Modrý

Hän nojaa kasvojaan selkääni,

takanamme Dvorak värjää Kaarlen sillan ja meidät osaksi konserttoa,

hän puhuu tosia sanoja lapaluitani vasten,ei totta,

minä odotan askelia,

lunta, jotta herättyäni voisin nähdä:

Tästä hän on kulkenut!

Yhdestäkin asiasta, jonka hän kertoisi itsestään,

suutelisin saman tien.

Mutta hänellä on kiire puhua,

kunnes hän ei ole enää sama,

kunnes me emme enää ole.

Silta, musiikki, uni.

Otsikko: Modrý = Sininen
Runo: Vilja-Tuulia Huotarinen (2002) Sininen, teoksessa Värisikermä
Kuva: Vltava-joki