Noci

Yöllinen Staré Mesto

Oli jo puoliyö. Taivas sinersi kuin aamulla, kuu loisti kaikkein komeinta ja lumoavinta loistoaan, tähdet tuikkivat kuin valkeat kipinät. Petrin oli hienon hopeisen usvan peitossa, hopeinen hyöky oli peittänyt koko Prahan.

Iloinen valo virtasi herra Rybárin huoneeseen sen molemmista apposen avoimista ikkunoista. Herra Rybár seisoi toisessa ikkunassa. Hän seisoi jähmettyneenä kuin patsas. Etäällä kohisivat Moldaun pohjapadot tasaisesti ja mahtavasti. Kuuliko vanhus sen?

Äkkiä hän hätkähti.

- Meri! Miksi täällä ei ole merta! hän kuiskasi ja hänen huulensa tärisivät.

Ehkä ikävä aaltoili hänessä kuin meren mainingit.

Otsikko: Noci = Yöllä
Tekstiote: Jan Neruda (1876) Vesihiisi, teoksessa Prahalaistarinoita