Oluen juonti Tšekeissä on yksinkertaista. Siihen ei liity sen kummempia tapoja tai uskomuksia, sen kun nostaa tuopin huulilleen ja nautiskelee. Oikeastaan on mahdollista tehdä vain yksi kardinaalivirhe: vanhan tuopin sisältöä ei saa kaataa uuteen. Oluen on oltava tuoretta.
Ensimmäisen tuopin kanssa skoolataan, toisen kanssa ei (ellei siihen ole jokin erityinen syy). Perinteisimmissä paikoissa tarjoilija kiikuttaa oluen automaattisesti pöytään kun edellinen tuoppi on tyhjä. Ralli jatkuu siihen asti, kunnes asiakas tilaa laskun näyttämällä tarjoilijalle pöydällä olevaa lappua, johon oluet on merkitty tukkimiehen kirjanpidolla.
Kapakoissa on tavallista istua samaan pöytään tuntemattomien kanssa. Silloin tervehditään kohteliaasti: "Dobrý den". Kysymys: "Je tu volno?" tarkoittaa, onko tässä vapaata.
Oluen kanssa tarjoillaan usein perinteisiä olutherkkuja. Utopenci on sipulin ja tulisten paprikoiden kanssa etikassa marinoitua kylmää makkaraa. Hermelin on camembert-juustoa, jota on liotettu pari päivää öljyssä ja pikkelsissä. Pivni sýr on oluessa haudutettua juustoa. Preclíkit ovat kuminalla maustettuja suolaisia rinkeleitä.
Tsekkisanonnan mukaan elämä on kevyttä siellä, missä olut virtaa.
Perinteiset oluttuvat voivat hyvin Prahassa. Niitä löytää käytännössä joka korttelista. Kun olut on sekä hyvää että halpaa, ei ole ihme, että tsekit juovat sitä eniten maailmassa, vuosittain 160 litraa henkeä kohti.
Oluttuvat ovat merkitty monella eri tapaa, mutta rajat eivät ole niin selvät kuin voisi luulla. Pivnice tarkoittaa kapakkaa, jossa myydään pääasiassa olutta. Hospoda on edellistä vähän laadukkaampi paikka, josta saa myös kunnon ruokaa. Restaurace onkin sitten olevinaan oikein kunnon ravintola. Pivovar tarkoittaa panimoravintolaa, joka panee omaa olutta.
Pivo, prosím ! = Olutta, kiitos !
Tekstiote: Antti Helin (2004) Ruoka, juoma ja yöelämä, teoksessa Mondo-matkaopas Praha
Kuvat: Ravintola Lihava Koala (Tlýsta Koala), Tasavallan aukion lähellä (Namesti Republiky, Senovázná 8)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti