saavut rullaportaita keskikäytävälle, näet edessäsi ylhäällä metrolinjan tiedot ja päätepysäkit. Jos tuntuu vaikealta miettiä kummalle puolelle laituria menee seisomaan, jotta saa sen oikean linjan, valitse metro seuraavasti: etsi katseellasi ylhäällä olevasta metrolinjainfosta se pysäkki, jolla sinun pitää jäädä pois. Katso sen jälkeen, mikä on pysäkin pääteasema ja mene sille puolen laituria, josta tuo pääteasemasi löytyy. Vaikka joskus tuntuu, että juna menee ns. väärään suuntaan, on suunta tällöin varmasti oikea. Ja jos menet sittenkin harhaan, hyppää pois jollain pysäkillä ja vaihda laituripuolta toiseen suuntaan.

Laitureiden  päässä on monesti myös sähköinen kello, josta näkyy aika, montako minuuttia edellisen junan lähdöstä on kulunut. Jos "juna meni jo", ja jäi vain ilmavirta laiturialueelle, älä huoli. Metroja kulkee n. 5 min välein päiväsaikaan, joten seuraava on tulossa melko pian. Illemmalla kulkiessasi varaudu hieman pidempään odotteluaikaan.

Metroasemat ovat Prahassa siistejä ja niissä on lämpimäänkin kesäaikaan hyvä ilmanvaihto.

Kun metro saapuu, odota hetki. Ensin metrosta tulevat ulos ne matkustajat, jota ovat jäämässä pysäkillä pois. Vasta heidän mentyään astu sisään. Mikäli muita sisäänmenijöitä ei ole, paina metron ovessa olevaa pyöreää, vilkkuvaloin ympyröityä kohtaa; saat sillä ovet auki. 

Metrojunissa sisällä näkyy ylhäällä katonrajassa sähköisellä opastetaululla aina sen pysäkin nimi, jolta metro juuri lähti. Sen jälkeen voi vilkahtaa pääteaseman nimi ja sitten ilmestyy seuraava pysäkki. Kaiuttimista kuulutetaan lisäksi aina tuleva metroasema, mutta monelle tshekin kielen kuunteleminen saattaa tuottaa vaikeuksia; siksi sähköinen taulu on hyvä. Myös metron seinillä, katonrajassa, näkyy metrokarttoja, joista voi tarkastella omaa pysäkkiään.

Metrot ajavat pääsääntöisesti päivittäin klo 5 - 24 välillä. Tiheimmillään vuoroja menee ruuhka-aikoina, jolloin juna saattaa tulla asemalle jopa parin minuutin välein. Hiljaisempina aikoina junaa saattaa joutua odottamaan 10 -15 minuuttia.

Mikäli olet ensimmäisenä metron oven edessä astumassa ulos, paina siinä olevaa pyöreää, vilkkuvaloin ympyröityä kohtaa, jotta saat ovet auki. Ovet aukeavat vasta kun metro on pysähtynyt kunnolla.

Suuntaa sen jälkeen laiturilta ulos rullaportaita kohden "Výstup" merkin myötä (= ulos). Alakuvassa näkyy opastetaulu. Näitä on ylätasanteella kun olet päässyt ns. maantasalle. Ulosmenoaukkoja saattaa olla useita, mutta lue kyltit ja katso karttaasi minne olit menossa. Valikoi sen jälkeen lähin siihen suuntaan oleva katu, etsi kadun nimi kyltistä ja suuntaa sitä kohti. Prahan metroasemien ulosmenotiet on erittäin hyvin merkitty. Lisäksi niissä näkyy esim. raitiolinjapysäkki-katu, kuten alakuvassakin. Tämä helpottaa matkaasi, mikäli jatkat esimerkiksi juuri raitiovaunulta eteenpäin. Alakuvassa lukeva "Tram: Nové Mesto, Žižkov" tarkoittaa, että ko. kadun raitiovaunupysäkiltä pääsee ko. kaupunginosiin raitiovaunulla.

Metroasemilla näet seuraavia sanoja:

Eskalátor = liukuportaat

Linka (A, B, C) = linja (A, B, C)
Metro = metro
Přestup = suunta/vaihtomahdollisuus toiselle metrolinjalle
Stanice metra = metroasema
Trasa = raide
Vstup = sisäänkäynti
Výstup = uloskäynti

Metrolla kaupunginosasta toiseen siirtyminen on helppoa ja vaivatonta. Ja mikä tärkeintä, se säästää aikaa. Monesti olemme menneet metrolla jotakin nähtävyyttä katsomaan ja tulleet sitten raitiovaunuilla takaisin, jos se on ollut mahdollista.

Ole siis rohkea ja astu metroon. Käy katselemassa lähiöitä eri puolilla Prahaa ja näe kaupunki hieman laajemmalta perspektiiviltä.