Sídliště Barrandov - Prahalainen kerrrostalolähiö ripauksella maalaistunnelmaa

En tiedä, moniko teistä Prahan kävijöistä harrastaa matkallaan sitä, että käy tutustumassa raitiovaunujen- tai metron päätepysäkkien lähiöihin? Me kävimme katsomassa miltä näyttää 20- linjan toinen päättäri: Sídliště Barrandov.

Barrandovin alueella asuu Wikipedian mukaan noin 20 000 asukasta eli ihan pienestä asuinalueesta ei ole kyse.

Barrandov sijaitsee Praha 5 -alueen eteläpuolella, kiinteistörekisterin mukaan Hlubočepyn alueella, joka sijaitsee Vltava-joen vasemmalla rannalla olevan suuren kallioalueen tuntumassa. Barrandov jakaantuu kahteen alueeseen: vanhaan Barrandoviin, sekä uudempaan, Sídliště Barrandoviin, jossa päätepysäkki sijaitsee.

Kun ratikalla päättärille saapuu, aluetta voisi kuvata sanalla kerrostalolähiö; korkeita uudehkon näköisiä taloja ympäröi pääteasemaa, sen sijaan toisella puolella aukeaa kaunis näkymä pellon ylitse  (kuvat yllä ja alla).

Barrandovin alue tunnetaan ensisijaisesti elokuvateollisuudesta ja elokuvastudioista, jotka sijaitsevat sen vanhassa osassa ja, joka on yksi Euroopan tärkeimmistä elokuva-alueista; Nova ja Barrandov -studiot sijaitsevat siellä.

Barrandov on kooltaan neljännes koko edellä mainitun Hlubočepyn alueesta.  Sen historia alkoi   1920-luvulla kun edesmenneen presidentti Václav Havelin isä, myöskin nimeltään Václav Havel, palatessaan USA: sta Tšekkoslovakiaan sai ajatuksen rakentaa modernin ja arkkitehtonisesti suunnitellun puutarha-asuinalueen.  

Young World -lehden haastattelussa vuonna 1969 hän kertoi, että hänen inspiraationsa asuinalueen suunntteluun oli saatu Amerikasta.  "Olin Tšekkoslovakian ylioppilaskunnan puheenjohtaja ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja menin tarkastusmatkalle Yhdysvaltojen yliopistoihin. Kun kävin Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa, löysin itseni Kalifornian eräästä kauniista kaupunginostasta. Ja nyt, 24 vuotta sen jälkeen samaa teemaa tulen käyttämään myös kotimaassani"; hänen kerrotaan sanoneen. 

Alue, joka täytti Havelin vaatimukset, löytyi Prahan läheisyydestä Vltava-joen yläpuolelta, luonnonvaraisena olevalta tasangolta. Alueen löytymisen jälkeen isä Havel lähti yhdessä veljensä Miloš Havelin kanssa  rakentamaan unelmastaan totta. Havel osti maata 55 hehtaaria ja sen alkuperäinen nimi, Habrovo, ei tuntunut hyvältä vaan Havel muutti sen Barrandoviksi ranskalaisen tiedemies Joachim Barrandoin mukaan.

Vuonna 1927 alueen rakennushanke hyväksyttiin ja rakentaminen aloitettiin. Barrandovin kallioalueelle nousi mm. ravintola uima-altaineen ja terasseineen. Vuonna 1930 aloitettiin Barrandovin elokuvastudioiden rakentaminen 50 hehtaarin alueelle, puutarhakaupunginosan yläpuolelle. Jo seuraavana vuonna studioilla kuvattiin ensimmäinen elokuva. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset takavarikoivat Barrandovin Studiot ja käyttivät niitä propagandaharjoituksiaan varten. Sodan loputtua studiot kansallistettiin ja lopulta vuonna 1989 yksityistettiin. Nykyään ne omistavat AB Barrandov Holding.

1980-luvulla vanha Barrandovin alue laajeni asuinkerrostalojen myötä. Kerrostalot, jotka vilahtavat näissä kuvissakin, ovat saaneet oman kaupunginosansa nimellä Sídliště Barrandov. Muun muassa arkkitehdit Zdeňka Hölzela ja  Jana Kerela ovat olleet suunnittelemassa asuinalueen taloja. Alueella on parkkipaikkoja ja joissain taloissa mm. sisäuima-altaita. Alueelta löytyy supermarketteja, kauppoja ja kaksi peruskoulua, poliisiasema, vesiurheilupuisto, poliklinikka, yms. Se on kuin pieni toimiva kaupunki, vaikka sieltä on vain n. 20 min raitiovaunumatka Prahan keskustaan.

Vuonna 2003 Hlubočepista jatkettiin raitiovaunulinjaa Sídliště Barrandoviin asti. Tällä hetkellä vanhan Barrandovin alueelle nousee uusia asuntoja ja omakotitaloja. Asuntohankkeita on suunnitteilla myös Barrandovin länsipuolelle.

Karttalinkki alueelle tässä. Pääset tänne ratikoilla 4, 5, 12 ja 20 (syyskuu 2018).

Lähde: Wikipedia

Lisää alueen suunnittelusta ja ns. paneelitaloista tässä nettiartikkelissa.

Spreijaajat ovat vallanneet Prahan - Mitä on tapahtunut?

Suuri kaupunki, paljon ihmisiä ja paljon ihmisten ongelmia, joista viimeiseksi mainitut eivät pääasiassa turisteille näy. 

Meillä on ollut aina mukava palata Prahaan. Me olemme kokeneet kaupungin kauneuden, ihmiset ja ympäristön siiteyden, sekä turvallisuuden hyväksi. Praha on tuntunut toiselta kodilta ja olemme huomanneet, kuinka paikalliset itse haluavat pitää siitä huolta eri  tavalla, kuin esimerkiksi kotikaupungissani, jossa kaikki kaunis vanha on purettu miltei kokonaan. Täällä on haluttu pitää perinteistä kiinni, vanhoja rakennuksia kunnostetaan ja niistä pidetään huolta. Kaupunki on yleisilmeeltään ollut siisti ja esimerkiksi kadulla makaavia roskia on ollut hyvin vähän nähtävillä; useat kiikuttavat jäätelöpaperinsa ja pahvimukinsa aina lähimpään kadun varressa sijaitsevaan roskikseen, joita on paljon ja niitä tyhjennetään usein.

Nyt jotakin on kuitenkin tapahtunut tänä poissaolomme aikana, enkä itse tiedä miksi?

Meidän viime matkastamme Prahaan oli kulunut 1,5 vuotta kun vihdoin syyskuussa 2018 pääsimme jälleen ottamaan kaupunki haltuumme. Kaupungin olivat tällä välin ottaneet haltuunsa myös spreijaajat, jotka olivat tägänneet ja piirrelleet kaupungin kauniita rakennuksia, aitoja ja mitä tahansa oman makunsa mukaan; tärvelleet ja töhrineet minkä irti ovat saaneet. 

Oli yksinkertaisempia, sitten toinen toistaan värikkäämpiä. Yhtälailla tekstejä tekstien perään, nimimerkkejä ja kuvia.Tätä ei vielä edellismatkakerralla ollut havaittavissa; rakennusten seinät olivat pääasiassa puhtaat.

Olimme typertyneitä. Aikaisemmin näitä spraypiirtelyjä ollaan tottakai Prahassa nähty, mutta enemmänkin esimerkiksi siltojen alla tai kauempana esikaupunkialueella, jossain puretun talon aidassa; aivan kuten meilläkin täällä koti-Suomessa. Nyt piirrokset ovat valloittaneet jo keskikaupunginkin rakennukset julkisten kulkureittien varrelta; paikoista, joissa ihmiset kulkevat ja näkevät nämä töhrijät.

Tägejä ja piirroksia on ihan missä tahansa; ravintoloiden ja asuintalojen ovissa ja seinissä, liikehuoneistojen sivustoilla, yms. Paikoissa, joissa niitä ei pitäisi olla ja, joiden puhdistaminen tai uudelleen maalaaminen tuovat aina ylimääräistä kulua rakennuksen omistajille.

 

Enimmäkseen näitä spray-maalauksia tekevät nuoret ja kuten tiedämme, piirrokset tuovat epäsiisteyttä ja "slummiuden" tuntua, ehkä hieman turvattomuuden tunnetta kaupungissa liikkuville ihmisille. Jotenkaan en usko, että turistit olisivat näitä piirrelleet vaan ne ovat oman maan kansalaisten tekemiä.

Kävellessämme kaduilla ja katsoessamme raitiovaunujen ikkunoista  talojen sivustoja, jotka olivat piirreltyinä rumiksi ja mietimme, mitä täällä kaupungissa tai tässä yhteiskunnassa on tapahtunut? 

Jonkin asian vuoksi näitä tehdään ja, koska itse en ole seurannut Tsekin politiikkaa, en tiedä ovatko nämä suttailut nuorison tai jonkin muun ryhmittymän hätähuuto tai mielipiteen osoitus jotakin yhteiskunnallista muutosta tai jonkin palvelun tai tuen heikkenemistä kohtaan? 

Itselläni on ollut käsitys, että Tsekki pitää kansalaisistaan huolta verovaroin tuotetuin palveluin kuten meillä täällä Suomessa. On selvää, että taloutta ohjataan Euroopassa kovennetusti: usea maa kiristää talouttaan ja se vaikuttaa kansalaisten saamiin julkisiin palveluihin supistavasti, sekä yhteiskunnallisten tukien heikkenemiseen. Jotakin tsekkiläiset  haluavat näillä spreijauksillaan kertoa, vaikka eivät ymmärrä sitä, että tavoite pitäisi saavuttaa toisin keinoin kuin turmella yksityisten ja julkisten rakennusten seiniä.

Jos teissä lukijoissa on joku, joka voisi kertoa, mitä parin vuoden aikana Tsekissä on, vaikkapa juuri nuorisolle tapahtunut, vinkatkaa asiasta kommenttiboksiin tuohon jutun alle. 

Vaikka kaupunki on töhritty, ei se estä meitä nauttimasta sen tunnelmasta ja siellä olosta, ainoastaan itselleni tulee harmitus siitä, että tämä ei ole oikea tapa ratkaista ongelmia tai huutaa niitä maailmalle - pitäisi olla  toinen keino kuin turmella kaunista kaupunkia.

Mitä mieltä sinä olet?

Kirjailija Pentti Saarikosken asuintalo Prahassa

Kirjailija Pentti Saarikoski vietti aikaansa Prahassa 29 vuotiaana talven taitteen vuosina 1966-67. Tuolloin hän kirjoitti kirjaansa "Aika Prahassa", joka julkaistiin keväällä 1967. Prahassa olonsa aikana hän asui Smichovin kaupunginosassa talossa, joka yhä edelleen on paikoillaan. Tänään hempeän vaaleanpunaiseksi maalatun kivitalon voi käydä bongaamassa Kroftova-kadulta - ja mehän siellä käytiin.

Mondon Praha-matkaoppaan kirjoittanut Antti Helin kuvailee Saarikosken asuintaloa näin:

"Kirjailijan yksiö oli 1800-luvulla rakennetussa nelikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa. Sähkö reistaili ja Saarikoski joutui kirjoittamaan usein kynttilänvalossa. Hän ei osannut käyttää kamiinaa vaan nukkui kylmässä huoneessa vaatteet päällään. Naapurien kanssa yhteinen vessa oli parvekkeella". (Mondo Matkaopas Praha, s. 196.) 

Yritin Google-haun kautta etsiä tietoa kadusta ja talosta, mutten löytänyt mitään historiaan kelpaavaa. Saarikosken aikaan kadun nimi oli  Rosy Luxemburgove ja sillä löytyi jotain:

Rosa Luxemburgová (1871-1919), alkuperäiseltä nimeltään Rosalia Luxenburg, oli saksalainen poliitikko, Euroopan työväenliikkeen ja kansainvälisen proletariaatin edustaja, joka sai surmansa murhaajan kädestä. Naisesta löytyy netistä useita eri artikkeleita elämänsä aikana tehtyyn poliittiseen uraansa liittyen ja yhdessä löytämässäni jopa epäiltiin, että mikäli Rosa olisi saanut pysyä hengissä, Hitler ei mahdollisesti olisi koskaan päässyt valtaan. Aika hurjaa päättelyä. Sen sijaan Wikipedian mukaan hän ei missään vaiheessa asunut ilmeisestikään Prahassa, mutta jostain syystä katu oli nimetty hänen mukaansa.

Saarikosken asunnon löydät siis osoitteesta Kroftova 3, karttalinkki tässä. Me kuikuilimme talon edustalla ja yritimme kuvitella itsemme 1960-luvun puolivälin aikaiseen Prahaan, näille kaduille ja talon sisälle - ja talviaikaan. Autoja näillä kaduilla oli parkkeerattuna paljon vähemmän, talot eivät olleet maalattuina näin kauniin hempeillä väreillä ja  ihmiset olivat pääosin pukeutuneet tumman sävyisiin vaatteisiin. Tuosta ovesta on Saarikoski kulkenut, tällä kadulla ja tässä kaupungissa.

Art Nouveau Palace Hotel - Hyvätasoista yöpymistä Prahan keskustassa

Tällä kertaa matkamme hotelliksi valikoitui paikka, jolla on pitkä historia takanaan ja, jossa olemme kerran aikaisemmin piipahtaneet iltakävelyllämme herkuttelemassa.

Art Nouveau Palace Hotel sijaitsee ns. uudella puolella (Nové Město), hyvin lähellä Můstekin metropysäkkiä, sekä Václavin aukiota (Václavské náměstí), siitä on myös lyhyt matka kävellen vaikkapa Kaarle-sillalle tai vanhaan kaupunkiin. 

Molemmat kadut, joiden kulmassa hotelli sijaitsee (Panská ja Jindřišská), on yksi Prahan vanhimmista alueista, joita aikojen alussa Prahaan rakennettiin jo Kaarle IV:n aikakautena 1348. Tämä kohta kaupungissa mainitaan ensimmäisen kerran kaupungin historiallisessa kirjanpidossa vuonna 1378. Samalla paikalla sijainnut rakennus purettiin 1800-luvun lopulla. Vuonna 1903 prahalainen rakennuttaja František Buldra aloitti hotellin suunnittelemisen yhdessä arkkitehdin George Justichin kanssa.  Rakennus valmistui hotelliksi 21. huhtikuuta 1909.

Hotelli sijaitsee rauhallisella Panská -kadulla. Sisään tullessa meitä tervehti aina ystävällinen henkilökunta. Hotelli on siisti ja kaunis, ulkoapäin Art Deco -aikakauden tuotos, sisätiloissa hieman päivitetympi versio. Tässä rakennuksessa on toiminut hotelli jo yli 100 vuotta, joten aivan uuden äärellä ei siis olla kuitenkaan.

Hotellissa on katutason aulatilojen lisäksi siis tuo aikaisemmin mainitsemani "herkuttelupaikka" eli Café Palace. Jos ei tänne siis majoitu, voi tunnelmasta käydä nauttimassa vaikkapa kahvikupillisen tai viinilasillisen kera, a´la Carte -voi tilata syötävää myös pikkunälkään.

Alkuperäisen varaamamme huoneen sijaista saimmekin yllätykseksemme samaan hintaan hieman paremman ja suuremman huoneen, joka tietysti oli meille suuri plussa. Huoneemme sijaitsi hotellin 6. kerroksessa, käytävät olivat siistit muutoin, paitsi muutama tumma läikkä hotellikäytävän matossa ehkä saattoi pistää silmään. Muuten yleisvaikutelma oli hyvä.

Huoneessa ei pahemmin näkynyt käytön jälkiä. Hotellin sänky oli loistava, sillä pidämme hieman normaalia kovemmasta patjasta; se tekee pitkien kävelyjen jälkeen selälle hyvää. Televisiosta näki useita kanavia, huoneen koko oli mainio ja kylpyhuone siisti ja sieltä löytyi kaikki tarvittava.

Aamuisin huoneestamme lähtiessämme hotellin käytävillä huoneita siivoavat naiset huutelivat hymyillen ystävällisesti huomenia ja aina kaupungilta palattuamme iltapäivällä takaisin huone oli laitettu hyvään kuntoon, pyyhkeet vaihdettu ja siivottu hyvin.

Me emme ottaneet tällä kertaa aamiaista vaan päätimme aamuisin etsiä aamiaispaikat muualta. Kerran kuitenkin kävimme extrana hotellin aamiaisella ja se oli erittäin runsas, sekä hyvä. Sieltä löytyivät niin normaalit leivät, leikkeleet, juustot, hedelmät, jugurtit, murot ja myslit, amerikkalaisen aamiaisen ruokajutut, kahvin kanssa nautittavat pikkuleivonnaiset ja palvelu toimi.

Meidän mielestämme hyvä hotelli, hyvä palvelu ja hyvä sijainti keskustahotellia etsivälle. Me varasimme hotellin Booking.com:in kautta.

Hotellin omat kotisivut löydät tästä: https://www.palacehotel.cz/en/

Terveiset Prahasta!

Terveiset Prahasta! Pitkästä aikaa mukavat neljä päivää saatiin kulkea ja kokea uusia kokemuksia lämpimän (+25 - 27 C) syyskuisen ilman saattelemana. 

Saapuessamme kaupunki oli täynnä väkeä. Siis aivan täynnä. Pelästyimme jo, että mitähän täällä on turismin kanssa tapahtunut tällä välin kun kaupungissa emme ole vierailleet? Myöhemmin selvisikin, että osa porukasta liittyi lauantain 8.9.2018 olevaan juoksutapahtumaan, mutta silti väkeä oli hurjasti liikkeellä. Onneksi maanantaina viikonlopun jälkeen tilanne hieman rauhoittui, mutta jotakin on kaupungissa tapahtunut turismin ja hieman muunkin osalta, niistä tuntemuksista täällä sitten hieman myöhemmin.

Uudet kokemukset jaan kanssanne, kunhan saan taas kuvat kasaan ja tekstit myös. Palataan siis kohta asiaan.

Obora Hvězda - Valkeavuoren kaunis paviljonki

Kuva täältä

Liittyen edelliseen Valkeavuoren taistelu -tapahtumaan syyskuussa, kerron teille kauniista paviljongista Obora Hvězda, joka sijaitsee juuri kyseisellä puistoalueella. Valitettavasti me emme ole Prahan reissuillamme täällä käyneet, vaikka monesti on ennen matkaa ollut puheissa, että pitäisi käydä tutustumassa; mutta ehkä sitten (taas) seuraavalla kerralla. Kuten netistä otetuissa kuvissa näkyy, paikka on kaunis.

Obora Hvězda sijaitsee Valkeavuorella (Bílá hora), joka nimestään huolimatta ei ole vuori vaan pikemminkin tasamaastoinen puistoalue. Valkeavuori on suosikkikohde kävelijöille, paratiisi juoksijoille kesällä ja mukava maasto hiihtäjille talvella. Kuitenkin varsinkin kesällä auki oleva paviljonki kätkee kauniin tarinan yksinkertaisen julkisivunsa taakse ja siitä seuraavassa:

Paviljonki rakennettiin vuosien 1555-1556 aikana Ferdinand II:n pyynnöstä. Hän oli Ferdinand I:n ja Anna Jagellonican poika. Ferninad II oli hyvin koulutettu mies, joka oli kiinnostunut taiteesta ja arkkitehtuurista. Eräänä päivänä nuori Ferdinand II rakastui ja meni naimisiin salaa, vaikka tiesi menettävänsä täten oikeuden perintöön itselleen ja jälkeläisilleen. Syvästi rakastunut mies halusi tehdä paviljongin rakastetulleen. Hän muurasi sitä itse muiden työmiestensä mukana, koska halusi paviljongin valmistuvan nopeaan tahtiin. Tämä ei ollut kuitenkaan helppo tehtävä, sillä paikalla sijaitsi kallio, jota piti myös osittain raivata. Vihdoin paviljonki valmistui ja hän pääsi näyttämään rakkautensa ilmentymistä nuorikolleen.

Kuva täältä

Pohjapiirros rakennuksesta on muodoltaan hexagram eli Daavidin tähti. Rakennuksen halkaisija on 40 metriä.  Hexagram muodostuu yhdistämällä kaksi tasasivuista kolmiota. Tämänkaltaisen rakennustavan on kerrottu sisältävän jotakin mystistä, ja se rakennuslajina tästä syystä myös monia legengoja. Daavidin tähti liittyy Jeesuksen syntymään, jolloin samaan aikaan taivaalla nähtiin lentävän komeetan. Tästä tämän rakennustavan aiheiset legendat ovat saaneet alkunsa.

Kuulopuheiden mukaan herkkänahkaisimmat saattavat kokea jotakin outoa energiaa keskellä paviljonkia; tiedä sitten pitäneekö paikkansa. Rohkeimmat kokeilkoot itse. 

Tarina ei kerro, miten nuorenparin rakkauden loppujen lopuksi kävi, mutta käykäähän te kokeilemassa, miltä tuo ikuisen rakkauden symboliksi rakennettu talo pitää sisällään. Kahvila sieltä ainakin pitäisi löytyä.  Ja ehkä saatatte tuntea vielä tuon rakastuneen nuorenparin energiavirrat; pitäkää salaisuutenne itsellänne.

Osoite:

Obora Hvězda, Praha 6 (karttalinkki tässä).

Ajantasaista tietoa en löytänyt, mutta paikka on ollut aikaisemmin avoinna päivittäin huhti-lokakuussa klo 10 -17, sisäänpääsymaksu 30 korunaa.

Miten mennä:

Raitiovaunu 25:  jää pois päätepysäkillä Bílá Hora. Siitä on pieni kävelymatka Zličínská-katua pitkin itse puistoalueelle.

Raitiovaunu 22 ja 25 kulkevat kadulla Bělohorská - jää pois pysäkillä Bělohorská, tästäkin on pieni kävelymatka puistoalueelle.

Info: Kaupunkikirjat Praha

Street Food Festival 16.9.2018

Mukavat katuruokafestarit järjestetään Prahassa sunnuntaina 16.9.2018. Ja omasta kokemuksestani voin sanoa: menkää, kokekaa ja syökää! Mikä onkaan parasta sunnuntaikävelyn lomassa kun piipahtaa lounastamassa tuoretta, paikalla tehtyä ruokaa. Eri kojuista on saatavana niin lihan- kuin kasvisten ystäville take away -tyylisesti tai paikalla syöden. 

Varaa mukaan käteistä rahaa, sillä aina näissä markkinatapahtumissa ei ole mahdollista maksaa kortilla; varsinkaan kun myyjinä saattavat toimia perheet tai yksittäiset kansalaiset. Ja mielellään mahdollisimman tasarahalla tottakai, joten kolikot käyttöön.

Tapahtumaan on vapaa pääsy, ainoastaan omat ostokset maksavat. Ruokafestarit ovat avoinna klo 10 alkaen iltaan asti tai kunnes ruoat on myyty loppuun.

Lisää tapahtumasta täällä; facebookin sivuilla.

Osoite: 

Plynární 23, Praha 7, (karttalinkki)

Miten mennä:

Raitiovaunut: 6, 8 ja 12 kulkevat Plýnarni kadulla - jää pois pysäkillä Nádraží Holešovice, siitä on pieni parin korttelin kävelymatka tapahtumapaikalle.

Metro:

Punainen metrolinja C, jää pois pysäkillä Nádraží Holešovice, siitä pieni kävelymatka markkinapaikalle.

Žižkov - Muutakin kuin tv-torni tai ratsastajapatsas

Niin kuin monissa muissakin kaupungeissa, entisistä työläisten ja köyhien asuinalueista tulee aikojen kuluessa yhä halutumpia asuinalueita hyvin toimeentulevien ihmisten keskuudessa. Näin on käynyt myös Žižkovissa. Jotakin on kuitenkin vielä jäljellä alueen historiasta, joka tulisi säilyttää ja jota tulisi vaalia, sillä juuri se antaa tälle kaupunginosalle sen ominaisleiman: Žižkovin kaupunginosassa nimittäin aistii yhä raskaiden teollisuuslaitosten ilmapiirin, hikisten työntekijöiden väsyneet työpäivän jälkeiset askeleet kotiin päin, ja lasten leikkien kantamat kirkkaat äänet ahtaiden asuinkasarmien pihoilla.

Noin 140 vuotta sitten Žižkovin aluetta hallitsivat useat viinitarhat, maalaismainen viljelysmaa ja vehreät alueet täynnä kesäasuntoja.Viereisestä kaupunginosasta Vinohradysta, voi vielä tänään löytääkin jonkun talon pihalta viinitarhan, mutta ei varmasti enää täältä Žižkovista, jonka tulevaisuus sinetöitiin ikuisesti teollisen vallankumouksen toimesta 1800-luvun lopulla.

Alue sai nimensä Jan Žižkan mukaan, joka oli yksisilmäinen sotasankari. Hänen joukkonsa eivät hävinneet yhtäkään sotaa. Mies johti erästä hussilaissotaa Vitkovin kukkulalla 1420-luvulla. Hussilaiset hyökkäsivät viinitarhojen läpi kukkulalle, jossa käytiin raaka taistelu ristiretkeläisten ja hussilaisten kesken. Moni ritari hukkui pudottuaan taistelujen tohinoissa alla virtaavaan Vltava-jokeen. Hussilaiset voittivat, mutta ristiretkeläisiltä kuoli  300 miestä. Voiton merkiksi alueelle annettiin nimi Žižkov, hyvän sodanjohtajan mukaan.

Vuonna 1869 silloisella Žižkovin alueella asui 292 ihmistä. Vuoteen 1880 väkeä oli kertynyt 21 000, ja vuoteen 1890 asukkaita oli ehtinyt kertyä 42 000. Teollisuus toi ihmisiä kaupunginosaan asumaan, koska täältä löytyi työtä.

Žižkov oli kauppala vuoteen 1881 asti. Alueella oli tuolloin mm. oma kaasulaitos, raatihuone ja oma kaupunginneuvostonsa vuoteen 1922 asti. Ihmiset olivat perustaneet aikojen saatossa alueelle pientä teollisuutta, kuten Sellier & Bellot, joka tuotti ammuksia silloisen Itävalta-Unkarin keisarikuntaan. Suurin osa tuon ajan rakennuksista olikin rakennettu juuri majoitusta tarvitseville työläisille. Vuoden 1922 jälkeen Žižkovin alue liitettiin Prahan kaupunkiin kuuluvaksi.

Äkillinen 1800-luvun lopun teollisuuden nousu tuotti tälle esikaupunkialueelle ainutlaatuisen arkkitehtuurin. Elinolot olivat kovia noina vuosina eli  Žižkovin teollistumisen alkuaikoina. Tuolloin alueella oli paljon pieniä yrityksiä ja tehtaita, kapeita katuja sekä köyhien taloja, jotka oli koristeltu ulkopuolelta kauniisti, mutta sisäpihan puolelta ne olivat huonokuntoisia. Näitä kutsuttiin nimellä  pavlač, koska rakennusten sisäpihan puolella olivat parvekkeet. Asunnot olivat pieniä, useimmiten huonokuntoisia ja, joissa yleensä oli yksi tai kaksi huonetta ilman kunnon keittiötä. WC-tilat sijaitsivat parvekkeilla.

Aikojen saatossa Prahaan saapui runsaasti erilaisia arkkitehtonisia tyylejä, jotka muuttivat kaupungin ulkonäköä. Esimerkiksi vuonna 1934, kun 13-kerroksinen Ammattiliittojen Rakennus (Dum odborových svazů) valmistui, sitä ylistettiin funktionalismin ihmeeksi ja se oli tuolloin ensimmäinen "pilvenpiirtäjä" Prahassa. Lisäksi rakennuksessa oli uusi amerikkalaistyylinen ilmastointi, joka herätti ihmetystä. Ammattiliittojen Rakennus ja sen rakentaminen oli tuolloin sen päivän arkkitehtien unelmatyö. Useimmat heistä olivat vasemmistolaisia ja kommunisteja, ja he halusivat luoda jotain samanlaista ja loistavaa kuin Le Corbusier teki. 

Corbusier oli sveitsiläinen arkkitehti, joka loi super-modernia kaupunkikuvaa Pariisiin. Tätä samaa haavetta tuolloin unelmoivat myös tsekkiläiset arkkitehdit Žižkovissa, jonne he halusivat lisää monumentaalisia rakennuksia ja pilvenpiirtäjiä. Suuri osa Žižkovin rakennuksista oli tuolloin valtion omaisuutta, ja niiden kunto oli todella huono. Rakennukset eivät saaneet osakseen minkäänlaista huoltoa, tai jos saivat, se oli hyvin vähäistä.

Kommunismin aikakautena Žižkoviin rakennettiin valtava tv-torni, josta tulikin alueen paras maamerkki. Tätä tv-tornia kutsutaan usein yhdeksi rumimmaksi mahtavimpien rakennusten maailmassa. Kuten yleensä kun rakennetaan ihmisten mielestä "outoja rakennuksia", myös tämän tv-tornin rakentaminen oli kansalaisten mielestä täysin tarpeeton. Kuitenkin valmistumisensa jälkeen tornista pystyttiin lähttämään parempaa televisiosignaalia kuin koskaan aikaisemmin mistään muualta Prahan alueelta.

Žižkovia kutsutaan usein myös nimellä "Prahan Montmartre"; ei vain kukkuloidensa vuoksi, vaan myös pahamaineisestaan rappiollisesta ja proletariaattisesta miljööstään, joka sai alueelle asettumaan erilaisia taiteilijoita, kirjailijoita, muusikoita ja boheemeita yleensä. Kun Nobel runoilija Jaroslav Seifert kasvoi siellä ennen ensimmäistä maailmansotaa, silloin alueella oli pubeja  joka neljännessä rakennuksessa. Nykyään on olemassa pubi vain yksi jokaista 122 Žižkovilaista kohti.

Paikkaan oli sitoutunut kirjallisesti paitsi Seifert, myös Jaroslav Hašek ja paljon muita. Alueen silloinen pahamaineisuus, lähinnä johtuen rikollisuudesta, synnyttivät useita rikosromaaneja, joissa kuvataan hyvin kauniita vanhoja katuja ja talojen parvekkeita 20-luvun Žižkovissa. Erinomainen kirjallinen esimerkki, jossa kaikki nämä elämän osa-alueisiin kuuluvat asiat  tulevat esiin, on Jaroslav Zakin satiiri "Salaisuuksia Žižkovin alamaailmasta".

Vanhat piirteet kuuluvat edelleen tämän asuinalueen elämään Žižkovissa tänään. Tosin yleisesti näitä pieniä työläisten asuntoja on muunneltu nykypäivän "studioiksi" ja vuokrattu lähinnä opiskelijoille. Joistakin saattaa kuitenkin vielä löytää käytävältä yhteiset WC- ja pesutilat.

Jan Žižkan ratsastajapatsas on muuten melkoisen suuri: se on noin yhdeksän metriä korkea ja se painaa 16,5 tonnia. Patsaan suunnitteli Bohumil Kafka vuonna 1950. Se on varsinainen maamerkki, ja se näkyy kauas. Toisaalta sen voi nähdä joskus jopa leijuvan alueen kattojen yllä; kuin ratsastamassa voitosta voittoon.

Lue myös aikaisempia kirjoituksiani alueesta:

- patsaasta ja vinkistä olutpaikkaan kukkulan vieressä

- tv-tornista

- Vitkovin kukkulasta ja sotamuseosta v. 2012

Karttalinkki Vitkovin kukkulalle tässä. Žižkov tunnetaan aluenumerolla Praha 3. Miten viettää päivä alueella, siitä voit lukea Prague City Guiden sivulta.

Ja pelkkä katujen kävely, rakennusten katselu, piipahdus korttelipubissa tai syömässä antavat tuntumaa prahalaiseen elämään eri tavalla kuin turistien täyttämässä keskustassa. Ja onhan se olutkin täällä hieman edullisempaa, pubin tunnelmasta puhumattakaan.

Raitiovaunut: 

Seifertova -kadulla kulkevat ratikat 2, 5, 7, 9 ja 15 - jää pois pysäkillä Lipanská

Metro:

Vihreä linja C - jää pois pysäkillä Jiřího z Poděbrad (tästä kivenheitto tv-tornille) tai seuraavalla pysäkillä Flora.

Info: Wikipedia, Prague Monitor

Valkeavuoren taistelu - Näe & koe autenttisesti syyskuussa

Valkeavuoren taistelu, kuva täältä

Prahassa raitiovaunulla 22 ja 25 pääset tutustumaan Valkeavuoren puistoalueeseen eli Bílá horaan. Tällä kyseisellä nurmialueella käytiin 8. marraskuuta 1620 Valkeavuoren taisteluksi nimensä saanut yhteenotto, jossa katoliset ja böömiläiset sotivat toisiaan vastaan kolmikymmenvuotisessa sodassa. Tämä sota sodittiin pääosin nykyisen Saksan alueella, jossa katoliset, jotka aluksi olivat voitolla, alkoivat suunnitella taistelun siirtämistä muualle Itämeren suuntaan. Ensimmäiset suomalaiset osallistuivat sotaan heinäkuussa 1630 Porin ja Savon jalkaväkirykmenteistä, sekä muutamista ratsuväen komppanioista. Myöhemmin mukaan liittyi joukkoja mm. Pohjanmaalta.

Taistelu sujui aluksi hyvin ja sotajoukot siirtyivät Böömiin, kunnes Ferdinand II löi Frederick V:n Valkeavuoren taistelussa  8. marraskuuta 1620 päättäen hänen kaksi kuukautta kestäneen kuninkuutensa. Taistelu oli lyhyt, mutta ytimekäs. Böömin uskovapaus lopetettiin, 27 kapinajohtajaa teloitettiin, protestantit pakenivat maasta ja Tšekki jäi kolmeksisadaksi seuraavaksi vuodeksi Habsburgien valtaan. (Lähde täältä.) Taistelu oli yksi keisarillisten suurimpia voittoja, jonka jälkeen sota taukosi Böömissä ja siirtyi Pfalziin.

Aitoa ja autenttista taistelutunnelmaa - kuva täältä

Mutta nyt te kaikki, jotka olette Prahassa viikonloppuna 22. - 23. syyskuuta 2018, lähtekäähän katsomaan miltä Valkeavuoren taistelu näyttää:

Kumpanakin päivänä klo 12 alkaen Valkeavuorelle kokoontuu 1600-luvun ajan mukaisesti pukeutuneita  sotilaita, jousi- ja tykkimiehiä, sekä ratsastavia sotilaita kaikkialta Euroopasta, ja tarkoitus on rekonstruoida alkuperäinen tapahtuma yleisöä viihdyttäen. Toinen  taistelu käydään iltapävällä klo 15. Tapahtuma tarjoaa lisäksi musiikki- ja jonglööriesityksiä, koko perheen markkinatunnelmaa, ruokaa ja juomaa.

Alueelle on ilmainen sisäänpääsy . Tapahtuman kotisivut löydät tästä. 
Vaihtoehtoisesti Facebookin kotisivut tässä.
 
Tapahtumapaikka:

Bělohorská pláň u obory Hvězda (karttalinkki tässä)

Miten mennä:

Raitiovaunu 25:  jää pois päätepysäkillä Bílá Hora. Siitä on pieni kävelymatka Zličínská-katua pitkin itse puistoalueelle.

Raitiovaunu 22 ja 25 kulkevat kadulla Bělohorská - jää pois pysäkillä Bělohorská, tästäkin on pieni kävelymatka puistoalueelle.